Dodo-sorsa

On perjantai. On perjantai. On perjantai.

On perjantaivilli.

On Dodo-sorsa -kappale!

Ihanaa viikonloppua kaikille

Joulukuun 17.

Hooked

Olen koukussa.

Mutta ei huolta, ennen minua samassa koukussa on ollut jo yli 27 miljoonaa henkilöä.

Siispä eilinen ja tämänpäiväinen ovat noudattaneet samaa kaavaa. Töistä jumppaan, kotia kokkaamaan ja täydellä vatsalla sohvalle päiväannoksen pariin.

Kohta se on loppu, mutta onneksi sain tulevalta anopilta seuraavat fiksit, joten ei tule joulunakaan viekkareita.

Voi Stieg Larsson ja miehet jotka vihaavat naisia!
Olette pahaksi minulle ja aamuvuoroille, sillä illalla ei meinaa laittaa nukkumaan, ja jo muutenkin levällään olevat joulukiireet sen kun pitkittyvät.

Mutta aah, niin nautinnollista!

Joulukuun 14. ja 15.

Stressi-Erkin joulun odotus

Eilinen meni hujauksessa, vaikka oli vapaapäivä. Siivottiin Tyypin kanssa kuin raivopäiset ja laadittiin joululahjalistoja, sillä tuli molemmille melkoisena yllätyksenä, että se joulu on jo ENSI VIIKOLLA. Eikä yhtään lahjaa ole vielä hankittu. Lähimmäis-parat.

Huoh, joka ikinen viikonloppu on tässä kuussa ollut täynnä jos jonkilaista pikkujoulua tai kekkeriä. Eikä tämäkään viikonloppu ole poikkeus. Lisäksi työt, hankkimattomat lahjat, yleinen stressi ja tekemättömät jutut painavat.

Duussi puhui siitä, miten on tänä vuonna osannut rauhoittaa eloa ennen joulua. Ilmeisesti moinen keino täytyy oppia kantapään kautta, sillä hänelle edellinen vuosi oli ollut liian vilkas, ja minä ymmärrän nyt, että tämmöistä en halua enää toiste.
En ole ehtinyt edes nauttia koko joulun tulosta, ja kohta se on jo ohi.

Tietenkään asiaa ei helpota se, että jouluaatoksi napsahti päivystysnakki. Onneksi sitä saa tehdä kotoa, ja toivottavasti työmäärä pysyy oletetussa neljässä tunnissa.

Sentään nämä joulukortit saatiin tehtyä, ja se jos mikä oli hauskaa. Askarrellessa ajatus lepää.

Joulukuun 13.

Neljän päivän suora

Hups, se tapahtui taas. Taitaa olla niin, että viikonloppuisin postaaminen on hiukan hankalaa.

No, torstaina luovutin valmiin kakun synttärisankarille. Samana päivänä vietettiin myös ystävän kanssa tyttöjen ilta. Katsoimme Sinkkuelämää 2 ja joimme cosmopolitaneita. Drinkit olivat hyviä, leffa huono.

Joulukuun 9.

Perjantaina kävin hieronnassa, ja menin kotikotiin ottamaan vastaan vanhempia, siskoa ja siskontyttöä jotka tulivat Helsingistä viikonlopuksi.

Eilen oli osastomme pikkujoulut, ja kävimme syömässä ja katsomassa Junnu Vainion lauluihin perustuvan esityksen Albatrossi ja Heiskanen.

Kappale ei sinänsä ollut kovin kummoinen, mutta oli mukava kuulla hyviä lauluja!

Joulukuun 11. & 12.

Tänään on mennyt koko päivä töissä. Ensin aamu etänä kotoa ja ilta toimituksessa.

Ai Oho, tässäkin luukussa puhutaan ruuasta

Mielelläni kyllä ottaisin lisää tällaisia viikkoja, jolloin töitä on vaan kolmena päivänä. Tänään vielä piti käydä toimituksessa haukottelemassa, mutta huomenna alkaa kolmen päivän vapaa. Normaalisti se olisi kaksi ennen viikonlopun uurastusta, mutta nyt osaston pikkujoulut vapauttavat myös lauantailta.

Tämä päivä meni töiden jälkeen veljellä vieraillessa, ja sen jälkeen kakkupuuhissa. Sain nimittäin ensimmäistä kertaa elämässäni ihan oikean kakkutilauksen!

No, olenhan noita kakkuja aikaisemminkin tehnyt, mutta ne ovat olleet sukulaisille tai kavereille. Tämän tilasi työkaverini 5-vuotiaalle pojalleen.

Muuten tuli valmis, mutta pursotukset teen vasta huomenaamulla ennen juhlia. Jääpähän marsipaanille enemmän aikaa kuivua.

Pitäisikö huolestua kun lähes kaikki joulukalenteriluukkuni liittyvät tavalla tai toisella ruokaan? Vika taitaa olla minussa...

Joulukuun 8.

Yllättäen, tein muuten ite!

Väsynyt tiistai

Eilinen nukkumaan meneminen päättyi lopulta todelliseksi nukkumisen yrittämiseksi. Loppujen lopuksi nukuin reilun kaksi tuntia ennen töitä.

No, onneksi heti kotiin päästyäni otin pitkät tirstat. Koko päivä on mennyt melko koomaillessa, ja käytiinkin Tyypin kanssa vuokraamassa muutama leffa. Leffaeväänä oli eilen leipomaani suklaamoussekakkua. Se oli hyvää!

Joulukuun 7.

Ite tein!

Kolmen luukun kalenteri

Hups, mihin hävisi neljäs, viides ja kuudes päivä? Taitaa olla tämä kalenteri hiukan viallinen, tai sitten kalenterintekijä vietti niin haipakan itsenäisyyspäivän alusjuhlan, että aika hävisi hyppysistä.

Tästä kolmen päivän luukusta paljastuu rakkauden herkkuaamiainen, johon herätin Tyypin ja Rovaniemen ystävän lauantaiaamuna. Kehuja sateli, ja kieltämättä oli kyllä ihana syödä pitkään ja rauhassa.

Lauantaina kävimme perinteisellä itsenäisyyspäivänillallisella ystävien kanssa. Puistola oli hieno kokemus, ja ruoka erinomaista. Voin suositella!

Huomenna on seitsemäksi töihin, joten lienee paras mennä nukkumaan (tai ainakin yrittämään unta). Mukava viikko edessä, kun työpäiviä on vain kolme.

Joulukuun 4. 5. ja 6.

Aivan hukkaan valunut päivä

Kerroinko eilen suunnitelmistani käydä tänään aamulla lenkillä? Tai ylipäätään ulkoilemassa? No, en tainnut kertoa sitä tarpeeksi ponnekkaasti itselleni. Kävi nimittäin niin, että kello 9 herättämässä ollut kännykkäni löytyi sekunti silmien auki saamisen jälkeen tyynyn alta kello 11.59.

Oli vissiin hiukan tuota univelkaa.

Niinpä kaikki perjantaiaamun suunnitelmani jäivät niille teloille, ja sen sijaan join äkäisenä kupillisen lattea, kävin suihkussa ja läksin lounaan kautta töihin.

Olkoon sitten niinkin, että kolmannesta luukusta paljastuu palanen työpistettäni. Tämän parissa sitä pakerretaan vielä tämä ilta. Illalla tulee ystävä Rovaniemeltä, ja edessä koittaa kolmen päivän vapaa! Jei!

Joulukuun 3.

Ite teen!

Joulukalenteri osa 2

Tänään olen ollut liian vähän ulkona. Sen tuntee nuhjuisuudesta ja velttoudesta. Jotenkin näin iltavuoroviikkoina sitä helposti vaan lipsahtaa aamu-/iltapäiväpuuhailuun, ja ennen kuin huomaakaan, on aika lähteä töihin.

Jos huomenna olisin reipas, ja menisin heti aamusta vaikka juoksemaan.

Tämänpäiväiseen puuhasteluun kuului kokkailu. Tein nimittäin Tyypille piirakan. Sen valmistuttua tein myös vakaan päätöksen ruveta merkkaamaan kaikki pakkaseen laittamani ruuat.

Kävi nimittäin niin, että sulattamistani kolmesta taikinajämäpalloista yksi oli makeaa piirakkataikinaa, yksi suolaista piirakkataikinaa ja yksi pastataikinaa. Tulipa harvinaisen mielenkiintoinen piirakka.

No, kiltisti se Tyyppi sitä söi. On se vaan niin kohtelias!

Joulukuun 2.

Omituinen kolmen taikinan piirakka. Ite tein!

Joulukalenteri osa 1

Milan päiväunista sain idean joulukalenteriin. Milan äiti aikoo ottaa kuvan joka päivä ennen joulua. Mahtava idea! Ja kun blogissa vielä kehotettiin muitakin tarttumaan toimeen, niin tässä sitä mennään.

Tämän päivän kuva on hienosti kännykkäkameralla napattu otos itseni ja Tyypin väkertämästä joulukoristeesta, josta mainitsin jo aiemmin, ja jonka ohjeet löytyvät täältä.

Jännäjännä joulu!

Joulukuun 1.

Ite tein!

Lunta

Pyhäinpäiväaamu oli ihana. Nukuin pitkään, puuhastelin, käytiin Tyypin kanssa kävelyllä, syötiin pitkä herkkuaamiainen, siivottiin ja saunoin. Kaikki tämä ennen kuin kello oli kolme.

Sen jälkeen alkoikin puunaus ja puleeraus, sillä illalla oli jokavuotiset konsernin kekkerit Riossa. Ilta oli hauska ja tapahtumarikas. Ja mahtavinta oli, että yön aikana maahan satoi ensilumi!

Kun sunnuntaina lähdimme kävelylle, tuntui, että yhden yön aikana koko maailma on muuttunut. Lumi tuo niin valtavasti valoa ja kauneutta. Toivotaan, ettei se nyt sula pois.

Kävelyllä meinasi olla vähän liian jännää, kun piti hypellä kiviä pitkin saareen. Olen aika nynnerö luonteeltani ja vanttera varreltani, joten hyppely ei ihan noin vain onnistunutkaan. Sen sijaan joka kivellä piti pysähtyä jännittämään pääseekö perille.

Lumesta innostuneena leivoin tänään ennen iltavuoroa piparkakkutaikinan. Jahka pääsen kotia, aion leipoa piparit loppuun ja nautiskella niistä teen kanssa. Joulu saa puolestani tulla, olen valmis.

Eilen haettiin Ainolanpuistosta keppi, sillä ajattelin tehtailla lumihiutaleita, jotka laitan siitä roikkumaan. Kuten täällä.

Teetä ja jätskiä ja aurinkoa

Tänään oli vapaapäivä uuvuttavan työviikonlopun jälkeen. Normaalisti se on heti maanantaina, mutta typerät verotiedot pakottivat vaihtamaan vapaapäivän vasta tiistaiksi.

En kyllä ymmärrä miksi noita verotietoja edelleen tehdään noin suurella volyymillä. Facebookin ja lukijakommenttien perusteella voisi päätellä, etteivät ne ihan niin paljon ihmisiä kiinnosta kuin median sisällä taidetaan ajatella.

Noh, mutta tänään oli mukavaa. Ensinäkin Oulussa paistoi aurinko varmaan ensimmäistä kertaa viikkoon!

Aamulla kävin piloxingissa, jossa olen käynyt kerran aikaisemmin ja joka on mielestäni aivan huipputunti. Se on myön toooosi tehokas, sillä olin aivan rättikuollut tunnin jälkeen. Ja t i e t e n k i n olin unohtanut pyyhkeen kotiin.
Onneksi mukana oli sentään säälittävä (hikinen) pikkupyyhe. Sen ja saunan avulla sain itseni kuivattua.
Mutta, päästyäni pukkarin puolelle pukemaan huomasin, että olin unohtanut myös rintsikat. Vissiin tuli lähdettyä hiukan aamu-unisena matkaan.

Jumpan lisäksi pesin pyykkiä, värjäsin kaksi paitaa, kokkasin ja (hih!) ostin kauan himoitsemani teekannun.


Olen useamman vuoden ajan epäaktiivisesti etsinyt teekannua, mutta kaikki tähän mennessä varteenotettavat ovat olleet hirvittävän kalliitta. Niinpä olin mielissäni kun loppukesästä löysin räsymatto-sarjan pannun.

Tarpeeksi monta kuolauskertaa tuottivat tehtävänsä ja tänään pannu lähti mukaani. Kuten myös yksi siirtolapuutarha-sarjan kupeista.


Niiden lisäksi kävin Kauppahallin Kofeiinikompaniassa ja ostin neljää erilaista teetä: vihreää kirsikkaa,vihreää kaktushedelmää, pu-erhiä ja vihreää chaita.

Illan kruunasi Seinfeld ja uutuusjäätelö. En valita.

Pukujen puku

Hiii, löysin eilen hääpuvun johon ihastuin!
Se on ihana. Tosin löysin sen netistä, joten vielä ei ole tietoa miten se mulle sopisi. Pitää tässä joskus mennä katsastelemaan josko löytyisi paikallisista morsiusliikkeistä jotakin samantyyppistä.

Ajattelin joka tapauksessa tilata pukuni netistä. Ovat siellä sen verran edullisempia. Olen myös kuullut hyviä kokemuksia netistä tilaamisesta, joten suurta pelkoa epäonnistumisesta ei ole. Lisäksi ainakin noissa kaupoissa joita olen katsonut, on ollut melko hyvä palautusmahdollisuudet jos jotakin menee vikaan.

Koska olen sen verran perinteinen, etten halua Tyypin näkevän pukua ennen hääpäivää laitan siitä tänne vain pikkuruisen yksityiskohdan. Heinäkuun 23. päivän jälkeen sitten koko kuvan.


Vielä tämä ilta töitä ja sitten vapaa viikonloppu. Ihanaa!

Pätkätyöseminaari ja Kelis

Kävin Tampereella viikonloppuna. Journalistiliitto järjesti Pätkätyöseminaarin siellä. Oli yhtä aikaa helpottava että surullista kuulla, ettei oma työnantajani ole ainoa jonka leivissä on lukuisia nuoria ihmisiä lyhyissä tai tosi lyhyissä työsuhteissa.

Keskustelu oli vilkasta ja mielenkiintoista. Junassa matkalla Helsinkiin mietin, miten masentava tämä aika on tulla alalle. Kyseessä on kuitenkin mielestäni yksi maailman mielenkiintoisimmista ammateista. Harmi vain, että oman paikkansa eteen joutuu vähän väliä taistelemaan tosissaan.

Helsingissä kävimme ystävieni kanssa katsomassa Kelistä. Ja wau, miten mahtava Kelis onkaan. Vaikka settilistassa oli harmittavan paljon uutta (itselleni tuntemattomampaa) materiaalia oli naisen karisma sen verran suuri, ettei kappaleiden iskemättömyys haitannut.

Sen sijaan Circus, jossa keikka oli, ei todellakaan ollut oma paikkani. Huomasin taas, miten paljon mielummin viihdyn pystybaareissa ja kapakeissa, joissa kuulee keskustella, kuin suurissa yökerhoissa, joissa puhumisen sijaan aikaa vietetään tanssien.

Tämä viikko iltavuorossa. Toisaalta on kivaa kun saa aamulla nukkua pitkään, toisaalta taas on ankeaa, että päivä menee kuin salaa ohi.

Ryhdistäytynyt bloggari

Aika lentää. Elämä rullaa tutulla painollaan. Olen käynyt tässä välissä Helsingissä, Pariisissa ja Strasbourgissa. Kävin tutustumassa Euroopan parlamenttiin. Kävin katsomassa vanhaa kouluani Pariisissa. Entinen kotitalomme oli purettu.

Collége Victor Hugo

Entinen kotitalo sijaitsi tällä pläntillä.

Kuu Eiffelin välissä.

Sain kuulla, ettei työni jatku, mutta kappas, taas ne jatkuivat.

Tyyppi aloitti koulun Oulussa, joka on viime vuoden Torniossa ravaamiseen ihana muutos. Ylihuomenna lähden Tampereelle pätkätyöseminaariin ja menen samalla kahden ystäväni kanssa katsomaan Kelistä.

Aion laihduttaa ensi kesän häitä varten, ja blogata ainakin kolme kertaa viikossa. Muuten tämä syksy ei suuria muutoksia elämään tuo.

Tänään olen katsonut BBC:ltä miten Chilen kaivosmiehiä nostetaan maan pinnalle. Liikutusitku tulee vähän väliä.

Ulkoa ja aurinkoa

Tämä kesä on ollut yksi vauhdikkaimmista kesistä pitkään aikaan. Keväällä antamani lupaus, että tänä kesänä uin ja olen mahdollisimman paljon ulkona, on toteutunut. Vaikka koko kesä onkin tullut puskettua töitä, olen kaiken vapaa-aikani käyttänyt tehokkaasti auringon alla hilluessa.

Kesällä tuli vietettyä myös lukuisat huiput kekkerit, tapaamiset ja spontaanit riehaantumiset. Pienesti pääsin käymään myös matkoilla kun oli se Kilde.

Surullista kesässä on sen päättyminen, ilman muuttuminen kylmäksi ja vanhempien lähtö. Taas tuli elokuun alku ja heidän töiden alkaminen.

No, ennen sitä ehdin viettää erään iltapäivän heidän pihallaan keräämässä viinimarjoja. Nämä kuvat ovat sieltä.

Söpöilyä

Ihan pakko oli tännekin laittaa linkki tuonne ehkä maailman suloisimpaan blogiin:

Kuva täältä.

Eilen oli Suomen historian kuumin päivä. Minä vietin sen töissä, joessa, rannalla ja vanhempien luona suunnittelemassa ensi kesän häitä.

Se oli hyvä päivä.

Nyt ymmärsin, että viikko sitten käynnistyi viimeinen vuosi tämän nimisenä. On se jännää!

Kuvia menneestä mahtimatkasta

Blogissa on pitänyt melkoista hiljaiseloa. Syyt löytyvät kesästä ja pakottavasta tarpeesta päästä aina töiden jälkeen ulos ja aurinkoon.
Harvemmin tulee enää illalla kotona avattua tietokonetta.

Menneestä Roskilden matkasta on kohta jo kuukausi, mutta kuvat tuolta ihanaiselta Tanskan festivaalilta pääsevät julki vasta nyt.

Silta Ruotsin ja Tanskan välissä oli huiman pitkä. Meri siinsi sinisenä ja välkkyvänä edessä.

Siellä oli kuuuma. Kahtena ensimmäisenä yönä teltassa paleli, mutta aamulla herättiin aina nihkeyteen ja hikeen kun aurinko paistoi armotta Jotoksen läpi .

Oli siellä muutama muukin.

Festareilla oli vaikka mitä siistiä, kuten hedelmäkioski ja Ben&Jerry's -kiska. Lisäksi siellä oli tämmöinen keinupiste. Varsinkin ekana iltana kun kaikkien vastoinkäymisten jälkeen päästiin festarialueelle ja nähtiin nämä keinut valaistuna pimeässä yössä, oli näky vaikuttava.
Ja oli niissä huisin kiva keinuakin!

Ihmisiä riitti silmänkantamattomiin.

Sitten siellä oli tämmöinen uima-aluekin.

Arena ei vetänyt kaikkia, jotka halusivat nähdä livenä The Nationalin.

Se Jotos, sen purku ja yksi alle jäänyt Nuori Nainen.

Kertomukset festivaalin musikaalisesta annista voi lukea siitä enemmän ymmärtävän toimesta Rumban sivuilta. Siellä kerrotaan missatusta Gorillazista, tanskalaisista seireeneistä, liikuttavasta ja valloittavasta Patti Smithistä sekä siitä miltä se kaikki tuntui, kun viikonloppu päättyi.

KILDE

Eilinen oli pitkä päivä. Matkaa Oulusta Roskildeen tehtiin yhteensä 13 tuntia. Ei toki koko aikaa matkaten, mutta matkalla ollessa kuitenkin.

Ensin lensimme Oulusta Tukholmaan, josta haiemme torilta mansikoita ja herneitä ja painelimme Kööpenhaminan junaan.

Junamatka meni nukkuessa ja fiilistellessä, ja täytyy sanoa, että ruotsalaisissa junissa on kyllä hyvin jalkatilaa!

Kööpenhaminasta ei muuta näkynyt kuin rautatieasema, mutta se oli sievä.

Roskildeen päästyämme meinasi usko loppua. Rinkat painoivat niin maan pirusti, ja matka mediakeskukseen, jonka olimme arvioineet noin kilometriksi olikin paljon paljon enemmän. Todellinen yllättys koitti kuitenkin vasta paikan päällä akreditoituessamme, kun kävi ilmi, ettei meille ole paikkoja medialeirintäalueella.

Pihalla alkoin noin kolme varttia kestänyt puhelinrumba, joka lopulta päättyi siihen, että paikka löytyi kuin löytyikin.

Todellinen harminaihe oli kuitenkin se, että samaan aikaan kun säädimme majoitusta, päälavalla aloitti Gorillaz. Se kuulosti hyvältä, se kuulosti upealta, mutta mitään hajua ei ole siitä miltä se näytti. Valtavan ihmisäänimassan perusteella ilmeisesti aika hyvältä.

Mutta nyt kutsuu festivaali, ja aurinko. Oi joi, on tämä elämä kivaa!

Yksi pitkä päivä

Hups!
En tiedä mihin aika-aukkoon olen sujahtanut, mutta viime viikot ovat vilistäneet ohi sellaisella kiireellä, etten ole muistanutkaan sellaista asiaa kuin blogi(t).

En usko, että olen koskaan aiemmmin (sen jälkeen kun blogistanin löysin) ollut näin pitkään lukematta blogeja. Aivan kummallista.
Ehkä se on tämä kesä, työt, tilus, jalis. Kaikenlainen.

Niin, enpä ole tainnut tännekään kertoa, että hommasimme muutaman kaverin kanssa kaupungilta vuokrapalstan kesäksi, jota olemme ahkerasti hoitaneet. Aaria maata ei ole hinnalla pilattu, sillä kolmelta kuukaudelta se maksaa vaivaiset 15 euroa.

Hirvittävän, hikoiluttavan ja ärsyttävän juolavehnän kiskomisen jälkeen pääsimme lopulta viljelemään maatamme. Penkkeihin sujahteli niin timoa, siiklia, retiisiä, tilliä, porkkanaa, hernettä, papua, rucolaa kuin lehtisalaattiakin.
Sunnuntaina kävin palstalla ja kyllä ilo oli suuri kun maasta puski perunan tainta ja rucolaa kuin viimeistä päivää.

Naapurin rouva, joka on toiminut mentorinnamme oli sitä mieltä, että rucolaa voi jo hyvällä omallatunnolla alkaa syödä. Ja niinpä napsin mukaan muutamat varret, jotka kotona laitoin pizzan päälle. Ja voi että oli hyvää!

Nyt pitäisi pusertaa viimeinen työpäivä. Sen jälkeen luvassa on lounas äidin kanssa ja tiluksilla rikkaruohojen kitkentä. Sitten seuraa pakkaus, ja huomenaamulla alkaa matka kohti Roskildea!

Olen niin täpinöissäni, etten meinaa pysyä paikoillani.

Sain ystävältäni synttärilahjaksi lipun. Ystävä päivittää paikan päältä Rumban blogia, ja minä olen hänen +1.
Hihiii, niin siistiä!

Tätä olemme kuuntelemassa lauantaina kello 16.30

Potkis

Sattuipa hassusti, että viime vuoden syksyllä (työ)kaveri kysyi josko minua kiinnostaisi pelata jalkapalloa. Innostuneena ulkosyrjämaalistani, jonka tein kuukautta aikaisemmin kesurit vastaan vakkarit -pelissä, vastasin myöntävästi.

Niinhän siinä kävi, että sain paidan, jonka selässä oli numero 5 ja kutsun reeneihin.
Se oli menoa siltä istumalta.
Ensimmäinen kosketus tuli aikatauluongelmien vuoksi vasta helmikuussa umpihankifutisturnauksessa Kemissä. Ja vaikka oli kamalan rankkaa, oli tosi hauskaa!

Sen jälkeen into on vain kasvanut.

Viime lauantaina oli hiekkaturnaus Oulussa. Jouduin koko viikonlopuksi töihin, mutta yhden pelin ehdin käydä tauon aikana pelaamassa. Ja voi että oli hauskaa!

Ei siis liene ihme, että myös MM-kisat kiinnostavat. Siis minua, joka en aiemmin ole välittänyt mistään penkkiurheilusta millään tavalla.

Lisäksi havaittavissa on sama ilmiö kuin Mad Menin katsomisessa. Kaikki se potkiminen herättää itsessäkin halun pelata. Samoin kuin MM:ssä tapahtuva tupakointi herättää mielihalun savukkeisiin.

Ai niin, ja tietty Espanja voittaa, koska niillä on Torres <3
(Ja Tyyppi, ite oot ihan tytön näköinen)

Tyyppi palasi kaupunkiin

Kesä on alkanut, ja se tarkoittaa kaiken muun kivan lisäksi sitä, että Tyypin koulu loppui Torniossa ja hän on tullut takaisin Ouluun. Jei!

Sunnuntaina onni konkretisoitui kun tajusimme, ettei ole mitään hoppua nukkumaan, sillä Tyypillä ei ole varhaista lähtöä bussiin, ja minulla on vapaapäivä.
Menimmekin sitten iltapäivällä Hollihaa'an potkimaan jalkapalloa.

Mulla on uusi hurahsuskohde, kun vuokrasimme kavereiden kanssa kaupungilta aarin maata. Suunnitelmat ovat suuret, ja aiomme viljellä siellä niin pottua, porkkanaa, härkäpapua, sipulia, salaattia, herneitä, kehäkukkia ja vaikka mitä.

Suunnitelmat tuntuvat tosin vielä melko kaukaisilta, sillä palstamme on kuulema männä vuosina ollut jonkun laiskurin hoidossa, ja nyt se kasvaakin juoluvehnää niin maan pirusti.
Ja voin kertoa nyt vajaan viikon tilallisen kokemuksella, että sen kitkeminen se on pirullista puuhaa.

Viime viikolla muutettiin Tyyppi kotiin. Tornion asunto oli ankea ja karu.

Samalla reissulla kävimme Haaparannassa ja Ruotsin puollella Kukkolankoskella. Oli aika komeasti virtaava forsen.


Nyt pitää suunnistaa nukkumaan, sillä aamulla työt ja illalla tilallisen rankkaa raadantaa.

Tämä päivä on hyvä päivä

Tänään, jahka kello kolahtaa 15.40 minä lähden Helsinkiin. Siellä odottavat perhe, ystävät ja serkun häät. Edessä on neljä päivää vapautta ja rentoutta.
Toiveissa on luvattu helle, aurinko ja odotettu rentoutuminen.

Eilen oli vaikeuksia saada pakatuksi, mutta lopulta energiaa löytyi ja kapsakki täyttyi.
Energiapiikin takana saattoi olla tämä ihanuus, joka eilen oli päivän aikana puhjennut kukkaan.

Kaksi viikoa sitten se vasta vihjaili nupullaan.

Oi orkidea, oi alkava lämpö, en jaksa odottaa tulevia lomapäiviä!

Nappeja

Eilinen aamu alkoi kurjasti, eikä se siitä päivän mittaan kovin paljon paremmaksi muuttunut. Olen nimittäin joko nukkunut tai töissä kököttänyt tai jollakin muulla tavalla pilannut niskani. Viime yönä ei uni paljon tullut ja aamulla niskassa tuntui kuin olisi puukolla tökitty.

Niinpä siis lääkäriin ja sairaslomalapun kanssa kotia. Nyt olen netistä surffaillut keskusteluja lihasrelaksantin vaikutuksista, enkä ole vieläkään varma uskallanko koskea nappeihin. Mitä jos menen ihan sevon? Tyyppikin on Torniossa, niin sitten sekoilen täällä vain keskenäni. Hmmm....


Nappien lisäksi seuranani on suklaakakkua, joka syntyi kun lahjaksi pyydetystä suklaajuustokakusta jäi täytettä yli. Tämä on siis täyte vailla pohjaa. Siitä huolimatta taivaallista. Ohjeen löysin Virpin kautta joka oli tehnyt tätä toissa viikkoiseen blogimiittiin.

Seura on mitä parhainta. Nimittäin Seinfeldin neloskausi. Ainoa vika siinä on, että se loppuu kohta.


Iloa tuo myös toinen orkideani, joka näyttää ensimmäisen kerran ostamisensa jälkeen tekevän kukkia. Onhan se melkoinen ihme! Kukka kun on jo ainakin neljä vuotta vanha, ja kokenut välillä kovia.

En ala

Eilinen oli hyvä päivä.
Töissä selvisi, että niitä riittää siihen asti, että kesätoimittajapesti alkaa. Eli käytännössä tässä mennään nyt elokuun loppuun saakka työllistettynä.
Sain työn alle mielenkiintoisen jutun, ja pääsin käymään lennonjohtotornissa.
Illalla näin ystäviä, joiden kanssa kokattiin ravioleja ja munkkeja.

Ne munkit olivat tosi tosi hyviä.

Päätön mies valmistaa ravioleja.

Tänään on ollut ihan kökkö päivä.
Kaikki tuntuu vaikealta, ja itse tunnun riittämättömältä. Ulkona paistaa aurinko ja on lämpimämpää kuin viikkoon, mutta silti olo on ankea ja yksinkertainen.

Näinä päivinä sitä miettii, että millaista olisi tehdä sellaista työtä josta saisi jatkuvasti onnistumisen elämyksiä ja voisi uppoutua siihen todella, kun tietäisi olevansa siihen hommaan valittu ja siinä arvostettu, eikä sen jatkuvuudesta tarvitsi koko ajan ressata.

Nyt on olo, että minä teen tätä, koska olen huonoista vaihtoehdoista vähiten huono, ja että jos jotakin vakituisempaa tulee auki, on ensin vakinaistettavien jonossa muutama kymmenen ennen minua.

Lisäksi olen hirviän läski, ja kaipaan farkkujani, jotka makaavat kaapissa, koska en mahdu niihin.
Ihan paska keskiviikko. Ihan paskaa kaikki.

Paitsi ne eiliset munkit.

Pesisi ikkunat keväällä

Toisinaan lukkiudun pääni sisäisiin ajatuksiin. Muistoihin, tunnelmiin, mielenmaisemiin. En ole edes varma onko ne kaikki totta, vai ovatko ne omien tuntemuksieni keksimiä harhoja. Hämäriä palasia, jotka saattoivatkin olla unta, mutta jotka ajan ja kaaoksen keskellä tuntuvat tosilta.

Olen miettinyt viime aikoina häpeää.
Se on yksi vahvimmista tunteista. Se on yksi pisimmän parasta ennen -päiväyksen sisältävistä tunteista.
Vieläkin muistan miten häpesin lapsena kun jäin kiinni tupakan maistamisesta. Miten tunne nousi vatsasta rintakehää pitkin ylöspäin. Miten se saavutti kurkun ja tuntui siltä kuin siihen tukehtuisi. Miten se nousi siitä hitaasti poskille ja otsaan, ja värjäsi koko naaman helakan punaiseksi.
Miten sama häpeä täytti mielen niin monena aamuna, kun yön läpi kestäneen tanssimisen ja pojista huumaantumisen taika oli hävinnyt. Miten häpeän kourissa olisi halunut selittää ja pyyhkiä pois kaiken sen mitä oli sanonut, mutta ymmärsi, että luultavasti se ei auttaisi.
Häpeä siitä, ettei koskaan saisi takaisin sitä tunnelmaa joka oli, ennen kuin noloili.
Edelleen niiden miettiminen saa kouraisun vatsanpohjassa.

Vellon tuolla mieleni viidakossa ja yritän löytää polkua, joka johtaisi minut pois puiden siimeksestä. Ja juuri kun polku on muutaman askeleen päässä, näen maassa jotakin mielenkiintoista, jota jään tutkimaan, ja polku lipuu yhä kauemmaksi. Mieleni mylläkkä on liian tiivis, jotta osaisin katsoa sitä sopivan välimatkan päästä.

Haluaisin olla kaikenlaisia asioita joita en ole. Olen kateellinen niille jotka ovat niitä. Haluaisin olla sellainen, josta kenelläkään ei ole pahaa sanottavaa, joka viikkaa vaattensa säntillisiin kasoihin, laittaa sukkaparit kuivumaan vierekkäin, syö aamiseksi puuroa, välipalaksi omenan, hemmottelee itseään harvoin ja silloinkin yhdellä pätkiksellä, pesee rillinsä heti kun ne ovat likaiset, palauttaa kirjaston kirjat ajoissa, kirjoittaa ystävilleen kirjeitä ja kortteja ja muitaa postittaa ne, ei notku internetissä vaan siivoaa kun pitää, kantaa lompakossaan postimerkkejä, ei jätä likaisia vaatteita lattialle, tiskaa syömisen jälkeen, muistaa kastella kukat, menee luistelemaan eikä vain haaveile siitä, on selkärankainen ja tolokku.

Musiikkia

Maaliskuusta tuli näköjään keikkakuukausi. Kuu on vasta puolessa välissä, ja olen käynyt useammalla keikalla kuin pitkään aikaan. Matalat Majat, PMMP, Manna ja Chisu. Kaksi viimeisintä viime viikonlopun aikana.
Molemmat olivat upeita. Molemmat olivat kauniita. Molempien ääni kulki selkäpiitä pitkin ja nosti karvat pystyyn. Aikamoista!

Launtaina käytiin Tyypin ja ystävän kanssa katsomassa mainio dokkari Freetime Machos. Kun ei antanut hetkittäin semi-rasittavuuteen nousevan äijäjunttiuden haitata, oli oululaisen Suomen paskimman rugby-joukkueen seuraaminen hulvatonta.
Niin ja lauantaina tapasin jo toistamiseen Elsa-neidin. Ja tällä kerralla olin jopa niin cool, etten koko ajan hehkuttanut, kuinka ihana Elsa on.

Tyypillä oli hiihtoloma, joten poikkeuksellisesti elettiin samassa kaupungissa reilu viikko. Se johti lauantaiyönä pitkään keskusteluun. Tuntui hyvältä puhua asioista, joita itsekseen pyörittelee ja pähkäilee. Puhumisen voimaa ei käy aliarvioiminen.

Note to self: keikoille korkkarit, jos et halua:
a.) kipeää niskaa ja pohkeita varvistelusta
b.) tuijotella edessä olevia selkiä 3/4 keikasta

Loppuun vielä suokkari.
Oi, jos tämä olisi julkaistu vuosituhannen alussa, olisi tämä ollut voimabiisien voimabiisi!

Paremmat puolet

Eilen keskiyöllä seisoin sirpalemeren päällä ja tunsin jokaisella solullani lattian kautta kulkevan rytmin. Ympärilläni velloi ihmismassa ja savu kulki päiden yläpuolella kohti kattoa. Kyyneleet valuivat pitkin poskiani ja olin varma, että jokainen soluistani räjähtää pian siitä voimasta jolla ne aistivat tätä kaikkea.

"Ja miten kävikään
että lapsuus se vain loppui
Se mihin häviää
minkä hetken jälkeen hukkui"

Keikka herätti valtavan tunnelatauksen joka purkaantui hillittömänä pomppimisena, mukana laulamisena ja itkemisenä. Kokemus tuntui lähes hartaalta. Kuin riitiltä, jonka avulla mieltä velloneen pahan olon ja ankeuden sai valutettua poskille, paidalle, tahmaiselle lattialle. Kyynel kyyneleltä mielestä valui harmaus, joka siellä on kulkenut ja kietonut ajatuksia verhoonsa.

"Oletko juonut viimein

jokaisen haavan täyteen

Ilo ei löydy millään

Mielenrauha ei valvo viiteen"

Paula ja Mira ovat valtavan karismaattisia esiintyjiä, joiden voimaa, keskinäistä kemiaa, sanoituksia ja oivallisia ideoita ei voi kun ihailla. Heidän musiikkinsa sisältää niin valtavasti energiaa, että siitä voi ammentaa loputtomasti. Heitä kuunnellessa ja katsellessa voi antaa itsensä lipua säveliksi, soinnuiksi ja aineettomaksi virraksi.
Se tuntuu hyvältä.
Se tuntuu puhdistavalta.
Sen jälkeen tuntuu toiveikkaalta ja rohkelta.
Kiitos siitä.

Tässä elämä on:
oma, kallis, ja tarpeeton.
Joki joutava laineillaan
mua lastuna vie mukanaan,
ja ensin mä vapisin aaltojen alla.
Opin olemaan antautumalla.

Lainaukset täältä.

Rohkaiseva Rollo

Olinpa nyt hiukan liian nokkela, sillä en kyllä heti osaa sanoa, millä tavoin Rovaniemi on rohkaiseva, kunhan rimmasi mukavasti yhteen. Ehkä se rohkaisi ihanuuteen, joka syntyy, kun ottaa aikaa ystäville ja yhdessäololle.


Matkamme alkoi 30 minuuttia myöhässä, mutta koska kyseessä oli VR, niin eihän se ollut edes mikään ihme. Lopulta pääsimme perille, jossa ihanainen ystävämme oli vastassa. Kiirustimme (linja-autoaseman kohdalla nautitun taskumattivahvistuksen jälkeen) syömään Wingstoniin, jonka hampurilaisia olen kuullut kehuttavan jo vuosia.
Ja hyviähän ne olivat (vaikka ei sentään Kemin Jatan grillin voittaneita).


Ilta kului Kauppayhtiöllä, joka sekin oli ihastuttava paikka. Parasta koko matkassa oli tietenki lauantaiaamun aamiaisyllätys. Heräsimme ihanan lämpimään tuoreen leivän tuoksuun, jonka ystävämme oli leiponut. Kauniisti katettu brunssi koostuikin kaikesta mahdollisesta mitä kuvitella saattaa. Siitä olikin pienen aamukuoharipöhnän vahvistamana helppo lähteä kirppareita kiertämään.

Lisäksi päivään kuului leivoskahvit söpössä kahvilassa, jonka nimeä en enää muista.

Kaiken kaikkiaan huisi reissu. Tuli naurettua kerta laakilla enemmän kuin pitkään aikaan. Ihmebantun sairaalalaulajat kuten myös soijanakki/kyr**äpappi -pätkät tulivat katsottua niin monta kertaa, että osa laulusta sujuu trioltamme kuin vettä vain.

Mutta nyt täytyy kiirehtiä, kakkoselta alkaa vamppyreita. Ihanaa!

Kato met' ollaan vaan

Jos VR suo, karautan napapiirille tänä iltana. Tosi tosi kivvaa. Siellä odottaa ystävä ja kera rautateillä matkustaa toinen. Voisiko mukavampaa olla.
Mukavaa oli myös viikolla, kun ystävä Helsingistä oli käymässä Oulussa, jopa yökylässä! Tiistaina oli mukava tulla töistä, kun tytöt olivat tehneet ihanaa parmigianaa.
Kaiken kaikkiaan melkoisen viehättävä viikko ollut alla, ja tästä se ei voi mennä huonommaksi. Pakkasenkin on luvattu laskevan, joten ei tarvitse jäätyä Rollossa pystyyn.

Keskiviikkona pyrimme kovasti katsomaan burleskia, mutta kanssamme samoilla linjoilla oli niin moni oululainen, että jäi sitten näkemättä. Kuten myös pick-up neitinä toiminut Elsa! Toiveissa on kuitenkin, että seurue saaapuisi kaupunkiimme toisenkin kerran.
(Tämä onnettomuushan ei kuitenkaan estänyt millään lailla minua valumasta ko. baariin esityksen jälkeen, ja viihtymästä siellä tovin jos toisenkin.)

Onneksi osani olisi voinut olla harmillisempi, vaikka olisin sisälle päässytkin. Nimittäin yhdet ystävämme eivät olleet nähneet esityksestä oikein mitään ja olivatkin sitä mieltä, että 45nen oli tilana tapahtumalle väärä. Ilmaan heitettiin ideoita paikasta, jossa katsomo olisi nouseva, jolloin näkyvyyskin olisi parempi. Voisikohan siihen sopia vaikka Rio?

No, nyt pakkaan loput kimpsut ja kampsut ja kiiruhdan pian junaan.

Pät-pät-pätkätyö

Ehdin olla kotona 1,5 viikkoa. Sen jälkeen olin päivän töissä. Sitten toisen päivän. Nyt viikon. Ensi kuussa kaksi viikkoa. Näin tässä taitaa käydä. Taidan jättää ne liiton korvaushakemukset lähettämättä. Sanoisivat kuitenkin, että elä lomarahoilla.
Flunssasta paranin ja näytelmän esitykset loppuivat. En ole oikein vielä tajunnut koko asiaa. Ehkä se iskee tajuntaan huomenna, jolloin on ensimmäinen esityspäivä (keskiviikko) jolloin esitystä ei ole.

On tuntunut kummalta olla taas töissä. Kotona ollessa ehti miettiä, että mihin hävisi puolitoista vuotta elämästäni. Se meni kauhealla vauhdilla. Koko sinä aikana ei ehtinyt edes lomaa pitämään. Sitä myös kysyy itseltään, että tätäkö sitä elämältään haluaa. Töitä töitä, ei tietoa lomasta, mutta kiitollisuutta jokaisesta pätkästä jonka saa.
Tietenkin se työ on tärkeää ja tärkeää on, että saa elääkseen tehdä sellaista josta pitää.
Mutta entä jos se, mitä tekee on se toisiksi paras vaihtoehto.
Kun se eka jäi saamatta.

Miksei jossain voisi olla kirjaa, jossa kerrottaisiin vastaukset.

Niisk

Minä se sitten olen tunnollinen työntekijä. Sairastankin silloin kun jään työttömäksi. Loppui se sopimus viikko sitten, ja toisin kuin koskaan aiemmin, sille ei tullutkaan samantien jatkoa. Kummallista kyllä, olen asian suhteen aivan tyyni.
Keskiviikkona oli esitys. Juuri kun olin lähdössä Valveelle, tuli aivan kamala olo ja palelu. Esitys meni onneksi nopeasti ohi, ja sen jaksoi tsempata, mutta loppu illan palelinkin sohvan mutkassa. Tässä siis viime päivien aktiviteetit.

Tänään olo on ollut muuten parempi, mutta nenä on enemmän tukossa kuin koskaan. Noita nenäsuihkeitakaan ei voi koko ajan olla suhauttelemassa. Eikä sarvikuonolla lirutettu vesi kulje sieraimesta mihinkään. Onneksi tyyppi tulee ihan kohta viikonlopuksi kotiin, joten on joku täällä hoivaamassa.

Parasta lääketä since lapsuuden: kuuma mustaherukkamehu. Valitettavasti tarjolla ei ole omatekemää, joten oli turvauduttava teolliseen valmisteeseen.

Tälläisessä asussa täällä on sairasteltu. Nuo villasukat olen saanut äidiltä joskus vuosia sitten. Eilen parsin niiden pohjassa ammottavat reiät. Enpä ole tietääkseni koskaan ennen parsinut mitään.

Tarkoitus oli tällä viikolla alkaa tarjota avustavan toimittajan töitä eri lehdille. Kipeäksi tulo siirsi suunnitelmia nyt viikolla. Ensi viikolla alkakoon tämä uuden elämän haltuunotto. Ei toisaalta haittaa ottaa hetki rennosti.