Blogijumi

Ilmeisesti menin niin onnenhuumaan tästä vaihtuneesta siviilisäädystä, että iski kaamea bloggausjumi. Tai ehkä syynä on ollut hoppuviikko ja Tyypin Tornioon lähdön valmistelu.

Eilen siis käytiin muuttamassa mies sänkyineen ja pöytineen melko ankeahkoon opiskelijayksiöön. Toisaalta, eihän tuolla niin väliä, kun ei hän kuulema aio viettää siellä kuin viikot. En oikein osaa vielä olla mitään mieltä tästä uudesta tilanteesta, sillä olin kotiinpäästyä niin poikki, että en edes tajunnut olevani kotona yksin.

Nyt pyörähti käyntiin kesän viimeinen työviikko, jonka jälkeen aion ottaa hurjan rennosti seuraavat kaksi viikkoa. Sen jälkeen odottelenkin, josko täältä sorvin äärestä soitettaisiin hommiin. Viime viikolla sain lohduttavan s.postin, että näin luultavasti tulee käymään, eikä maalaamani kauhukuvat täysin turhasta ihmisyydestä taidakkaan toteutua.

Lopuksi vielä pari laadukasta kännykkäkamerakuvaa Delfinaarioista. Nuo delfiinit olivat kyllä niin liikuttavia, että itkin läpi esityksen. Miten ne onkin niin älykkäitä!

Ja sitte vielä se sormuski.

Voih!

Kesken karuselliajelun Särkäniemellä tuli hirviä itku.


Koska

edessäni rasiassa kimalteli kapea valkokultainen sormus ja korvaani kuiskattiin, että tuutko vaimokseni.

Niisk!

Kriisinkaari

Kolmipäiväinen kriisinkäsittelyni on nyt tehnyt tehtävänsä, ja olo alkaa olla aika tyyni ja tasainen. Tiistai meni itkiessä niin, että lopulta pää oli kipeä ja silmät lähes turvonneet umpeen. Keskiviikkona vuorossa oli raivo, viha ja loukkaantuneisuus. Eilen olin vain zen, ja sujut asian kanssa.
Olen ymmärtänyt, että vaikka määräaikaisuutta ei kohdalleni osunut, tuurauksia varmasti riittää, joten turha tässä on heittää kirvestä kaivoon.

Tänään odotan työpäivän loppumista ja matkaa Tampereelle. Ihana nähdä ystäviä ja päästä Särkänniemeen!
Sunnuntaina vuorossa on Flow ja Lily Allen! Ainoa huono puoli on kotiinpaluussa, joka alkaa maanantaina kello 5.30. Junasta täytyy suoriutua vielä suoraan töihin. Blaah!

Olen minä kyllä tämän miniloman ansainnutkin, sillä pitkiä reppareita on tullut nyt kirjoitettua viisi putkeen. Sinänsä ne ovat olleet ihan hauskoja, pääsinhän elämään päivän mummuna, toisen päivän teininä ja viime viikolla vietin yön pizzeriassa.

Nimeni on Melkein

Töissä tuli 9 eri mittaista määräaikaisuutta auki.

En saanut niistä yhtään.
Vituttaa niin.
Tuntuu huonolta, tyhmältä, epäpätevältä.

Tästä tuleekin hiukan erilainen syksy mitä olin ajatellut.

Ja kyllä, tuuraajiahan varmasti tarvitaan.
Se lienee ainoa mihin olen sopiva.

Hiljaisuus loppuu, än yy tee ,nyt!

Voi kauhee mikä bloggaustauko on päässyt syntymään, ja aivan varkain! Nooh, onhan tässä ollut melkoisen aktiivista tämä normaalielämä, niin ehkä sen varjolla saa anteeksi. Näiden kahden viikon aikana olen kyllä ehtinyt puuhaamaan kaikenlaista, mm:

- Hillunut Qstockissa, ja nähnyt livenä ihanan Anna Puun
- Soittanut poliisisille ja tunnistanut ikkunanrikkojan
- Käynyt kesäteatterissa
- Tehnyt kesäkeittoa
- Elänyt päivän mummona ja toisen teininä
- Ollut kesäjuhlilla
- Syönyt paaaaljon herneitä
- Polkenut Haukiputaalle (22km.) ja takaisin
- Nähnyt ihania ystäviä Lahdesta
- Juonut Brandy lonkeroa
- Tehnyt toosi paljon töitä

Ja jottei sentään suoraan hiljaisuudesta pamahdettaisi ylitarjontaan, taidan lopettaa tähän, kun on vielä niin kamalasti hommaa tälle päivälle.