Kävin eilen kehityskeskustelussa esimieheni kanssa. Keskustelu oli mielestäni ihan hyvä ja antoisa. Varsinkin siinä vaiheessa, kun sain kuulla, että taloon tulee kaksi vakipaikkaa auki ja ymmärsin, ettei minulla ole niin yhtään halua kumpaankaan.
Oikein kurkkua alkoi kuristaa kun ajattelinkin, että tätä täytyisi tehdä v a k i t u i s e s t i ja loppuelämä.
Tämä kehityskeskustelu siis vahvisti sitä ajatusta, joka on jo x aikaa muhinut päässä. Syksyllä heittäydyn freelanceriyden pauloihin.
Pelkkä ajatus tuntuu kihelmöivältä ja innostavalta. Sellaiselta, jolta tämän työn pitäisi tuntua, jotta sitä haluaisi vakinaisesti.
On helpottonut olo. Rohkea olo. Innokas olo. Saas nähdä miten käy. Onneksi tässä on aikaa sulatella ja suunnitella.
1 comment:
Ymmärrän hyvin fiiliksesi siitä, että et halua jäädä siihen hommaan missä nyt olet pysyvälaatuisesti.
Mutta samaan aikaan harmittaa, kun tuntuu että täältä lähtee/on lähtenyt niin monta sellaista, joiden osaamista oikeasti tarvittaisiin. Enkä tarkoita moittia niitä/meitä jotka tänne jäädään, mutta kyllä sää varmaan tiiät mitä tarkoitan?
Post a Comment