Yksi pitkä päivä

Hups!
En tiedä mihin aika-aukkoon olen sujahtanut, mutta viime viikot ovat vilistäneet ohi sellaisella kiireellä, etten ole muistanutkaan sellaista asiaa kuin blogi(t).

En usko, että olen koskaan aiemmmin (sen jälkeen kun blogistanin löysin) ollut näin pitkään lukematta blogeja. Aivan kummallista.
Ehkä se on tämä kesä, työt, tilus, jalis. Kaikenlainen.

Niin, enpä ole tainnut tännekään kertoa, että hommasimme muutaman kaverin kanssa kaupungilta vuokrapalstan kesäksi, jota olemme ahkerasti hoitaneet. Aaria maata ei ole hinnalla pilattu, sillä kolmelta kuukaudelta se maksaa vaivaiset 15 euroa.

Hirvittävän, hikoiluttavan ja ärsyttävän juolavehnän kiskomisen jälkeen pääsimme lopulta viljelemään maatamme. Penkkeihin sujahteli niin timoa, siiklia, retiisiä, tilliä, porkkanaa, hernettä, papua, rucolaa kuin lehtisalaattiakin.
Sunnuntaina kävin palstalla ja kyllä ilo oli suuri kun maasta puski perunan tainta ja rucolaa kuin viimeistä päivää.

Naapurin rouva, joka on toiminut mentorinnamme oli sitä mieltä, että rucolaa voi jo hyvällä omallatunnolla alkaa syödä. Ja niinpä napsin mukaan muutamat varret, jotka kotona laitoin pizzan päälle. Ja voi että oli hyvää!

Nyt pitäisi pusertaa viimeinen työpäivä. Sen jälkeen luvassa on lounas äidin kanssa ja tiluksilla rikkaruohojen kitkentä. Sitten seuraa pakkaus, ja huomenaamulla alkaa matka kohti Roskildea!

Olen niin täpinöissäni, etten meinaa pysyä paikoillani.

Sain ystävältäni synttärilahjaksi lipun. Ystävä päivittää paikan päältä Rumban blogia, ja minä olen hänen +1.
Hihiii, niin siistiä!

Tätä olemme kuuntelemassa lauantaina kello 16.30

Potkis

Sattuipa hassusti, että viime vuoden syksyllä (työ)kaveri kysyi josko minua kiinnostaisi pelata jalkapalloa. Innostuneena ulkosyrjämaalistani, jonka tein kuukautta aikaisemmin kesurit vastaan vakkarit -pelissä, vastasin myöntävästi.

Niinhän siinä kävi, että sain paidan, jonka selässä oli numero 5 ja kutsun reeneihin.
Se oli menoa siltä istumalta.
Ensimmäinen kosketus tuli aikatauluongelmien vuoksi vasta helmikuussa umpihankifutisturnauksessa Kemissä. Ja vaikka oli kamalan rankkaa, oli tosi hauskaa!

Sen jälkeen into on vain kasvanut.

Viime lauantaina oli hiekkaturnaus Oulussa. Jouduin koko viikonlopuksi töihin, mutta yhden pelin ehdin käydä tauon aikana pelaamassa. Ja voi että oli hauskaa!

Ei siis liene ihme, että myös MM-kisat kiinnostavat. Siis minua, joka en aiemmin ole välittänyt mistään penkkiurheilusta millään tavalla.

Lisäksi havaittavissa on sama ilmiö kuin Mad Menin katsomisessa. Kaikki se potkiminen herättää itsessäkin halun pelata. Samoin kuin MM:ssä tapahtuva tupakointi herättää mielihalun savukkeisiin.

Ai niin, ja tietty Espanja voittaa, koska niillä on Torres <3
(Ja Tyyppi, ite oot ihan tytön näköinen)

Tyyppi palasi kaupunkiin

Kesä on alkanut, ja se tarkoittaa kaiken muun kivan lisäksi sitä, että Tyypin koulu loppui Torniossa ja hän on tullut takaisin Ouluun. Jei!

Sunnuntaina onni konkretisoitui kun tajusimme, ettei ole mitään hoppua nukkumaan, sillä Tyypillä ei ole varhaista lähtöä bussiin, ja minulla on vapaapäivä.
Menimmekin sitten iltapäivällä Hollihaa'an potkimaan jalkapalloa.

Mulla on uusi hurahsuskohde, kun vuokrasimme kavereiden kanssa kaupungilta aarin maata. Suunnitelmat ovat suuret, ja aiomme viljellä siellä niin pottua, porkkanaa, härkäpapua, sipulia, salaattia, herneitä, kehäkukkia ja vaikka mitä.

Suunnitelmat tuntuvat tosin vielä melko kaukaisilta, sillä palstamme on kuulema männä vuosina ollut jonkun laiskurin hoidossa, ja nyt se kasvaakin juoluvehnää niin maan pirusti.
Ja voin kertoa nyt vajaan viikon tilallisen kokemuksella, että sen kitkeminen se on pirullista puuhaa.

Viime viikolla muutettiin Tyyppi kotiin. Tornion asunto oli ankea ja karu.

Samalla reissulla kävimme Haaparannassa ja Ruotsin puollella Kukkolankoskella. Oli aika komeasti virtaava forsen.


Nyt pitää suunnistaa nukkumaan, sillä aamulla työt ja illalla tilallisen rankkaa raadantaa.