Äl Oo Än tee Oo Oo

Saavuimme eilen illalla Lontooseen. Ensimmäisiä huomioita 11 vuoden jälkeen:

- metro onkin tosi pieni (kapea ja matala)
- double-decker on ylväs ja jyhkeä, jopa hieman pelottava
- sitä tulee todella hyvälle mielelle kun on kaikille dear ja love
- miten monenlaisia ihmisiä meitä onkaan tässä maailmassa! Kaiken kokoisia, pituisia, värisiä, kielisiä, tyylisiä. Miten mielenkiintoista, miten hienoa, miten kiehtovaa!
- ikkunat ovat kovin ohuet
- eritrealainen ruoka on hyvää
- liikenne on vasemmanpuoleinen, myös kävellessä
- äitin ja isän kanssa on kivaa ja hauskaa
- lentäminen pelottaa, mutta tällä kertaa olin laskeuduttaessa aika cool. Reipas-tyttö!

Matkahuuma

Vielä neljä tuntia töitä, ja sen jälkeen hyppään pikajunaan 272, josta huomenaamulla halailtuani ensin pikkiriikkistä veljentyttöä, jota en ole vielä koskaan tavannut, karautan Lontooseen.
Loma tulee todella hyvään aikaan. Olen aika väsynyt kaikesta stressistä ja kiireestä.

Matkaseuraksi lähtevät äiti, isä, Tyyppi ja kaksi ystäväpariskuntaa (parikymppiset ja kuusikymppiset).
Vuokra-asunto sijaitsee Notting Hillissä.

Yöjuna täältä tullaan, ja sitten sännätäänkin Britteihin!

Tänään olen kuluneen kolmen tunnin työpäivän aikana kuunnellut lukuisia kertoja seuraavat kappaleet:

Leevi And The Leavings: Jossain On Kai Joulu
Jarkko Martikainen: Joulu on juhlista pahin
Leevi And The Leavings: Jouluaattona Kännissä
Leevi And The Leavings: Pohjoisen taivaan alla
Band Aid: Do they know it's Christmas
Petra: Tulkoon joulu
Leonard Cohen: Hallelujah
Vesa-Matti Loiri: Varpunen jouluaamuna
Lennon: Happy Christmas (War is Over)
Juice: Sika

Silti ei ole joulufiilis vielä alkanut. Ehkä se syttyy vasta huomenaamulla kun pääsee joulusaunaan ja telkkarista tulee Ihmeellinen on elämä.
Sitä odotellessa:

Oikein ihanaa, makoisaa ja rentouttavaa joulua kaikille!

Jos hyppää, miten putoaa?

Tämä on taas tätä vaihetta tässä elämän kaaressa. Nyt on syklissä se vaihe, kun työsopimus on tulossa päätökseensä. Talossa tapahtuneiden yt-neuvottelujen tuloksen jälkeen on kuulema synkät näkymät vuoden vaihteen jälkeiseen työllistymiseen.
Sehän ei taaskaan ole mikään ihme, että tulevasta ei osata sanoa. Eihän ole tähän mennessä koskaan aiemminkaan.

Tämä kaikki on saanut omat pienet aivosolut liikkeelle ja ihmettelemään tämän kaiken merkityksellisyyttä.
Mitä järkeä tässä on?
Mitä järkeä on siinä, että epätasaisen tasaisin väliajoin itsensä löytää tilanteesta jossa stressaa, ahdistuu ja epäilee kaikkea tekemistään?
Miksi ajaa itsensä tilaan, jossa ei luota mihinkään mitä tekee, ei itseensä, ei ammattitaitoonsa, ei mahdollisuuksiina, ja vain sen vuoksi.
Niin minkä?

Onneksi tänä syksynä olen mukana teatteriprokkiksessa, josta joka harjoituskerran myötä tulee kiinnostavampi ja innostavampi.
Ihan jo mietiskellyt, josko tässä pitäisi vuoden vaihteen heittäytyä vallan leijailemaan kulttuurinsiivillä.
Näyttelisi ja kirjoittaisi runoja.
Ei se olisi sekään hassumpaa.

Sanokoon Jarkko sen paremmin. Tärkeimmäistä ei saa sentään luopua.

Koodari saa paikan

Tarvitsen apua.
Ken osaa koodata?

Haluaisin nimittäin muuttaa blogin ulkoasua, mutta taidot tulevat vastaan. Jotakin osaan tehdä ja sivujen tekemisen perusperiaatteen ymmärrän.
Vanhaan blogiin tein useammankin sivupohjan. Ymmärryks ja taidot sisältävät asioita vähän sieltä ja pikkuisen tuolta, mutta olisiko ketään joka osaisi antaa hyvät ohjeet?
Tarkemmat tiedot.
Miten bloggerin lähdekoodia muokataan?

Kommenttiosastoon saa ilmoittautua. Lupaan palkaksi vaikka pussillisen pipareita.
Tai cookieseja.

Muuten ei mitään ihmeellistä. Erehdyin suihkauttamaan aamulla itseeni saamaani näytehajuvettä, joka on ihan kamalaa. Nyt tämä mummotuoksu leijailee jatkuvasti nenääni.
Oih!
(Ja anteeksi jos se on jonkun vakkarituoksu. Nämähän ovat niin makukysymyksiä.)

Tasan ei käy onnen lahjat

Eilinen päivä oli tosi kiva. En oikein tiedä miksi.
Ehkä siksi, että sain tiskattua. Ja leivoin piirakkaa, josta tuli tosi hyvää. Ja että Tyyppi tuli kotiin. Ja että sain töissä jutun ajoissa valmiiksi.

Tämä päivä ei ole samanlainen kuin eilinen.
Herättyäni huomasin, että niskat ovat jumissa ja se säteilee pääkipuna.
En ehtinyt syödä aamiaista.
Hiukset ovat kamalat.

Töissä jutustani oli eräs osa päivän palautteen kehitettävää-osastolla. Miksi en ollut tajunnut ko. asiaa itse?
Ärsyttää. Samalla kasvaa paine ja tietoisuus siitä, että sopimukseni loppuu vuoden vaihteessa. Jos tämmöisiä virheitä tapahtuu, niin kuka sopimustani jatkaisi?
Varsinkin kun pätkäläisiä tarvitaan koko ajan vähemmän ja tarjolla on niin monta minua parempaa.

On tämä surkeaa.
Juuri kun olen saanut työstettyä ja hyväksyttyä ajatuksen, ettei minusta tule isona näyttelijää ja innostun tästä mikä minusta tuli, en luultavasti saa tehdä sitäkään.
Mihin sitä sitten alkaa?

Nyrkkimies

Viikonloppuna oli kivaa. Oli monia hauskoja juttuja, kuten Pirkojen pikkujoulut ja treffit 6-vuotiaan veljentytön kanssa. Kävimme Taidekoulun Taiteidenyössä kuuntelemassa Soivaa Siileä. Omaksi suosikikseni nousi ehdottomasti kappale nimeltään Nyrkkimies.

Eilinen oli melkoinen völläyspäivä kun ei ollut edes teatteritreenejä. Yritin muka harjoitella vuorosanoja, mutta ei siitä tullut mitään. Masennuin urakan edessä heti alkuunsa. Plari on varmaan 15 sivua pitkä ja lähes kaikki siinä on omia vuorosanojani. Vastanäyttelijä rooli kun on olla puhumisen lopettanut näyttelijätär. Ensi-ilta on onneksi vasta tammikuussa, että ehkä vielä on varoaikaa.

Tyyppi lähti aamulla viiden jälkeen Tornioon. Tällä kertaa ei myöhästynyt bussista. Alkusyksy meni oman itsenäisyyden huumassa ja jotenkin fiilistellessä omaa aikaa ja tilaa. Nyt on alkanut iskeä myös ikävä. Kyllä se on aika kivaa, kun tuollainen köriläs pyörii nurkissa.

Valkoinen horisontti

Aamu alkoi sumulla. Se oli sankka ja peitti alleen koko Tuiran ja Intiön. Ainakin kun ikkunasta katsoi. Normaalisti meiltä näkee selvästi Itä-Tuiran Kallotien parvekkeet ja Vesitorninmäen huiput. Nyt ne hukkuivat vaaleaan usvaan.
Kun sain itseni kammettua liikkellä, ei sumua sen keskellä nähnyt lainkaan. Mistä se sekin johtuu?

Eilen käytiin Tyypin ja kaverin kanssa katsomassa Jacksonin This is it. Olin positiivisesti yllättynyt. Ihmeen taiturimaisesti se Jackson tanssi ja lauloi. Aivan kuin ei mitään taukoa olisi koskaan ollutkaan. Huomioni kiinnitti kuitenkin miehen habitus. Niin kovin kovin laiha hän oli.
Ei sillä, eihän hän ole koskaan mikään tankki ollutkaan, mutta nyt varsinkin naamasta paistoi mielestäni luu ja nahka.
Kotimatkalla keskusteltiin niin Jacksonista kuin hänen elämästään. Tyyppi totesi, että tuskin koskaan saadaan mitään absoluuttista totuutta tietää monistakaan Jacksonin elämää varjostaneista asioista.

Tänään ja huomenna teatteritreenit ja torstaina Samae Koskinen Nuclearissa.

Ylityö

Eilen olin ylitöissä. Toissapäivänä olin ylitöissä. Maanantaina olin ylitöissä. Tänään haluaisin lähteä aiemmin, mutta pelkään, ettei se ole mahdollista.
Viikonlopusta on tulossa joka tapauksessa kiva. Olemme menossa Tyypin kanssa Kööki-klubille syömään, jossa levyjä soittaa veli. Sen jälkeen napataan ystävä kainaloon ja suunnataan katsomaan Up!

Lauantaina on työpaikan henkilöstöjuhla. Sinne olen hankkinut uusia vaatteita ja jotenkin pitkästä aikaa olen miettinyt omaa olemustani enemmän, joten ilmassa on oikeaa laittautumisen tunnetta. Kivakiva!

Nyt hyppään kuvaajan kyytiin ja suuntaan kohti seurakunnan tiedotustilaisuuteen. Nämä ovat taas niitä keikkoja...

Anti-Midas

Omistan kosketuksen joka muuttaa kaiken huonoksi.
Siltä ainakin tuntuu, kun jälleen juttuni siirtyi eteenpäin ja lisäpengonan alle. Ehkä minä en vain osaa. Olen liian yksinkertainen, että voisin tehdä hienoja analyyseja tai johtopäätöksiä. Argh! Tämä on niitä päiviä, jolloin kyrsii heti ensi hetkistä lähtien.

Syksy on muuttunut talviseksi. Ulkona ei pärjää ilman lapasia ja pimeä tulee koko ajan aikaisemmin. Tänään maassa oli jäätynyttä loskaa/lunta. Hengitys höyryää ja ruoho narskuu askelten alla. Hetkittäin kaipaan sitä sateista, mutta vielä lämmintä syksyä, jolloin puut loistavat punaisen ja oranssin väreissä. Oliko sitä tänä vuonna ollenkaan?

Tyyppi on tämän viikon syyslomalla. On kivaa vaihtelua tähän semisinkun arkeen. Ongelmaksi taitaa ainoastaan muodostua kuorsaaminen, jota kuulema nykyään harrastan. Tyyppi aikookin ostaa mulle lahjaksi nenälaastareita.

Viikonloppu töissä

Viikonloppu mennyt töissä. Onneksi Tyyppi tuli Ouluun jo torstaina, niin olen ehtinyt häntä nähdä. Viikonloppu on ollut melko kiireinen ja raskas. Naantalin tragedia ja Oulussa sattunut puukotus ovat tehneet mielen surulliseksi.
Vaikka näitä surullisia tapauksia tulee aika ajoin vastaan, ei niihin oikein koskaan totu. Sen tiedän, ettei minusta olisi koskaan esimerkiksi ensiaputyöhön. Kaikki kunnia niille henkilöille jotka sitä tekevät.

Eilen oli kuitenkin rentouttavaa ja mukavaa töiden jälkeen. Veli ja veljenvaimo oli pitkästä aikaa ulkoilemassa ja heidän kanssaan olikin oikein kivaa. Äitikin tuli Helsingistä syyslomaa viettämään tänne. Huomenna tulee meille ja aiotaan mennä leffaan. Kivakiva.

Yritän pian saada kuvattua päiväni, niin lunastan senkin lupauksen.

Ärsyttää, kun ipodista loppui akku töihin tullessa. Kuinka ankeaa pyöräillä kotiin ilman musiikkia!

Normipäivä

Halusin tehdä useissa blogeissa nähdyn päivä kuvina -postauksen. Mutta päivän aikana unohdin tehtävän, joten sain kootuksi ehkä kaksi kuvaa koko päivästä. En aio kuitenkaan lannistua tästä vastoinkäymisestä, vaan päätän toteuttaa sen huomenna.

Sitä ennen tässä kuvia siltä epäonniselta päivältä ja joltakin toiselta. Olivat samalla muistikortilla, niin lykkäsin tänne.

Mutta mulle kuuluu aika mukavia juttuja. Nimittäin työt jatkuvat nyt vuoden loppuun asti! Olen tosi mielissäni. Aion tästä vakuudellisesta taloudellisesta tilanteesta johtuen viedä ompelukoneen korjaajalle.

Harmillista sen sijaan on se, että viisaudenhammas on äitynyt tosi kipeäksi. Yritin varata aikaa hammaslääkäriin, mutta siellä oli linjat tukossa. Pyysivät jättämään viestin vastaajaan. Toivottaasti soittavat pian takaisin. On sen verran kipeä hammas.

Viime viikolla (tai toissa) oli aamulla tosi sankka sumu, joka kyllä tässä kuvassa näkyy enää melko repaleisena tuolla Intiön yllä.

Lauantaina oli tosi huono hiuspäivä, joten helpommalla pääsi, kun laittoi koko höskän kiinni.

Lähikuva.

Paraskaverin kanssa oltiin citileideilemässä, ja treffattiin ystäviä Lahdesta. Coffee Housessa join mochaccinon. Nam!

Eipä tässä nyt muuta. Lähden potemaan hammastani ja vääntämään yhtä kinkkistä uutista. Josko huomenna muistaisi kuvata oman arkensa.

Varastettu pyörä

Blogijumi näköjään sen kuin jatkuu. Hö, mistähän tämä johtuu? Samaa olen huomannut muissakin blogeissa.

Töissä oli tänään kivoja uutisia, kun katsoin uutta tuntilistaa ja töitä on nyt 8.11 asti. Jes! Se on oikein kivaa senkin vuoksi, että olen nyt huomannut, että tykkään tosi paljon siitä mistä teen. Ehkä ne keväiset epäonniset pääsykokeet sysäsi jotenkin eteenpäin sitä tykkäämistä tästä työstä.

Pyörä pöllittiin viime viikolla, mikä on kovin kakkaa siksi, että nyt täytyy kävellä joka paikkaan.Voi että se on hidasta! Pyörällä olisi perillä sekunnissa.

Näin viikonloppuna ensimmäistä kertaa Muodin Huipulla mainoksen. Ja siellä oli veli! Jännä jännä, alkaisi jo, niin tietäisi miten sitä hälle käy.

Lista

Tämä jumitus ei nyt näytä ottavan loppuakseen. Jopa blogien lukeminen on jäänyt vähemmälle huomiolle. Mikä ihme minua vaivaa?

Koska sen suurempaa inspistä ei ole, taidan listata tähän muutamia asioita. Listat on helppoja, ytimekkäitä ja suoraviivaisia. Tämä listausidea on napattu suoraan Kulutusjuhla blogista, jossa on tarkoitus kertoa kolmesta tavarasta tai palvelusta, jotka kokee itselleen tärkeiksi.

1. Silmälasit

Kun on likinäköä huimat -7 molemmissa silmissä, ovat rillit tärkein kapistukseni. Ne ovat viimeinen asia, jonka otan pois päästäni illalla ja ensimmäinen, johon tartun kun herään. Nykyisin käytän toki myös piilareita, mutta tarkoitus sama. Ilman tätä/näitä apuvälineitä olen yhtä aistia köyhempi.

2. Pyöräni
Kuljen pyörälläni kaikkialle. Tuskastun, jos jostain syystä lähden kävellen liikkelle, sillä samantien hermostun matkan hitauteen. Pyörällä pääsee nopeasti ja vaivattomasti paikasta toiseen, eikä se saastuta, eikä sen parkkeeraaminen vaadi erityisen paljon tilaa, aikaa taikka rahaa.
Unelmieni pyörä oli ruskea, huuto.netistä 25 eurolla ostettu nopea menopeli, joka törkeästi varastettiin kotini edestä muutama vuosi sitten. Kaipaan sitä edelleen.

Tätä viimeistä jouduin miettimään aika paljon. Lopulta päädyin kännykkään.

3. Kännykkä
Vaikka minua välillä ahdistaa se, kuinka riippuvainen minä olen tuosta laitteesta, se on vekotin, jota käytän jatkuvasti. Vanhempani ja 2/3 sisaruksistani asuvat Helsingissä. Äidin kanssa soittelemme päivittäin. Sisarusten ja ystävien kanssa lähetämme paljon (kuva)viestejä. Nyt kun Tyyppi on muuttanu viikoiksi Tornioon, olisin kamalan ikävissäni, ellen edes puhelimitse kykenisi olemaan häneen yhteydessä.
Siispä kunnon suomalaisena, valitsen listani hännänhuipuksi nokialaisen.

Blogijumi

Ilmeisesti menin niin onnenhuumaan tästä vaihtuneesta siviilisäädystä, että iski kaamea bloggausjumi. Tai ehkä syynä on ollut hoppuviikko ja Tyypin Tornioon lähdön valmistelu.

Eilen siis käytiin muuttamassa mies sänkyineen ja pöytineen melko ankeahkoon opiskelijayksiöön. Toisaalta, eihän tuolla niin väliä, kun ei hän kuulema aio viettää siellä kuin viikot. En oikein osaa vielä olla mitään mieltä tästä uudesta tilanteesta, sillä olin kotiinpäästyä niin poikki, että en edes tajunnut olevani kotona yksin.

Nyt pyörähti käyntiin kesän viimeinen työviikko, jonka jälkeen aion ottaa hurjan rennosti seuraavat kaksi viikkoa. Sen jälkeen odottelenkin, josko täältä sorvin äärestä soitettaisiin hommiin. Viime viikolla sain lohduttavan s.postin, että näin luultavasti tulee käymään, eikä maalaamani kauhukuvat täysin turhasta ihmisyydestä taidakkaan toteutua.

Lopuksi vielä pari laadukasta kännykkäkamerakuvaa Delfinaarioista. Nuo delfiinit olivat kyllä niin liikuttavia, että itkin läpi esityksen. Miten ne onkin niin älykkäitä!

Ja sitte vielä se sormuski.

Voih!

Kesken karuselliajelun Särkäniemellä tuli hirviä itku.


Koska

edessäni rasiassa kimalteli kapea valkokultainen sormus ja korvaani kuiskattiin, että tuutko vaimokseni.

Niisk!

Kriisinkaari

Kolmipäiväinen kriisinkäsittelyni on nyt tehnyt tehtävänsä, ja olo alkaa olla aika tyyni ja tasainen. Tiistai meni itkiessä niin, että lopulta pää oli kipeä ja silmät lähes turvonneet umpeen. Keskiviikkona vuorossa oli raivo, viha ja loukkaantuneisuus. Eilen olin vain zen, ja sujut asian kanssa.
Olen ymmärtänyt, että vaikka määräaikaisuutta ei kohdalleni osunut, tuurauksia varmasti riittää, joten turha tässä on heittää kirvestä kaivoon.

Tänään odotan työpäivän loppumista ja matkaa Tampereelle. Ihana nähdä ystäviä ja päästä Särkänniemeen!
Sunnuntaina vuorossa on Flow ja Lily Allen! Ainoa huono puoli on kotiinpaluussa, joka alkaa maanantaina kello 5.30. Junasta täytyy suoriutua vielä suoraan töihin. Blaah!

Olen minä kyllä tämän miniloman ansainnutkin, sillä pitkiä reppareita on tullut nyt kirjoitettua viisi putkeen. Sinänsä ne ovat olleet ihan hauskoja, pääsinhän elämään päivän mummuna, toisen päivän teininä ja viime viikolla vietin yön pizzeriassa.

Nimeni on Melkein

Töissä tuli 9 eri mittaista määräaikaisuutta auki.

En saanut niistä yhtään.
Vituttaa niin.
Tuntuu huonolta, tyhmältä, epäpätevältä.

Tästä tuleekin hiukan erilainen syksy mitä olin ajatellut.

Ja kyllä, tuuraajiahan varmasti tarvitaan.
Se lienee ainoa mihin olen sopiva.

Hiljaisuus loppuu, än yy tee ,nyt!

Voi kauhee mikä bloggaustauko on päässyt syntymään, ja aivan varkain! Nooh, onhan tässä ollut melkoisen aktiivista tämä normaalielämä, niin ehkä sen varjolla saa anteeksi. Näiden kahden viikon aikana olen kyllä ehtinyt puuhaamaan kaikenlaista, mm:

- Hillunut Qstockissa, ja nähnyt livenä ihanan Anna Puun
- Soittanut poliisisille ja tunnistanut ikkunanrikkojan
- Käynyt kesäteatterissa
- Tehnyt kesäkeittoa
- Elänyt päivän mummona ja toisen teininä
- Ollut kesäjuhlilla
- Syönyt paaaaljon herneitä
- Polkenut Haukiputaalle (22km.) ja takaisin
- Nähnyt ihania ystäviä Lahdesta
- Juonut Brandy lonkeroa
- Tehnyt toosi paljon töitä

Ja jottei sentään suoraan hiljaisuudesta pamahdettaisi ylitarjontaan, taidan lopettaa tähän, kun on vielä niin kamalasti hommaa tälle päivälle.

5 päiväinen kesäloma

Hui, kun ehti mennä luvattoman kauan itse reissusta, että sain kirjoitettua siitä tänne. Keskiviikkona lähdimme töiden jälkeen ajamaan kohti etelää ja jäimme Pietarsaareen yöksi. Hostelli oli sympaattinen ja siellä oli kauniita huonekaluja. Illalla kävimme oluella paikallisessa Vive'sissä, joka oli aika symppis.

Tämä ei kylläkään ole Vive'sistä, vaan jonkin kahvilan patiolta.

Torstaina kiiruhdimme Poriin ja jazzeille. Majapaikkamme Porin metsäopisto sijaitsi 30km. Porista. Onneksi saimme sovittua muiden majoittujien kanssa kimppakyydistä.
Jazzit olivat ihanat! Musta tuli ihan PoriJazz fani.Jo viime vuonna Flowssa selitin, että oon niin mummu, että mun pitäisi saada vaan istua ja fiilistellä niitä bändejä.Joku vinkkasi silloin, että mene Projazzeille, ja sieltähän minä sitten itseni löysin. Että voi olla yhtä aikaa piknikillä ja keikalla. Ja että voi välillä tanssia ja välillä leppostella.

Ainoa miinus oli Duffyn keikan pituus. Keikka kesti häthätää tunnin, ja vain yhden encoren verran. Puuttumaan jäi ainakin Syrup&Honey. Mukava yllätys oli sen sijaan Rain on your parade.

Ihmisiä oli paaaaljon, ja helle paahtava.

Konsertin yllättäjä oli Raphael Saadiq, joka ei ollut itselleni entuudestaan tuttu. Mies yhtyeineen veti uskomattoman keikan. Mieleenpainuvin oli viimeiseksi encore-biisiksi vedetty Let the sunshine in, joka sopi puolittain pilveen menevän auringon tunnelmaan.

Porista tiemme vei Turkuun, jossa tapasin ihanaisen Duussin. Matkalla minua jännitti kamalasti, mutta lähes samantien kun olimme tavanneet, jännitys karisi ja Duussin kanssa oli todella helppoa olla. Aivan kuin olisimme tunteneet aina! Loppupäivän Tyyppi joutuikin kuuntelemaan hehkutustani siitä miten mukavaa ja mahtavaa oli ollut.

Illalla lähdimme kohti Tukholmaa. Yllätys oli suuri, kun meidät oli ylennetty Delux-hyttiin. Hytistä oli mielettömät näkymät ja runsaasti tilaa ja ilmainen minibaari!

Tukholmassa pyörimme pääasiassa Södermalmilla. Pikaisesti käytiin vanhassa kaupungissa. Syömässä piipahdimme Herman'sissa, joka oli söötti kasvisbuffetravintola, josta oli komeat näkymät. Ja ruoka oli tooosi hyvää.

Lopuksi vielä hiukan Duffya. Kuva on tärisevä ja ääni särisevä, mutta kenties fiilis silti välittyy.

Tänään alkaa Qstock ja luvassa on hellettä. Ei se kesä hassummin voisi jatkua.

Miniloma

Oon niin täpinöissäni, etten meinaa pysyä housuissani. (Tai siis hameessani) Tulin töihin jo tuntia aikaisemmin, jotta pääsen lähtemään hyvissä ajoin minilomalleni. Suuntana siis Pori ja siellä oleva Duffyn konsertti. Matkalla pysähdytään yöksi Pietarsaareen. Jonka muuten vuosia sitten nimesimme paraskaverin kanssa Ruotsin alusmaaksi ja suureksi salaisuudeksi, sillä niin ihana se meistä oli! Siellä oli kauniita taloja, iloisia ihmisiä ja onnellinen tunnelma. Lieköhän se kaikki vielä tallella?

Porista hurautamme Turkuun ja sieltä päiväksi Tukholmaan. Alunperin piti olla siellä yötäkin, mutta erinäisten päällekkäin menneiden suunitelmien ja matkanperumisen jälkeen jäljelle jäikin nopea piipahtaminen. Turusta aiomme vielä kiirehtiä päiväksi mökille Sammattiin ja sitten hirveää kyytiä tiistaiksi töihin. Tiivistä, mutta ainakin lomaa.

Nyt naputan 5000 puuttuvaa merkkiä ensi viikon repparista ja sitten onkin jo iltapäivä ja Tyyppi parkkiksella auton kanssa. Jihaa!

Säännöt

Aina välillä mielen valtaa suuri ihmetys. Miksi ihmiset eivät osaa käyttäytyä? Miksi ihmiset eivät ota toisiaan huomioon? Miksi ihmiset eivät suhtaudu toisiinsa ystävällisesti? Miksi aikuiset eivät kanna vastuutaan?

Senpä vuoksi olen ihan itsekseni listannut muutaman asian, joita noudattamalla saa ainakin minulta vähenemään höyryn päästä.

- Irtokarkkilaatikoilla (kuten Makuuni) sulje kansi sen jälkeen kun olet ottanut karkkia, etteivät esim. pehmeät karkit kovetu
- Jos tiputat kaupassa vaatteen/hedelmän/kengän/tavaran, nosta se takaisin, tai jos se on vioittunut ilmoita siitä henkilökunnalle
- Jos haluat päästä kaupassa/torilla/elokuvateatterissa ahtaassa paikassa toisen henkilön ohitse, sano selvästi anteeksi ja näytä, että olisit tulossa siitä sen sijaan, että tönit kärryilläsi/kyynerpäälläsi/lapsellasi edessä olevan selkää
- Huolehdi jälkikasvustasi junassa/bussissa/kahvilassa, jotteivät he töki/härpi/koskettele toista ihmistä/hänen tavaroitaan. Jos uhkailet jollakin, toteuta uhkailusi. Pidä kuria. Kasvata lapsiasi. Ole vanhempi
- Jos olet piknikillä/ryyppäämässä/huviretkellä julkisella paikalla korjaa jälkesi ja lastesi jäljet. Vie roskat roskikseen
- Itsepalveluravintoloissa vie omat jätteesi niille varatuille paikoille
- Laita puhelimesi äänettömälle leffassa/museossa/teatterissa ja jos se on unohtunut päälle, älä nyt ainakaan vastaa siihen ja ala selittää missä olet
- Hymyile ja esitä asiasi ystävällisesti

Työmatka meni mukavasti ja ilmat oli melko suotuisat. Piteå oli aika pieni paikka, mutta hyvin sympaattinen.

Pitkä päivä

Olin eilen töissä 11,5 tuntia. Se oli vähän liikaa. Varsinkin kun illan viimeinen juttukeikka ei ollut lainkaan sitä mitä olin luullut, eikä sieltä voitu ottaa sellaisia kuvia, joita olimme suunnitelleet.
Tänään se kaikki kostautuu niin, että juttua on vaikea kirjoittaa. Aaargh!

Huomenna sentään tapahtuu jotakin jännää. Lähden elämäni ensimmäiselle työmatkalle (hih). Aivan Ruotsiin saakka, ja siellä ollaan jopa hotellissa yötä.
Jos tämän kökön saisi nyt pakerettua valmiiksi, niin voisin lähteä Tyypin äidin kautta kotia pakkaamaan.

Viikko sitten tein kirsikkapiirakkaa, se oli tosi hyvää.

Jälleennäkemisen riemu

On se kesä sitten ihanaa, vaikka ei aurinko paistaisi tai on vain 10 astetta lämmintä. Nimittäin kesällä on lomaa. Vaikkei itsellä, niin monilla muilla kivoilla ja rakkailla. Ja kun niillä on lomaa, ne matkustelevat ja tulevat tänne Ouluun meitä epä-lomalaisia moikkaamaan.

Viikonloppuna saapui veli vaimoineen ja lapsineen ja illallistimme lopun paikalla olevan perheen kanssa niin lauantaina kuin sunnuntaina. Perinteitä kunnioittaen äiti piti jopa runokilpailun.

(Runokilpailu on äitimme kilpailuksi naamioima kulttuurivalistus. Meillä syötiin pienenä aina yhdessä ja toisinaan [yleensä viikonloppuisin] äitini luki ruokailun päätteeksi runon. Se joka tiesi, kenen runoilijan kirjoittama runo on, sai sovitun rahamäärän. Yleensä tarjolla oli 2, 5 ja 10 markan runoja. Näin meille tuli tutuksi Oiva Paloheimo, Aale Tynni, Katri Vala, Edith Södergran ja moni muu.)

Lauantaina näin lisäksi ystävääni, parhaankaverin veljeä, joka oli tullut Washongtonista viikoksi Suomeen. Lisäksi kuun loppuun mennessä vielä vaikka kuinka moni etelän tuttu tulee käymään. Voi kuinka ihanaa! Lisäksi itse lähden minilomalla, jolloin luultavasti bongaan lisää tuttuja.

Missä olit?

Aamulla aukaisin radio ja kuulin, että Michael Jackson on kuollut. Menin herättämään Tyypin, joka jo tiesi asiasta. Olin ihmeissäni, ettei hän ollut herättänyt minua uutisella. Oli kuulema yöllä kevyesti kokeillut, mutta koska en ollut kunnolla herännyt, ei ollut raaskinut.

Tästä taitaa tulla niitä hetkiä, joista myöhemmin kysytään missä olit.
Olin heräämässä viikon viimeiseen työpäivään, johon kuuluu Qstock järjestäjien haastattelu kaupungilla, eli ihanaa: aurinkoon täältä pimeästä toimituksesta!

Niiltä parhailta ajoilta

Oranssi aurinko

Juhannus oli kiva. Kesureitten ekat bileet olivat hauskat. Ja juhannusyönä kotiin kömpiessä vastassa oli oranssi aurinko.
Se oli kaunis.
Yritin tallentaa sitä kameralle, mutta värit eivät pääse oikeuksiinsa.

Toinen paketti

Salaiseksi blogiystäväkseni paljastui Eliina ja toisesta paketista tupsahti seuraavanlaista:

Suklaa on hyvää ja tee onneksi vihreää! Kiitos paketista Eliina.

Miniloma

Matkalla oli ihanaa, rentouttavaa ja mukavaa. Automatka oli kiva, koska kertaakaan ei satanut, vaikka monta kertaa mentiin aivan vierestä.
Paikan päällä syötiin hyvin monta kertaa.
Saatiin aivan tuoreita munkkeja.
Pelattiin krokettia.
Käytiin savusaunassa.
Heitin talviturken ja uin lammessa.
Nähtiin ja kuultiin ukonilma.
Kuultin kertomuksia kummituksista (ei nähty, eikä kuultu niiden ääniä).
Saatiin aurinkoa.
Saatiin kutisevia hyttysenpistoja.
Pelattiin aliasta ja master of moviesia.
Syötiin ternimaidosta tehtyä uunijuustoa.
Nautittiin hyvästä seurasta.

Ankeinta oli palata töihin. Olen katkera siitä, ettei minulla ole lainkaan lomaa. Jossain vaiheessa tätä vuotta on pakko olla, tai paukkuu kiinni.

Lähtöjänskäys

Sain olla kartturi

Pikkusalama

IsoSalama

Kotimatkalla oli paljon jeesusvaloja

Ajetaan hiljempaa

Parasta tässä päivässä on automatka, jonka pääteasema on Savon kupeessa. Parasta se on siksi koska automatkoilla on tietty mukana Eväät! Eväitä voi suunnitella etukäteen, ne tulee valmistaa ennen lähtöä ja ennen kaikkea ne nautiskellaan jossakin kivalla taukopaikalla matkan varrella (tai jos sataa, niin kuin luvataan, niin autossa istuen).
Toiseksi parasta on musiikki, jota voi matkalla kuunnella. Kivat levyt ovat vielä valkkaamatta, mutteivät ajattelematta.

Ennen lähtöä on yksi haastattelu ja sitten tien päälle. Brum-rum...
Aurinkoa odotellessa voi lukea vaikka bikebanasta.

Ihmehedelmä

Viikko on nyt hurahtanut kesätöissä. Eikä tässä nyt muuta kovin erilaista ole koko kuluneeseen kevääseen, kuin säännöllisempi työaika ja hiukan eri tehtävät. Olen päässyt jopa taittamaan, joka on mukavaa, mutta näin aluksi hiukan hankalaa ja vaativaa. Kertovat kuitenkin nuo kokeneemmat kollegat, että ajan kanssa sen oppii. Toivottavasti niin!
Pidän tästä osastosta jonne olen päässyt. Ja vaikka aamuisin hiukan meinaa nukuttaa, on joka päivä kiva tulla töihin.

Jännittävintä mitä viime aikoina on tapahtunut on ihmehedelmän/-marjan maistelu. Kyseessähän on siis marja, josta löytyy ensimmäinen merkintä vuodelta 1725, kun kartografi Chevalier des Marchais näki Länsi-Afrikan matkallaan, miten paikallistet söivät marjoja ennen ateriaa. Marjan juju on siinä, että se muuttaa happaman maun maistumaan makealta.

Lauantaina siis kokeilimme marjasta tehtyjä puristeita, joita Tyypin siskon ystävä oli tilannut. Vaikka minua aluksi jännittikin, paketin siisti ulkomuoto, luvattu lyhyt kesto (15-20min.) ja EU:ssa pakattu paketti vakuuttivat epäilyni. Tarjolla oli sitruuna-, ananas-, mandariini-, greippi- ja omenalohkoja, vinegar-sipsejä, piimää, olutta sekä kuivaa kuohuviiniä. Tabletti laitettiin kielen päälle ja imeskeltiin.

Ensimmäiseksi maistoin kuivaa kuohuviiniä, joka maistui aivan makealle lajitoverilleen. Jos minut olisi laitettu makutestiin, en luultavasti olisi erottanut niitä toisistaan. Sitruuna ja greippi olivat parhaimpia, hyvin makeita, mutta silti itsensä makuisia. Omenaa en kokeillut, koska altsu. Ananas oli aika samanmakuinen kuin muutenkin.
Mandariineistä tuli aivan kalan makuisia, mutta tämä saattoi johtua siitä, että mandariinit olivat jo vähän huonoksi menneitä (jonka maistoimme, kun testasimme niitä ilman pilleriä). Olut oli aika äklöä, samoin kuin piimä. Vinegar-sipsit sen sijaan olivat melkein yhtä hyviä kuin normaalisti.

Hauska kokemus, jota varmasti tulee kokeiltua myöhemminkin. Pillereitä ei myydä suomessa, koska:

Eviran asinatuntija kertoi, että lokakuussa oli tullut tietoon, että Suomessa on
myynnissä sekä kaupoissa että internetin kautta glykoproteiinia sisältäviä Miraculinnimisiä
tabletteja. Miraculinia saadaan Länsi-Afrikassa kasvavan hedelmäpuun
(Synsepalum dulcificum) hedelmistä. Hedelmä ja siitä saatavat elintarvikkeet ml.
ravintolisät luokitellaan uuselintarvikkeiksi, joille ei ole haettu markkinointilupaa. Näin
ollen luvattomasti markkinoillla olevat tuotteet edellytetään vedettäväksi pois markkinoilta.

Lähde: Uuselintarvikelautakunnan kokous 6/2008

Netistä pillerikauppiaita löytyy vaikka kuinka. Sieltä siis googlaamalla varmasti löytää mieluisan kauppiaan jos heräsi halu kokeilla. Suosittelen, oli se sen verran jännää. Tiesipä tuo englanninkielinen Wikipedia kertoa, että marjaa/siitä tehtyä puristetta on yritetty tuoda aiemmin markkinoille laihduttajille, diapeetikoille ja esm. kemoterapian takia ruuan tylsäksi maistavalle väestölle suunnattuna, mutta huhu väittää, että sokeribisnes on torpedoinut yritykset. Niin tai näin, jännää on.

Tapasin taikurin

Lauantaina oli vähän helle ja sunnuntaina oli iso helle. Eilen oli lämmintä ja tänäänkin vähän, mutta koko ajan vähemmän. Ou nou, pelkäään ettei kunnon kesä tulekaan! Ennusteetkin lupaavat vain surkeita lukuja ja sadepilviä.
Tyyppi lähti aamulla Tampereelle katsomaan Brucea. On aika kiva olla itekseen. Varsinkin kun ei ole kauan poissa, vaan pelkästään vähän.

Eilen alkoi kesätyöt uudella osastolla. On oikein mukavaa. Tänään tapasin taikurin ja eilen haastattelin vastuuhenkilöä paskanluonnin SM-kisoista.
Sadetta tai ei, se on kesä ja se tarkoittaa litroittain jäätelöä! Suunnitelmissa olisi myös tehdä lähipäivinä kirsikkapiirakka.

Matkalla

Kävin Helsingissä. Menomatkalla ryhdyin lukemaan lainassa ollutta Houkutus kirjaa. Helsinkiin päästyäni kirja oli melkein kokonaan luettu. Kävin ostamamassa toisen osan. Ja kolmannen. Tänään on viikko siitä kun aloitin ja jäljellä on enää vajaa puolet sarjan viimeistä kirjaa.
Varsinaisen viihdyttävää ja koukuttavaa. Vampyyriromantiikka vie ajatukset pois liian jännittävistä asioista. Kuten vaikka pääsykokeiden jatkoonpääsytulosten odottamisesta.

Äidin ja isän kanssa käytiin pyöräilemässä.

Töölönlahdella oli joutsenia. Ne myös vähän sukelsi.

Lauantaina paraskaveri juoksi puolimaratonin ja käytiin Tyypin kanssa kannustamassa. Iltaan mennessä sade hellitti ja näkyviin tuli sateenkaari.


Valo, kevät ja tuleva kesä tuntuvat hyviltä. Suru ja pettymys aiheuttaa harmistumista. Tuntuu, että vaikka kuinka tavoittelisi unelmia, niitä ei koskaan saavuta.
Tipuin Teakin näyttelijäntyön koulutusohjelman pääsykokeiden toiseksi viimeisestä vaiheesta.

Varis

Varis on hakenut pesäänsä lisää täytettä ja nyt siellä on oksien sisäpuolella vanusta ja pahvista tehty kakkoskerros. Odottelen pieniä poikasia ihan kamalasti.

Variksen lisäksi lähistöltä on muitakin lintuhavaintoja, sillä ikkunalaudallamme istuskelee nykyään päivittäin pikkulintuja, joilla on ulkoseinässämme olevassa ulostulovesiputkessa pesä. Ihan hullua, keskellä kaupunkia ja silti keskellä luontoa!

Varastettu negatiivisuushaaste

Kävin Pupu Lihavistolla pööpläämässä tämän negatiivisuushaasteen. Sinänsä kyllä kummana ajankohtana, koska olo ei ole ollenkaan negatiivinen, vaan suorastaan pirskahtelevan positiivinen. Sen on saattanut aiheuttaa loistavat aurinkokelit, jotka ovat viime päivinä hellineet Oulua.

1. Nimessäni

En oikeastaan vihaa siinä mitään. Lapsena se oli liian omituinen ja kokonaisuudessaan pitkä. Nyt olen ylpeä kaikista kolmesta nimestäni ja sukunimikin tuntuu omalta. Vaikka toinen ja kolmas nimeni ovat hiukan vanhahtavia, on mukava ajatella, että vuosikymmeniä/-satoja sitten eli samanniminen sukulainen.

2.Kasvoissani:

Kaksois-, vai sanoisinko kolmois-, leukaani. Ylipäätään sitä, että leukani on niin pieni, olen lähes leuaton.

3. Vartalossani:

Yletöntä rasvakerrostumaa, joka kauttaaltaan on vallannut liikaa pinta-alaa.

4. Luonteessani:

Hätäilyä, säätämistä, liikaa ripustautumista, pelkäämistä.

5. Vaatekaapissani:

Siellä on liian vähän tilaa. Muuten olen pyrkinyt siihen, että epämieluisat vaatekappaleet lähtevät kiertoon ennemmin kuin roikkuvat turhaan nurkissa.

6. Kotonani:

Tyypin kaameeta nojatuolia, josta on mahdoton päästä eroon. Samanlainen tuoli löytyy myös täältä varsin kyseenalaisesta yhteydestä. (Kaveri oli löytänyt kuvan jonkin epäilyttävän google-haun seurauksena.)
Yritin käyttää kuvaa myös esimerkkinä siitä, miksi tuolista tulisi hankkitua eroon, mutta ei auttanut. Tyyppi pysyy kannassaan.

7. Työssäni:

Työ on aika kivaa, varsinkin nyt kun pääsen kesäksi haluamalleni osastolle. Toisinaan tietenkin rassaa kiinnostamattomat juttukeikat tai epämääräiset toimeksiannot, mutta niitä on vähän.

8. Ystävissäni:

Ei mikään! Ystäväthän ovat aivan ihania. Ehkä se, etteivät ne itse tajua kuinka ihania, lahjakkaita, osaavia, päteviä ja hauskoja he ovat.

9. Perheessäni:

Silloin kun kaikki (6 kpl alkuperäistä + siipat 4 kpl + lapset 5 kpl) on yhdessä tilassa yhtä aikaa, syntyy ääntä niin paljon, että välillä ovat korvat ja hermot helisemässä.

10. Harrastuksissani:

Ehkä sitä, että niitä on liian vähän ja toisinaan on vaikeuksia motivoida itsensä harrastamaan.

11. Kumppanissa:

Ehkä jos jotakin täytyy sanoa, niin elokuvallisiasöpöilyromantiikkayllätyksiä voisi eteeni tupsahtaa vähän useammin.

12. Lemmikissäni:

Ei ole semmoista.

13. Kielenkäytössäni:

Liian nopea puherytmi ja aika-ajoin kielenkäyttöäni värittävät voimasanat.

14. Musiikkimaussani:

No, ehkä se, että sulatan yllättäen hyvin kaikenlaisen keski-ikäisten musiikin.

15. Kotikaupungissani:

Se on vähän pieni. Ja täällä on liian kallista kulkea bussilla.

16. Ruokavaliossani:

Syön liikaa karkkia. Ja jos en ole tarkka, kaikkea muutakin turhaa.

17. Lapsissani:

Ei mulla ole, mutta tulevaisuudessa varmaan ihan samat asiat, mitkä omassa käytöksessäni rassasi äitiäni.

18. Naapureissani:

Ei niissä valittamista, mukavia ovat.

19. Nykyisessä elämäntilanteessani:

Tietty välivaiheisuus, joka heijastuu levottomuutena ja erilaisina agsteina silloin tällöin.

20. Tulevaisuudessa:

Ehkä se, että jos en koskaan tule tyytyväiseksi elämääni ja käytän aikani pähkäilyyn ja harmitteluun.

Etsivä tarkastaa uneni

Todellinen hurahtaminen on pääteltävissä siitä, että etsivä Jimmy McNulty on nyt tupsahtanut uniini. Onneksi unet ovat vakaassakin parisuhteessa sallittuja, niihin kun ei kovin paljoa voi itse vaikuttaa. Vaikkakin alkuviikosta haastattelemani uniryhmä ohjaaja oli sitä mieltä, että unet kertovat meille aina jotakin ja niiden sanomaa pitäisi kuunnella ja käydä läpi joko yksin tai ryhmässä.

Kävin viikolla muutaman päivän Helsingissä ja oli ihana nähdä perhettä. Hämeenlinnan kohdalla huomasin luonnon olevan keväisempää kuin pohjoisessa. Ehkä nurmikko vihersi jo Tampereella, mutta siellä en nähnyt asemalla nurmikkoa, niin on vaikea sanoa.

On se vaan niin renttu-ihq.

Kuvat täältä, täältä ja täältä.

Langalla!

Vappu meni aika hulinaisesti ja hauskasti. Torstaina olin kuuteen asti töissä ja ystävä puoli yhdeksään. Mentiin sitten työpäivien päätteeksi kolmannen tyttösen kanssa Fransmanniin syömään. Ruoka oli jees, ainoastaan vähän liian suolaista. Loppu torstai sujuikin vauhdikkaasti ja perjantaina herättiin hyvissä ajoin perinteiselle Linnansaaren piknikille.

Eilinen ja tämä päivä onkin mennyt toipuessa. Ei sitä vanha enää jaksa. Eniten harmittaa eilinen auringonpaiste, joka meni täysin ohi sängyn pohjalla maatessa.

Voipuneen aika on kulunut kaikesta huolimatta nopeasti, sillä Tyyppi on saanut vihdoin mut koukutettua Langalla sarjaan. Tyyppi on katsonut ko. sarjan aikoinaan alusta loppuun ja nyt hänen äitinsä on miesystävänsä kanssa hurahtanut sarjaan. Saimme heiltä ensimmäisen tuotantokauden lainaan ja eilen piti hakea jo toinen, kun eka kahlattiin läpi viikossa.

Jos ei Baltimoren poliisiin väsymätön taistelu (kyseenalaisinkin keinoin) alamaailmaa vastaan ole tuttu, niin kehotan tutustumaan. Sen verran timanttisesta menosta on kysymys!

Erityisiä suokkareita on itse McNulty, Omar, Bubbles, Bunk ja Lester.

Kuvat täältä.

Vappu

Tämän myötä kaikille oikein ihanaa vappua!
Nyt lähden tyttöjen kanssa syömään ja huomenna Linnasaareen piknikille!

Ylläri postissa

Tänään töistä palattuani odotti kotona mukava yllätys. Salainen blogiystäväni oli muistanut minua paketilla!! Olen niin malttamaton, että avasin paketin ennen kuin tajusin, että siitähän olisi voinut napata kuvan.

Paketti paljastui maukkaaksi. Posti oli kiikuttanut minulle pussillisen salmiakkiakarkkeja, pussillisen lakritsikarkkeja, kaksi patukkaa Fazerin uutta exclusive -suklaat, kynsilakan ja ihanan kaulakorun!
Vasta kuvia koneelle ladatessa huomasin, että unohdin kynsilakan kuvasta. Pääsette ihailemaan sitä sitten kynsissä. Kaulakoru on todella sievä ja juuri tuon tyyppisiä monikerroksellisia olen katsellut kaupoissa. Kiitos siis salaiselle blogiystävälleni, yllätys oli oikein mieluisa!

Eilen töistä soitettiin ja vaihdoin tämän viikon iltamoderoinnit aamuvuoroon uutistoimituksessa. Tänä aamuna kaduin päätöstäni, sillä hyppääminen illasta aamuun on aina hiukan nihkeää, kun unta ei kuitenkaan saa säädylliseen aikaan.

Sain kuin sainkin itseni kammettua ylös. Ulkona odotti yllätys, nimittäin aika sakea sumu. Tuli ikävä viime viikon aurinkoisia aamuja.

Lauantaina olimme Tyypin kanssa maakuntamatkalla Liminganlahden lintutornilla. Menimme paikalle bussilla, joka sekin oli aika hauskaa. Harmiksi emme paljon lintuja nähneet. Kuoveja ja lokkeja (Tyyppi tunnisti, en minä. Paitsi lokin.)

Jostain syystä olin ehkä eniten mielissäni pitkospuista.

Lintutornin portaat olivat tosi jyrkät.

Meri oli vielä paikoittain aika jäässä ja sen läheisyydessä olikin huomattavasti kylmempää kuin muualla.

Eväät maistuvat parhaalta ulkoilmassa. Voin myös hyvällä omatunnolla suositella kaikille ruispaahtoleipiä, joiden välissä on maapähkinävoita ja vuohenjuustoa!
Naapuripyödässä syötiin vastakäristettyjä makkaroita.

Tapahtui jännä ilmiö, kun kävelimme tuonne bongausmökkiin: yht'äkkiä tuntui aivan selvästi, että ilma muuttui kylmemmäksi. Raja oli kuin seinä, siitä pitkinkin sitten kävellä useamman kerran ohitse.