Uusivuosi

Aluksi tuntui, että uusivuosi on ihan kakka. Suurin osa ystävistä on mökillä, jonne ei kannata lähteä, kun tiistai on vielä töitä ja perjantaina heti taas. Tuntuisi liian nopealta ja hätäiseltä. Hyväystävä on kolmen päivän keikkakiertueella ympäri Suomea tekemässä juttua lehteen.

Sitten Tyyppi pelasti. Hänen/meidän ystävä on tulossa Tampereelta tyttöystävänsä kanssa. Pojat olivat pähkäilleet, että syödään (hyvin), pelataan (wiitä ja lautapelejä) ja juodaan (drinkkejä). Drinkkejä, kuinka kivaa! En varmaan ole koskaan oikein juonut drinkkejä. Saati itse tehnyt. Niitähän on vaikka kuinka paljon!

Ajatus oli, että jos alkuun bellinit.

Ja sitten gin tonicit.

Ja sitten vaikka Pina Coladat.

Ja sitten vaikka Mojitot.

Ja sitten Mansikka Margaritat.

Tai sitten jossain ihan muussa järjestyksessä ja jotakin ihan muuta. Vaikka Tom Collinsit, tai Rob Royt tai Martinit tai Screwdriverit tai Manhattanit tai Bloody Maryt tai tai tai.....

Niitähän on vaikka kuinka paljon. Voi kun kivaa!!

3 yötä jouluun on

Tein eilen kaksi lanttulaatikkoa ja kaksi porkkanalaatikkoa. Toiset Tyypin kotiin jouluksi, toiset omaani. Tein myös piparkakkutaikinan, josta tänään leivoin pipareita. Leivoin myös ruispuolukkaleipää. Huomenna tai tiistaina täytyy vielä tehdä punasipulihilloke ja tofuseitanpaisti. Alkossa pitää asioida ja yksi joululahja ostaa. Muuten se alkaa olla aika pässinlihaa koko jouluvalmistelu.

Olen poltellut kynttilöitä ja tänään kävin laulamassa kauneimpia joululauluja. Ne oli kyllä tosi kauniita. Varsinkin, kun kanttori lopetti kesken Maa on niin kauniin urkujen soiton, niin kuuli kunnolla minkälainen ääni ja voima lähtee kirkollisesta oululaisia.


Lunta voisi sataa oikein kunnolla niin olisin tyytyväisistä tyytyväisin. Loma tulee tarpeeseen, vaikka onkin vain 5 päivää. Aion lukea, nukkua, ulkoilla, nähdä rakkaita, pelailla ja syödä.

Joulukirje

Rakas Joulupukki

Olen ollut omasta mielestäni tänä vuonna aika kiltti. Olen huomioinut kanssaihmisiäni ja yrittänyt asettua toisen asemaan. Välillä olen kyllä menettänyt malttini ja tästä on saanut kärsiä ainakin Tyyppi. Jos joskus olen ollut hiukan ilkeä, olen ilkeillyt vain niille jotka ovat ensin itse ilkeilleeet minulle tai itseään pienemmille. Tässä olisi kuitenkin lahjatoiveeni:

1. UGGit

Koska tilaus ebaysta meni mönkään (ne ei toimitakkaan Suomeen sieltä mistä huusin, vaikka väittivät toimittavansa Worldwide), haluaisin vielä tälle talvelle jalkojani lämmittämään uggit. Toiveeksi taitaa jäädä. Mutta aion palata asiaan tammikuussa.

2. Hoito

Kasvo-, jalka-, pää-, niska- tai selkähoito tai mikä ikinä. Jotakin vatkutusta ja vetkutusta ja venyttämistä ja tökkimistä. Kunnon rentoutuminen olisi nyt paikallaan.


3. Kynttilät

Kynttilät ovat ihania. Sen lisäksi, että ne luovat rauhallista ja kaunista valoa, niiitä sytyttämällä voi luoda himmeän valaistuksen, jossa ei kaikki lika ja roska näy.

4. Laku

Laku on ihanaa. Laku on pehmeää. Laku on parasta jos sen jälkeen syö vähän hedelmäkarkkia. Ja sitten taas lakua.

Kuvat täältä, täältä, täältä, täältä ja täältä.

Vuorossa perinteiset illaset

Tänään on vuorossa perinteiset itsenäisyyspäiväillaset (toim.huom. väärinkirjoitus tarkoitusellista). Illaset saivat alkunsa vuonna 2005, kun ystäväjoukolla tajusimme, että edellisenä päivänä tulee veronpalautukset ja seuraava päivä on vapaata. Siksipä päätimme kerrankin panostaa ja tehdä jotakin hienoa ja aikuista.

Valitsimme kaupungin vanhimman etnisen ravintolan ja varasimme pöydän jo hyvissä ajoin. Ravintola oli viehättävä, tytöt nätteinä ja pojat komeina. Koskaan en ollut syönyt niin kalliisti enkä hyvin (itse maksamana).
2006 vuorossa oli Sassi, jossa osa tilauksista tuli myöhässä ja fiilis vähän lopahti. Viime vuonna käytiin marokkolaisessa, joka oli hyvä, muttei erinomainen ja jotenkin muutenkin fiilis oli ehkä hiukan arkinen.

Syömisen jälkeen on aina vietetty pikkujouluja. Lahjoja on ostettu erilaisilla teemoilla. Tänä vuonna jokaisen pikkupaketin tulee olla itsetehty tai kirpparilta hankittu. Viime vuonna annettiin etunimen ensimmäisellä kirjaimella alkavia juttuja.


Tänä vuonna odotukset ovat korkealla. Mezzo on pieni ja ylellisen oloinen. Paljon olen kuullut kehuja. Paikka on pieni, niin kuin oli Zakuska, joka on tähän asti ollut lyömätön. Intiimiys luo voittamatonta tunnelmaa.

Töiden jälkeen siis vauhdilla kaupan kautta kotia, meikkien pesuun, imurointi, pikasuihku, puleeraus, meikkaus, hiukset, vaatteet, hermoilua Tyypille joka pääsee töistä k:18 ja varaus on 18.30 ja sitten jihaa! Kaikki ihanat taas yhdessä koos.

Takaisin pusineksessa (back in busines)

Olin sairaana ja kolme päivää kotona. Minulle ei noussut kuume, (ei mulle ikinä nouse), mutta muuten olin aivan pärsk ja sniif ja trööt ja zzzzzz. Lopulta palauduin tähän maailmaan ja nyt olen töissä. Ja voi kuinka kivaa täällä on! Työntekeminen tuntuu tosi ihqlta kun niin monta päivää meni sohvalla pärskiessä ja tv:stä ei mitäään katsoessa (en kyllä ymmärrä kenelle ne iltapäivä ohjelmat on tehty?).

Sen sijaan eilen katsoin sairasaikana aloitetun Frendien viimeisen kauden loppuun. Eli myös sarjan viimeisen jakson. Voi mikä sniiif ja nyyh ja sniifnyyyh siitä seurasi. Tyyppi uhkasi, että se ottaa ne multa pois ja etten saa katsoa sitä kuin kerran vuodessa.

Oon huutanu ebaysta Ugg:eja. Jännää.

Joulukalenteri

Olen hurahtanut! Askartelu on ihanaa. Ja niin on neulominenkin. Tein kummitytölle joulukalenterin, jonka äitinsä vei Helsinkiin kun oli täällä käymässä. Ta-tta-da-daa, tämmöinen se on:


Kuva on paska, kun se piti kiireellä ottaa, mutta idea tulee selväksi. Aikaisemminkin olen tehnyt tulitikkuaskeista kelentereita, mutta eka kertaa tälläisen. Idean sain Tiimarin sivuilta. Onko kukaan tajunnut kuinka siisti paikka Tiimari on? Siellähän on kaikkea pientä ja nättiä ja söpöä. Ja niistä voi askarella vaikka mitä!

Nyt työn alla on samaiselle kummitytölle joululahjaksi villapaita. Siinä tuntuu olevan aika iso työ, mutta se on myös aika kivaa. Koskaan en ole villapaitaa tehnyt, joten saas nähdä mitä tuleman pitää.
Herkuttelen ajatuksella, että tekisin tänä vuonna mahdollisimman monet lahjoista itse. Todellisuus jää nähtäväksi.

Itkettää ja harmittaa

Kovasti odottami tieto eräästä valinnasta tuli tänään ja tieto oli se, että ainakaan minä en ole valittu. Se on joku toinen. Valinnassa oli kyse CIMO:n kautta tapahtuvasta työharjoittelusta. Paikka olisi ollut Torontossa ja työ olisi ollut toimittajan työtä. Mikä angsti! Olisin niin kovin halunnut päästä sinne.

Tämän hetkisessä monimediatalossa hommat jatkuu taas kuukauden verran. Sairaslomittajan pestini pysyy. Tästä olisi toki syytä olla mielissään, ja olenkin, mutta vielä enemmän olisin jos olisin menossa tammikuussa Torontoon.

Moon ihan paska.

Meemi

Tässäpä meemi, jonka varmaan kaikki muut, paitsi minä, ovat jo tehneet. Mutta koska kukaan ei pyytänyt ja Duussi sanoi, että voi, niin nappasin tämän sieltä ja listasin. Här finns.

Tehtävänanto: Paljastan viisi omituista tapaani.
Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä,
jotka haastan tekemään saman perästä.
Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä.
Linkitän haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun
ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikkoihinsa
haasteesta ja tästä merkinnästä.

1. Lasken joka aamu kuinka monta tuntia olen nukkunut.

Tämä on jäänne siitä, kun vaivanani oli heräily/unettomuus. Olin jotenkin paniikissa, että saanko koskaan enää nukuttua ja olin aina hyvilläni, kun plakkariin tuli pitkät yöunet. Nykyään arkisin huidellaan 6,5-8 tunnin unilla, viikonloppuisin 4-10 tunnilla. Siksi niin suuri skaala, koska jos olen kovasti juhlimassa, herään aina hirvittävän aikaisin, muuten tulee nukuttua piiiiiiitkään.

2. En tykkää alushousuista.

Aina kun pääsen kotiin töistä tai viikonloppuisin, kun on pitkiä aamuja, pidän ylläni lököhousuja -ilman alupöksyjä-. Jostain syystä rentoon olemiseen ja kotoiluun ei kuulu alushousut. En kyllä ole kertonut tätä oikein kenellekään, mutta epäilen, että esim. tyyppi on saanut asiasta vihiä. Kaverit varmaan järkyttyis jos tietäis.

3. Päässä soi biisi.

Jos olen vain ja yht'äkkiä mieleeni pulpahtaa laulu, on se joka kerta Lesley Goren It's my party. Minulla ei ole aavistustakaan mistä tuo on tullut ja miksi. Enkä osaa siitä muuta kuin kertosäkeen, mutta niin se vaan on aivonmutkaan joskus iskostunut, eikä irtoa sieltä. Hopeasijalla on Crash Test Dummiesin Mmm Mmm Mmm. Älkää kysykö miksi. Ei ne ole musta edes hyviä biisejä.

4. Saan kieleni kimuralle

Geeneistä kai se sekin johtuu. Mutta ruttuun menee ja kunnolla. Perheemme neljästä lapsesta kaksi saa, minä ja vanhempi isoveljeni.

5. Tykkään makeasta suolaisella

Saatan aivan helposti dippailla karkkeja, jos karkkeja ja dippejä on yhtäaikaa tarjolla. Kuten vaikka juhlissa monesti on. Tai kotona leffiltana, ku on karkkei ja porkkanoit ja dippii. Nam! Suolaista ja makeaa yhtäaikaa. Kätsyä!

Jos muka löytyy joku toinenkin joka ei ole tehnyt, be my guest.

Missä olet Aurinko? Kaipaan sinua.

Kaipaan aurinkoa. Täällä on nyt ollut varmasti viisi päivää auringotonta. Mahdollisesti seitsemän. Viime viikon perjantaista ja lauantaista ei ole selkeää muistikuvaa. Lauantaina ei ainakaan satanut. Koko ajan on synkeää. Minulle kelpaisi vaikka vain ihan pienikin palanen aurinkoa, hetkinen, vaikka viisi minuuttia. Se varmasti auttaisi edes vähän.

Tämä viikko on taas viimeinen töissä, mutta mitä luultavammin työsopimusta jatketaan taas. Tää on niin pätkää. Vaikkakin (tähän asti) jatkuvaa pätkää. Se on tosi stressaavaa. Mitään ei voi suunnitella, koska ei voi olla varma, että jos sitten onkin töitä tai ei ole rahaa, koska ei ole töitä.

Tyypillä , jolla on kolme, eiku neljä, työtä (suurensaksalaisenelektroniikkafirman varasto-/asiakaspalvelu henkilö, toimistosiivooja, sisäänpistäjä sekä elokuvakriitikko!), on kauheassa kiireessä, eikä hirveästi olla ehditty näkemään. Mitään töistä ei ole niin paljon, että se yksinään riittäisi, joten täytyy haalia kaikista kokoon vähäsen. Jos sunnuntaina ehdittäisi halailemaan, niin olisin tyytyväinen.

Huomenna kaksi ystävää kylään ja pitsailun jälkeen keikalle. Rok Rok.

Tyhmä!

Olen ärtynyt ja kärttyisä. Itselleni. Mämmäilyt työasioissa harmittaa. Vaikka sitä kuinka koettaisi olla tarkka ja tarkistaa, tarkistaa ja tarkistaa, niin sitten se vasta ärsyttääkin, kun oman mämmäilyn takia tulee virheitä. Hävettää.

Sen lisäksi olen kärsimätön ja hätäinen, koska odotan tietoa eräästä valinnasta. Haluaisin kovasti saada paikan, mutta se ei taida auttaa, että sähköpostin tarkistaa 10 kertaa päivässä? Silti vastaus ei taida sähköpostiin kilahtaa sen nopeampaa. Mutta entä jos haluaa tosi paljon? Eikö se haluaminen voisi nopeuttaa asiaa?

Muuten täällä Oulussa on märkää ja mustaa. En panisi pahitteeksi jos joku yht’äkkiä tarjoaisi mulle matkan aurinkoon. Ihan kaikki kävis. Vaikka Mallorca, tai Lanzarote. Tai joku toinen märkä ja musta kaupunki, vaikka Pariisi tai Köpis.

Jostain syystä kuuntelin eilen Youtubesta Mariah Careyn joululauluja. En kyllä ymmärrä miksi, sillä en ole koskaan Careysta välittänyt. En edes silloin, kun kaikki muut kolmannella luokalla halus a i n a musiikintunnilla laulaa Heron tai Älä mee:n.

Miksi se ei koskaan muista?

-Niin, meekkö nyt kaheksitoista töihin?

-En, kun vasta yheksi.

- No, sullahan on aikaa. Hoitaisitko sen vessan?

-No sen tai tiskauksen, en ehdi molempia.

-No, mielummin se vessa.

-Ok, hei hei

-Moi.

Ja mitä olettaa taloudessaa asuva nainen? Että se ”vessan hoitaminen” pitää sisällään keskustellun suht tukkeutuneiden viemäreiden avaamisen, lattiakaivosuodattimen asentamisen SEKÄ vessan (joka on kuin koiranoksennus) siivoamisen. Syyt oletukseen ovat:

-Tiskiä h i r v i t t ä v ä määrä. Jos verrataan tiskausta ja ”vessan hoitamista”, olettaa nainen, että toiminnoissa kestää yhtä kauan. Pelkkä lattiakaivosuodattimen asentamiseen ja viemäreiden putsaamiseen ei mene yhtä kauan kuin tiskaamiseen.

-Kun kerta olet siellä vessassa ja putsaat niitä viemäreitä, huomaat ympärilläsi vallitsevan siivottomuuden ja jo ollessasi työn touhussa, hoidat samalla koko siivouksen.

Ja miten käy.

Taloudessa asuva nainen tulee väsyneenä töistä ja löytää, kyllä, lattiakaivosuodattimen asennettuna, mutta vessan yhtä siivottomana kuin aina ennen. Samoin jo noin kahden kuukauden ajan pyydetyt taulut nojailevat edelleen tyynen rauhallisina seinää vasten. Sillä JOSTAIN SYYSTÄ taloudessa asuva mies ei ole muistanut tänäkään aamuna ripustaa niitä seinälle.

Yhtä lailla kun voi olla huomaamatta vessan siivoamistarpeen (vaikka siellä suorittaa eräänlaisia siivoustoimenpiteitä) voi näköjään unohtaa lattialla makailevat taulut (vaikka ne näkee siinä päivittäin).

Huoh!

Taidan jälleen jättää mandariininkuoria lojumaan ympäriinsä, kun ei täällä kerta muutkaan petraa.

Ihminen menee rikki, kun sen luottamuksen varastaa

Tänään olen miettinyt paljon pettämistä ja parisuhteita lähipiirissä tapahtuneiden juttujen vuoksi. Yksinkertaisimmillaanhan asiassa tapahtuu niin, että kun joku pettää jonkun, hän samalla rikkoo kaiken sen, mihin se toinen on uskonut ja mitä hän on pitänyt totena. Hän särkee sen toisen.

Kaiken sen päälle tulevat käytännön asiat, ajatukset, loputtomat pohdinnat ja syyn etsiminen. Valitettavasti samalla syntyy petetyllä epäilys siitä, että syy on ollut hänessä. Oma kiinnostavuus ja viehättävyys joutuu suurennuslasin alla.
Asiaan kuulumattoman on helppo sanoa, ettei vika ole petetyssä. Vaikeampaa on sen sijaan saada petetty uskomaan se.

Ja vaikka kuinka olisi joskus siinä suhteessa väärin toiminut tai toista loukannut, ei mikään normaali teko ole niin kauhea, että se oikeuttaisi pettämään. (En tiedä oikeuttaisiko pettäminenkään?)

Humala ei mielestäni selitä mitään, enkä ymmärrä, että jos ei nykyisyyteensä ole tyytyväinen, miksi ei tee sille jotakin enne kuin tekee katalasti.

Ja miksi toisen kipua ei voi viedä pois. Oma kipu on helpompi kestää, kuin katsoa toisen vierestä.

Ekologista

Meidän lehdessä oli tänään juttu siitä, kuinka tiskikoneella astioiden peseminen on ekologisempaa kuin käsin. Tieto perustui Työtehoseuran tekemään tutkimukseen. Tätä olen pitkään miettinyt ja omasta mielestäni lukenut ajan saatossa kannanottoja niin puolesta kuin vastaan. Voisiko kuitenkin olla niin, että se on ekologisempaa silloin kun se tiskikone jo on, kuin, että jos me menisimme sen nyt ostamaan? Mitenhän on. Toisaalta olen (ja niin on tyyppikin) laiska tiskaaja, että tiskikone kyllä kohentaisi kotimme yleisilmettä huomattavasti.

Eilen oli loppujen lopuksi hyvä päivä, ottaen huomioon ne reilut kolmen tunnin yöunet. Hesarissa oli kiinnostava juttu peloista, joka siinä tilanteessa tuntui antavan paljon lohtua ja rohkeutta.

Veljentytöt tulivat töiden jälkeen hetkeksi hoitoon, kun vanhempansa menivät ultraan. Tein heille mikkivohveleita, jotka saivat suuren suosion. Suuremman suosion sai kuitenkin uutinen pikkuveljestä! Tulee meidänkin sukuun yksi poika näiden neljän sisarustentyttöjen joukkoon.

Täksi viikoksi on luvassa mukavia juttukeikkoja. Josko se estäisi ulkona vallitsevan harmauden sisäänpääsyn mieleen.

Tanssiopettaja sanoi viime tunnilla ”jes jes, hyvä!” Minä siis opin.

Tervetuloa

Tervetuloa bloggerin arkeen.

Ulkoasu vielä työnalla.

Päivitetään huomenna lisää.