Aurinko!

Olen nähnyt ihan kummia unia viime aikoina. Toissa yönä Tyyppi oli jättänyt mut. Yritin saada sitä vielä keskustelemaan ja harkitsemaan jatkamista. Se ei voinut tulla edes keskustelemaan käymättä ensin ilmoittamassa asiasta uudelle deitilleen.

Heräsin siihen, että olin itkenyt tyynyni märäksi.

Viime yönä olin pääsemässä elämäni ensimmäiselle helikopterilennolle. Pelkäsin sitä hirmuisesti, mutta kone ei koskaan noussut ilmaan, vaan rullaili pitki Oulun keskustaa.

Tämä kesä on tähän mennessä täyttynyt melko pitkälti odottamisesta ja suunnittelusta. Olen kuitenkin tyytyväinen, että olen siitä huolimatta onnistunut nauttimaan myös itse kesästä ja kesäjutuista.

Tänä aamuna loikoilin ennen työvuoron alkua Kiikelissä. Kävin myös uimassa ja luin kirjaa. Miten ihanaa! Työmatkalla ostin jäätelön. Aurinko se sitten on kyllä ihmeellinen asia.

Ensi lauantaina on lapsuudenystävän häät Jyväskylässä. Itkettää ajatuskin niin paljon, että saa nähdä miten selviän. Puhumattakaan niistä omistani.

Esteetön

Tämähän on kohta pelkkä hääblogi. No, ehkä se annetaan anteeksi. Jahka syksy ja arki koittaa, saanevat arkisemmatkin asiat enemmän palstatilaa.

Tänään postista tupsahti kirje. Ja kirjeen mukaan tulevalle avioliitolle ei ole esteitä. Joka on tietysti ihan kiva.

Alkuviikosta koin melkoisia sydämentykytyksiä kun sain puhelun papiltamme, joka kertoi, ettei meillä ole kirkkovarausta hääpäivällemme.

Itsehän olin toki tehnyt varauksen jo syyskuuss 2009, ja tarkistanut sen olemassaolon tänä keväänä. Jostain syystä, jossain vaiheessa se oli kuitenkin hävinnyt järjestelmästä.

Onneksi asia selvisi lopulta niin, että meidän vihkiaika pysyy samana, sillä toinen pari suostui ystävällisesti siirtämään omaansa puoli kolmeen.

Aamu näytti pilviseltä ja oli jo valmis hylkäämään ystävän kanssa tehnyt auringonotto suunnitelmat, mutta nyt en ole enää varma. Siellä taitaakin olla aika nätti päivä.

Viikonloppu töitä, joten täytyy nauttia.

Aika, tuo hassu ja vikkelä ystävä

Aika on lentänyt.
Edellinen postaus on kirjoitettu lähes päivälleen kuukausi sitten. Sen jälkeen on ehtinyt tapahtua yhtä jos toista.

Tyyppi täytti 30. Juhlimme sitä. Ja monia muita pienempiä juhlia sen jälkeen.

Viime viikonloppuna olimme Tukholmassa katsomassa Seinfeldin stand-up keikkaa. Se oli huikean hauska. Ja Tukholma: yhtä kaunis kuin aina ennenkin.

Hääkutsutkin tulivat painosta ja lähtivät matkaan viime viikolla.

Morsiuspuku saapui viikko sitten. Se on I-H-A-N-A! Jos voisin, olisin koko ajan se päällä.

Tänään kävimme jättämässä esteiden tutkinnan seurakunnalle.

Kaikki nämä asiat saivat minut konkreettisesti ymmärtämään, että kuuden viikon kuluttua menemme naimisiin. Ihan oikeasti.

Ja sitten minusta tulee ihan eriniminen. Sellainen terävä ja kaksitavuinen.

Samalla ymmärsin myös, että kuuden viikon päästä jään pois tästä työstä, jossa on niin kovin tiiviisti kulunut viimeiset kolme vuotta. Häämatkan jälkeen koittaa sitten freelanceriys.

Se on aika jännittävää.

Tämä kesä ja nämä kuusi viikkoa menevät hujauksessa. Katsoin juuri kalenteria, eikä ennen häitä ole kuin yksi vapaa viikonloppu. Muina on töitä, kolmikymppisiä, juhannus ja ystävän häät sekä polttarit.

Mihin se aika sitten menikin? Mihin se aina menee?