Kävipäs niin, että aika vain kului ja kului, eikä täällä tapahtunut mitään.
Kävipä myös niin, että menin naimisiin. (Jei!) Vietin ihanat, ihanat häät. Kiersin kuukauden Eurooppaa junalla. Nautin häämatkasta sydämeni kyllyydestä.
Palasin Suomeen ja siihen todellisuuteen, ettei minulla ole enää sitä vähäisintäkään työpaikkaa, mikä minulla siihen saakka oli ollut.
Luin blogeja, järjestelin uusia astioita. Nukuin kuin tukki uuden tuplaleveän peiton alla. Pesin pyykkiä. Olin lapsenvahtina.
Ja päätin, että Nuoren Naisen Arki on tullut päätökseensä.
Blogin kirjoittaminen sellaisenaan tuntui aina taakalta. Ehkä vähän vaivalloiselta. Epäluontevalta. Oma ääni ei päässyt kirjoituksista läpi.
Niinpä uusi koti löytyy nyt toisaalta. Siellä eletään pienten arjen pätkien/runoelmien kautta.
Tervetuloa seuraan!
Tuesday, September 13, 2011
Tuesday, June 28, 2011
Aurinko!
Olen nähnyt ihan kummia unia viime aikoina. Toissa yönä Tyyppi oli jättänyt mut. Yritin saada sitä vielä keskustelemaan ja harkitsemaan jatkamista. Se ei voinut tulla edes keskustelemaan käymättä ensin ilmoittamassa asiasta uudelle deitilleen.
Heräsin siihen, että olin itkenyt tyynyni märäksi.
Viime yönä olin pääsemässä elämäni ensimmäiselle helikopterilennolle. Pelkäsin sitä hirmuisesti, mutta kone ei koskaan noussut ilmaan, vaan rullaili pitki Oulun keskustaa.
Tämä kesä on tähän mennessä täyttynyt melko pitkälti odottamisesta ja suunnittelusta. Olen kuitenkin tyytyväinen, että olen siitä huolimatta onnistunut nauttimaan myös itse kesästä ja kesäjutuista.
Tänä aamuna loikoilin ennen työvuoron alkua Kiikelissä. Kävin myös uimassa ja luin kirjaa. Miten ihanaa! Työmatkalla ostin jäätelön. Aurinko se sitten on kyllä ihmeellinen asia.
Ensi lauantaina on lapsuudenystävän häät Jyväskylässä. Itkettää ajatuskin niin paljon, että saa nähdä miten selviän. Puhumattakaan niistä omistani.
Heräsin siihen, että olin itkenyt tyynyni märäksi.
Viime yönä olin pääsemässä elämäni ensimmäiselle helikopterilennolle. Pelkäsin sitä hirmuisesti, mutta kone ei koskaan noussut ilmaan, vaan rullaili pitki Oulun keskustaa.
Tämä kesä on tähän mennessä täyttynyt melko pitkälti odottamisesta ja suunnittelusta. Olen kuitenkin tyytyväinen, että olen siitä huolimatta onnistunut nauttimaan myös itse kesästä ja kesäjutuista.
Tänä aamuna loikoilin ennen työvuoron alkua Kiikelissä. Kävin myös uimassa ja luin kirjaa. Miten ihanaa! Työmatkalla ostin jäätelön. Aurinko se sitten on kyllä ihmeellinen asia.
Ensi lauantaina on lapsuudenystävän häät Jyväskylässä. Itkettää ajatuskin niin paljon, että saa nähdä miten selviän. Puhumattakaan niistä omistani.
Friday, June 17, 2011
Esteetön
Tämähän on kohta pelkkä hääblogi. No, ehkä se annetaan anteeksi. Jahka syksy ja arki koittaa, saanevat arkisemmatkin asiat enemmän palstatilaa.
Tänään postista tupsahti kirje. Ja kirjeen mukaan tulevalle avioliitolle ei ole esteitä. Joka on tietysti ihan kiva.
Alkuviikosta koin melkoisia sydämentykytyksiä kun sain puhelun papiltamme, joka kertoi, ettei meillä ole kirkkovarausta hääpäivällemme.
Itsehän olin toki tehnyt varauksen jo syyskuuss 2009, ja tarkistanut sen olemassaolon tänä keväänä. Jostain syystä, jossain vaiheessa se oli kuitenkin hävinnyt järjestelmästä.
Onneksi asia selvisi lopulta niin, että meidän vihkiaika pysyy samana, sillä toinen pari suostui ystävällisesti siirtämään omaansa puoli kolmeen.
Aamu näytti pilviseltä ja oli jo valmis hylkäämään ystävän kanssa tehnyt auringonotto suunnitelmat, mutta nyt en ole enää varma. Siellä taitaakin olla aika nätti päivä.
Viikonloppu töitä, joten täytyy nauttia.
Tänään postista tupsahti kirje. Ja kirjeen mukaan tulevalle avioliitolle ei ole esteitä. Joka on tietysti ihan kiva.
Alkuviikosta koin melkoisia sydämentykytyksiä kun sain puhelun papiltamme, joka kertoi, ettei meillä ole kirkkovarausta hääpäivällemme.
Itsehän olin toki tehnyt varauksen jo syyskuuss 2009, ja tarkistanut sen olemassaolon tänä keväänä. Jostain syystä, jossain vaiheessa se oli kuitenkin hävinnyt järjestelmästä.
Onneksi asia selvisi lopulta niin, että meidän vihkiaika pysyy samana, sillä toinen pari suostui ystävällisesti siirtämään omaansa puoli kolmeen.
Aamu näytti pilviseltä ja oli jo valmis hylkäämään ystävän kanssa tehnyt auringonotto suunnitelmat, mutta nyt en ole enää varma. Siellä taitaakin olla aika nätti päivä.Viikonloppu töitä, joten täytyy nauttia.
Wednesday, June 8, 2011
Aika, tuo hassu ja vikkelä ystävä
Aika on lentänyt.
Edellinen postaus on kirjoitettu lähes päivälleen kuukausi sitten. Sen jälkeen on ehtinyt tapahtua yhtä jos toista.
Tyyppi täytti 30. Juhlimme sitä. Ja monia muita pienempiä juhlia sen jälkeen.
Viime viikonloppuna olimme Tukholmassa katsomassa Seinfeldin stand-up keikkaa. Se oli huikean hauska. Ja Tukholma: yhtä kaunis kuin aina ennenkin.
Hääkutsutkin tulivat painosta ja lähtivät matkaan viime viikolla.
Morsiuspuku saapui viikko sitten. Se on I-H-A-N-A! Jos voisin, olisin koko ajan se päällä.
Tänään kävimme jättämässä esteiden tutkinnan seurakunnalle.
Kaikki nämä asiat saivat minut konkreettisesti ymmärtämään, että kuuden viikon kuluttua menemme naimisiin. Ihan oikeasti.
Ja sitten minusta tulee ihan eriniminen. Sellainen terävä ja kaksitavuinen.
Samalla ymmärsin myös, että kuuden viikon päästä jään pois tästä työstä, jossa on niin kovin tiiviisti kulunut viimeiset kolme vuotta. Häämatkan jälkeen koittaa sitten freelanceriys.
Se on aika jännittävää.
Tämä kesä ja nämä kuusi viikkoa menevät hujauksessa. Katsoin juuri kalenteria, eikä ennen häitä ole kuin yksi vapaa viikonloppu. Muina on töitä, kolmikymppisiä, juhannus ja ystävän häät sekä polttarit.
Mihin se aika sitten menikin? Mihin se aina menee?
Edellinen postaus on kirjoitettu lähes päivälleen kuukausi sitten. Sen jälkeen on ehtinyt tapahtua yhtä jos toista.
Tyyppi täytti 30. Juhlimme sitä. Ja monia muita pienempiä juhlia sen jälkeen.
Viime viikonloppuna olimme Tukholmassa katsomassa Seinfeldin stand-up keikkaa. Se oli huikean hauska. Ja Tukholma: yhtä kaunis kuin aina ennenkin.
Hääkutsutkin tulivat painosta ja lähtivät matkaan viime viikolla.
Morsiuspuku saapui viikko sitten. Se on I-H-A-N-A! Jos voisin, olisin koko ajan se päällä.
Tänään kävimme jättämässä esteiden tutkinnan seurakunnalle.
Kaikki nämä asiat saivat minut konkreettisesti ymmärtämään, että kuuden viikon kuluttua menemme naimisiin. Ihan oikeasti.
Ja sitten minusta tulee ihan eriniminen. Sellainen terävä ja kaksitavuinen.
Samalla ymmärsin myös, että kuuden viikon päästä jään pois tästä työstä, jossa on niin kovin tiiviisti kulunut viimeiset kolme vuotta. Häämatkan jälkeen koittaa sitten freelanceriys.
Se on aika jännittävää.
Tämä kesä ja nämä kuusi viikkoa menevät hujauksessa. Katsoin juuri kalenteria, eikä ennen häitä ole kuin yksi vapaa viikonloppu. Muina on töitä, kolmikymppisiä, juhannus ja ystävän häät sekä polttarit.
Mihin se aika sitten menikin? Mihin se aina menee?
Sunday, May 8, 2011
Aika lentää, ja tahti kiihtyy
Kappas kun en ole yllättynyt siitä, etten saanut vietyä 30 kuvaa -ketjua loppuun. Se on jotenkin just niin minua. Innostun, ja säntään asioihin, ja sitten iskee stoppi. Tai ei mikään tietoinen stoppi tai vastareaktio, vaan enemminkin unohdus, jonka jälkeen asia vain venyy ja venyy.
No, yritän joskus jotakin toista paremalla onnella.
Ymmärsin kaiken vappu- ja pääsiäishumun jälkeen, että nyt todella eletään jo toukokuuta. Se tarkoittaa sitä, että hääpäivään on enää 2,5 kuukautta aikaa.
Samalla hetkellä iski myös pieni paniikki.
Miten ihmeessä kaikki hoituu ajallaan? Miten ihmeessä kaikki saadaan valmiiksi? Miten ihmeessä kaikki tulee toimimaan ja hoitumaan kunnolla?
Meillä tulee olemaan melko isot häät. Tällä hetkellä vieraslistalla on n. 180 henkeä, joista lapsia on reilu 20. Oletettavaa myös on, että kaikki tuskin pääsevät paikalle.
Meillä on molemmilla pienet suvut, mutta laaja ystäväpiiri. Lisäksi vanhemmillanni on sankka ystäväjoukko (lapsineen) joiden kanssa olen kasvanut ja viettänyt aikaa syntymästäni saakka. Siitä sitä kertyy populaa aivan huomaamatta.
Koska rakastan kokkaamista, näpertämistä ja suunnittelemista, toiveissani on, että lähes kaikki häihin liittyvä tehdään/valmistetaan itse. Tämä onkin se seikka, joka mahdollistaa moisen väkimäärän kutsumisen.
Lisäksi sen mahdollistaa vanhempiemme maksumiehen ominaisuus.
Toivomme voivamme maksaa kuluista osan, ja esimerkiksi pukuni, kampaajani, meikkaajani jne. maksan itse.
Suunnaton apu on ollut myös ystävistä, joilta olen häpeilemättä pyytänyt apua, kun olen sitä tarvinnut. Ja ovatpa nuo nurkumatta auttaneet. Kuten vappuna, jolloin raastoimme lähes sata sitruunaa limoncelloa varten.
Minulla ei ole vielä pukua. Mutta ei ole sulhasellakaan. Kampaajan ja meikkaajan olen varannut. Tosin sen verran myöhään, että meikkaukseni on klo: 13, kun vihkiminen alkaa klo: 14.
Kirkko ja juhlapaikka on varattu jo 1,5 vuotta sitten.
Minulla on melko tarkat suunnitelmat siitä, millaisia asioita häissämme tulee olemaan (kuten lautasliinojen taittelumallit ja paikkakortit), sen sijaan en ole vielä lainkaan perehtynyt siihen millaisia kesäkukkia viljellään sillä aarilla, jonka kaupungin vuokrapalstoilta vuokraan.
Me nimittäin myös valmistamme ruokatarjoilun itse. Tarjoiluiden onnistumiseen uskallan luottaa, sillä isäni on järjestänyt ennen näitä häitä jo kahdet (lähes samankokoiset) sisarusteni häät, sekä lukuisia suuri synttäreitä ja lakkiaisia.
Alkuruoka salaattibuffettia varten vuokraan kaupungilta toisen aarin, jossa kasvatamme omat salaatit. Tähänkin uskallan luottaa, sillä viimevuonna perustimme ystävieni kanssa ruokakollektiivin, jonka kanssa viljelimme vuokrapalstalla hyvällä menestyksellä salattia, perunaa, sipulia, retiisia ja porkkanaa.
Siitä sainkin idean, että miksi ihmeessä emme käyttäisi häihin itseviljeltyjä tuotteita. Kaupungin vuokrapalstat kun ovat verrattain edullisia (15 €/kesä), ja lisäksi ne sijaitsevat lähellä keskustaa.
Tänään meinasi nousta kylmähiki pintaan, kun luin hääfoorumeilta, miten puku kannattaa tilata jo neljä kuukautta aiemmin. Sekunnissa näin itseni alttarilla jossain surkeassa kesämekossa ja olin pillahtaa itkuun.
KUNNES rauhoitun ja muistin, että olen luvannut jo aiemmin itselleni, etten enää eksy moisille palstoille. Niillä nimittäin kukkii inhottava nokittelun ja dissauksen ilmapiiri. JA että loppujen lopuksi sillä ei ole mitään väliä missä vaatteissa minä siellä Tuomiokirkossa seison, kunhan Tyyppi seisoo vieressä, ja rakkaimmat istuvat penkeissä.
No, yritän joskus jotakin toista paremalla onnella.
Ymmärsin kaiken vappu- ja pääsiäishumun jälkeen, että nyt todella eletään jo toukokuuta. Se tarkoittaa sitä, että hääpäivään on enää 2,5 kuukautta aikaa.
Samalla hetkellä iski myös pieni paniikki.
Miten ihmeessä kaikki hoituu ajallaan? Miten ihmeessä kaikki saadaan valmiiksi? Miten ihmeessä kaikki tulee toimimaan ja hoitumaan kunnolla?
Meillä tulee olemaan melko isot häät. Tällä hetkellä vieraslistalla on n. 180 henkeä, joista lapsia on reilu 20. Oletettavaa myös on, että kaikki tuskin pääsevät paikalle.
Meillä on molemmilla pienet suvut, mutta laaja ystäväpiiri. Lisäksi vanhemmillanni on sankka ystäväjoukko (lapsineen) joiden kanssa olen kasvanut ja viettänyt aikaa syntymästäni saakka. Siitä sitä kertyy populaa aivan huomaamatta.
Koska rakastan kokkaamista, näpertämistä ja suunnittelemista, toiveissani on, että lähes kaikki häihin liittyvä tehdään/valmistetaan itse. Tämä onkin se seikka, joka mahdollistaa moisen väkimäärän kutsumisen.
Lisäksi sen mahdollistaa vanhempiemme maksumiehen ominaisuus.
Toivomme voivamme maksaa kuluista osan, ja esimerkiksi pukuni, kampaajani, meikkaajani jne. maksan itse.
Suunnaton apu on ollut myös ystävistä, joilta olen häpeilemättä pyytänyt apua, kun olen sitä tarvinnut. Ja ovatpa nuo nurkumatta auttaneet. Kuten vappuna, jolloin raastoimme lähes sata sitruunaa limoncelloa varten.
Minulla ei ole vielä pukua. Mutta ei ole sulhasellakaan. Kampaajan ja meikkaajan olen varannut. Tosin sen verran myöhään, että meikkaukseni on klo: 13, kun vihkiminen alkaa klo: 14.Kirkko ja juhlapaikka on varattu jo 1,5 vuotta sitten.
Minulla on melko tarkat suunnitelmat siitä, millaisia asioita häissämme tulee olemaan (kuten lautasliinojen taittelumallit ja paikkakortit), sen sijaan en ole vielä lainkaan perehtynyt siihen millaisia kesäkukkia viljellään sillä aarilla, jonka kaupungin vuokrapalstoilta vuokraan.
Me nimittäin myös valmistamme ruokatarjoilun itse. Tarjoiluiden onnistumiseen uskallan luottaa, sillä isäni on järjestänyt ennen näitä häitä jo kahdet (lähes samankokoiset) sisarusteni häät, sekä lukuisia suuri synttäreitä ja lakkiaisia.
Alkuruoka salaattibuffettia varten vuokraan kaupungilta toisen aarin, jossa kasvatamme omat salaatit. Tähänkin uskallan luottaa, sillä viimevuonna perustimme ystävieni kanssa ruokakollektiivin, jonka kanssa viljelimme vuokrapalstalla hyvällä menestyksellä salattia, perunaa, sipulia, retiisia ja porkkanaa.
Siitä sainkin idean, että miksi ihmeessä emme käyttäisi häihin itseviljeltyjä tuotteita. Kaupungin vuokrapalstat kun ovat verrattain edullisia (15 €/kesä), ja lisäksi ne sijaitsevat lähellä keskustaa.
Tänään meinasi nousta kylmähiki pintaan, kun luin hääfoorumeilta, miten puku kannattaa tilata jo neljä kuukautta aiemmin. Sekunnissa näin itseni alttarilla jossain surkeassa kesämekossa ja olin pillahtaa itkuun.
KUNNES rauhoitun ja muistin, että olen luvannut jo aiemmin itselleni, etten enää eksy moisille palstoille. Niillä nimittäin kukkii inhottava nokittelun ja dissauksen ilmapiiri. JA että loppujen lopuksi sillä ei ole mitään väliä missä vaatteissa minä siellä Tuomiokirkossa seison, kunhan Tyyppi seisoo vieressä, ja rakkaimmat istuvat penkeissä.
Nyt on kaikki niin hyvin/ Oltaispa tälleen ikuisesti/ Voi kun voitais joskus sanoo/ 'et meidän rakkaus kaiken kesti.
-Samae Koskinen: Hän, jolla on kaikki
-Samae Koskinen: Hän, jolla on kaikki
Wednesday, April 27, 2011
Pitäisikö kasvaa aikuiseksi?
Vaikka on lähes kolmekymmentä, naurattavat pissa- ja kakkajutut minua edelleen. Sekin naurattaa kun pissaamisen pääsee todistamaan jossain hassussa tilanteessa.
Kuten vaikka siinä, jossa sukulaispoika lorottaa häpeilemättä sisarustensa vesileikkiämpäreihin.
Hihiiii.
Päivä 26: Tämä naurattaa aina.
Kuten vaikka siinä, jossa sukulaispoika lorottaa häpeilemättä sisarustensa vesileikkiämpäreihin.
Hihiiii.
Päivä 26: Tämä naurattaa aina.Röökiä
Kiire on monesti, tai ainakin toisinaan, sama asia kuin stressi.
Stressissä mieleni tekee savukkeita. Kuten myös ilossa, tai lomassa.
Päivä 25: Kaikessa kiireessä
(Kuva on viime kesältä vanhempien pihalta.)
Stressissä mieleni tekee savukkeita. Kuten myös ilossa, tai lomassa.
Päivä 25: Kaikessa kiireessä(Kuva on viime kesältä vanhempien pihalta.)
Tuesday, April 26, 2011
Baaggelssi
Tulen tästä iloiseksi. Aina.
Nimittäin leipomisesta. Tulee kyllä hetkiä, jolloin ei jaksaisi, mutta sitten kun hommaan ryhtyy, on olo tyyni ja iloinen.
Päivä 24: Tämä tekee minut iloiseksi
(Tämä oli elämäni ensimmäinen tilauskakku. Itse olin hiukan pettynyt, mutta päivänsankari tyytyväinen. Se lienee tärkeintä.)
Nimittäin leipomisesta. Tulee kyllä hetkiä, jolloin ei jaksaisi, mutta sitten kun hommaan ryhtyy, on olo tyyni ja iloinen.
Päivä 24: Tämä tekee minut iloiseksi(Tämä oli elämäni ensimmäinen tilauskakku. Itse olin hiukan pettynyt, mutta päivänsankari tyytyväinen. Se lienee tärkeintä.)
Oi, tulisit jo!
Pääsiäislomailu oli sen verran hektistä, että nyt otan kuluneita päiviä kiinni oikein ajan kanssa. Tämän kuvan katsominen saa ihon kipristelemään muistoista. Jos kovasti yrittää, voi tuntea miltä aurinko tuntuu iholla.
Oih, tulisit jo!
Oih, tulisit jo!
Päivä 23: Kesäkuva
Friday, April 22, 2011
Se on myös paras lääke
Uni. Se se on sitten tärkeä juttu. Sen huomaa varsinkin silloin, kun ei nuku. Kun ei saa nukutuksi.
Onneksi noita unettomuuksia tulee vain harvoin. Mutta ärsyttävän usein ne tulevat juuri silloin kun se uni todella tarpeeseen, kuten stressin aikana
Päivä 22: Tästä olen riippuvainen
Wednesday, April 20, 2011
Molen innostunut! Molen suunnittelija!
Luin Tincalilta persoonallisuustestistä, jota luonnollisesti piti itsekin testata. Tulos sopi mielestäni hyvin allekirjoittaneeseen.
Olen siis tämän mukaan Innostuva Suunnittelija. Ja mikäs siinä, luonneanalyysi osuu monelta kohdin ihan nappiin.
Ainoa asia mikä minua näissä hömppätesteissä vaivaa on se, ettei noissa analyyseissä perehdytä yhtään luonteenpiirteen negatiivisiin/kehitettäviin piirteisiin.
Jokainen luonne-esittely on periaatteessa melko mairittelevaa tai ainakin positiivissävytteistä. Olet sitä ja tätä ja tuota ja saat ihmiset sille, tälle ja tuolle.
Mukavahan sellaista toki on lukea, ja ajatella, että joo, kyllähän minä olen ihan jees ja hyvä tyyppi. Eikä pienessä itsetuntoboostissa silloin tällöin ole mitään vikaa.
Mutta kyllä minua kiinnostaisi lukea, miten kaltaiseni voi olla hyvinkin levoton, keskittymiskyvytön ja kärsimätön, minkälaisiin tilanteisiin se voi ajaa, ja ennen kaikkea, miten niissä tilanteissa tulisi toimia, tai miten niitä voisi välttää.
Noh, eipä siitä sen enempää. Tehkää testi jos jaksatte, tai kiinostuitte.
Tämmöinen minä olen varmaan ollut aina. Jo kesällä 1983.
Olen siis tämän mukaan Innostuva Suunnittelija. Ja mikäs siinä, luonneanalyysi osuu monelta kohdin ihan nappiin.
Innostuva Suunnittelija
©Viivi Brunila & Marika Borg
Seiskat nauttivat uusista ideoista, ihmisistä ja seikkailuista. He ovat hurmaavia, energisiä, myönteisiä ja täynnä uusia ideoita. Seiskalla on yleensä monta rautaa tulessa yhtä aikaa ja hän on usein juuri tulossa matkoilta, lähdössä jonnekin tai ainakin suunnittelee toteuttavansa jonkin hauskan projektin lähiaikoina. Seiskat pursuavat innostunutta energiaa, ideoita ja uusia suunnitelmia. Seiskoilla on ainutlaatuinen kyky nähdä asioiden mahdollisuudet ja valoisat puolet. He ovat luonnostaan optimistisia eivätkä lannistu esteistä kovin helposti. Seiskan aktiivinen mieli keksii yleensä ulospääsyn hankalista tilanteista ja ratkaisun pulmaan kuin pulmaan.
Seiskat ovat loistavia ideoimaan uutta ja heidän vilkas ja luova mielikuvituksensa tuottaa joskus enemmän ideoita kuin mitä he ehtivät käytännössä toteuttaa. Seiska saattaa jättää asioita myös puolitiehen tai velvollisuuksia hoitamatta, jos hän tuntee, että ne rajoittavat liikaa hänen vapauttaan tai hyvän olon tunnettaan. Koska Seiskalle on tärkeää säilyttää oma vapautensa ja onnellisuutensa, hän kokee rajoitukset ja tiukat säännöt joskus pikkumaisina ja ahdistavina. Seiskat tekevät yleensä oman päänsä mukaan eivätkä anna toisten eriävien mielipiteiden liikaa hidastaa tahtiaan.
Seiska on nopea liikkeissään ja keräilee mielellään uusia kokemuksia ja seikkailuja. Seiskat ovat usein hyvin perillä trendeistä, uusista ravintoloista, huvituksista ja matkailuvaihtoehdoista, sillä he ovat yleensä kokeilleet niin monia asioita. Seiskan kokemusten keräily ja nautiskeleva elämäntyyli peittää joskus alleen levottomuutta ja tylsistymistä jokapäiväisiin arkisiin asioihin. Seiska pyrkii pysymään innostuneena ja vauhdikkaana eikä kohtaa mielellään elämän epämukavia tai kipeitä asioita. Pitkästymisen ja paikalleen juuttumisen pelko pitävät Seiskaa aktiivisesti liikkeessä, eikä hänen ole aina helppo hidastaa tahtiaan tai huomata omia tai toisten todellisia tarpeita.
Seiska pyrkii tekemään elämästään mielenkiintoista ja on yleensä hyvä luomaan ympärilleen iloista mieltä ja energistä tunnelmaa. Seiskat ovat luontaisen hyviä esiintymään ja viihdyttävät ja kertovat tarinoita mielellään. Seiskat ovat parhaimmillaan eloisia, innostuneita, joustavia ja hyväntuulisia. Seiska on usein monilahjakas ja aikaansaava yleistaituri, joka oppii asiat nopeasti. Hän on kiinnostunut monista asioista ja hyvä yhdistelemään kiinnostuksen kohteitaan luovasti yhteen joksikin uudeksi ja mielenkiintoiseksi. Seiskat ovat parhaimmillaan kuin taikaliemeen pudonneita ihmelapsia, joiden uskoa elämän ihanuuteen on vaikea horjuttaa. Elämä on Seiskalle nautinto ja parhaimmillaan hän on kokemuksistaan ja elämästään syvästi kiitollinen.
©Viivi Brunila & Marika Borg
Seiskat nauttivat uusista ideoista, ihmisistä ja seikkailuista. He ovat hurmaavia, energisiä, myönteisiä ja täynnä uusia ideoita. Seiskalla on yleensä monta rautaa tulessa yhtä aikaa ja hän on usein juuri tulossa matkoilta, lähdössä jonnekin tai ainakin suunnittelee toteuttavansa jonkin hauskan projektin lähiaikoina. Seiskat pursuavat innostunutta energiaa, ideoita ja uusia suunnitelmia. Seiskoilla on ainutlaatuinen kyky nähdä asioiden mahdollisuudet ja valoisat puolet. He ovat luonnostaan optimistisia eivätkä lannistu esteistä kovin helposti. Seiskan aktiivinen mieli keksii yleensä ulospääsyn hankalista tilanteista ja ratkaisun pulmaan kuin pulmaan.
Seiskat ovat loistavia ideoimaan uutta ja heidän vilkas ja luova mielikuvituksensa tuottaa joskus enemmän ideoita kuin mitä he ehtivät käytännössä toteuttaa. Seiska saattaa jättää asioita myös puolitiehen tai velvollisuuksia hoitamatta, jos hän tuntee, että ne rajoittavat liikaa hänen vapauttaan tai hyvän olon tunnettaan. Koska Seiskalle on tärkeää säilyttää oma vapautensa ja onnellisuutensa, hän kokee rajoitukset ja tiukat säännöt joskus pikkumaisina ja ahdistavina. Seiskat tekevät yleensä oman päänsä mukaan eivätkä anna toisten eriävien mielipiteiden liikaa hidastaa tahtiaan.
Seiska on nopea liikkeissään ja keräilee mielellään uusia kokemuksia ja seikkailuja. Seiskat ovat usein hyvin perillä trendeistä, uusista ravintoloista, huvituksista ja matkailuvaihtoehdoista, sillä he ovat yleensä kokeilleet niin monia asioita. Seiskan kokemusten keräily ja nautiskeleva elämäntyyli peittää joskus alleen levottomuutta ja tylsistymistä jokapäiväisiin arkisiin asioihin. Seiska pyrkii pysymään innostuneena ja vauhdikkaana eikä kohtaa mielellään elämän epämukavia tai kipeitä asioita. Pitkästymisen ja paikalleen juuttumisen pelko pitävät Seiskaa aktiivisesti liikkeessä, eikä hänen ole aina helppo hidastaa tahtiaan tai huomata omia tai toisten todellisia tarpeita.
Seiska pyrkii tekemään elämästään mielenkiintoista ja on yleensä hyvä luomaan ympärilleen iloista mieltä ja energistä tunnelmaa. Seiskat ovat luontaisen hyviä esiintymään ja viihdyttävät ja kertovat tarinoita mielellään. Seiskat ovat parhaimmillaan eloisia, innostuneita, joustavia ja hyväntuulisia. Seiska on usein monilahjakas ja aikaansaava yleistaituri, joka oppii asiat nopeasti. Hän on kiinnostunut monista asioista ja hyvä yhdistelemään kiinnostuksen kohteitaan luovasti yhteen joksikin uudeksi ja mielenkiintoiseksi. Seiskat ovat parhaimmillaan kuin taikaliemeen pudonneita ihmelapsia, joiden uskoa elämän ihanuuteen on vaikea horjuttaa. Elämä on Seiskalle nautinto ja parhaimmillaan hän on kokemuksistaan ja elämästään syvästi kiitollinen.
Ainoa asia mikä minua näissä hömppätesteissä vaivaa on se, ettei noissa analyyseissä perehdytä yhtään luonteenpiirteen negatiivisiin/kehitettäviin piirteisiin.
Jokainen luonne-esittely on periaatteessa melko mairittelevaa tai ainakin positiivissävytteistä. Olet sitä ja tätä ja tuota ja saat ihmiset sille, tälle ja tuolle.
Mukavahan sellaista toki on lukea, ja ajatella, että joo, kyllähän minä olen ihan jees ja hyvä tyyppi. Eikä pienessä itsetuntoboostissa silloin tällöin ole mitään vikaa.
Mutta kyllä minua kiinnostaisi lukea, miten kaltaiseni voi olla hyvinkin levoton, keskittymiskyvytön ja kärsimätön, minkälaisiin tilanteisiin se voi ajaa, ja ennen kaikkea, miten niissä tilanteissa tulisi toimia, tai miten niitä voisi välttää.
Noh, eipä siitä sen enempää. Tehkää testi jos jaksatte, tai kiinostuitte.
Tämmöinen minä olen varmaan ollut aina. Jo kesällä 1983.
Kuva 21: Kun olin pieni
Siis en tajua, miksen vieläkään nuku
Miten olen vielä hereillä? Pitäisi pakata, sillä huomenna minut kyyditetään suoraan töistä kentälle, josta lähdetään Tyypin kanssa pääsiäiseksi Helsinkiin. Silti vielä on sata asiaa tekemättä, ja töihin pitäisi selvityä seitsemäksi.
Voi minua!
Päivä 20: erilaiset
Voi minua!
Päivä 20: erilaisetKotini
Täällä minä olen asunut lähes koko elämäni. Jossei oteta huomioon pyrähdyksiä Helsinkiin, Tampereelle, Pariisiin ja Pirttikoskelle.
Tämä on ensimmäinen asunto, josta on näin komeat näkymät.
Päivä 19: Täällä minä asun
Tämä on ensimmäinen asunto, josta on näin komeat näkymät.
Päivä 19: Täällä minä asunTuesday, April 19, 2011
Tunteet, nuo vaikeat pirulaiset
Menin jotenkin ihan jumiin tuosta eilisestä kuva-aiheesta. Se tuntui jotenkin liian abstraktilta. Pääni oli tyhjä, ja ajattelin koko ajan, että teen sen sitten myöhemmin.
Sitä myöhempää ei vaan sitten koskaan tullut.
Tässä nyt jonkinlainen räpellys. Palaan tämän päivän kuvaan myöhemmin.
Sitä myöhempää ei vaan sitten koskaan tullut.
Tässä nyt jonkinlainen räpellys. Palaan tämän päivän kuvaan myöhemmin.
Kuva 18: Tunteet
(Rullaavat eteen päin, kuten nämä pyöräilijät Pariisissa viime syyskuussa)
(Rullaavat eteen päin, kuten nämä pyöräilijät Pariisissa viime syyskuussa)
Sunday, April 17, 2011
Vaali-ilta
Tässä päivässä ei paljon ylimääräisiä hetkiä ole, kun vaali-ilta pitää kiireisenä töissä. Onneksi sentää päivällä oli sen verran hengähdystaukoa, että pääsi täyttämään kansalaisvelvollisuuden.
Jännä ilta edessä, saa nähdä miten näissä vaaleissa käy.
Jännä ilta edessä, saa nähdä miten näissä vaaleissa käy.
Päivä 17: Hetki
Ja toinen hetki oli tietty vaalikahvien juonti. (Ja kakkupalojen syönti.)
Ja toinen hetki oli tietty vaalikahvien juonti. (Ja kakkupalojen syönti.)Kveekari minussa
Tässä vaalihulinan keskellä testasin Tiinan kautta löytämäni uskontotestin. Ja kas, meikä on liberaali protestantti. Eli tulos on kai aikalailla sitä mitä olenkin, sillä kuulun ev.lut. kirkkoon, mutten ole kovin fundamentalistinen saati uskonnollinen. Olin kuitenkin jotenkin semisti pettynyt, sillä ajattelin, että olisin saanut jonkun tosi jänskän vastauksen. Ja löytänyt itseni ja vastaukset elämään. Pim vain.
Mutta siellähän niitä jännyyksiä olikin sitten sijalla 2 ja 3. Unitaariuniversalismin kannattaja sekä liberaali kveekari. Kveekari!
Ja olin viidenneksi myös uuspakana. Sekin on aika jännän kuuloinen.
Kiinostava oli myös neljännen sijan reformijuutalaisuus. Olen nimittäin aina pitänyt juutalaisuutta kiinnostavana, mutten ole koskaan perehtynyt tarkemmin ko. uskontoon. Ehkä nyt perehdynkin. Lukemista ainakin riittää, sillä onhan kyseessä yksi maailman vanhimmista uskonnoista.
Uskontotestin Top-10
1. Mainline to Liberal Christian Protestants (100%)
2. Unitarian Universalism (96%)
3. Liberal Quakers (95%)
4. Reform Judaism (77%)
5. Neo-Pagan (72%)
6. Orthodox Quaker (70%)
7. New Age (66%)
8. Sikhism (63%)
9. Mahayana Buddhism (60%)
10. Baha'i Faith (59%)
Skientologien puheille ei parane mennä, eikä mormoonien, eikä jehovien.
23. Scientology (34%)
24. Church of Jesus Christ of Latter-Day Saints (Mormons) (33%)
25. Nontheist (32%)
26. Christian Science (Church of Christ, Scientist) (23%)
27. Jehovah's Witness (23%)
Onpas tullut tämän testin myötä selattua wikipedian uskontoartikkeleita.
Mutta siellähän niitä jännyyksiä olikin sitten sijalla 2 ja 3. Unitaariuniversalismin kannattaja sekä liberaali kveekari. Kveekari!
Ja olin viidenneksi myös uuspakana. Sekin on aika jännän kuuloinen.
Kiinostava oli myös neljännen sijan reformijuutalaisuus. Olen nimittäin aina pitänyt juutalaisuutta kiinnostavana, mutten ole koskaan perehtynyt tarkemmin ko. uskontoon. Ehkä nyt perehdynkin. Lukemista ainakin riittää, sillä onhan kyseessä yksi maailman vanhimmista uskonnoista.
Uskontotestin Top-10
1. Mainline to Liberal Christian Protestants (100%)
2. Unitarian Universalism (96%)
3. Liberal Quakers (95%)
4. Reform Judaism (77%)
5. Neo-Pagan (72%)
6. Orthodox Quaker (70%)
7. New Age (66%)
8. Sikhism (63%)
9. Mahayana Buddhism (60%)
10. Baha'i Faith (59%)
Skientologien puheille ei parane mennä, eikä mormoonien, eikä jehovien.
23. Scientology (34%)
24. Church of Jesus Christ of Latter-Day Saints (Mormons) (33%)
25. Nontheist (32%)
26. Christian Science (Church of Christ, Scientist) (23%)
27. Jehovah's Witness (23%)
Onpas tullut tämän testin myötä selattua wikipedian uskontoartikkeleita.
Saturday, April 16, 2011
Työ
Olenkos koskaan valittanut siitä, miten inhoan näitä työviikonloppuja? Vuorokierrossa siis joka kolmas viikonloppu on töitä. Lauantai ja sunnuntai tehdään lähes koko päivä putkeen, 10 h kumpanakin. Yleensä olen viikonloppujen jälkeen ihan tööt. Toki puristusta ennen on kaksi päivää, ja niiden jälkeen yksi, vapaata. Mutta silti olen aina ihan poikki.
Vaikka aamupäivän etätyöskentelyn ja työpaikalle siirtymisen välissä on pari tuntia vapaata, koen jatkuvan hollillaolemisen uuvuttavana.
Mutta tänään ei ole ollut niin kamalaa. Sillä:
a.) heräsin jostain ihme syystä seitsemältä, ja ehdin tehdä leipätaikinan ennen työrupeaman aloittamista
b.) ulkona oli mahtava auringonpaiste, jonka lämmössä tehtiin Tyypin kanssa pitkä kävelylenkki
c.) lenkin jälkeen odotti kansainvälinen aamusauna. Aah!
Päivä 16: Mustavalkoinen omakuva
(Kuva on muutaman vuoden vanha. Onpas tukka kasvanut melkoisesti.)
Vaikka aamupäivän etätyöskentelyn ja työpaikalle siirtymisen välissä on pari tuntia vapaata, koen jatkuvan hollillaolemisen uuvuttavana.
Mutta tänään ei ole ollut niin kamalaa. Sillä:
a.) heräsin jostain ihme syystä seitsemältä, ja ehdin tehdä leipätaikinan ennen työrupeaman aloittamista
b.) ulkona oli mahtava auringonpaiste, jonka lämmössä tehtiin Tyypin kanssa pitkä kävelylenkki
c.) lenkin jälkeen odotti kansainvälinen aamusauna. Aah!
Päivä 16: Mustavalkoinen omakuva(Kuva on muutaman vuoden vanha. Onpas tukka kasvanut melkoisesti.)
Rakkaus
Menin jotenkin ihan jumiin tämän rakkauskuvan kanssa. On niin kauhiasti kaikkea mitä rakastaa, mutta kaikki tuskin haluaa naamaansa johonkin meikäläisen blogiin.
Niinpä nappasin tästä koneen yli otoksen yhdestä selkeästä asiasta mitä rakastan, ja sehän on ehdottomasti viikonlopun kiireettömät aamut, jolloin syödään Tyypin kanssa yhdessä ja rauhassa.
Coffee Housessa kaikki kahvit maksaa 0,90 senttiä ennen kello 11:tä. Tänäkin lauantaina kävin kipaisemassa meille latet harvinaisen tyylikkäässä kotiasussa. Not.
Päivä 15: Rakkaus
Niinpä nappasin tästä koneen yli otoksen yhdestä selkeästä asiasta mitä rakastan, ja sehän on ehdottomasti viikonlopun kiireettömät aamut, jolloin syödään Tyypin kanssa yhdessä ja rauhassa.
Coffee Housessa kaikki kahvit maksaa 0,90 senttiä ennen kello 11:tä. Tänäkin lauantaina kävin kipaisemassa meille latet harvinaisen tyylikkäässä kotiasussa. Not.
Päivä 15: RakkausFriday, April 15, 2011
Talvea
Tämä on vuodelta 2006 Oulun Torinrannasta. Nyt tämän vuoden lumet ovat lähes sulaneet. Onneksi!
Päivä 14: Talvikuva
Päivä 14: TalvikuvaTuesday, April 12, 2011
Päivääni valoa
Ottaisin juuri nyt mielelläni sisäisen annoksen valoa. Kiitos!
Muuten nimittäin nukahdan tähän työpisteelleni, ja nolaan itseni, kun herään näppiksenpainaumat ja kuola poskilla.
Hyppäsin eilisestä iltavuorosta aamuvuoroon. Jottei se ruhtinaallinen 9 tunnin tauko vuorojen välissä olisi liikaa, paloi Kajaanissa kerrostalo myöhään tiistai-iltana. Juuri kun olin nukahtamassa uutistuottaja soitti, ja niinpä uni siirtyi reilulla tunnilla eteenpäin, kun piti päivittää uutista kotoa käsin.
Noh, rapian viiden tunnin unillakin jaksaa, kun tietää, että päivä tuo tullessaan myös kaikkea kivaa. Tänään mennään ystävän kanssa jumppaan, jonka jälkeen haetaan kehutusta uudesta intialaisesta (Garam Masalasta) syömistä. Niitä äpöstäessä katsotaan myös viimeinen Millenium-leffa.
Ai niin, ja kerroinko, että edessä on myös kaksi päivää vapaata. Jez!
Päivä 13: Teema valo
(Kuva toissa juhannukselta, jolloin konkoilin aamun pikkutunneilla kotiin ja humalaisin silmin luulin asunnon olevan tulessa. Sehän olikin aivan uskomattoman hieno yöttömän yön aurinko!)
Muuten nimittäin nukahdan tähän työpisteelleni, ja nolaan itseni, kun herään näppiksenpainaumat ja kuola poskilla.
Hyppäsin eilisestä iltavuorosta aamuvuoroon. Jottei se ruhtinaallinen 9 tunnin tauko vuorojen välissä olisi liikaa, paloi Kajaanissa kerrostalo myöhään tiistai-iltana. Juuri kun olin nukahtamassa uutistuottaja soitti, ja niinpä uni siirtyi reilulla tunnilla eteenpäin, kun piti päivittää uutista kotoa käsin.
Noh, rapian viiden tunnin unillakin jaksaa, kun tietää, että päivä tuo tullessaan myös kaikkea kivaa. Tänään mennään ystävän kanssa jumppaan, jonka jälkeen haetaan kehutusta uudesta intialaisesta (Garam Masalasta) syömistä. Niitä äpöstäessä katsotaan myös viimeinen Millenium-leffa.
Ai niin, ja kerroinko, että edessä on myös kaksi päivää vapaata. Jez!
Päivä 13: Teema valo(Kuva toissa juhannukselta, jolloin konkoilin aamun pikkutunneilla kotiin ja humalaisin silmin luulin asunnon olevan tulessa. Sehän olikin aivan uskomattoman hieno yöttömän yön aurinko!)
Sitä samaa rataa
Arki on ilta- tai aamuvuoroa. Tai arkivapaata. Arki on siitä riippuen joko väsynyttä tai todella väsynyttä heräämistä. Aamupissalla käyntiä. Pökkyröintiä pitkin keittiötä. Suihkua. Hampaitten pesua. Meikkaamista. Aamiaista tai aamiaisen mukaan tekemistä. Pyöräilyä. Tietokonetta. Naputtelua. Puheluita poliisille ja palokunnalle. Lukijakommenttien moderointia. Teetä. Kahvia. Lounasta. Sisu-pastilleja. Jumppaa. Suihkua. Kokkaamista. Sohvalla makaamista. Pussailua. Höpöttelyä.
Toisinaan kiukuttelua, tiuskimista, pääkipua. Unettomuutta, itkuisuutta, väsymystä ja mahakipua. Epäreiluutta, pyykkäämistä, siivoamista sekä hiljaisuutta. Sotkua, likaisia vaatteita, hakemattomia pyykkejä, täysiä roskiksia, viemättömiä palautuspulloja.
Aina musiikkia, radiota, ilta- ja lähtöpusuja, yövesilasi, facebookkia, lukemista ja keskiviikkoisin Aku-Ankka sekä herkkuleipä!
Arki on sitä, mikä saa vapaan ja viikonlopun tuntumaan huikealta. Arkea on nyt jatkunut vähän liian pitkään. Tulisi jo pian syksy ja vapaan kirjoittajan arki. Se taitaa olla vallan toisenlainen. Siinä taitaa olla vähemmän loppuunpolttamista?!
Päivä 12: Arkeni
Toisinaan kiukuttelua, tiuskimista, pääkipua. Unettomuutta, itkuisuutta, väsymystä ja mahakipua. Epäreiluutta, pyykkäämistä, siivoamista sekä hiljaisuutta. Sotkua, likaisia vaatteita, hakemattomia pyykkejä, täysiä roskiksia, viemättömiä palautuspulloja.
Aina musiikkia, radiota, ilta- ja lähtöpusuja, yövesilasi, facebookkia, lukemista ja keskiviikkoisin Aku-Ankka sekä herkkuleipä!
Arki on sitä, mikä saa vapaan ja viikonlopun tuntumaan huikealta. Arkea on nyt jatkunut vähän liian pitkään. Tulisi jo pian syksy ja vapaan kirjoittajan arki. Se taitaa olla vallan toisenlainen. Siinä taitaa olla vähemmän loppuunpolttamista?!
Päivä 12: ArkeniMonday, April 11, 2011
Kräks, sanoo salama
Hassu päivä. Samanaikaisesti olen ollut ihan poikki, mutta jotenkin silti ihmeen energinen ja iloinen siitä, että on taas arki.
Vaikka viikonloppu oli huippuhauska ja ihana, on tuo juhliminen sen verran energiaa vievää, että on mukava päästä takaisin normirytmiin.
Illalla olin ystävän kanssa pumpissa. Hänellä on nyt viikon testikäynti omalle kuntokeskukselleni. On jännää ja mukavaa käydä pitkästä aikaa jonkun kanssa yhdessä jumpassa. Tähän asti niillä on tullut käytyä pääsääntöisesti yksikseen.
Opiskeluaikoina kävimme yhdessä, mutta siitähän on, hups, jo ainakin neljä vuotta.
Kuva ei liity tähän päivään mitenkään. Se liittyy siihen, mitten hullua ja käsittämätöntä on koko luonto. Se voi tehdä ihan mitä se itse haluaa. Mutta miten hienoihin (tai ainakin hienon näköisiin) juttuihin se pystyy!
Päivä 11: Hullua
(Kesä 2010)
Vaikka viikonloppu oli huippuhauska ja ihana, on tuo juhliminen sen verran energiaa vievää, että on mukava päästä takaisin normirytmiin.
Illalla olin ystävän kanssa pumpissa. Hänellä on nyt viikon testikäynti omalle kuntokeskukselleni. On jännää ja mukavaa käydä pitkästä aikaa jonkun kanssa yhdessä jumpassa. Tähän asti niillä on tullut käytyä pääsääntöisesti yksikseen.
Opiskeluaikoina kävimme yhdessä, mutta siitähän on, hups, jo ainakin neljä vuotta.
Kuva ei liity tähän päivään mitenkään. Se liittyy siihen, mitten hullua ja käsittämätöntä on koko luonto. Se voi tehdä ihan mitä se itse haluaa. Mutta miten hienoihin (tai ainakin hienon näköisiin) juttuihin se pystyy!
Päivä 11: Hullua(Kesä 2010)
Sunday, April 10, 2011
1+1+1=sydän
Tämän piti olla täällä jo eilen, mutta kun lopulta kotiuduin Rovaniemeltä, unohdin koko asian. Onneksi viikko lähti käyntiin varhain, kun raahustin töihin jo seitsemäksi, joten tämäkin pääsi tänne vain kahdeksan tuntia liian myöhään.
Onnelliseksi minut tekevät nuo kaksi tyttöä, joiden jalat nojailee omieni seurana seinällä. Paljon on vettä virrannut Oulujoessa siitä saakka kun olemme tunteneet. Siitä huolimatta, vai juuri siksi, olemme keskenämme kotona.
Ei ole asiaa, josta ei voisi puhua. Ei ole sanoja, joita ei voisi sanoa. Kaikki on sallittua, kaikessa on turvassa.
Ja sitä iloa! Ja naurua! Kyllä näistä hetkistä saa virtaa vaikka koko loppuvuodeksi.
Voi teitä, ootte niin ihqdaa!
Päivä 10: Tämä tekee minut iloiseksi
Onnelliseksi minut tekevät nuo kaksi tyttöä, joiden jalat nojailee omieni seurana seinällä. Paljon on vettä virrannut Oulujoessa siitä saakka kun olemme tunteneet. Siitä huolimatta, vai juuri siksi, olemme keskenämme kotona.
Ei ole asiaa, josta ei voisi puhua. Ei ole sanoja, joita ei voisi sanoa. Kaikki on sallittua, kaikessa on turvassa.
Ja sitä iloa! Ja naurua! Kyllä näistä hetkistä saa virtaa vaikka koko loppuvuodeksi.
Voi teitä, ootte niin ihqdaa!
Päivä 10: Tämä tekee minut iloiseksiPS: Arvaatteko mitkä on mun?
Mustissaan
On täytynyt niin kovasti juhlia rakkaiden ystävien kanssa Rovaniemellä, että jäi päivityskin eilen välistä. Tässä siis asu, jossa lähdetään hakemaan kaupasta kaikkea suolaista.
Päivä 9: Päivän asu
Thursday, April 7, 2011
Since 2003
Tämä kuva on otettu muutaman viikon päästä päivälleen neljä vuotta sitten.
Siinä välissä on ehtinyt tapahtua kaikenlaista. Olen valmistunut, olen siirtynyt työelämään, olen leikannut hiukseni, olen kasvattanut ne takaisin, olemme muuttaneet, menneet kihloihin, ystäviä on lähtenyt uusiin kaupunkeihin, uusia ystäviä on tullut kuvioihin.
Mutta me olemme pysyneet. Kohta kahdeksan vuotta.
Tässä kuvassa eletään siis puolta väliä tätä taivalta. Ihan kivasti näyttää menevän. Kivasti menee nytkin.
Se on mukavaa, että on joku jota rakastaa. Ja joka rakastaa. Se taitaa olla se tärkein. Hän on mun tärkein.
Suukko sinne!
Päivä 8: Suosikkikuva
Siinä välissä on ehtinyt tapahtua kaikenlaista. Olen valmistunut, olen siirtynyt työelämään, olen leikannut hiukseni, olen kasvattanut ne takaisin, olemme muuttaneet, menneet kihloihin, ystäviä on lähtenyt uusiin kaupunkeihin, uusia ystäviä on tullut kuvioihin.
Mutta me olemme pysyneet. Kohta kahdeksan vuotta.
Tässä kuvassa eletään siis puolta väliä tätä taivalta. Ihan kivasti näyttää menevän. Kivasti menee nytkin.
Se on mukavaa, että on joku jota rakastaa. Ja joka rakastaa. Se taitaa olla se tärkein. Hän on mun tärkein.
Suukko sinne!
Päivä 8: SuosikkikuvaKilde, niinq me yhden kerran käyneet sanomme
Keskellä synkintä talvea on ihan ok katsella kesäkuvia. Silloin voi sohvannurkassa muistella miltä lämmin aurinko tuntuu iholla ja kuinka virkistävää on päästä pulahtamaan joessa, kun koko kroppa on hiestä märkä.
Mutta huhtikuun alussa kesäkuvia ei kannata katsoa, sillä silloin ei jaksa enää odottaa. Se on jo niin lähellä, mutta silti niin kovin kovin kaukana.
Tämän tajusin tänään, kun etsin kuvaa, jota en ole koskaan julkaissut. Kilde-albumista löytyi joukollinen otoksia viime vuoden Roskildesta.
Ja voi ihanuus sentään!
Siellä sitä oltiin parhaan ystävän kanssa. Uskomattomassa paahteessa. Ihanaa musiikkia, ihania ihmisiä, ihana tanskalainen toimivuus ja vapaus. Oluen kanssa sai kuljeskella joka puolelle, mutta silti mitään ördäilyä ei juurikaan näkynyt.
Ja se tunnelma! Ja se musiikki! Ja Patti Smith!
Tässä ollaan pressipäkkärillä juomassa paikallista uutuutta, jota talven mittaan on valunut kotimaisiinkin ruokakauppoihin.
Ollapa nyt pimeässä heinäkuun yössä teltassa, ja kuulla miten kaukana raikaa läpi vuorokauden jatkuvat teknobileet, ja viereisessä teltassa rakkaudenteko.
Kesä <3
Mutta huhtikuun alussa kesäkuvia ei kannata katsoa, sillä silloin ei jaksa enää odottaa. Se on jo niin lähellä, mutta silti niin kovin kovin kaukana.
Tämän tajusin tänään, kun etsin kuvaa, jota en ole koskaan julkaissut. Kilde-albumista löytyi joukollinen otoksia viime vuoden Roskildesta.
Ja voi ihanuus sentään!
Siellä sitä oltiin parhaan ystävän kanssa. Uskomattomassa paahteessa. Ihanaa musiikkia, ihania ihmisiä, ihana tanskalainen toimivuus ja vapaus. Oluen kanssa sai kuljeskella joka puolelle, mutta silti mitään ördäilyä ei juurikaan näkynyt.
Ja se tunnelma! Ja se musiikki! Ja Patti Smith!
Tässä ollaan pressipäkkärillä juomassa paikallista uutuutta, jota talven mittaan on valunut kotimaisiinkin ruokakauppoihin.
Ollapa nyt pimeässä heinäkuun yössä teltassa, ja kuulla miten kaukana raikaa läpi vuorokauden jatkuvat teknobileet, ja viereisessä teltassa rakkaudenteko.
Kesä <3
Päivä 7: Kuva jota en koskaan julkaissutWednesday, April 6, 2011
Miehet: ostakaa kukkia!
Siitä taitaaa nyt olla neljä vuotta. Kolme ainakin. Tai viisi.
Olin ensimmäistä (ja ainoaa) kertaa mykkäkoulussa Tyypille. Kolmantena päivänä elämäni valon päässä napsahti ja kuulin kun ovi kävi.
Jonkisen aikaa myöhemmin sain kuvaviestin, josta en ymmärtänyt mitään muuta kuin sen, että se oli otettu keittiössämme.
Kävelin keittiöön, ja siellä roikkui kirjahyllystä kukkapaketti. Paketissa oli orkidea. Hennon limen vihreä orkidea. Se oli niin kaunis.
Anteeksi tuli annettua ja pyydettyä, puolin jos toisin, ja solmut puhuttiin auki.
Sittemmin orkidea meinasi kuolla huomaamattoman kotimiehen hoidossa, eikä se näyttänyt kukan kukkaa vuosiin.
Kunnes vuosi sitten. Voi sitä riemua.
Nämä ovat vuoden sisällä jo toiset kukat. Ja näettekö nuput? Lisää on tulossa!
Päivä 6: Teema vihreä
Olin ensimmäistä (ja ainoaa) kertaa mykkäkoulussa Tyypille. Kolmantena päivänä elämäni valon päässä napsahti ja kuulin kun ovi kävi.
Jonkisen aikaa myöhemmin sain kuvaviestin, josta en ymmärtänyt mitään muuta kuin sen, että se oli otettu keittiössämme.
Kävelin keittiöön, ja siellä roikkui kirjahyllystä kukkapaketti. Paketissa oli orkidea. Hennon limen vihreä orkidea. Se oli niin kaunis.
Anteeksi tuli annettua ja pyydettyä, puolin jos toisin, ja solmut puhuttiin auki.
Sittemmin orkidea meinasi kuolla huomaamattoman kotimiehen hoidossa, eikä se näyttänyt kukan kukkaa vuosiin.
Kunnes vuosi sitten. Voi sitä riemua.
Nämä ovat vuoden sisällä jo toiset kukat. Ja näettekö nuput? Lisää on tulossa!
Päivä 6: Teema vihreä(en suostu käyttämään lainausmerkkejä, joissa tuo vihreä ohjeistuksessa on, kun en ymmärrä niiden tarkoitusta tässä. Olen vähän sellainen lainausmerkkinatsi.)
Tuesday, April 5, 2011
Pikkiriikkinen sukukatsaus
Tämä kuva on vuodelta 1948, ja pikkuinen mytty on äitini. Hän oli isoäitini ensimmäinen ja isoisäni toinen.
Äiti on suurta ikäluokkaa. Sodan jälkeen syntyneitä. Äiti ja vanhempansa asuivat pitkään Helsingissä Vironkatu 9:ssä yhdessä isoisäni vanhempien kanssa. Asunto oli kuulema pieni, mutta se oli yleistä. Oli tultava toimeen siellä ja niillä mitä oli.
En tavannut koskaan isoisääni, vaikka jaamme saman työpaikan. Hän oli päätoimittaja, minä loppuun ajettu pätkäläinen. Isoisäni kuoli vajaa kymmenen vuotta ennen syntymääni.
Olisi hienoa kuulla mitä mieltä hän olisi nykyajan työkulttuurista, journalismista sekä elämästä noin yleensäkin. Olisi ollut hienoa jos olisi ollut vaari, jonka luokse mennä.
Valitettavasti ei ollut kummaltakaan puolelta.
Päivä 5: Vanha kuva
Äiti on suurta ikäluokkaa. Sodan jälkeen syntyneitä. Äiti ja vanhempansa asuivat pitkään Helsingissä Vironkatu 9:ssä yhdessä isoisäni vanhempien kanssa. Asunto oli kuulema pieni, mutta se oli yleistä. Oli tultava toimeen siellä ja niillä mitä oli.
En tavannut koskaan isoisääni, vaikka jaamme saman työpaikan. Hän oli päätoimittaja, minä loppuun ajettu pätkäläinen. Isoisäni kuoli vajaa kymmenen vuotta ennen syntymääni.
Olisi hienoa kuulla mitä mieltä hän olisi nykyajan työkulttuurista, journalismista sekä elämästä noin yleensäkin. Olisi ollut hienoa jos olisi ollut vaari, jonka luokse mennä.
Valitettavasti ei ollut kummaltakaan puolelta.
Päivä 5: Vanha kuvaMonday, April 4, 2011
Palloa hangessa
Hui, oli kyllä melkoisen haipakka viikonloppu. Umpihangessa jalkapallon perässä kirmaaminen oli erittäin riemuisaa, mutta todella rankkaa. Yksikin pyrähdys pallon perään vei totaaliset voimat, ja oli pakko pyytää vaihtomies paikalla. Onneksi hengityksen tasaantuessa pallon perässä jaksoi juosta entiseen malliin.
Viime yönä tuli nukuttua kuin tukki, sillä pelaamisten jälkeen bailattiin joukkueen kanssa niin kovin, että uni jäi melko vähiin. Eilinen tunnin junamatka sujui melko kärsivissä merkeissä, ja olin helpotuksesta soikea kun pääsin kotiin.
Eilinen menikin sitten sängyn pohjalla gilmoren tyttöjä katsoessa, ja illalla sen verran ryhdistäytyessä, että siirryin sohvalle ystävän kanssa katsomaan Millenium-trilogian toisen osan.
On se urheilu vaan niin rankkaa :)
Tässä muuten myös viime viikon liikunnat. Vaikka välissä onkin ollut muutama viikko, etten ole niitä merkannut, olen yhtä hirveää angstausromahdusviikkoa lukuunottamatta saanut pidettyä kiinni edes siitä kaksi kertaa viikossa -liikkumisesta.
Liikunnat vko 13
ma 28.3. piloxing, 55 min.
ti 29.3. energy, 55 min.
ke 30.3. piloxing, 55 min.
to 31.3. lepo
pe 1.4. pumppi, 55 min.
la 2.4. umpihankifutista, 96 min.
Päivä 4: Harrastus
Viime yönä tuli nukuttua kuin tukki, sillä pelaamisten jälkeen bailattiin joukkueen kanssa niin kovin, että uni jäi melko vähiin. Eilinen tunnin junamatka sujui melko kärsivissä merkeissä, ja olin helpotuksesta soikea kun pääsin kotiin.
Eilinen menikin sitten sängyn pohjalla gilmoren tyttöjä katsoessa, ja illalla sen verran ryhdistäytyessä, että siirryin sohvalle ystävän kanssa katsomaan Millenium-trilogian toisen osan.
On se urheilu vaan niin rankkaa :)
Tässä muuten myös viime viikon liikunnat. Vaikka välissä onkin ollut muutama viikko, etten ole niitä merkannut, olen yhtä hirveää angstausromahdusviikkoa lukuunottamatta saanut pidettyä kiinni edes siitä kaksi kertaa viikossa -liikkumisesta.
Liikunnat vko 13
ma 28.3. piloxing, 55 min.
ti 29.3. energy, 55 min.
ke 30.3. piloxing, 55 min.
to 31.3. lepo
pe 1.4. pumppi, 55 min.
la 2.4. umpihankifutista, 96 min.
Ja palloiluun liittyy myös neljännen päivän kuva. Kuva on viime kesän rockfutiksista, ja voi miten hauskaa siellä oli, vaikka sähläsin ja tein nolon käsivirheen. Onneksi meillä on maailman paras ja ihanin joukkue, eikä siinä porukassa haittaa.
Päivä 4: HarrastusSunday, April 3, 2011
Perheenjäsen
Minulla on melko pieni suku, mutta suuri perhe. Varsinkin vuoden 2003 jälkeen perhe tuntuu vain kasvavan kasvamistaan. Minulla on kolme sisarusta, ja olen viiden pikkutytön sekä yhden pikkumiehen ylpeä täti. Tähän kun lisätään puolisot, istuu ruokapöydässä parhaimmillaan 15 henkeä.
Sen sijaan uusin perheenjäsen saapui elämääni jouluaattona, eikä hän onneksi vie kovin paljon tilaa. Nimittäin siskoni (joka ei ole mikään käsityöihminen) oli virkannut minulle omin pikku kätösin tämän suunnattoman suloisen amigurumin.
Pallopää on minulle erittäin rakas, ja se nukkuu yöt vieressäni.
Päivä 3: Perheenjäsen
Sen sijaan uusin perheenjäsen saapui elämääni jouluaattona, eikä hän onneksi vie kovin paljon tilaa. Nimittäin siskoni (joka ei ole mikään käsityöihminen) oli virkannut minulle omin pikku kätösin tämän suunnattoman suloisen amigurumin.
Pallopää on minulle erittäin rakas, ja se nukkuu yöt vieressäni.
Päivä 3: PerheenjäsenSuosikkitavara
Tämä postaus piti olla täällä jo eilen, mutta päivittäminen ja kuvien lataaminen ei onnistunut kännykällä, enkä koko päivänä päässyt koneen ääreen.
Olin nimittäin Kemissä Mimmirock-futisturnauksessa. Ja futistahan pelattiin hangessa. Vaikka otteluaika oli pelkkä 2x12min. olin aivan umpikuollut turnauksen jälkeen.
Mutta voihan pojat, että oli mukavaa! Tulimme neljänsiksi, ja yhteishenki oli palkinnon arvoista.
Mietin junassa matkalla Kemiin, että mikähän on oma suosikkitavarani. Ensimmäisenä mieleen tuli pyörä, mutta sitten totesin olevan enemmän väline kuin tavara.
Vastaus kysymykseen tuli kuin itsestään kun ryhdyin etsimään laukusta jotakin. Vähän väliä käteeni osui jotain, joka ei ollut se mitä hain, mutta sen sijaan jotain rakasta.
Nimittäin kynä.
Töidenkin vuoksi kynä kulkee aina mukana kuin itsestään, mutta se, että niitä äkkiseltään oli kerääntynyt kassiin kolmekin kappaletta, ei ole edes ihmeellistä.
Päivä 2: Suosikkitavarani
Olin nimittäin Kemissä Mimmirock-futisturnauksessa. Ja futistahan pelattiin hangessa. Vaikka otteluaika oli pelkkä 2x12min. olin aivan umpikuollut turnauksen jälkeen.
Mutta voihan pojat, että oli mukavaa! Tulimme neljänsiksi, ja yhteishenki oli palkinnon arvoista.
Mietin junassa matkalla Kemiin, että mikähän on oma suosikkitavarani. Ensimmäisenä mieleen tuli pyörä, mutta sitten totesin olevan enemmän väline kuin tavara.
Vastaus kysymykseen tuli kuin itsestään kun ryhdyin etsimään laukusta jotakin. Vähän väliä käteeni osui jotain, joka ei ollut se mitä hain, mutta sen sijaan jotain rakasta.
Nimittäin kynä.
Töidenkin vuoksi kynä kulkee aina mukana kuin itsestään, mutta se, että niitä äkkiseltään oli kerääntynyt kassiin kolmekin kappaletta, ei ole edes ihmeellistä.
Päivä 2: SuosikkitavaraniFriday, April 1, 2011
Kuvakuukausi
Hei vaan,
johan menee hulluksi, kun kaksi postausta päivässä. Mutta sama se sille, sillä huomasin Tiinalta, että nyt voi kuvittaa huhtikuuta.
Minä haluan kuvittaa huhtikuuta!
Tässä olkoon siis ensimmäinen kuva n. kuukauden takaa, jolloin olin yksin töissä (muuta paitsi siivoja tulee kahdeksalta) ja olin liian laiska kävelläkseni vessaan katsomaan peilistä menikö hiukset hyvin. Siispä katsoin kuvan kautta.
Tästä kuvasta kilpaili tämä, ja syyskuussa strasbourgilaisessa taksissa samasta asiasta otettu kuva. Tuolloin ranskalainen taksikuski oli kuolla nauruun, kun selvensin mitä oikein olin tekemässä.
Sen jälkeen otinkin kamerasta suljinäänen pois.
johan menee hulluksi, kun kaksi postausta päivässä. Mutta sama se sille, sillä huomasin Tiinalta, että nyt voi kuvittaa huhtikuuta.
Minä haluan kuvittaa huhtikuuta!
Tässä olkoon siis ensimmäinen kuva n. kuukauden takaa, jolloin olin yksin töissä (muuta paitsi siivoja tulee kahdeksalta) ja olin liian laiska kävelläkseni vessaan katsomaan peilistä menikö hiukset hyvin. Siispä katsoin kuvan kautta.
Tästä kuvasta kilpaili tämä, ja syyskuussa strasbourgilaisessa taksissa samasta asiasta otettu kuva. Tuolloin ranskalainen taksikuski oli kuolla nauruun, kun selvensin mitä oikein olin tekemässä.
Sen jälkeen otinkin kamerasta suljinäänen pois.
Päivä 1: omakuva
En edes yritä selitellä
Siinähän hurahti sitten lähes kuukausi bloggaustaukoa. Mikä lie minut pitänyt täältä pois. Syytän töitä, kevätmasennusta ja yleistä angstia.
Tai korjataan, ei minulla ole yleistä angstia per se, mutta jonkin sortin alavire iskee heti kun on hetki vain olla.
Ja se jos mikä on raivostuttavaa. Kun niinä hetkinähän pitäisi nimenomaan, vain olla. Samaan aikaan koen kuitenkin kasvavaa riemua tästä ihanasta valon määrästä, joka sen kun jatkuu ja jatkuu.
Huhtikuu tulee menemään ohi melkoisella vauhdilla. Lauantaina meillä on umpihankifutisturnaus Kemissä, ensi viikolla karkaan Rovaniemelle, sitten on töitä ja sitten pääsiäinen Helsingissä.
Hui, kohta tupsahtaa heinäkuu ja minusta tulee rouva.
Joko odotatte innolla syksyä, jolloin ryhdyn freeksi ja blogistakin tulee varmasti sen myötä pelkkä onnen ja auringon tyyssija?!
Tai korjataan, ei minulla ole yleistä angstia per se, mutta jonkin sortin alavire iskee heti kun on hetki vain olla.
Ja se jos mikä on raivostuttavaa. Kun niinä hetkinähän pitäisi nimenomaan, vain olla. Samaan aikaan koen kuitenkin kasvavaa riemua tästä ihanasta valon määrästä, joka sen kun jatkuu ja jatkuu.
Huhtikuu tulee menemään ohi melkoisella vauhdilla. Lauantaina meillä on umpihankifutisturnaus Kemissä, ensi viikolla karkaan Rovaniemelle, sitten on töitä ja sitten pääsiäinen Helsingissä.
Hui, kohta tupsahtaa heinäkuu ja minusta tulee rouva.
Joko odotatte innolla syksyä, jolloin ryhdyn freeksi ja blogistakin tulee varmasti sen myötä pelkkä onnen ja auringon tyyssija?!
Wednesday, March 9, 2011
Tein yön töitä
Viime yö oli yllätyksiä täynnä. Olin menossa nukkumaan, kun huomasin, että vastapäisen talon edessä oli palo- ja poliisiautoja.
Eihän se auttanut muu kuin alkaa töihin. Työkaverin kanssa naputettiin omissa kodeissamme uutisia. Itse pääsin nukkumaan 3,5 tunnin uurastuksen jälkeen. Onneksi onnettomuudessa ei ollut aiheutunut henkilövahinkoja.
Tänään onkin sitten väsyttänyt melkoisesti.
Sitä kyllä ihmeteltiin Tyypin kanssa, että miten voidaan olla niin tottuneita kaupungin ääniin, ettei kumpikaan oltu havahduttu romahdusta. Ilmeisesti koko illan kaupungissa jyrisseet lumi-aurat kuulostivat sen verran samalta, ettei rysähdys herättänyt mitään ihmetystä.
Eihän se auttanut muu kuin alkaa töihin. Työkaverin kanssa naputettiin omissa kodeissamme uutisia. Itse pääsin nukkumaan 3,5 tunnin uurastuksen jälkeen. Onneksi onnettomuudessa ei ollut aiheutunut henkilövahinkoja.
Tänään onkin sitten väsyttänyt melkoisesti.
Sitä kyllä ihmeteltiin Tyypin kanssa, että miten voidaan olla niin tottuneita kaupungin ääniin, ettei kumpikaan oltu havahduttu romahdusta. Ilmeisesti koko illan kaupungissa jyrisseet lumi-aurat kuulostivat sen verran samalta, ettei rysähdys herättänyt mitään ihmetystä.
vko 9
ma 28.2. zumba 55 min.
ti 1.3. energy 55 min.
ke 2.3. lepo
to 3.3. crosstrainerin polkemista 60 min.
pe 4.3. loikoilua
la 5.3. töitä
su 6.3. pumppi 55 min.
Pitäisi mennä nukkumaan, huomenna seitsemäksi töihin.
Mutta mikä parasta, nykyään aamuvuoroon suoriutuminen ei ole edes niin paha, sillä valoa on niin paljon, että jaksaa naurattaa koko pyöräilymatkan!
ma 28.2. zumba 55 min.
ti 1.3. energy 55 min.
ke 2.3. lepo
to 3.3. crosstrainerin polkemista 60 min.
pe 4.3. loikoilua
la 5.3. töitä
su 6.3. pumppi 55 min.
Pitäisi mennä nukkumaan, huomenna seitsemäksi töihin.
Mutta mikä parasta, nykyään aamuvuoroon suoriutuminen ei ole edes niin paha, sillä valoa on niin paljon, että jaksaa naurattaa koko pyöräilymatkan!
Wednesday, March 2, 2011
"Ei, ei noin", hän moittii dödö-käyttäytymistä
Pitäisikö olla kuitenkin mielissään siitä, että on liikkunut säännöllisesti? Siis vaikka ei voi olla mielissään siitä, että olisi liikkunut niin monta kertaa kuin oli tavoite?
Aion olla. Kuten aion ottaa myös megaspurtin. Hääkoltun tilaamiseen on enää 2kk ja siinä ajassa pitäisi saada sen verran löllöä vähemmäksi, ettei tarvitsisi sitten olla ahdistunut kun käydään mittanauhalla ruhon kimppuun.
Riikka kirjoitti juuri joogatunnille meikkaajista. Olen aivan yhtä äimänä. Eikä pelkästään jooga, vaan esimerkiksi aamupumppiin tai combattiin?
Oikeasti, tunnille, jossa hiki valuu solkenaan.
Itselläni on liikkuessa meikkiä silloin, jos menen jumppaan töiden jälkeen, jolloin en jaksa pestä niitä pois. Mutta että tunnille varta vasten meikattuna. Se on minusta melkein yhtä käsittämätöntä, kuin ne tyypit, jotka lisäävät dödöä hikiselle iholle.
Muistan vieläkin miten jossain esiteini-iän valistusvihkosessa iskostettiin mieleen, että deodoranttia lisätään puhtalle ja kuivalle iholle. En käsitä sitä, että nuin vain sitä suihkitaan läpihikiseen kainaloon kahden tunnin välissä.
Aion olla. Kuten aion ottaa myös megaspurtin. Hääkoltun tilaamiseen on enää 2kk ja siinä ajassa pitäisi saada sen verran löllöä vähemmäksi, ettei tarvitsisi sitten olla ahdistunut kun käydään mittanauhalla ruhon kimppuun.
Riikka kirjoitti juuri joogatunnille meikkaajista. Olen aivan yhtä äimänä. Eikä pelkästään jooga, vaan esimerkiksi aamupumppiin tai combattiin?
Oikeasti, tunnille, jossa hiki valuu solkenaan.
Itselläni on liikkuessa meikkiä silloin, jos menen jumppaan töiden jälkeen, jolloin en jaksa pestä niitä pois. Mutta että tunnille varta vasten meikattuna. Se on minusta melkein yhtä käsittämätöntä, kuin ne tyypit, jotka lisäävät dödöä hikiselle iholle.
Muistan vieläkin miten jossain esiteini-iän valistusvihkosessa iskostettiin mieleen, että deodoranttia lisätään puhtalle ja kuivalle iholle. En käsitä sitä, että nuin vain sitä suihkitaan läpihikiseen kainaloon kahden tunnin välissä.
vko 8
ma 21.2.
ti 22.2. crosstrainerin polkeminen 60 min
ke 23.2.
to 24.2.
pe 25.2. pumppi 55 min.
la 26.2. yoga 55 min.
su 27.2.
ma 21.2.
ti 22.2. crosstrainerin polkeminen 60 min
ke 23.2.
to 24.2.
pe 25.2. pumppi 55 min.
la 26.2. yoga 55 min.
su 27.2.
Thursday, February 24, 2011
Note to self: riitelystä tulee paha mieli
Kun elämä on pääsääntöisesti ihanaa, eikä ole sen suurempia syitä tapella, ovat riidat harvinaisen voimaavieviä ja ankeuttavia.
Ei sillä, että se tavallinen arki mitään jatkuvaa auvoa olisi, mutta ne siihen kuuluvat kähinät tai kiukuttelut ovat iltaan mennessä sovittuja.
Sen sijaan tämmöinen suurempi riitely ottaa luonnolle, ja siksi monta päivää menee ihan surkeiluksi. Onneksi ihminen on kuitenkin rakennettu anteeksiannosta, ymmärryksestä ja empatiasta. Siksi voi sopia, ja olla taas kavereita.
Olen onnellinen, että kaikki on taas takaisin ruodussaan ja elämä on jälleen kivvaa.
Löysin vanhempien luota muistojen laatikon, jota olen nyt käynyt läpi. Ja voi sitä liikutuksen ja naurun määrää mitä ko. laatikko on saanut aikaan.
Kyllä minulla on ollut melkoinen onni tuntea niin monenlaisia ihania ihmisiä elämäni aikana. Hirvittävästi mieltä lämmitti kaikki pienet lippuset ja lappuset, joita toisillemme olemme kirjoittaneet. Puhumattakaan kaikista kirjeistä ja korteista.
Hauskin taisi kuitenkin olla oma tuotokseni Suosikin iki-ihanalle Ekille.
Vai mitä sanotte tästä (tosin lähettämättä jääneestä) kirjeestä?
Dear Eki!
Haluaisin tietää kasvaako rinnat kuukautisten alkamisen jälkeen? Mittani on 156/42 oonko normaalipainoinen?
Voiko fritsun imeminen olla vaarallista? Kiitos!
T:-83
PS: oon 12-v.
Ei sillä, että se tavallinen arki mitään jatkuvaa auvoa olisi, mutta ne siihen kuuluvat kähinät tai kiukuttelut ovat iltaan mennessä sovittuja.
Sen sijaan tämmöinen suurempi riitely ottaa luonnolle, ja siksi monta päivää menee ihan surkeiluksi. Onneksi ihminen on kuitenkin rakennettu anteeksiannosta, ymmärryksestä ja empatiasta. Siksi voi sopia, ja olla taas kavereita.
Olen onnellinen, että kaikki on taas takaisin ruodussaan ja elämä on jälleen kivvaa.
Löysin vanhempien luota muistojen laatikon, jota olen nyt käynyt läpi. Ja voi sitä liikutuksen ja naurun määrää mitä ko. laatikko on saanut aikaan.
Kyllä minulla on ollut melkoinen onni tuntea niin monenlaisia ihania ihmisiä elämäni aikana. Hirvittävästi mieltä lämmitti kaikki pienet lippuset ja lappuset, joita toisillemme olemme kirjoittaneet. Puhumattakaan kaikista kirjeistä ja korteista.
Hauskin taisi kuitenkin olla oma tuotokseni Suosikin iki-ihanalle Ekille.
Vai mitä sanotte tästä (tosin lähettämättä jääneestä) kirjeestä?
Dear Eki!
Haluaisin tietää kasvaako rinnat kuukautisten alkamisen jälkeen? Mittani on 156/42 oonko normaalipainoinen?
Voiko fritsun imeminen olla vaarallista? Kiitos!
T:-83
PS: oon 12-v.
Tuesday, February 22, 2011
Sensuuri iski
Ensimmäisen kerran elämässäni sensuroin omaa blogikirjoitustani. Se oli liian lähellä. Se oli liian henkilökohtainen. Tuntuu tylsältä, mutta olen varma, etten halua julkaista sitä täällä.
En halua joutua selittelemään.
Huoh, kaikki on ihan mälsää. Kaikki on raivostuttavaa. Kaikki on uuvuttavaa.
"Onko parempi tuntea raivokasta vihaa kuin olla tuntematta mitään? Onko parempi olla pahantuulinen ja katkera kuin välinpitämätön ja kylmä."
Tämä on huono päivä. Eilinen oli huono päivä. Minusta tuntuu, että tällä viikolla näitä huonoja päiviä tulee riittämään.
En halua joutua selittelemään.
Huoh, kaikki on ihan mälsää. Kaikki on raivostuttavaa. Kaikki on uuvuttavaa.
"Onko parempi tuntea raivokasta vihaa kuin olla tuntematta mitään? Onko parempi olla pahantuulinen ja katkera kuin välinpitämätön ja kylmä."
Tämä on huono päivä. Eilinen oli huono päivä. Minusta tuntuu, että tällä viikolla näitä huonoja päiviä tulee riittämään.
Viikon 7 urkat
ma 14.2. piloxing 55 min.
ti 15.2.
ke 16.2.
to 17.2. corepulse 55 min.
pe 18.2. cycling+core+venyttely 90 min.
la 19.2.
su 20.2.
ma 14.2. piloxing 55 min.
ti 15.2.
ke 16.2.
to 17.2. corepulse 55 min.
pe 18.2. cycling+core+venyttely 90 min.
la 19.2.
su 20.2.
Thursday, February 17, 2011
Kiividilemma osa 2
Kuten Tiina tuolla kommentilaatikossa jo mainitsi, huomasi Tyyppikin eilen illalla, että kiivithän eivät välttämättä ole varastettuja, pelkästään laittomasti haltuunotettuja.
Onneksi kuitti löytyi roskista. Ja näinhän oli. Kiivit oli veloitettu ja maksettu. Tästä vähemmästä pahasta innostuin niin, että nyt otin niitä töihin evääksi kaksi!
Tänä aamuna, kun lähdin töihin ja oli -27 astetta pakkasta, olin onnellinen siitä, että:
- meillä on lämmitetty pyörävarasto
- ei tuullut kovin paljon
- aamuvuorosta pääsee valoisaan aikaan kotiin
- on perjantai
Aion tänään jumpata, mennä Tyypin kanssa syömään ja leffaan, ja huomenaamulla nukkua pitkään.
Onneksi kuitti löytyi roskista. Ja näinhän oli. Kiivit oli veloitettu ja maksettu. Tästä vähemmästä pahasta innostuin niin, että nyt otin niitä töihin evääksi kaksi!
Tänä aamuna, kun lähdin töihin ja oli -27 astetta pakkasta, olin onnellinen siitä, että:
- meillä on lämmitetty pyörävarasto
- ei tuullut kovin paljon
- aamuvuorosta pääsee valoisaan aikaan kotiin
- on perjantai
Aion tänään jumpata, mennä Tyypin kanssa syömään ja leffaan, ja huomenaamulla nukkua pitkään.
Wednesday, February 16, 2011
Moraalinen dilemma, jonka ratkaisin. Ehkä.
Minulla on kotonani varastettua tavaraa. Nimittäin viisi kappaletta kiivejä. Kiivit eivät suinkaan olleet tietoisesti varastettuja, mutta luvatta ja maksamatta ne on kuitenkin otettu.
Tai tarkennettakoon, joku ne on maksanut, mutta ei se, jonka hallussa kiivit nyt ovat.
Purimme eilen kauppaostoksia, kun huomasin, että muiden kamppeiden joukossa oli pussillinen (mitä aluksi luulin perunoiksi) kiivejä. Kun kysäisin Tyypiltä, että kui hää noin monta kiiviä, alkoi mysteeri selvitä.
Tyyppi ei ollut hakenut kiivejä. Minä en ollut ottanut kiivejä. Kiivit olivat tulleet viimeisenä liukuhihnalta, kertoi pakkaamassa ollut Tyyppi,
Jos syyllisiä haluaa etsiä, löytyy niitä kaupantädistä Tyyppiin ja itseeni. Miksi kaupantäti päästi seuraavan asiakkaan ostokset samalle linjalle, miksi Tyyppi ei kysynyt minulta ovatko kiivit meidän, jos kuitenkin ihmetteli asiaa, laitoinko minä pulikan linjalle?
Ja ennen kaikkea, miksi en palauttanut kiivejä.
Puolustuksekseni sanottakoon, että minulla oli ihan kaamea nälkä ja väsy. Ulkona oli yli -20 astetta pakkasta. Kiivit olivat maksaneet vain 1,20 euroa.
Nämä kaikki seikat painoivat vaakakupin sen puolelle, etten lähde palauttamaan kiivejä.
Tänä aamuna oli kiire töihin, ja aamupala jäi väliin. Nappasin pöydälle jääneestä pussista yhden kiivin mukaan.
Söin sen äsken.
Tuli vähän huono omatunto.
Tai tarkennettakoon, joku ne on maksanut, mutta ei se, jonka hallussa kiivit nyt ovat.
Purimme eilen kauppaostoksia, kun huomasin, että muiden kamppeiden joukossa oli pussillinen (mitä aluksi luulin perunoiksi) kiivejä. Kun kysäisin Tyypiltä, että kui hää noin monta kiiviä, alkoi mysteeri selvitä.
Tyyppi ei ollut hakenut kiivejä. Minä en ollut ottanut kiivejä. Kiivit olivat tulleet viimeisenä liukuhihnalta, kertoi pakkaamassa ollut Tyyppi,
Jos syyllisiä haluaa etsiä, löytyy niitä kaupantädistä Tyyppiin ja itseeni. Miksi kaupantäti päästi seuraavan asiakkaan ostokset samalle linjalle, miksi Tyyppi ei kysynyt minulta ovatko kiivit meidän, jos kuitenkin ihmetteli asiaa, laitoinko minä pulikan linjalle?
Ja ennen kaikkea, miksi en palauttanut kiivejä.
Puolustuksekseni sanottakoon, että minulla oli ihan kaamea nälkä ja väsy. Ulkona oli yli -20 astetta pakkasta. Kiivit olivat maksaneet vain 1,20 euroa.
Nämä kaikki seikat painoivat vaakakupin sen puolelle, etten lähde palauttamaan kiivejä.
Tänä aamuna oli kiire töihin, ja aamupala jäi väliin. Nappasin pöydälle jääneestä pussista yhden kiivin mukaan.
Söin sen äsken.
Tuli vähän huono omatunto.
Tuesday, February 15, 2011
True Blood jatkui, jez
Ohops, sinne meni viikko. Piti moneen otteeseen päivittää, mutta jotenkin aika vain hurahti.
Noh, mutta oli aika viihdyttävä viikko. Oli töitä ja oli vapaata. Kävin baarissa juomassa alkoholia, ja pyytämässä kuoharipullonkorkkeja.
Katsoin The Officen neljännen kauden, kävin joogassa ja iltapäiväsaunassa.
Eilen oli aika ihana ystävänpäivä. Syötiin Tyypin kanssa kynttilänvalossa makoisa kolmen ruokalajin illallinen ja oltiin yllätyksestä onnellisia kun huomattiin, että True Blood jatkuu. Näyttää vahvasti siltä, että tällä kolmannella kaudella ruutuun hyökkii vampyyreitten lisäksi ihmissusia. Wrau!
Noh, mutta oli aika viihdyttävä viikko. Oli töitä ja oli vapaata. Kävin baarissa juomassa alkoholia, ja pyytämässä kuoharipullonkorkkeja.
Katsoin The Officen neljännen kauden, kävin joogassa ja iltapäiväsaunassa.
Eilen oli aika ihana ystävänpäivä. Syötiin Tyypin kanssa kynttilänvalossa makoisa kolmen ruokalajin illallinen ja oltiin yllätyksestä onnellisia kun huomattiin, että True Blood jatkuu. Näyttää vahvasti siltä, että tällä kolmannella kaudella ruutuun hyökkii vampyyreitten lisäksi ihmissusia. Wrau!
Tässäpä urkat viikolta 6
ma 7.2. päiväunet
ti 8.2. energy 55 min.
ke 9.2. powerstep 55 min.
to 10.2. lepo
pe 11.2. lepo
la 12.2. jooga 55 min.
su 13.2. lepo
Onnistuisikohan tällä viikolla saada neljä urheilukertaa plakkariin. Se olisi mukava, sillä olen alkanut pahaa-aavistamaat p i t ä m ä ä n urkkailun tuomasta tunteesta. Huolestuttavaa.
Tässä vielä piloxingin venyttelybiisi. Olin ihan unohtanut koko kappaleen, mutta sehän on huippu.
ma 7.2. päiväunet
ti 8.2. energy 55 min.
ke 9.2. powerstep 55 min.
to 10.2. lepo
pe 11.2. lepo
la 12.2. jooga 55 min.
su 13.2. lepo
Onnistuisikohan tällä viikolla saada neljä urheilukertaa plakkariin. Se olisi mukava, sillä olen alkanut pahaa-aavistamaat p i t ä m ä ä n urkkailun tuomasta tunteesta. Huolestuttavaa.
Tässä vielä piloxingin venyttelybiisi. Olin ihan unohtanut koko kappaleen, mutta sehän on huippu.
Monday, February 7, 2011
Mua laiskottaa, oho, enpä olisi huomannutkaan
Hui, miten aika menee niin äkkiä, ettei tännekkään huomaa päivittää ennen kuin viikko on hurahtanut.
Huomasin, että iltaviikot ovat kyllä yhtä pitkiä. Ne ovatkin vuorokierrossa ainoita, jolloin viikossa on 5 päivää putkeen töitä ja vielä kaiken lisäksi samaa vuoroa.
Viikonloppu oli riemuisa. Olimme mökillä veljeni perheen kanssa. Ainoa huono puoli oli kenkku ilma. Pakkasta oli 16 astetta ja mereltä kävi kova viima. Puhumattakaan lumisateesta, joka pyrytti vaakasuoraan.
Kävimme kuitenkin Virpiniemessä laskemassa mäkeä ja paistoimme makkaraa ulkona. Jotenkin ihanan rentoa ja leppoissaa.
Viime viikolla jäi urkkailut vähän heikonpuoleiseksi. Ylipäätään pitäisi nyt ryhdistäytyä ja saada ainakin se neljä liikuntapäivää viikkoon. Alkaisiko se jo tällä viikolla??
Huomasin, että iltaviikot ovat kyllä yhtä pitkiä. Ne ovatkin vuorokierrossa ainoita, jolloin viikossa on 5 päivää putkeen töitä ja vielä kaiken lisäksi samaa vuoroa.
Viikonloppu oli riemuisa. Olimme mökillä veljeni perheen kanssa. Ainoa huono puoli oli kenkku ilma. Pakkasta oli 16 astetta ja mereltä kävi kova viima. Puhumattakaan lumisateesta, joka pyrytti vaakasuoraan.
Kävimme kuitenkin Virpiniemessä laskemassa mäkeä ja paistoimme makkaraa ulkona. Jotenkin ihanan rentoa ja leppoissaa.
Viime viikolla jäi urkkailut vähän heikonpuoleiseksi. Ylipäätään pitäisi nyt ryhdistäytyä ja saada ainakin se neljä liikuntapäivää viikkoon. Alkaisiko se jo tällä viikolla??
Urkat vko 5
ma 31.1. crosstrainerin polkeminen 35 min.
ti 1.2. piloxing 55 min.
ke 2.2. lepo
to 3.2. crosstrainerin polkeminen 35 min.
pe 4.2. lepo
la 5.2. mökkeily
su 6.2. mökkeily
ma 31.1. crosstrainerin polkeminen 35 min.
ti 1.2. piloxing 55 min.
ke 2.2. lepo
to 3.2. crosstrainerin polkeminen 35 min.
pe 4.2. lepo
la 5.2. mökkeily
su 6.2. mökkeily
Wednesday, February 2, 2011
Hyppy tuntemattomaan, tai oikeastaan sen suunnittelu
Kävin eilen kehityskeskustelussa esimieheni kanssa. Keskustelu oli mielestäni ihan hyvä ja antoisa. Varsinkin siinä vaiheessa, kun sain kuulla, että taloon tulee kaksi vakipaikkaa auki ja ymmärsin, ettei minulla ole niin yhtään halua kumpaankaan.
Oikein kurkkua alkoi kuristaa kun ajattelinkin, että tätä täytyisi tehdä v a k i t u i s e s t i ja loppuelämä.
Tämä kehityskeskustelu siis vahvisti sitä ajatusta, joka on jo x aikaa muhinut päässä. Syksyllä heittäydyn freelanceriyden pauloihin.
Pelkkä ajatus tuntuu kihelmöivältä ja innostavalta. Sellaiselta, jolta tämän työn pitäisi tuntua, jotta sitä haluaisi vakinaisesti.
On helpottonut olo. Rohkea olo. Innokas olo. Saas nähdä miten käy. Onneksi tässä on aikaa sulatella ja suunnitella.
Oikein kurkkua alkoi kuristaa kun ajattelinkin, että tätä täytyisi tehdä v a k i t u i s e s t i ja loppuelämä.
Tämä kehityskeskustelu siis vahvisti sitä ajatusta, joka on jo x aikaa muhinut päässä. Syksyllä heittäydyn freelanceriyden pauloihin.
Pelkkä ajatus tuntuu kihelmöivältä ja innostavalta. Sellaiselta, jolta tämän työn pitäisi tuntua, jotta sitä haluaisi vakinaisesti.
On helpottonut olo. Rohkea olo. Innokas olo. Saas nähdä miten käy. Onneksi tässä on aikaa sulatella ja suunnitella.
Monday, January 31, 2011
Kevät tulee, olen varma
Eilen tapahtui jotain Ihmeellistä.
Nimittäin, kun heräsin, paistoi ulkona aurinko! En edes muista milloin olisin viimeksi nähnyt auringonvaloa. Se oli ihanaa!
Muutenkin eilen oli kivaa. Käytiin ystävän kanssa kakkukahveilla ja katselin elokuvia. Ai niin, ja ostin uuden Muumi-seinäkalenterin. Se on sievä.
Kävin eilen myös combatissa, joka oli tämmöiselle semi(lopettavalle)tupakoitsija aivan liian raskas. Sykkeet huiteli koko ajan jossain 175-183 välillä. Eikä ihmekkään, että puolentunnin jälkeen oli pakko tehdä puolessa tahdissa muihin verrattuna. Meinasi tulla tunnin jälkeen armoton pääkipu, mutta join vettä ja maitoa (jonka olen lukenut olevan paras palautusjuoma) kuin heikkopäinen, joten selvisin pienellä jomotuksella.
Juuri ystävän kanssa puhuttiin, ettei tuommoisessa ole mitään järkeä, mutta minkäs se tämmöinen rapakuntoinen itselleen voi, kun alussa luulee jaksavansa, ja jo kahden biisin jälkeen totuus iskee kasvoille, mutta silti yrittää hillua mukana, kun ei kehtaa olla hyppimättä.
Varasin myös ensi kesän häämatkalle asunnon Nizzasta, jossa vietämme kaksi viikkoa. En oikein jaksaisi odottaa, ja samalla, yritän olla odottamatta, sillä en haluaisi sen olevan liian äkkiä ohi.
Täytynee myös hieman hillitä itseään, ettei musta tule kauheaa bridezillaa. Olen ehkä saanut Tyypin olemuksesta sellaisen kuvan, että vaara moiseen on olemassa.
Tässäpä nämä viime viikon sporttailut:
Nimittäin, kun heräsin, paistoi ulkona aurinko! En edes muista milloin olisin viimeksi nähnyt auringonvaloa. Se oli ihanaa!
Muutenkin eilen oli kivaa. Käytiin ystävän kanssa kakkukahveilla ja katselin elokuvia. Ai niin, ja ostin uuden Muumi-seinäkalenterin. Se on sievä.
Kävin eilen myös combatissa, joka oli tämmöiselle semi(lopettavalle)tupakoitsija aivan liian raskas. Sykkeet huiteli koko ajan jossain 175-183 välillä. Eikä ihmekkään, että puolentunnin jälkeen oli pakko tehdä puolessa tahdissa muihin verrattuna. Meinasi tulla tunnin jälkeen armoton pääkipu, mutta join vettä ja maitoa (jonka olen lukenut olevan paras palautusjuoma) kuin heikkopäinen, joten selvisin pienellä jomotuksella.
Juuri ystävän kanssa puhuttiin, ettei tuommoisessa ole mitään järkeä, mutta minkäs se tämmöinen rapakuntoinen itselleen voi, kun alussa luulee jaksavansa, ja jo kahden biisin jälkeen totuus iskee kasvoille, mutta silti yrittää hillua mukana, kun ei kehtaa olla hyppimättä.
Varasin myös ensi kesän häämatkalle asunnon Nizzasta, jossa vietämme kaksi viikkoa. En oikein jaksaisi odottaa, ja samalla, yritän olla odottamatta, sillä en haluaisi sen olevan liian äkkiä ohi.
Täytynee myös hieman hillitä itseään, ettei musta tule kauheaa bridezillaa. Olen ehkä saanut Tyypin olemuksesta sellaisen kuvan, että vaara moiseen on olemassa.
Tässäpä nämä viime viikon sporttailut:
vko 4
ma 24.1. piloxing 55 min.
ti 25.1. crosstraining 55 min.
ke 26.1. hieroja
to 27.1. lepo
pe 28.1. laiskuus
la 29.1. laiskuus
su 30.1. bodycombat 55 min.
ma 24.1. piloxing 55 min.
ti 25.1. crosstraining 55 min.
ke 26.1. hieroja
to 27.1. lepo
pe 28.1. laiskuus
la 29.1. laiskuus
su 30.1. bodycombat 55 min.
Monday, January 24, 2011
Tammikuu, uusi elämä
Ai hupsista, minullako oli tämmöinen blogikin.
Ja näköjään hienosti sain melkein pidettyä joulukalenteriakin...
Voi voi, olen kyllä onneton päivittäjä.
Sen sijaan en ole onneton lomailija, vaan vietin elämäni ensimmäisen palkallisen loman! Se oli huiman ihana ja hauska ja rentouttava. Siitäkin huolimatta, että koko lomaviikon suhasimme Tyypin kanssa kaupungista ja vieraspedistä toiseen.
Ensimmäiseksi suuntasimme Turkuun, jossa ehdimme tehdä vaikka mitä, mutta samalla ottaa leppoisasti.
Ai hupsista, minullako oli tämmöinen blogikin.
Ja näköjään hienosti sain melkein pidettyä joulukalenteriakin...
Voi voi, olen kyllä onneton päivittäjä.
Sen sijaan en ole onneton lomailija, vaan vietin elämäni ensimmäisen palkallisen loman! Se oli huiman ihana ja hauska ja rentouttava. Siitäkin huolimatta, että koko lomaviikon suhasimme Tyypin kanssa kaupungista ja vieraspedistä toiseen.
Ensimmäiseksi suuntasimme Turkuun, jossa ehdimme tehdä vaikka mitä, mutta samalla ottaa leppoisasti.
Yksi loman päämääristä oli vihdoin maistaa Don Draperin tutuksi tekemää Old Fashioned -drinkkiä. Se onnistui niin Cow:ssa kuin semmoisessa toisessa drinkkibaarissa, jonka nimeä en muista.
Pikkuinen kahvila Bossaliina oli hurjan suloinen. Ja lounaana nautitut salaatit ja tomaattikeitot hyviä. Suosittelen.
Turun linna oli aika jänskä. Ja iso. Jalat olivat ihan poikki kaksituntisen kiertelyn jälkeen.
Turun linnassa oli myös Nuoren Naisen mentävä takka.
Ja paljon ikkunasyvennyksiä.
Kun olimme olleet päivän rentoutumassa siskon luona Nuuksiossa suuntasimme pikaisen Fazerilla nautitun aamiaisen jälkeen Lahteen.
Jossa kävimme hiihtomuseossa. Hienosti hyppäsin simulaattorissa, mutta ihan surkein tuloksin :)
Ja näköjään hienosti sain melkein pidettyä joulukalenteriakin...
Voi voi, olen kyllä onneton päivittäjä.
Sen sijaan en ole onneton lomailija, vaan vietin elämäni ensimmäisen palkallisen loman! Se oli huiman ihana ja hauska ja rentouttava. Siitäkin huolimatta, että koko lomaviikon suhasimme Tyypin kanssa kaupungista ja vieraspedistä toiseen.
Ensimmäiseksi suuntasimme Turkuun, jossa ehdimme tehdä vaikka mitä, mutta samalla ottaa leppoisasti.
Ai hupsista, minullako oli tämmöinen blogikin.
Ja näköjään hienosti sain melkein pidettyä joulukalenteriakin...
Voi voi, olen kyllä onneton päivittäjä.
Sen sijaan en ole onneton lomailija, vaan vietin elämäni ensimmäisen palkallisen loman! Se oli huiman ihana ja hauska ja rentouttava. Siitäkin huolimatta, että koko lomaviikon suhasimme Tyypin kanssa kaupungista ja vieraspedistä toiseen.
Ensimmäiseksi suuntasimme Turkuun, jossa ehdimme tehdä vaikka mitä, mutta samalla ottaa leppoisasti.
Yksi loman päämääristä oli vihdoin maistaa Don Draperin tutuksi tekemää Old Fashioned -drinkkiä. Se onnistui niin Cow:ssa kuin semmoisessa toisessa drinkkibaarissa, jonka nimeä en muista.
Pikkuinen kahvila Bossaliina oli hurjan suloinen. Ja lounaana nautitut salaatit ja tomaattikeitot hyviä. Suosittelen.
Turun linna oli aika jänskä. Ja iso. Jalat olivat ihan poikki kaksituntisen kiertelyn jälkeen.
Turun linnassa oli myös Nuoren Naisen mentävä takka.
Ja paljon ikkunasyvennyksiä.
Kun olimme olleet päivän rentoutumassa siskon luona Nuuksiossa suuntasimme pikaisen Fazerilla nautitun aamiaisen jälkeen Lahteen.
Jossa kävimme hiihtomuseossa. Hienosti hyppäsin simulaattorissa, mutta ihan surkein tuloksin :)Turussa näin myös iki-ihanaista Duussia. Vaikka ehdimme käydä vain lounaalla olin taas aivan mykistinyt siitä, kuinka toisen kanssa voi tuntua siltä, että olisi tuntenut aina. Tai vaikkei ole aina tuntenutkaan, miten helppo on jutella kaikesta mahdollisesta ja miten vahvasti sitä kokee tulevansa ymmärretyksi.
Sillä ymmärretyksi tuleminen ei ole mikään itsestäänselvyys. Mitä erilaisimpien ihmisten kanssa sitä tulee vietettyä aikaansa (esim. työn tai harrastusten) kautta, sitä enemmän sitä arvostaa omia ystäviään. Ei nimittäin ole mikäään ihme, jos kokee olevansa seurassa, joka ei todellakaan tajua mitä tarkoitat, tai joiden arvomaailma on ihan erillainen kuin oma.
Harmi vain, että Turun ja Oulun välimatka on niin pitkä. Joko se tekniikka voisi ottaa huimia harppauksia eteenpäin ja keksiä teleportin? Kannatan!
Duussin innoituksesta päätin alkaa pitää itsekin harjoituspäiväkirjaa. Tai no, en kai mää mitään harjoittele, oikeampi nimi tämmöiselle laiskiaiselle lienee liikkumispäiväkirjaa. Listaan siihen pelkät jumpat ja vastaavat. Töihin kulje pyörällä (kuten oikeastaan kaikkialle muuallekin) joten niitä on turha listailla.
Motivaationa toimikiin omien elintapojen rukkaaminen. Ylipäätään tarkoitus olisi saada säännöllinen liikkuminen osaksi elämää, kuten myös kutistua hiukan leveyssuunnassa ennen heinäkuisia häitä.
vko 2
Sillä ymmärretyksi tuleminen ei ole mikään itsestäänselvyys. Mitä erilaisimpien ihmisten kanssa sitä tulee vietettyä aikaansa (esim. työn tai harrastusten) kautta, sitä enemmän sitä arvostaa omia ystäviään. Ei nimittäin ole mikäään ihme, jos kokee olevansa seurassa, joka ei todellakaan tajua mitä tarkoitat, tai joiden arvomaailma on ihan erillainen kuin oma.
Harmi vain, että Turun ja Oulun välimatka on niin pitkä. Joko se tekniikka voisi ottaa huimia harppauksia eteenpäin ja keksiä teleportin? Kannatan!
Duussin innoituksesta päätin alkaa pitää itsekin harjoituspäiväkirjaa. Tai no, en kai mää mitään harjoittele, oikeampi nimi tämmöiselle laiskiaiselle lienee liikkumispäiväkirjaa. Listaan siihen pelkät jumpat ja vastaavat. Töihin kulje pyörällä (kuten oikeastaan kaikkialle muuallekin) joten niitä on turha listailla.
Motivaationa toimikiin omien elintapojen rukkaaminen. Ylipäätään tarkoitus olisi saada säännöllinen liikkuminen osaksi elämää, kuten myös kutistua hiukan leveyssuunnassa ennen heinäkuisia häitä.
Liikkumisviikot 2 ja 3
vko 2
ma 10.1. lepo
ti 11.1. piloxing 55 min.
ke 13.1. cycling+pumppi 55 min.
to 14.1. lepo
pe 15.1. lepo
la 15.1. jooga 55 min.
la 16.1. lepo
vko 3
ma 17.1. powerstep 55 min.
ti 18.1. energy 55 min.
ke 19.1. piloxing 55 min.
to 20.1. lepo
pe 21.1. lepo
la 22.1. lepo
su 23.1. lepo
ti 11.1. piloxing 55 min.
ke 13.1. cycling+pumppi 55 min.
to 14.1. lepo
pe 15.1. lepo
la 15.1. jooga 55 min.
la 16.1. lepo
vko 3
ma 17.1. powerstep 55 min.
ti 18.1. energy 55 min.
ke 19.1. piloxing 55 min.
to 20.1. lepo
pe 21.1. lepo
la 22.1. lepo
su 23.1. lepo
Katsotaan miten käy, liikkumisten ja aktiivisemman bloggaamisen kanssa. Toivottavasti hyvin! Muuten tuntuu, että on lähtenyt hyvin käyntiin, mutta viime viikkoinen synttäripäivä sekoitti pakkaa kakkukekkereillään.
Subscribe to:
Posts (Atom)