Missä olit?

Aamulla aukaisin radio ja kuulin, että Michael Jackson on kuollut. Menin herättämään Tyypin, joka jo tiesi asiasta. Olin ihmeissäni, ettei hän ollut herättänyt minua uutisella. Oli kuulema yöllä kevyesti kokeillut, mutta koska en ollut kunnolla herännyt, ei ollut raaskinut.

Tästä taitaa tulla niitä hetkiä, joista myöhemmin kysytään missä olit.
Olin heräämässä viikon viimeiseen työpäivään, johon kuuluu Qstock järjestäjien haastattelu kaupungilla, eli ihanaa: aurinkoon täältä pimeästä toimituksesta!

Niiltä parhailta ajoilta

Oranssi aurinko

Juhannus oli kiva. Kesureitten ekat bileet olivat hauskat. Ja juhannusyönä kotiin kömpiessä vastassa oli oranssi aurinko.
Se oli kaunis.
Yritin tallentaa sitä kameralle, mutta värit eivät pääse oikeuksiinsa.

Toinen paketti

Salaiseksi blogiystäväkseni paljastui Eliina ja toisesta paketista tupsahti seuraavanlaista:

Suklaa on hyvää ja tee onneksi vihreää! Kiitos paketista Eliina.

Miniloma

Matkalla oli ihanaa, rentouttavaa ja mukavaa. Automatka oli kiva, koska kertaakaan ei satanut, vaikka monta kertaa mentiin aivan vierestä.
Paikan päällä syötiin hyvin monta kertaa.
Saatiin aivan tuoreita munkkeja.
Pelattiin krokettia.
Käytiin savusaunassa.
Heitin talviturken ja uin lammessa.
Nähtiin ja kuultiin ukonilma.
Kuultin kertomuksia kummituksista (ei nähty, eikä kuultu niiden ääniä).
Saatiin aurinkoa.
Saatiin kutisevia hyttysenpistoja.
Pelattiin aliasta ja master of moviesia.
Syötiin ternimaidosta tehtyä uunijuustoa.
Nautittiin hyvästä seurasta.

Ankeinta oli palata töihin. Olen katkera siitä, ettei minulla ole lainkaan lomaa. Jossain vaiheessa tätä vuotta on pakko olla, tai paukkuu kiinni.

Lähtöjänskäys

Sain olla kartturi

Pikkusalama

IsoSalama

Kotimatkalla oli paljon jeesusvaloja

Ajetaan hiljempaa

Parasta tässä päivässä on automatka, jonka pääteasema on Savon kupeessa. Parasta se on siksi koska automatkoilla on tietty mukana Eväät! Eväitä voi suunnitella etukäteen, ne tulee valmistaa ennen lähtöä ja ennen kaikkea ne nautiskellaan jossakin kivalla taukopaikalla matkan varrella (tai jos sataa, niin kuin luvataan, niin autossa istuen).
Toiseksi parasta on musiikki, jota voi matkalla kuunnella. Kivat levyt ovat vielä valkkaamatta, mutteivät ajattelematta.

Ennen lähtöä on yksi haastattelu ja sitten tien päälle. Brum-rum...
Aurinkoa odotellessa voi lukea vaikka bikebanasta.

Ihmehedelmä

Viikko on nyt hurahtanut kesätöissä. Eikä tässä nyt muuta kovin erilaista ole koko kuluneeseen kevääseen, kuin säännöllisempi työaika ja hiukan eri tehtävät. Olen päässyt jopa taittamaan, joka on mukavaa, mutta näin aluksi hiukan hankalaa ja vaativaa. Kertovat kuitenkin nuo kokeneemmat kollegat, että ajan kanssa sen oppii. Toivottavasti niin!
Pidän tästä osastosta jonne olen päässyt. Ja vaikka aamuisin hiukan meinaa nukuttaa, on joka päivä kiva tulla töihin.

Jännittävintä mitä viime aikoina on tapahtunut on ihmehedelmän/-marjan maistelu. Kyseessähän on siis marja, josta löytyy ensimmäinen merkintä vuodelta 1725, kun kartografi Chevalier des Marchais näki Länsi-Afrikan matkallaan, miten paikallistet söivät marjoja ennen ateriaa. Marjan juju on siinä, että se muuttaa happaman maun maistumaan makealta.

Lauantaina siis kokeilimme marjasta tehtyjä puristeita, joita Tyypin siskon ystävä oli tilannut. Vaikka minua aluksi jännittikin, paketin siisti ulkomuoto, luvattu lyhyt kesto (15-20min.) ja EU:ssa pakattu paketti vakuuttivat epäilyni. Tarjolla oli sitruuna-, ananas-, mandariini-, greippi- ja omenalohkoja, vinegar-sipsejä, piimää, olutta sekä kuivaa kuohuviiniä. Tabletti laitettiin kielen päälle ja imeskeltiin.

Ensimmäiseksi maistoin kuivaa kuohuviiniä, joka maistui aivan makealle lajitoverilleen. Jos minut olisi laitettu makutestiin, en luultavasti olisi erottanut niitä toisistaan. Sitruuna ja greippi olivat parhaimpia, hyvin makeita, mutta silti itsensä makuisia. Omenaa en kokeillut, koska altsu. Ananas oli aika samanmakuinen kuin muutenkin.
Mandariineistä tuli aivan kalan makuisia, mutta tämä saattoi johtua siitä, että mandariinit olivat jo vähän huonoksi menneitä (jonka maistoimme, kun testasimme niitä ilman pilleriä). Olut oli aika äklöä, samoin kuin piimä. Vinegar-sipsit sen sijaan olivat melkein yhtä hyviä kuin normaalisti.

Hauska kokemus, jota varmasti tulee kokeiltua myöhemminkin. Pillereitä ei myydä suomessa, koska:

Eviran asinatuntija kertoi, että lokakuussa oli tullut tietoon, että Suomessa on
myynnissä sekä kaupoissa että internetin kautta glykoproteiinia sisältäviä Miraculinnimisiä
tabletteja. Miraculinia saadaan Länsi-Afrikassa kasvavan hedelmäpuun
(Synsepalum dulcificum) hedelmistä. Hedelmä ja siitä saatavat elintarvikkeet ml.
ravintolisät luokitellaan uuselintarvikkeiksi, joille ei ole haettu markkinointilupaa. Näin
ollen luvattomasti markkinoillla olevat tuotteet edellytetään vedettäväksi pois markkinoilta.

Lähde: Uuselintarvikelautakunnan kokous 6/2008

Netistä pillerikauppiaita löytyy vaikka kuinka. Sieltä siis googlaamalla varmasti löytää mieluisan kauppiaan jos heräsi halu kokeilla. Suosittelen, oli se sen verran jännää. Tiesipä tuo englanninkielinen Wikipedia kertoa, että marjaa/siitä tehtyä puristetta on yritetty tuoda aiemmin markkinoille laihduttajille, diapeetikoille ja esm. kemoterapian takia ruuan tylsäksi maistavalle väestölle suunnattuna, mutta huhu väittää, että sokeribisnes on torpedoinut yritykset. Niin tai näin, jännää on.

Tapasin taikurin

Lauantaina oli vähän helle ja sunnuntaina oli iso helle. Eilen oli lämmintä ja tänäänkin vähän, mutta koko ajan vähemmän. Ou nou, pelkäään ettei kunnon kesä tulekaan! Ennusteetkin lupaavat vain surkeita lukuja ja sadepilviä.
Tyyppi lähti aamulla Tampereelle katsomaan Brucea. On aika kiva olla itekseen. Varsinkin kun ei ole kauan poissa, vaan pelkästään vähän.

Eilen alkoi kesätyöt uudella osastolla. On oikein mukavaa. Tänään tapasin taikurin ja eilen haastattelin vastuuhenkilöä paskanluonnin SM-kisoista.
Sadetta tai ei, se on kesä ja se tarkoittaa litroittain jäätelöä! Suunnitelmissa olisi myös tehdä lähipäivinä kirsikkapiirakka.