Aurinko!

Olen nähnyt ihan kummia unia viime aikoina. Toissa yönä Tyyppi oli jättänyt mut. Yritin saada sitä vielä keskustelemaan ja harkitsemaan jatkamista. Se ei voinut tulla edes keskustelemaan käymättä ensin ilmoittamassa asiasta uudelle deitilleen.

Heräsin siihen, että olin itkenyt tyynyni märäksi.

Viime yönä olin pääsemässä elämäni ensimmäiselle helikopterilennolle. Pelkäsin sitä hirmuisesti, mutta kone ei koskaan noussut ilmaan, vaan rullaili pitki Oulun keskustaa.

Tämä kesä on tähän mennessä täyttynyt melko pitkälti odottamisesta ja suunnittelusta. Olen kuitenkin tyytyväinen, että olen siitä huolimatta onnistunut nauttimaan myös itse kesästä ja kesäjutuista.

Tänä aamuna loikoilin ennen työvuoron alkua Kiikelissä. Kävin myös uimassa ja luin kirjaa. Miten ihanaa! Työmatkalla ostin jäätelön. Aurinko se sitten on kyllä ihmeellinen asia.

Ensi lauantaina on lapsuudenystävän häät Jyväskylässä. Itkettää ajatuskin niin paljon, että saa nähdä miten selviän. Puhumattakaan niistä omistani.

Päivääni valoa

Ottaisin juuri nyt mielelläni sisäisen annoksen valoa. Kiitos!
Muuten nimittäin nukahdan tähän työpisteelleni, ja nolaan itseni, kun herään näppiksenpainaumat ja kuola poskilla.

Hyppäsin eilisestä iltavuorosta aamuvuoroon. Jottei se ruhtinaallinen 9 tunnin tauko vuorojen välissä olisi liikaa, paloi Kajaanissa kerrostalo myöhään tiistai-iltana. Juuri kun olin nukahtamassa uutistuottaja soitti, ja niinpä uni siirtyi reilulla tunnilla eteenpäin, kun piti päivittää uutista kotoa käsin.

Noh, rapian viiden tunnin unillakin jaksaa, kun tietää, että päivä tuo tullessaan myös kaikkea kivaa. Tänään mennään ystävän kanssa jumppaan, jonka jälkeen haetaan kehutusta uudesta intialaisesta (Garam Masalasta) syömistä. Niitä äpöstäessä katsotaan myös viimeinen Millenium-leffa.

Ai niin, ja kerroinko, että edessä on myös kaksi päivää vapaata. Jez!

Päivä 13: Teema valo

(Kuva toissa juhannukselta, jolloin konkoilin aamun pikkutunneilla kotiin ja humalaisin silmin luulin asunnon olevan tulessa. Sehän olikin aivan uskomattoman hieno yöttömän yön aurinko!)

Kräks, sanoo salama

Hassu päivä. Samanaikaisesti olen ollut ihan poikki, mutta jotenkin silti ihmeen energinen ja iloinen siitä, että on taas arki.

Vaikka viikonloppu oli huippuhauska ja ihana, on tuo juhliminen sen verran energiaa vievää, että on mukava päästä takaisin normirytmiin.

Illalla olin ystävän kanssa pumpissa. Hänellä on nyt viikon testikäynti omalle kuntokeskukselleni. On jännää ja mukavaa käydä pitkästä aikaa jonkun kanssa yhdessä jumpassa. Tähän asti niillä on tullut käytyä pääsääntöisesti yksikseen.

Opiskeluaikoina kävimme yhdessä, mutta siitähän on, hups, jo ainakin neljä vuotta.

Kuva ei liity tähän päivään mitenkään. Se liittyy siihen, mitten hullua ja käsittämätöntä on koko luonto. Se voi tehdä ihan mitä se itse haluaa. Mutta miten hienoihin (tai ainakin hienon näköisiin) juttuihin se pystyy!

Päivä 11: Hullua
(Kesä 2010)

1+1+1=sydän

Tämän piti olla täällä jo eilen, mutta kun lopulta kotiuduin Rovaniemeltä, unohdin koko asian. Onneksi viikko lähti käyntiin varhain, kun raahustin töihin jo seitsemäksi, joten tämäkin pääsi tänne vain kahdeksan tuntia liian myöhään.

Onnelliseksi minut tekevät nuo kaksi tyttöä, joiden jalat nojailee omieni seurana seinällä. Paljon on vettä virrannut Oulujoessa siitä saakka kun olemme tunteneet. Siitä huolimatta, vai juuri siksi, olemme keskenämme kotona.

Ei ole asiaa, josta ei voisi puhua. Ei ole sanoja, joita ei voisi sanoa. Kaikki on sallittua, kaikessa on turvassa.
Ja sitä iloa! Ja naurua! Kyllä näistä hetkistä saa virtaa vaikka koko loppuvuodeksi.

Voi teitä, ootte niin ihqdaa!

Päivä 10: Tämä tekee minut iloiseksi

PS: Arvaatteko mitkä on mun?

Mustissaan

On täytynyt niin kovasti juhlia rakkaiden ystävien kanssa Rovaniemellä, että jäi päivityskin eilen välistä. Tässä siis asu, jossa lähdetään hakemaan kaupasta kaikkea suolaista.

Päivä 9: Päivän asu

Kilde, niinq me yhden kerran käyneet sanomme

Keskellä synkintä talvea on ihan ok katsella kesäkuvia. Silloin voi sohvannurkassa muistella miltä lämmin aurinko tuntuu iholla ja kuinka virkistävää on päästä pulahtamaan joessa, kun koko kroppa on hiestä märkä.

Mutta huhtikuun alussa kesäkuvia ei kannata katsoa, sillä silloin ei jaksa enää odottaa. Se on jo niin lähellä, mutta silti niin kovin kovin kaukana.

Tämän tajusin tänään, kun etsin kuvaa, jota en ole koskaan julkaissut. Kilde-albumista löytyi joukollinen otoksia viime vuoden Roskildesta.
Ja voi ihanuus sentään!

Siellä sitä oltiin parhaan ystävän kanssa. Uskomattomassa paahteessa. Ihanaa musiikkia, ihania ihmisiä, ihana tanskalainen toimivuus ja vapaus. Oluen kanssa sai kuljeskella joka puolelle, mutta silti mitään ördäilyä ei juurikaan näkynyt.

Ja se tunnelma! Ja se musiikki! Ja Patti Smith!

Tässä ollaan pressipäkkärillä juomassa paikallista uutuutta, jota talven mittaan on valunut kotimaisiinkin ruokakauppoihin.

Ollapa nyt pimeässä heinäkuun yössä teltassa, ja kuulla miten kaukana raikaa läpi vuorokauden jatkuvat teknobileet, ja viereisessä teltassa rakkaudenteko.

Kesä <3

Päivä 7: Kuva jota en koskaan julkaissut

Palloa hangessa

Hui, oli kyllä melkoisen haipakka viikonloppu. Umpihangessa jalkapallon perässä kirmaaminen oli erittäin riemuisaa, mutta todella rankkaa. Yksikin pyrähdys pallon perään vei totaaliset voimat, ja oli pakko pyytää vaihtomies paikalla. Onneksi hengityksen tasaantuessa pallon perässä jaksoi juosta entiseen malliin.

Viime yönä tuli nukuttua kuin tukki, sillä pelaamisten jälkeen bailattiin joukkueen kanssa niin kovin, että uni jäi melko vähiin. Eilinen tunnin junamatka sujui melko kärsivissä merkeissä, ja olin helpotuksesta soikea kun pääsin kotiin.

Eilinen menikin sitten sängyn pohjalla gilmoren tyttöjä katsoessa, ja illalla sen verran ryhdistäytyessä, että siirryin sohvalle ystävän kanssa katsomaan Millenium-trilogian toisen osan.

On se urheilu vaan niin rankkaa :)

Tässä muuten myös viime viikon liikunnat. Vaikka välissä onkin ollut muutama viikko, etten ole niitä merkannut, olen yhtä hirveää angstausromahdusviikkoa lukuunottamatta saanut pidettyä kiinni edes siitä kaksi kertaa viikossa -liikkumisesta.

Liikunnat vko 13

ma 28.3. piloxing, 55 min.
ti 29.3. energy, 55 min.
ke 30.3. piloxing, 55 min.
to 31.3. lepo
pe 1.4. pumppi, 55 min.
la 2.4. umpihankifutista, 96 min.

Ja palloiluun liittyy myös neljännen päivän kuva. Kuva on viime kesän rockfutiksista, ja voi miten hauskaa siellä oli, vaikka sähläsin ja tein nolon käsivirheen. Onneksi meillä on maailman paras ja ihanin joukkue, eikä siinä porukassa haittaa.

Päivä 4: Harrastus

Tammikuu, uusi elämä

Ai hupsista, minullako oli tämmöinen blogikin.
Ja näköjään hienosti sain melkein pidettyä joulukalenteriakin...
Voi voi, olen kyllä onneton päivittäjä.

Sen sijaan en ole onneton lomailija, vaan vietin elämäni ensimmäisen palkallisen loman! Se oli huiman ihana ja hauska ja rentouttava. Siitäkin huolimatta, että koko lomaviikon suhasimme Tyypin kanssa kaupungista ja vieraspedistä toiseen.

Ensimmäiseksi suuntasimme Turkuun, jossa ehdimme tehdä vaikka mitä, mutta samalla ottaa leppoisasti.
Ai hupsista, minullako oli tämmöinen blogikin.
Ja näköjään hienosti sain melkein pidettyä joulukalenteriakin...
Voi voi, olen kyllä onneton päivittäjä.

Sen sijaan en ole onneton lomailija, vaan vietin elämäni ensimmäisen palkallisen loman! Se oli huiman ihana ja hauska ja rentouttava. Siitäkin huolimatta, että koko lomaviikon suhasimme Tyypin kanssa kaupungista ja vieraspedistä toiseen.

Ensimmäiseksi suuntasimme Turkuun, jossa ehdimme tehdä vaikka mitä, mutta samalla ottaa leppoisasti.

Yksi loman päämääristä oli vihdoin maistaa Don Draperin tutuksi tekemää Old Fashioned -drinkkiä. Se onnistui niin Cow:ssa kuin semmoisessa toisessa drinkkibaarissa, jonka nimeä en muista.

Pikkuinen kahvila Bossaliina oli hurjan suloinen. Ja lounaana nautitut salaatit ja tomaattikeitot hyviä. Suosittelen.

Turun linna oli aika jänskä. Ja iso. Jalat olivat ihan poikki kaksituntisen kiertelyn jälkeen.

Turun linnassa oli myös Nuoren Naisen mentävä takka.

Ja paljon ikkunasyvennyksiä.

Kun olimme olleet päivän rentoutumassa siskon luona Nuuksiossa suuntasimme pikaisen Fazerilla nautitun aamiaisen jälkeen Lahteen.

Jossa kävimme hiihtomuseossa. Hienosti hyppäsin simulaattorissa, mutta ihan surkein tuloksin :)

Turussa näin myös iki-ihanaista Duussia. Vaikka ehdimme käydä vain lounaalla olin taas aivan mykistinyt siitä, kuinka toisen kanssa voi tuntua siltä, että olisi tuntenut aina. Tai vaikkei ole aina tuntenutkaan, miten helppo on jutella kaikesta mahdollisesta ja miten vahvasti sitä kokee tulevansa ymmärretyksi.

Sillä ymmärretyksi tuleminen ei ole mikään itsestäänselvyys. Mitä erilaisimpien ihmisten kanssa sitä tulee vietettyä aikaansa (esim. työn tai harrastusten) kautta, sitä enemmän sitä arvostaa omia ystäviään. Ei nimittäin ole mikäään ihme, jos kokee olevansa seurassa, joka ei todellakaan tajua mitä tarkoitat, tai joiden arvomaailma on ihan erillainen kuin oma.

Harmi vain, että Turun ja Oulun välimatka on niin pitkä. Joko se tekniikka voisi ottaa huimia harppauksia eteenpäin ja keksiä teleportin? Kannatan!

Duussin innoituksesta päätin alkaa pitää itsekin harjoituspäiväkirjaa. Tai no, en kai mää mitään harjoittele, oikeampi nimi tämmöiselle laiskiaiselle lienee liikkumispäiväkirjaa. Listaan siihen pelkät jumpat ja vastaavat. Töihin kulje pyörällä (kuten oikeastaan kaikkialle muuallekin) joten niitä on turha listailla.

Motivaationa toimikiin omien elintapojen rukkaaminen. Ylipäätään tarkoitus olisi saada säännöllinen liikkuminen osaksi elämää, kuten myös kutistua hiukan leveyssuunnassa ennen heinäkuisia häitä.

Liikkumisviikot 2 ja 3

vko 2

ma 10.1. lepo
ti 11.1. piloxing 55 min.
ke 13.1. cycling+pumppi 55 min.
to 14.1. lepo
pe 15.1. lepo
la 15.1. jooga 55 min.
la 16.1. lepo

vko 3
ma 17.1. powerstep 55 min.
ti 18.1. energy 55 min.
ke 19.1. piloxing 55 min.
to 20.1. lepo
pe 21.1. lepo
la 22.1. lepo
su 23.1. lepo

Katsotaan miten käy, liikkumisten ja aktiivisemman bloggaamisen kanssa. Toivottavasti hyvin! Muuten tuntuu, että on lähtenyt hyvin käyntiin, mutta viime viikkoinen synttäripäivä sekoitti pakkaa kakkukekkereillään.

Stressi-Erkin joulun odotus

Eilinen meni hujauksessa, vaikka oli vapaapäivä. Siivottiin Tyypin kanssa kuin raivopäiset ja laadittiin joululahjalistoja, sillä tuli molemmille melkoisena yllätyksenä, että se joulu on jo ENSI VIIKOLLA. Eikä yhtään lahjaa ole vielä hankittu. Lähimmäis-parat.

Huoh, joka ikinen viikonloppu on tässä kuussa ollut täynnä jos jonkilaista pikkujoulua tai kekkeriä. Eikä tämäkään viikonloppu ole poikkeus. Lisäksi työt, hankkimattomat lahjat, yleinen stressi ja tekemättömät jutut painavat.

Duussi puhui siitä, miten on tänä vuonna osannut rauhoittaa eloa ennen joulua. Ilmeisesti moinen keino täytyy oppia kantapään kautta, sillä hänelle edellinen vuosi oli ollut liian vilkas, ja minä ymmärrän nyt, että tämmöistä en halua enää toiste.
En ole ehtinyt edes nauttia koko joulun tulosta, ja kohta se on jo ohi.

Tietenkään asiaa ei helpota se, että jouluaatoksi napsahti päivystysnakki. Onneksi sitä saa tehdä kotoa, ja toivottavasti työmäärä pysyy oletetussa neljässä tunnissa.

Sentään nämä joulukortit saatiin tehtyä, ja se jos mikä oli hauskaa. Askarrellessa ajatus lepää.

Joulukuun 13.

Neljän päivän suora

Hups, se tapahtui taas. Taitaa olla niin, että viikonloppuisin postaaminen on hiukan hankalaa.

No, torstaina luovutin valmiin kakun synttärisankarille. Samana päivänä vietettiin myös ystävän kanssa tyttöjen ilta. Katsoimme Sinkkuelämää 2 ja joimme cosmopolitaneita. Drinkit olivat hyviä, leffa huono.

Joulukuun 9.

Perjantaina kävin hieronnassa, ja menin kotikotiin ottamaan vastaan vanhempia, siskoa ja siskontyttöä jotka tulivat Helsingistä viikonlopuksi.

Eilen oli osastomme pikkujoulut, ja kävimme syömässä ja katsomassa Junnu Vainion lauluihin perustuvan esityksen Albatrossi ja Heiskanen.

Kappale ei sinänsä ollut kovin kummoinen, mutta oli mukava kuulla hyviä lauluja!

Joulukuun 11. & 12.

Tänään on mennyt koko päivä töissä. Ensin aamu etänä kotoa ja ilta toimituksessa.

Kolmen luukun kalenteri

Hups, mihin hävisi neljäs, viides ja kuudes päivä? Taitaa olla tämä kalenteri hiukan viallinen, tai sitten kalenterintekijä vietti niin haipakan itsenäisyyspäivän alusjuhlan, että aika hävisi hyppysistä.

Tästä kolmen päivän luukusta paljastuu rakkauden herkkuaamiainen, johon herätin Tyypin ja Rovaniemen ystävän lauantaiaamuna. Kehuja sateli, ja kieltämättä oli kyllä ihana syödä pitkään ja rauhassa.

Lauantaina kävimme perinteisellä itsenäisyyspäivänillallisella ystävien kanssa. Puistola oli hieno kokemus, ja ruoka erinomaista. Voin suositella!

Huomenna on seitsemäksi töihin, joten lienee paras mennä nukkumaan (tai ainakin yrittämään unta). Mukava viikko edessä, kun työpäiviä on vain kolme.

Joulukuun 4. 5. ja 6.

Aivan hukkaan valunut päivä

Kerroinko eilen suunnitelmistani käydä tänään aamulla lenkillä? Tai ylipäätään ulkoilemassa? No, en tainnut kertoa sitä tarpeeksi ponnekkaasti itselleni. Kävi nimittäin niin, että kello 9 herättämässä ollut kännykkäni löytyi sekunti silmien auki saamisen jälkeen tyynyn alta kello 11.59.

Oli vissiin hiukan tuota univelkaa.

Niinpä kaikki perjantaiaamun suunnitelmani jäivät niille teloille, ja sen sijaan join äkäisenä kupillisen lattea, kävin suihkussa ja läksin lounaan kautta töihin.

Olkoon sitten niinkin, että kolmannesta luukusta paljastuu palanen työpistettäni. Tämän parissa sitä pakerretaan vielä tämä ilta. Illalla tulee ystävä Rovaniemeltä, ja edessä koittaa kolmen päivän vapaa! Jei!

Joulukuun 3.

Ite teen!

Pätkätyöseminaari ja Kelis

Kävin Tampereella viikonloppuna. Journalistiliitto järjesti Pätkätyöseminaarin siellä. Oli yhtä aikaa helpottava että surullista kuulla, ettei oma työnantajani ole ainoa jonka leivissä on lukuisia nuoria ihmisiä lyhyissä tai tosi lyhyissä työsuhteissa.

Keskustelu oli vilkasta ja mielenkiintoista. Junassa matkalla Helsinkiin mietin, miten masentava tämä aika on tulla alalle. Kyseessä on kuitenkin mielestäni yksi maailman mielenkiintoisimmista ammateista. Harmi vain, että oman paikkansa eteen joutuu vähän väliä taistelemaan tosissaan.

Helsingissä kävimme ystävieni kanssa katsomassa Kelistä. Ja wau, miten mahtava Kelis onkaan. Vaikka settilistassa oli harmittavan paljon uutta (itselleni tuntemattomampaa) materiaalia oli naisen karisma sen verran suuri, ettei kappaleiden iskemättömyys haitannut.

Sen sijaan Circus, jossa keikka oli, ei todellakaan ollut oma paikkani. Huomasin taas, miten paljon mielummin viihdyn pystybaareissa ja kapakeissa, joissa kuulee keskustella, kuin suurissa yökerhoissa, joissa puhumisen sijaan aikaa vietetään tanssien.

Tämä viikko iltavuorossa. Toisaalta on kivaa kun saa aamulla nukkua pitkään, toisaalta taas on ankeaa, että päivä menee kuin salaa ohi.

Kuvia menneestä mahtimatkasta

Blogissa on pitänyt melkoista hiljaiseloa. Syyt löytyvät kesästä ja pakottavasta tarpeesta päästä aina töiden jälkeen ulos ja aurinkoon.
Harvemmin tulee enää illalla kotona avattua tietokonetta.

Menneestä Roskilden matkasta on kohta jo kuukausi, mutta kuvat tuolta ihanaiselta Tanskan festivaalilta pääsevät julki vasta nyt.

Silta Ruotsin ja Tanskan välissä oli huiman pitkä. Meri siinsi sinisenä ja välkkyvänä edessä.

Siellä oli kuuuma. Kahtena ensimmäisenä yönä teltassa paleli, mutta aamulla herättiin aina nihkeyteen ja hikeen kun aurinko paistoi armotta Jotoksen läpi .

Oli siellä muutama muukin.

Festareilla oli vaikka mitä siistiä, kuten hedelmäkioski ja Ben&Jerry's -kiska. Lisäksi siellä oli tämmöinen keinupiste. Varsinkin ekana iltana kun kaikkien vastoinkäymisten jälkeen päästiin festarialueelle ja nähtiin nämä keinut valaistuna pimeässä yössä, oli näky vaikuttava.
Ja oli niissä huisin kiva keinuakin!

Ihmisiä riitti silmänkantamattomiin.

Sitten siellä oli tämmöinen uima-aluekin.

Arena ei vetänyt kaikkia, jotka halusivat nähdä livenä The Nationalin.

Se Jotos, sen purku ja yksi alle jäänyt Nuori Nainen.

Kertomukset festivaalin musikaalisesta annista voi lukea siitä enemmän ymmärtävän toimesta Rumban sivuilta. Siellä kerrotaan missatusta Gorillazista, tanskalaisista seireeneistä, liikuttavasta ja valloittavasta Patti Smithistä sekä siitä miltä se kaikki tuntui, kun viikonloppu päättyi.

KILDE

Eilinen oli pitkä päivä. Matkaa Oulusta Roskildeen tehtiin yhteensä 13 tuntia. Ei toki koko aikaa matkaten, mutta matkalla ollessa kuitenkin.

Ensin lensimme Oulusta Tukholmaan, josta haiemme torilta mansikoita ja herneitä ja painelimme Kööpenhaminan junaan.

Junamatka meni nukkuessa ja fiilistellessä, ja täytyy sanoa, että ruotsalaisissa junissa on kyllä hyvin jalkatilaa!

Kööpenhaminasta ei muuta näkynyt kuin rautatieasema, mutta se oli sievä.

Roskildeen päästyämme meinasi usko loppua. Rinkat painoivat niin maan pirusti, ja matka mediakeskukseen, jonka olimme arvioineet noin kilometriksi olikin paljon paljon enemmän. Todellinen yllättys koitti kuitenkin vasta paikan päällä akreditoituessamme, kun kävi ilmi, ettei meille ole paikkoja medialeirintäalueella.

Pihalla alkoin noin kolme varttia kestänyt puhelinrumba, joka lopulta päättyi siihen, että paikka löytyi kuin löytyikin.

Todellinen harminaihe oli kuitenkin se, että samaan aikaan kun säädimme majoitusta, päälavalla aloitti Gorillaz. Se kuulosti hyvältä, se kuulosti upealta, mutta mitään hajua ei ole siitä miltä se näytti. Valtavan ihmisäänimassan perusteella ilmeisesti aika hyvältä.

Mutta nyt kutsuu festivaali, ja aurinko. Oi joi, on tämä elämä kivaa!

Yksi pitkä päivä

Hups!
En tiedä mihin aika-aukkoon olen sujahtanut, mutta viime viikot ovat vilistäneet ohi sellaisella kiireellä, etten ole muistanutkaan sellaista asiaa kuin blogi(t).

En usko, että olen koskaan aiemmmin (sen jälkeen kun blogistanin löysin) ollut näin pitkään lukematta blogeja. Aivan kummallista.
Ehkä se on tämä kesä, työt, tilus, jalis. Kaikenlainen.

Niin, enpä ole tainnut tännekään kertoa, että hommasimme muutaman kaverin kanssa kaupungilta vuokrapalstan kesäksi, jota olemme ahkerasti hoitaneet. Aaria maata ei ole hinnalla pilattu, sillä kolmelta kuukaudelta se maksaa vaivaiset 15 euroa.

Hirvittävän, hikoiluttavan ja ärsyttävän juolavehnän kiskomisen jälkeen pääsimme lopulta viljelemään maatamme. Penkkeihin sujahteli niin timoa, siiklia, retiisiä, tilliä, porkkanaa, hernettä, papua, rucolaa kuin lehtisalaattiakin.
Sunnuntaina kävin palstalla ja kyllä ilo oli suuri kun maasta puski perunan tainta ja rucolaa kuin viimeistä päivää.

Naapurin rouva, joka on toiminut mentorinnamme oli sitä mieltä, että rucolaa voi jo hyvällä omallatunnolla alkaa syödä. Ja niinpä napsin mukaan muutamat varret, jotka kotona laitoin pizzan päälle. Ja voi että oli hyvää!

Nyt pitäisi pusertaa viimeinen työpäivä. Sen jälkeen luvassa on lounas äidin kanssa ja tiluksilla rikkaruohojen kitkentä. Sitten seuraa pakkaus, ja huomenaamulla alkaa matka kohti Roskildea!

Olen niin täpinöissäni, etten meinaa pysyä paikoillani.

Sain ystävältäni synttärilahjaksi lipun. Ystävä päivittää paikan päältä Rumban blogia, ja minä olen hänen +1.
Hihiii, niin siistiä!

Tätä olemme kuuntelemassa lauantaina kello 16.30

Potkis

Sattuipa hassusti, että viime vuoden syksyllä (työ)kaveri kysyi josko minua kiinnostaisi pelata jalkapalloa. Innostuneena ulkosyrjämaalistani, jonka tein kuukautta aikaisemmin kesurit vastaan vakkarit -pelissä, vastasin myöntävästi.

Niinhän siinä kävi, että sain paidan, jonka selässä oli numero 5 ja kutsun reeneihin.
Se oli menoa siltä istumalta.
Ensimmäinen kosketus tuli aikatauluongelmien vuoksi vasta helmikuussa umpihankifutisturnauksessa Kemissä. Ja vaikka oli kamalan rankkaa, oli tosi hauskaa!

Sen jälkeen into on vain kasvanut.

Viime lauantaina oli hiekkaturnaus Oulussa. Jouduin koko viikonlopuksi töihin, mutta yhden pelin ehdin käydä tauon aikana pelaamassa. Ja voi että oli hauskaa!

Ei siis liene ihme, että myös MM-kisat kiinnostavat. Siis minua, joka en aiemmin ole välittänyt mistään penkkiurheilusta millään tavalla.

Lisäksi havaittavissa on sama ilmiö kuin Mad Menin katsomisessa. Kaikki se potkiminen herättää itsessäkin halun pelata. Samoin kuin MM:ssä tapahtuva tupakointi herättää mielihalun savukkeisiin.

Ai niin, ja tietty Espanja voittaa, koska niillä on Torres <3
(Ja Tyyppi, ite oot ihan tytön näköinen)

Musiikkia

Maaliskuusta tuli näköjään keikkakuukausi. Kuu on vasta puolessa välissä, ja olen käynyt useammalla keikalla kuin pitkään aikaan. Matalat Majat, PMMP, Manna ja Chisu. Kaksi viimeisintä viime viikonlopun aikana.
Molemmat olivat upeita. Molemmat olivat kauniita. Molempien ääni kulki selkäpiitä pitkin ja nosti karvat pystyyn. Aikamoista!

Launtaina käytiin Tyypin ja ystävän kanssa katsomassa mainio dokkari Freetime Machos. Kun ei antanut hetkittäin semi-rasittavuuteen nousevan äijäjunttiuden haitata, oli oululaisen Suomen paskimman rugby-joukkueen seuraaminen hulvatonta.
Niin ja lauantaina tapasin jo toistamiseen Elsa-neidin. Ja tällä kerralla olin jopa niin cool, etten koko ajan hehkuttanut, kuinka ihana Elsa on.

Tyypillä oli hiihtoloma, joten poikkeuksellisesti elettiin samassa kaupungissa reilu viikko. Se johti lauantaiyönä pitkään keskusteluun. Tuntui hyvältä puhua asioista, joita itsekseen pyörittelee ja pähkäilee. Puhumisen voimaa ei käy aliarvioiminen.

Note to self: keikoille korkkarit, jos et halua:
a.) kipeää niskaa ja pohkeita varvistelusta
b.) tuijotella edessä olevia selkiä 3/4 keikasta

Loppuun vielä suokkari.
Oi, jos tämä olisi julkaistu vuosituhannen alussa, olisi tämä ollut voimabiisien voimabiisi!

Paremmat puolet

Eilen keskiyöllä seisoin sirpalemeren päällä ja tunsin jokaisella solullani lattian kautta kulkevan rytmin. Ympärilläni velloi ihmismassa ja savu kulki päiden yläpuolella kohti kattoa. Kyyneleet valuivat pitkin poskiani ja olin varma, että jokainen soluistani räjähtää pian siitä voimasta jolla ne aistivat tätä kaikkea.

"Ja miten kävikään
että lapsuus se vain loppui
Se mihin häviää
minkä hetken jälkeen hukkui"

Keikka herätti valtavan tunnelatauksen joka purkaantui hillittömänä pomppimisena, mukana laulamisena ja itkemisenä. Kokemus tuntui lähes hartaalta. Kuin riitiltä, jonka avulla mieltä velloneen pahan olon ja ankeuden sai valutettua poskille, paidalle, tahmaiselle lattialle. Kyynel kyyneleltä mielestä valui harmaus, joka siellä on kulkenut ja kietonut ajatuksia verhoonsa.

"Oletko juonut viimein

jokaisen haavan täyteen

Ilo ei löydy millään

Mielenrauha ei valvo viiteen"

Paula ja Mira ovat valtavan karismaattisia esiintyjiä, joiden voimaa, keskinäistä kemiaa, sanoituksia ja oivallisia ideoita ei voi kun ihailla. Heidän musiikkinsa sisältää niin valtavasti energiaa, että siitä voi ammentaa loputtomasti. Heitä kuunnellessa ja katsellessa voi antaa itsensä lipua säveliksi, soinnuiksi ja aineettomaksi virraksi.
Se tuntuu hyvältä.
Se tuntuu puhdistavalta.
Sen jälkeen tuntuu toiveikkaalta ja rohkelta.
Kiitos siitä.

Tässä elämä on:
oma, kallis, ja tarpeeton.
Joki joutava laineillaan
mua lastuna vie mukanaan,
ja ensin mä vapisin aaltojen alla.
Opin olemaan antautumalla.

Lainaukset täältä.

Rohkaiseva Rollo

Olinpa nyt hiukan liian nokkela, sillä en kyllä heti osaa sanoa, millä tavoin Rovaniemi on rohkaiseva, kunhan rimmasi mukavasti yhteen. Ehkä se rohkaisi ihanuuteen, joka syntyy, kun ottaa aikaa ystäville ja yhdessäololle.


Matkamme alkoi 30 minuuttia myöhässä, mutta koska kyseessä oli VR, niin eihän se ollut edes mikään ihme. Lopulta pääsimme perille, jossa ihanainen ystävämme oli vastassa. Kiirustimme (linja-autoaseman kohdalla nautitun taskumattivahvistuksen jälkeen) syömään Wingstoniin, jonka hampurilaisia olen kuullut kehuttavan jo vuosia.
Ja hyviähän ne olivat (vaikka ei sentään Kemin Jatan grillin voittaneita).


Ilta kului Kauppayhtiöllä, joka sekin oli ihastuttava paikka. Parasta koko matkassa oli tietenki lauantaiaamun aamiaisyllätys. Heräsimme ihanan lämpimään tuoreen leivän tuoksuun, jonka ystävämme oli leiponut. Kauniisti katettu brunssi koostuikin kaikesta mahdollisesta mitä kuvitella saattaa. Siitä olikin pienen aamukuoharipöhnän vahvistamana helppo lähteä kirppareita kiertämään.

Lisäksi päivään kuului leivoskahvit söpössä kahvilassa, jonka nimeä en enää muista.

Kaiken kaikkiaan huisi reissu. Tuli naurettua kerta laakilla enemmän kuin pitkään aikaan. Ihmebantun sairaalalaulajat kuten myös soijanakki/kyr**äpappi -pätkät tulivat katsottua niin monta kertaa, että osa laulusta sujuu trioltamme kuin vettä vain.

Mutta nyt täytyy kiirehtiä, kakkoselta alkaa vamppyreita. Ihanaa!