Note to self: riitelystä tulee paha mieli

Kun elämä on pääsääntöisesti ihanaa, eikä ole sen suurempia syitä tapella, ovat riidat harvinaisen voimaavieviä ja ankeuttavia.

Ei sillä, että se tavallinen arki mitään jatkuvaa auvoa olisi, mutta ne siihen kuuluvat kähinät tai kiukuttelut ovat iltaan mennessä sovittuja.

Sen sijaan tämmöinen suurempi riitely ottaa luonnolle, ja siksi monta päivää menee ihan surkeiluksi. Onneksi ihminen on kuitenkin rakennettu anteeksiannosta, ymmärryksestä ja empatiasta. Siksi voi sopia, ja olla taas kavereita.

Olen onnellinen, että kaikki on taas takaisin ruodussaan ja elämä on jälleen kivvaa.

Löysin vanhempien luota muistojen laatikon, jota olen nyt käynyt läpi. Ja voi sitä liikutuksen ja naurun määrää mitä ko. laatikko on saanut aikaan.

Kyllä minulla on ollut melkoinen onni tuntea niin monenlaisia ihania ihmisiä elämäni aikana. Hirvittävästi mieltä lämmitti kaikki pienet lippuset ja lappuset, joita toisillemme olemme kirjoittaneet. Puhumattakaan kaikista kirjeistä ja korteista.

Hauskin taisi kuitenkin olla oma tuotokseni Suosikin iki-ihanalle Ekille.
Vai mitä sanotte tästä (tosin lähettämättä jääneestä) kirjeestä?

Dear Eki!

Haluaisin tietää kasvaako rinnat kuukautisten alkamisen jälkeen? Mittani on 156/42 oonko normaalipainoinen?
Voiko fritsun imeminen olla vaarallista? Kiitos!
T:-83
PS: oon 12-v.

Sensuuri iski

Ensimmäisen kerran elämässäni sensuroin omaa blogikirjoitustani. Se oli liian lähellä. Se oli liian henkilökohtainen. Tuntuu tylsältä, mutta olen varma, etten halua julkaista sitä täällä.
En halua joutua selittelemään.

Huoh, kaikki on ihan mälsää. Kaikki on raivostuttavaa. Kaikki on uuvuttavaa.

"Onko parempi tuntea raivokasta vihaa kuin olla tuntematta mitään? Onko parempi olla pahantuulinen ja katkera kuin välinpitämätön ja kylmä."

Tämä on huono päivä. Eilinen oli huono päivä. Minusta tuntuu, että tällä viikolla näitä huonoja päiviä tulee riittämään.

Viikon 7 urkat

ma 14.2. piloxing 55 min.
ti 15.2.
ke 16.2.
to 17.2. corepulse 55 min.
pe 18.2. cycling+core+venyttely 90 min.
la 19.2.
su 20.2.

Kiividilemma osa 2

Kuten Tiina tuolla kommentilaatikossa jo mainitsi, huomasi Tyyppikin eilen illalla, että kiivithän eivät välttämättä ole varastettuja, pelkästään laittomasti haltuunotettuja.

Onneksi kuitti löytyi roskista. Ja näinhän oli. Kiivit oli veloitettu ja maksettu. Tästä vähemmästä pahasta innostuin niin, että nyt otin niitä töihin evääksi kaksi!

Tänä aamuna, kun lähdin töihin ja oli -27 astetta pakkasta, olin onnellinen siitä, että:

- meillä on lämmitetty pyörävarasto
- ei tuullut kovin paljon
- aamuvuorosta pääsee valoisaan aikaan kotiin
- on perjantai

Aion tänään jumpata, mennä Tyypin kanssa syömään ja leffaan, ja huomenaamulla nukkua pitkään.

Moraalinen dilemma, jonka ratkaisin. Ehkä.

Minulla on kotonani varastettua tavaraa. Nimittäin viisi kappaletta kiivejä. Kiivit eivät suinkaan olleet tietoisesti varastettuja, mutta luvatta ja maksamatta ne on kuitenkin otettu.
Tai tarkennettakoon, joku ne on maksanut, mutta ei se, jonka hallussa kiivit nyt ovat.

Purimme eilen kauppaostoksia, kun huomasin, että muiden kamppeiden joukossa oli pussillinen (mitä aluksi luulin perunoiksi) kiivejä. Kun kysäisin Tyypiltä, että kui hää noin monta kiiviä, alkoi mysteeri selvitä.

Tyyppi ei ollut hakenut kiivejä. Minä en ollut ottanut kiivejä. Kiivit olivat tulleet viimeisenä liukuhihnalta, kertoi pakkaamassa ollut Tyyppi,

Jos syyllisiä haluaa etsiä, löytyy niitä kaupantädistä Tyyppiin ja itseeni. Miksi kaupantäti päästi seuraavan asiakkaan ostokset samalle linjalle, miksi Tyyppi ei kysynyt minulta ovatko kiivit meidän, jos kuitenkin ihmetteli asiaa, laitoinko minä pulikan linjalle?

Ja ennen kaikkea, miksi en palauttanut kiivejä.

Puolustuksekseni sanottakoon, että minulla oli ihan kaamea nälkä ja väsy. Ulkona oli yli -20 astetta pakkasta. Kiivit olivat maksaneet vain 1,20 euroa.

Nämä kaikki seikat painoivat vaakakupin sen puolelle, etten lähde palauttamaan kiivejä.

Tänä aamuna oli kiire töihin, ja aamupala jäi väliin. Nappasin pöydälle jääneestä pussista yhden kiivin mukaan.
Söin sen äsken.
Tuli vähän huono omatunto.

True Blood jatkui, jez

Ohops, sinne meni viikko. Piti moneen otteeseen päivittää, mutta jotenkin aika vain hurahti.

Noh, mutta oli aika viihdyttävä viikko. Oli töitä ja oli vapaata. Kävin baarissa juomassa alkoholia, ja pyytämässä kuoharipullonkorkkeja.
Katsoin The Officen neljännen kauden, kävin joogassa ja iltapäiväsaunassa.

Eilen oli aika ihana ystävänpäivä. Syötiin Tyypin kanssa kynttilänvalossa makoisa kolmen ruokalajin illallinen ja oltiin yllätyksestä onnellisia kun huomattiin, että True Blood jatkuu. Näyttää vahvasti siltä, että tällä kolmannella kaudella ruutuun hyökkii vampyyreitten lisäksi ihmissusia. Wrau!

Tässäpä urkat viikolta 6

ma 7.2. päiväunet
ti 8.2. energy 55 min.
ke 9.2. powerstep 55 min.
to 10.2. lepo
pe 11.2. lepo
la 12.2. jooga 55 min.
su 13.2. lepo

Onnistuisikohan tällä viikolla saada neljä urheilukertaa plakkariin. Se olisi mukava, sillä olen alkanut pahaa-aavistamaat p i t ä m ä ä n urkkailun tuomasta tunteesta. Huolestuttavaa.

Tässä vielä piloxingin venyttelybiisi. Olin ihan unohtanut koko kappaleen, mutta sehän on huippu.

Mua laiskottaa, oho, enpä olisi huomannutkaan

Hui, miten aika menee niin äkkiä, ettei tännekkään huomaa päivittää ennen kuin viikko on hurahtanut.

Huomasin, että iltaviikot ovat kyllä yhtä pitkiä. Ne ovatkin vuorokierrossa ainoita, jolloin viikossa on 5 päivää putkeen töitä ja vielä kaiken lisäksi samaa vuoroa.

Viikonloppu oli riemuisa. Olimme mökillä veljeni perheen kanssa. Ainoa huono puoli oli kenkku ilma. Pakkasta oli 16 astetta ja mereltä kävi kova viima. Puhumattakaan lumisateesta, joka pyrytti vaakasuoraan.

Kävimme kuitenkin Virpiniemessä laskemassa mäkeä ja paistoimme makkaraa ulkona. Jotenkin ihanan rentoa ja leppoissaa.

Viime viikolla jäi urkkailut vähän heikonpuoleiseksi. Ylipäätään pitäisi nyt ryhdistäytyä ja saada ainakin se neljä liikuntapäivää viikkoon. Alkaisiko se jo tällä viikolla??

Urkat vko 5
ma 31.1. crosstrainerin polkeminen 35 min.
ti 1.2. piloxing 55 min.
ke 2.2. lepo
to 3.2. crosstrainerin polkeminen 35 min.
pe 4.2. lepo
la 5.2. mökkeily
su 6.2. mökkeily

Hyppy tuntemattomaan, tai oikeastaan sen suunnittelu

Kävin eilen kehityskeskustelussa esimieheni kanssa. Keskustelu oli mielestäni ihan hyvä ja antoisa. Varsinkin siinä vaiheessa, kun sain kuulla, että taloon tulee kaksi vakipaikkaa auki ja ymmärsin, ettei minulla ole niin yhtään halua kumpaankaan.

Oikein kurkkua alkoi kuristaa kun ajattelinkin, että tätä täytyisi tehdä v a k i t u i s e s t i ja loppuelämä.

Tämä kehityskeskustelu siis vahvisti sitä ajatusta, joka on jo x aikaa muhinut päässä. Syksyllä heittäydyn freelanceriyden pauloihin.
Pelkkä ajatus tuntuu kihelmöivältä ja innostavalta. Sellaiselta, jolta tämän työn pitäisi tuntua, jotta sitä haluaisi vakinaisesti.

On helpottonut olo. Rohkea olo. Innokas olo. Saas nähdä miten käy. Onneksi tässä on aikaa sulatella ja suunnitella.