Salainen blogiystävä

Koska olen mukana Salainen blogiystävä kierroksella, jonka teemana on muoti, ajattelin, että lienee paikallaan, jos näiden parin kuukauden aikana kirjoitan muutaman aktiivisemman postauksen aihealueeseen liittyen.

Ehkä jopa riehaannun, ja julkaisen täällä päivän asu -kuvia. Hih! Kerrottakoon, että viimeisimpiin ostoksiini ovat kuuluneet ebaysta tilaamani urkkahousut, jumppapaita ja lenkkarit. Ilmassa siis reippautta.

Nyt vain odotellaan, koska salaisesta ystävästäni kuuluu...

Hiihto halki Grönlannin

Tein alkuvuodesta jutun naisesta, joka matkaa kuusihenkisen retkikunnan kanssa Grönlantiin. Porukan tarkoituksena on hiihtää saaren poikki. Haastattelu jäi mieleeni erityisen mielenkiintoisena ja kiehtovana. Nyt retkikunnan matka on alkanut.
Hurjilta kuulosti tarinat jäätävästää tuulesta ja perässävedettävästä aihiosta, jonka lähtöpaino on 100 kiloa.
Mahdolliset alueella pyörivät jääkarhut eivät varmasti helpota kylmyydessä tarpeilla käymistä. Päivästä toiseen silmissä vilisevät lumi- ja jääänäkymät vaivuttavat matkaajat meditatiivisen kaltaiseen tilaan.
Hurjaa!

Uteliaana odottelen uusia päivityksiä.

Neiti kevät

Vaikka yöksi on luvattu -18c ja tälläkin hetkellä mennään nollan alapuolella, olen vakuuttunut. Aurinko paistaa! Se paistaa jo vaikka kuinka monta tuntia päivässä. Se nousee aikaisin. Se on varma merkki. Se on kevät!

Hyppäsin eilisestä iltavuorosta suoraan aamuun ja näin lounaan jälkeen meinaa hieman silmät luppasta. Siksipä sietää kuunnella tätä. Hirveä video, mutta silmäthän voi laittaa vaikka kiinni.

Pullotettua tyyneyttä vailla

Piti olla neljä päivää vapaata. Oli kolme, koska en kehdannut sanoa ei. Tänään on kuitenkin töiden jälkeen mukavaa tiedossa. On leffa- ja hampurilaisilta. Tällä hetkellä oman olkkarimme elokuvamaratonissa näytettään:

1 Baby mama
2 Die Hard 4
3 Happy go lucky

Elokuvilla ei juuri yhdistä mikään, mutta se tuskin haittanee. Huomenna citileideilyä yhdessä ystävän kanssa ja eilen kävin pitkästä aikaa juoksemassa. Se oli ihanaa. Oli keväinen ilma ja hetken olo oli kevyt ja huoleton. Olin varma siitä, että elämä kantaa.Kunpa tuon tunteen voisi pullottaa ja nauttia aina kun olo käy epäuskoiseksi ja pelokkaaksi.

Vaikka, täytyy myöntää, että viimeiset kaksi viikkoa ovat olleet paremmat kuin pitkään aikaan. Kykenen hallitsemaan itseäni, enkä koko ajan lietsoidu hätään ja paniikkiin.

Täti part 5

Sitten viime näkemän minusta on tullut jälleen täti. Tällä kertaa pienelle pojalle, jota ensi kertaa sylissä pidellessäni itkeä tirautin oikein kunnolla.

Viime lauantaina rynnin suoraan iltavuorosta PMMP:n keikalle. Voi että se oli hyvä! Ja voi että ne tytöt ovat ihania, valloittavia ja lahjakkaita.
Sain keikasta kamalasti energiaa. Samoin kuin äidin viikonloppukyläilystä.

Päätin lopettaa pelkäämisen.

Muutamana päivänä se on onnistunutkin.

Miksi?

Miksi minun täytyy pelätä niin paljon kuolemaa?
Miksi minun täytyy pelätä kaikkia mahdollisia tauteja, sairauksia, onnettomuuksia ja kamaluuksia?
Miksi minun täytyy olla koko ajan tietoinen itsestäni?
Miksi pelko hallitsee niin paljon elämääni?
Miksi en pysty puhumaan peloistani, vaan sulkeudun itseeni?
Millä minä voin päästä tästä eroon?