Kato met' ollaan vaan

Jos VR suo, karautan napapiirille tänä iltana. Tosi tosi kivvaa. Siellä odottaa ystävä ja kera rautateillä matkustaa toinen. Voisiko mukavampaa olla.
Mukavaa oli myös viikolla, kun ystävä Helsingistä oli käymässä Oulussa, jopa yökylässä! Tiistaina oli mukava tulla töistä, kun tytöt olivat tehneet ihanaa parmigianaa.
Kaiken kaikkiaan melkoisen viehättävä viikko ollut alla, ja tästä se ei voi mennä huonommaksi. Pakkasenkin on luvattu laskevan, joten ei tarvitse jäätyä Rollossa pystyyn.

Keskiviikkona pyrimme kovasti katsomaan burleskia, mutta kanssamme samoilla linjoilla oli niin moni oululainen, että jäi sitten näkemättä. Kuten myös pick-up neitinä toiminut Elsa! Toiveissa on kuitenkin, että seurue saaapuisi kaupunkiimme toisenkin kerran.
(Tämä onnettomuushan ei kuitenkaan estänyt millään lailla minua valumasta ko. baariin esityksen jälkeen, ja viihtymästä siellä tovin jos toisenkin.)

Onneksi osani olisi voinut olla harmillisempi, vaikka olisin sisälle päässytkin. Nimittäin yhdet ystävämme eivät olleet nähneet esityksestä oikein mitään ja olivatkin sitä mieltä, että 45nen oli tilana tapahtumalle väärä. Ilmaan heitettiin ideoita paikasta, jossa katsomo olisi nouseva, jolloin näkyvyyskin olisi parempi. Voisikohan siihen sopia vaikka Rio?

No, nyt pakkaan loput kimpsut ja kampsut ja kiiruhdan pian junaan.

Pät-pät-pätkätyö

Ehdin olla kotona 1,5 viikkoa. Sen jälkeen olin päivän töissä. Sitten toisen päivän. Nyt viikon. Ensi kuussa kaksi viikkoa. Näin tässä taitaa käydä. Taidan jättää ne liiton korvaushakemukset lähettämättä. Sanoisivat kuitenkin, että elä lomarahoilla.
Flunssasta paranin ja näytelmän esitykset loppuivat. En ole oikein vielä tajunnut koko asiaa. Ehkä se iskee tajuntaan huomenna, jolloin on ensimmäinen esityspäivä (keskiviikko) jolloin esitystä ei ole.

On tuntunut kummalta olla taas töissä. Kotona ollessa ehti miettiä, että mihin hävisi puolitoista vuotta elämästäni. Se meni kauhealla vauhdilla. Koko sinä aikana ei ehtinyt edes lomaa pitämään. Sitä myös kysyy itseltään, että tätäkö sitä elämältään haluaa. Töitä töitä, ei tietoa lomasta, mutta kiitollisuutta jokaisesta pätkästä jonka saa.
Tietenkin se työ on tärkeää ja tärkeää on, että saa elääkseen tehdä sellaista josta pitää.
Mutta entä jos se, mitä tekee on se toisiksi paras vaihtoehto.
Kun se eka jäi saamatta.

Miksei jossain voisi olla kirjaa, jossa kerrottaisiin vastaukset.

Niisk

Minä se sitten olen tunnollinen työntekijä. Sairastankin silloin kun jään työttömäksi. Loppui se sopimus viikko sitten, ja toisin kuin koskaan aiemmin, sille ei tullutkaan samantien jatkoa. Kummallista kyllä, olen asian suhteen aivan tyyni.
Keskiviikkona oli esitys. Juuri kun olin lähdössä Valveelle, tuli aivan kamala olo ja palelu. Esitys meni onneksi nopeasti ohi, ja sen jaksoi tsempata, mutta loppu illan palelinkin sohvan mutkassa. Tässä siis viime päivien aktiviteetit.

Tänään olo on ollut muuten parempi, mutta nenä on enemmän tukossa kuin koskaan. Noita nenäsuihkeitakaan ei voi koko ajan olla suhauttelemassa. Eikä sarvikuonolla lirutettu vesi kulje sieraimesta mihinkään. Onneksi tyyppi tulee ihan kohta viikonlopuksi kotiin, joten on joku täällä hoivaamassa.

Parasta lääketä since lapsuuden: kuuma mustaherukkamehu. Valitettavasti tarjolla ei ole omatekemää, joten oli turvauduttava teolliseen valmisteeseen.

Tälläisessä asussa täällä on sairasteltu. Nuo villasukat olen saanut äidiltä joskus vuosia sitten. Eilen parsin niiden pohjassa ammottavat reiät. Enpä ole tietääkseni koskaan ennen parsinut mitään.

Tarkoitus oli tällä viikolla alkaa tarjota avustavan toimittajan töitä eri lehdille. Kipeäksi tulo siirsi suunnitelmia nyt viikolla. Ensi viikolla alkakoon tämä uuden elämän haltuunotto. Ei toisaalta haittaa ottaa hetki rennosti.

Mikä ihanuus!

Katsokaa nyt mikä ihanuus! Ja toinen jo melkein auennut. Kyllä tästä jaksaa olla riemuissaan. Nyt odotan jännityksellä miten käy sen toisen orkidean. Sain sen Tyypiltä joskus kolmisen vuotta sitten. Se ei ole koskaan kukkinut sen jälkeen kun tiputti kukkansa. Nyt näyttää, että siihen saattaa kukat tulla. Oi ja voi!

Kun heräsin aamulla minulla oli nuhju olo. Kurkku oli kipea ja jokaiseen lihakseen sattui. Kuumetta ei kuitenkaan ollut. Sopii vain toivoa, ettei sitä tulekaan, sillä illalla on esitys. Ja sisko Helsingistä on käymässä, ja hän on tulossa katsomaan. Niinpä siis teetä nassuun ja parasta toivomaan!