1+1+1=sydän

Tämän piti olla täällä jo eilen, mutta kun lopulta kotiuduin Rovaniemeltä, unohdin koko asian. Onneksi viikko lähti käyntiin varhain, kun raahustin töihin jo seitsemäksi, joten tämäkin pääsi tänne vain kahdeksan tuntia liian myöhään.

Onnelliseksi minut tekevät nuo kaksi tyttöä, joiden jalat nojailee omieni seurana seinällä. Paljon on vettä virrannut Oulujoessa siitä saakka kun olemme tunteneet. Siitä huolimatta, vai juuri siksi, olemme keskenämme kotona.

Ei ole asiaa, josta ei voisi puhua. Ei ole sanoja, joita ei voisi sanoa. Kaikki on sallittua, kaikessa on turvassa.
Ja sitä iloa! Ja naurua! Kyllä näistä hetkistä saa virtaa vaikka koko loppuvuodeksi.

Voi teitä, ootte niin ihqdaa!

Päivä 10: Tämä tekee minut iloiseksi

PS: Arvaatteko mitkä on mun?

Mustissaan

On täytynyt niin kovasti juhlia rakkaiden ystävien kanssa Rovaniemellä, että jäi päivityskin eilen välistä. Tässä siis asu, jossa lähdetään hakemaan kaupasta kaikkea suolaista.

Päivä 9: Päivän asu

Kilde, niinq me yhden kerran käyneet sanomme

Keskellä synkintä talvea on ihan ok katsella kesäkuvia. Silloin voi sohvannurkassa muistella miltä lämmin aurinko tuntuu iholla ja kuinka virkistävää on päästä pulahtamaan joessa, kun koko kroppa on hiestä märkä.

Mutta huhtikuun alussa kesäkuvia ei kannata katsoa, sillä silloin ei jaksa enää odottaa. Se on jo niin lähellä, mutta silti niin kovin kovin kaukana.

Tämän tajusin tänään, kun etsin kuvaa, jota en ole koskaan julkaissut. Kilde-albumista löytyi joukollinen otoksia viime vuoden Roskildesta.
Ja voi ihanuus sentään!

Siellä sitä oltiin parhaan ystävän kanssa. Uskomattomassa paahteessa. Ihanaa musiikkia, ihania ihmisiä, ihana tanskalainen toimivuus ja vapaus. Oluen kanssa sai kuljeskella joka puolelle, mutta silti mitään ördäilyä ei juurikaan näkynyt.

Ja se tunnelma! Ja se musiikki! Ja Patti Smith!

Tässä ollaan pressipäkkärillä juomassa paikallista uutuutta, jota talven mittaan on valunut kotimaisiinkin ruokakauppoihin.

Ollapa nyt pimeässä heinäkuun yössä teltassa, ja kuulla miten kaukana raikaa läpi vuorokauden jatkuvat teknobileet, ja viereisessä teltassa rakkaudenteko.

Kesä <3

Päivä 7: Kuva jota en koskaan julkaissut

Tammikuu, uusi elämä

Ai hupsista, minullako oli tämmöinen blogikin.
Ja näköjään hienosti sain melkein pidettyä joulukalenteriakin...
Voi voi, olen kyllä onneton päivittäjä.

Sen sijaan en ole onneton lomailija, vaan vietin elämäni ensimmäisen palkallisen loman! Se oli huiman ihana ja hauska ja rentouttava. Siitäkin huolimatta, että koko lomaviikon suhasimme Tyypin kanssa kaupungista ja vieraspedistä toiseen.

Ensimmäiseksi suuntasimme Turkuun, jossa ehdimme tehdä vaikka mitä, mutta samalla ottaa leppoisasti.
Ai hupsista, minullako oli tämmöinen blogikin.
Ja näköjään hienosti sain melkein pidettyä joulukalenteriakin...
Voi voi, olen kyllä onneton päivittäjä.

Sen sijaan en ole onneton lomailija, vaan vietin elämäni ensimmäisen palkallisen loman! Se oli huiman ihana ja hauska ja rentouttava. Siitäkin huolimatta, että koko lomaviikon suhasimme Tyypin kanssa kaupungista ja vieraspedistä toiseen.

Ensimmäiseksi suuntasimme Turkuun, jossa ehdimme tehdä vaikka mitä, mutta samalla ottaa leppoisasti.

Yksi loman päämääristä oli vihdoin maistaa Don Draperin tutuksi tekemää Old Fashioned -drinkkiä. Se onnistui niin Cow:ssa kuin semmoisessa toisessa drinkkibaarissa, jonka nimeä en muista.

Pikkuinen kahvila Bossaliina oli hurjan suloinen. Ja lounaana nautitut salaatit ja tomaattikeitot hyviä. Suosittelen.

Turun linna oli aika jänskä. Ja iso. Jalat olivat ihan poikki kaksituntisen kiertelyn jälkeen.

Turun linnassa oli myös Nuoren Naisen mentävä takka.

Ja paljon ikkunasyvennyksiä.

Kun olimme olleet päivän rentoutumassa siskon luona Nuuksiossa suuntasimme pikaisen Fazerilla nautitun aamiaisen jälkeen Lahteen.

Jossa kävimme hiihtomuseossa. Hienosti hyppäsin simulaattorissa, mutta ihan surkein tuloksin :)

Turussa näin myös iki-ihanaista Duussia. Vaikka ehdimme käydä vain lounaalla olin taas aivan mykistinyt siitä, kuinka toisen kanssa voi tuntua siltä, että olisi tuntenut aina. Tai vaikkei ole aina tuntenutkaan, miten helppo on jutella kaikesta mahdollisesta ja miten vahvasti sitä kokee tulevansa ymmärretyksi.

Sillä ymmärretyksi tuleminen ei ole mikään itsestäänselvyys. Mitä erilaisimpien ihmisten kanssa sitä tulee vietettyä aikaansa (esim. työn tai harrastusten) kautta, sitä enemmän sitä arvostaa omia ystäviään. Ei nimittäin ole mikäään ihme, jos kokee olevansa seurassa, joka ei todellakaan tajua mitä tarkoitat, tai joiden arvomaailma on ihan erillainen kuin oma.

Harmi vain, että Turun ja Oulun välimatka on niin pitkä. Joko se tekniikka voisi ottaa huimia harppauksia eteenpäin ja keksiä teleportin? Kannatan!

Duussin innoituksesta päätin alkaa pitää itsekin harjoituspäiväkirjaa. Tai no, en kai mää mitään harjoittele, oikeampi nimi tämmöiselle laiskiaiselle lienee liikkumispäiväkirjaa. Listaan siihen pelkät jumpat ja vastaavat. Töihin kulje pyörällä (kuten oikeastaan kaikkialle muuallekin) joten niitä on turha listailla.

Motivaationa toimikiin omien elintapojen rukkaaminen. Ylipäätään tarkoitus olisi saada säännöllinen liikkuminen osaksi elämää, kuten myös kutistua hiukan leveyssuunnassa ennen heinäkuisia häitä.

Liikkumisviikot 2 ja 3

vko 2

ma 10.1. lepo
ti 11.1. piloxing 55 min.
ke 13.1. cycling+pumppi 55 min.
to 14.1. lepo
pe 15.1. lepo
la 15.1. jooga 55 min.
la 16.1. lepo

vko 3
ma 17.1. powerstep 55 min.
ti 18.1. energy 55 min.
ke 19.1. piloxing 55 min.
to 20.1. lepo
pe 21.1. lepo
la 22.1. lepo
su 23.1. lepo

Katsotaan miten käy, liikkumisten ja aktiivisemman bloggaamisen kanssa. Toivottavasti hyvin! Muuten tuntuu, että on lähtenyt hyvin käyntiin, mutta viime viikkoinen synttäripäivä sekoitti pakkaa kakkukekkereillään.

Ryhdistäytynyt bloggari

Aika lentää. Elämä rullaa tutulla painollaan. Olen käynyt tässä välissä Helsingissä, Pariisissa ja Strasbourgissa. Kävin tutustumassa Euroopan parlamenttiin. Kävin katsomassa vanhaa kouluani Pariisissa. Entinen kotitalomme oli purettu.

Collége Victor Hugo

Entinen kotitalo sijaitsi tällä pläntillä.

Kuu Eiffelin välissä.

Sain kuulla, ettei työni jatku, mutta kappas, taas ne jatkuivat.

Tyyppi aloitti koulun Oulussa, joka on viime vuoden Torniossa ravaamiseen ihana muutos. Ylihuomenna lähden Tampereelle pätkätyöseminaariin ja menen samalla kahden ystäväni kanssa katsomaan Kelistä.

Aion laihduttaa ensi kesän häitä varten, ja blogata ainakin kolme kertaa viikossa. Muuten tämä syksy ei suuria muutoksia elämään tuo.

Tänään olen katsonut BBC:ltä miten Chilen kaivosmiehiä nostetaan maan pinnalle. Liikutusitku tulee vähän väliä.

Kuvia menneestä mahtimatkasta

Blogissa on pitänyt melkoista hiljaiseloa. Syyt löytyvät kesästä ja pakottavasta tarpeesta päästä aina töiden jälkeen ulos ja aurinkoon.
Harvemmin tulee enää illalla kotona avattua tietokonetta.

Menneestä Roskilden matkasta on kohta jo kuukausi, mutta kuvat tuolta ihanaiselta Tanskan festivaalilta pääsevät julki vasta nyt.

Silta Ruotsin ja Tanskan välissä oli huiman pitkä. Meri siinsi sinisenä ja välkkyvänä edessä.

Siellä oli kuuuma. Kahtena ensimmäisenä yönä teltassa paleli, mutta aamulla herättiin aina nihkeyteen ja hikeen kun aurinko paistoi armotta Jotoksen läpi .

Oli siellä muutama muukin.

Festareilla oli vaikka mitä siistiä, kuten hedelmäkioski ja Ben&Jerry's -kiska. Lisäksi siellä oli tämmöinen keinupiste. Varsinkin ekana iltana kun kaikkien vastoinkäymisten jälkeen päästiin festarialueelle ja nähtiin nämä keinut valaistuna pimeässä yössä, oli näky vaikuttava.
Ja oli niissä huisin kiva keinuakin!

Ihmisiä riitti silmänkantamattomiin.

Sitten siellä oli tämmöinen uima-aluekin.

Arena ei vetänyt kaikkia, jotka halusivat nähdä livenä The Nationalin.

Se Jotos, sen purku ja yksi alle jäänyt Nuori Nainen.

Kertomukset festivaalin musikaalisesta annista voi lukea siitä enemmän ymmärtävän toimesta Rumban sivuilta. Siellä kerrotaan missatusta Gorillazista, tanskalaisista seireeneistä, liikuttavasta ja valloittavasta Patti Smithistä sekä siitä miltä se kaikki tuntui, kun viikonloppu päättyi.

Tyyppi palasi kaupunkiin

Kesä on alkanut, ja se tarkoittaa kaiken muun kivan lisäksi sitä, että Tyypin koulu loppui Torniossa ja hän on tullut takaisin Ouluun. Jei!

Sunnuntaina onni konkretisoitui kun tajusimme, ettei ole mitään hoppua nukkumaan, sillä Tyypillä ei ole varhaista lähtöä bussiin, ja minulla on vapaapäivä.
Menimmekin sitten iltapäivällä Hollihaa'an potkimaan jalkapalloa.

Mulla on uusi hurahsuskohde, kun vuokrasimme kavereiden kanssa kaupungilta aarin maata. Suunnitelmat ovat suuret, ja aiomme viljellä siellä niin pottua, porkkanaa, härkäpapua, sipulia, salaattia, herneitä, kehäkukkia ja vaikka mitä.

Suunnitelmat tuntuvat tosin vielä melko kaukaisilta, sillä palstamme on kuulema männä vuosina ollut jonkun laiskurin hoidossa, ja nyt se kasvaakin juoluvehnää niin maan pirusti.
Ja voin kertoa nyt vajaan viikon tilallisen kokemuksella, että sen kitkeminen se on pirullista puuhaa.

Viime viikolla muutettiin Tyyppi kotiin. Tornion asunto oli ankea ja karu.

Samalla reissulla kävimme Haaparannassa ja Ruotsin puollella Kukkolankoskella. Oli aika komeasti virtaava forsen.


Nyt pitää suunnistaa nukkumaan, sillä aamulla työt ja illalla tilallisen rankkaa raadantaa.

Here you go love

Lontoo oli ihana! Kaksi ensimmäistä päivää satoi, mutta sen jälkeen aurinko paistoi pilvetömältä taivaalta. Oli kuin Suomessa alkukeväästä. Seurueesta puolet pääsi perille ajallaan. 1/4 Oslon kautta useita tunteja myöhässä, ja heidän matkatavarat 4 päivää myöhemmin.

Ystävän laukku varastettiin ja uuden vuoden yönä vietettiinkin lontoolaisella poliisiasemalla 1,5 tuntia. Kokemus se sekin.

Syöminen ja juominen oli halpaa. Samoin vaatteet. Ihmiset olivat äärimmäisen ystävällisiä ja pubikulttuuri mitä viehättävin. Uudestaan pitää päästä ja pian!

Suomessa oli reilusti lunta ja jänskättikin, että päästäänkö ajoissa lähtemään.

Bussit olivat klassisia kaksikerroksia. Yläkerran etuikkunasta aukeni huikeat näkymät.

Olimme vuokranneet netin kautta asunnon Hammersmithistä. Omistajat olivat tehneet kämppään jänniä ratkaisuja, kuten leijuvan parven.

King's Crossin asemalta löytyi Harry Potterin oma laituri 9 3/4. Tosin vasta kysymisen jälkeen. Tuntui huvittavalta tiedustella fiktiivisen henkilön laituria, mutta niin vain henkilökunta asiallisesti neuvoi perille.

British Museumin läheltä löytyi näinkin jännittävä kuntoiluratkaisu.

Yksi parhaimmista asioista oli kaupungin kuuluisat, valloittavat ja ilmaiset museot. British Museumin katto oli kaunis ja häikäisevä. Muumiot mielenkiintoisia ja Rosettan kivi liikuttava.

Baker Streetin metro-pysäkki on yksi Lontoon subin vanhimmista pysäkeistä. Kaunis se oli myös.

Kokonainen ja puolikas pintti. Varsinkin Sam Smith -panimon oluet olivat erittäin hyviä.

Yllätys oli suuri, kun Foyles-kirjakaupassa oli Muumeja vino pino.

Äl Oo Än tee Oo Oo

Saavuimme eilen illalla Lontooseen. Ensimmäisiä huomioita 11 vuoden jälkeen:

- metro onkin tosi pieni (kapea ja matala)
- double-decker on ylväs ja jyhkeä, jopa hieman pelottava
- sitä tulee todella hyvälle mielelle kun on kaikille dear ja love
- miten monenlaisia ihmisiä meitä onkaan tässä maailmassa! Kaiken kokoisia, pituisia, värisiä, kielisiä, tyylisiä. Miten mielenkiintoista, miten hienoa, miten kiehtovaa!
- ikkunat ovat kovin ohuet
- eritrealainen ruoka on hyvää
- liikenne on vasemmanpuoleinen, myös kävellessä
- äitin ja isän kanssa on kivaa ja hauskaa
- lentäminen pelottaa, mutta tällä kertaa olin laskeuduttaessa aika cool. Reipas-tyttö!