Pitäisikö kasvaa aikuiseksi?

Vaikka on lähes kolmekymmentä, naurattavat pissa- ja kakkajutut minua edelleen. Sekin naurattaa kun pissaamisen pääsee todistamaan jossain hassussa tilanteessa.

Kuten vaikka siinä, jossa sukulaispoika lorottaa häpeilemättä sisarustensa vesileikkiämpäreihin.
Hihiiii.

Päivä 26: Tämä naurattaa aina.

Röökiä

Kiire on monesti, tai ainakin toisinaan, sama asia kuin stressi.
Stressissä mieleni tekee savukkeita. Kuten myös ilossa, tai lomassa.

Päivä 25: Kaikessa kiireessä

(Kuva on viime kesältä vanhempien pihalta.)

Baaggelssi

Tulen tästä iloiseksi. Aina.

Nimittäin leipomisesta. Tulee kyllä hetkiä, jolloin ei jaksaisi, mutta sitten kun hommaan ryhtyy, on olo tyyni ja iloinen.

Päivä 24: Tämä tekee minut iloiseksi

(Tämä oli elämäni ensimmäinen tilauskakku. Itse olin hiukan pettynyt, mutta päivänsankari tyytyväinen. Se lienee tärkeintä.)

Oi, tulisit jo!

Pääsiäislomailu oli sen verran hektistä, että nyt otan kuluneita päiviä kiinni oikein ajan kanssa. Tämän kuvan katsominen saa ihon kipristelemään muistoista. Jos kovasti yrittää, voi tuntea miltä aurinko tuntuu iholla.

Oih, tulisit jo!

Päivä 23: Kesäkuva

Se on myös paras lääke

Uni. Se se on sitten tärkeä juttu. Sen huomaa varsinkin silloin, kun ei nuku. Kun ei saa nukutuksi.

Onneksi noita unettomuuksia tulee vain harvoin. Mutta ärsyttävän usein ne tulevat juuri silloin kun se uni todella tarpeeseen, kuten stressin aikana

Päivä 22: Tästä olen riippuvainen

Molen innostunut! Molen suunnittelija!

Luin Tincalilta persoonallisuustestistä, jota luonnollisesti piti itsekin testata. Tulos sopi mielestäni hyvin allekirjoittaneeseen.

Olen siis tämän mukaan Innostuva Suunnittelija. Ja mikäs siinä, luonneanalyysi osuu monelta kohdin ihan nappiin.

Innostuva Suunnittelija
©Viivi Brunila & Marika Borg

Seiskat nauttivat uusista ideoista, ihmisistä ja seikkailuista. He ovat hurmaavia, energisiä, myönteisiä ja täynnä uusia ideoita. Seiskalla on yleensä monta rautaa tulessa yhtä aikaa ja hän on usein juuri tulossa matkoilta, lähdössä jonnekin tai ainakin suunnittelee toteuttavansa jonkin hauskan projektin lähiaikoina. Seiskat pursuavat innostunutta energiaa, ideoita ja uusia suunnitelmia. Seiskoilla on ainutlaatuinen kyky nähdä asioiden mahdollisuudet ja valoisat puolet. He ovat luonnostaan optimistisia eivätkä lannistu esteistä kovin helposti. Seiskan aktiivinen mieli keksii yleensä ulospääsyn hankalista tilanteista ja ratkaisun pulmaan kuin pulmaan.

Seiskat ovat loistavia ideoimaan uutta ja heidän vilkas ja luova mielikuvituksensa tuottaa joskus enemmän ideoita kuin mitä he ehtivät käytännössä toteuttaa. Seiska saattaa jättää asioita myös puolitiehen tai velvollisuuksia hoitamatta, jos hän tuntee, että ne rajoittavat liikaa hänen vapauttaan tai hyvän olon tunnettaan. Koska Seiskalle on tärkeää säilyttää oma vapautensa ja onnellisuutensa, hän kokee rajoitukset ja tiukat säännöt joskus pikkumaisina ja ahdistavina. Seiskat tekevät yleensä oman päänsä mukaan eivätkä anna toisten eriävien mielipiteiden liikaa hidastaa tahtiaan.

Seiska on nopea liikkeissään ja keräilee mielellään uusia kokemuksia ja seikkailuja. Seiskat ovat usein hyvin perillä trendeistä, uusista ravintoloista, huvituksista ja matkailuvaihtoehdoista, sillä he ovat yleensä kokeilleet niin monia asioita. Seiskan kokemusten keräily ja nautiskeleva elämäntyyli peittää joskus alleen levottomuutta ja tylsistymistä jokapäiväisiin arkisiin asioihin. Seiska pyrkii pysymään innostuneena ja vauhdikkaana eikä kohtaa mielellään elämän epämukavia tai kipeitä asioita. Pitkästymisen ja paikalleen juuttumisen pelko pitävät Seiskaa aktiivisesti liikkeessä, eikä hänen ole aina helppo hidastaa tahtiaan tai huomata omia tai toisten todellisia tarpeita.

Seiska pyrkii tekemään elämästään mielenkiintoista ja on yleensä hyvä luomaan ympärilleen iloista mieltä ja energistä tunnelmaa. Seiskat ovat luontaisen hyviä esiintymään ja viihdyttävät ja kertovat tarinoita mielellään. Seiskat ovat parhaimmillaan eloisia, innostuneita, joustavia ja hyväntuulisia. Seiska on usein monilahjakas ja aikaansaava yleistaituri, joka oppii asiat nopeasti. Hän on kiinnostunut monista asioista ja hyvä yhdistelemään kiinnostuksen kohteitaan luovasti yhteen joksikin uudeksi ja mielenkiintoiseksi. Seiskat ovat parhaimmillaan kuin taikaliemeen pudonneita ihmelapsia, joiden uskoa elämän ihanuuteen on vaikea horjuttaa. Elämä on Seiskalle nautinto ja parhaimmillaan hän on kokemuksistaan ja elämästään syvästi kiitollinen.

Ainoa asia mikä minua näissä hömppätesteissä vaivaa on se, ettei noissa analyyseissä perehdytä yhtään luonteenpiirteen negatiivisiin/kehitettäviin piirteisiin.

Jokainen luonne-esittely on periaatteessa melko mairittelevaa tai ainakin positiivissävytteistä. Olet sitä ja tätä ja tuota ja saat ihmiset sille, tälle ja tuolle.
Mukavahan sellaista toki on lukea, ja ajatella, että joo, kyllähän minä olen ihan jees ja hyvä tyyppi. Eikä pienessä itsetuntoboostissa silloin tällöin ole mitään vikaa.

Mutta kyllä minua kiinnostaisi lukea, miten kaltaiseni voi olla hyvinkin levoton, keskittymiskyvytön ja kärsimätön, minkälaisiin tilanteisiin se voi ajaa, ja ennen kaikkea, miten niissä tilanteissa tulisi toimia, tai miten niitä voisi välttää.

Noh, eipä siitä sen enempää. Tehkää testi jos jaksatte, tai kiinostuitte.

Tämmöinen minä olen varmaan ollut aina. Jo kesällä 1983.

Kuva 21: Kun olin pieni

Siis en tajua, miksen vieläkään nuku

Miten olen vielä hereillä? Pitäisi pakata, sillä huomenna minut kyyditetään suoraan töistä kentälle, josta lähdetään Tyypin kanssa pääsiäiseksi Helsinkiin. Silti vielä on sata asiaa tekemättä, ja töihin pitäisi selvityä seitsemäksi.

Voi minua!

Päivä 20: erilaiset

Kotini

Täällä minä olen asunut lähes koko elämäni. Jossei oteta huomioon pyrähdyksiä Helsinkiin, Tampereelle, Pariisiin ja Pirttikoskelle.

Tämä on ensimmäinen asunto, josta on näin komeat näkymät.

Päivä 19: Täällä minä asun

Tunteet, nuo vaikeat pirulaiset

Menin jotenkin ihan jumiin tuosta eilisestä kuva-aiheesta. Se tuntui jotenkin liian abstraktilta. Pääni oli tyhjä, ja ajattelin koko ajan, että teen sen sitten myöhemmin.
Sitä myöhempää ei vaan sitten koskaan tullut.

Tässä nyt jonkinlainen räpellys. Palaan tämän päivän kuvaan myöhemmin.

Kuva 18: Tunteet
(Rullaavat eteen päin, kuten nämä pyöräilijät Pariisissa viime syyskuussa)

Vaali-ilta

Tässä päivässä ei paljon ylimääräisiä hetkiä ole, kun vaali-ilta pitää kiireisenä töissä. Onneksi sentää päivällä oli sen verran hengähdystaukoa, että pääsi täyttämään kansalaisvelvollisuuden.

Jännä ilta edessä, saa nähdä miten näissä vaaleissa käy.

Päivä 17: Hetki

Ja toinen hetki oli tietty vaalikahvien juonti. (Ja kakkupalojen syönti.)

Kveekari minussa

Tässä vaalihulinan keskellä testasin Tiinan kautta löytämäni uskontotestin. Ja kas, meikä on liberaali protestantti. Eli tulos on kai aikalailla sitä mitä olenkin, sillä kuulun ev.lut. kirkkoon, mutten ole kovin fundamentalistinen saati uskonnollinen. Olin kuitenkin jotenkin semisti pettynyt, sillä ajattelin, että olisin saanut jonkun tosi jänskän vastauksen. Ja löytänyt itseni ja vastaukset elämään. Pim vain.

Mutta siellähän niitä jännyyksiä olikin sitten sijalla 2 ja 3. Unitaariuniversalismin kannattaja sekä liberaali kveekari. Kveekari!
Ja olin viidenneksi myös uuspakana. Sekin on aika jännän kuuloinen.

Kiinostava oli myös neljännen sijan reformijuutalaisuus. Olen nimittäin aina pitänyt juutalaisuutta kiinnostavana, mutten ole koskaan perehtynyt tarkemmin ko. uskontoon. Ehkä nyt perehdynkin. Lukemista ainakin riittää, sillä onhan kyseessä yksi maailman vanhimmista uskonnoista.

Uskontotestin Top-10

1. Mainline to Liberal Christian Protestants (100%)
2. Unitarian Universalism (96%)
3. Liberal Quakers (95%)
4. Reform Judaism (77%)
5. Neo-Pagan (72%)
6. Orthodox Quaker (70%)
7. New Age (66%)
8. Sikhism (63%)
9. Mahayana Buddhism (60%)
10. Baha'i Faith (59%)

Skientologien puheille ei parane mennä, eikä mormoonien, eikä jehovien.

23. Scientology (34%)
24. Church of Jesus Christ of Latter-Day Saints (Mormons) (33%)
25. Nontheist (32%)
26. Christian Science (Church of Christ, Scientist) (23%)
27. Jehovah's Witness (23%)

Onpas tullut tämän testin myötä selattua wikipedian uskontoartikkeleita.

Työ

Olenkos koskaan valittanut siitä, miten inhoan näitä työviikonloppuja? Vuorokierrossa siis joka kolmas viikonloppu on töitä. Lauantai ja sunnuntai tehdään lähes koko päivä putkeen, 10 h kumpanakin. Yleensä olen viikonloppujen jälkeen ihan tööt. Toki puristusta ennen on kaksi päivää, ja niiden jälkeen yksi, vapaata. Mutta silti olen aina ihan poikki.

Vaikka aamupäivän etätyöskentelyn ja työpaikalle siirtymisen välissä on pari tuntia vapaata, koen jatkuvan hollillaolemisen uuvuttavana.

Mutta tänään ei ole ollut niin kamalaa. Sillä:

a.) heräsin jostain ihme syystä seitsemältä, ja ehdin tehdä leipätaikinan ennen työrupeaman aloittamista
b.) ulkona oli mahtava auringonpaiste, jonka lämmössä tehtiin Tyypin kanssa pitkä kävelylenkki
c.) lenkin jälkeen odotti kansainvälinen aamusauna. Aah!

Päivä 16: Mustavalkoinen omakuva
(Kuva on muutaman vuoden vanha. Onpas tukka kasvanut melkoisesti.)

Rakkaus

Menin jotenkin ihan jumiin tämän rakkauskuvan kanssa. On niin kauhiasti kaikkea mitä rakastaa, mutta kaikki tuskin haluaa naamaansa johonkin meikäläisen blogiin.

Niinpä nappasin tästä koneen yli otoksen yhdestä selkeästä asiasta mitä rakastan, ja sehän on ehdottomasti viikonlopun kiireettömät aamut, jolloin syödään Tyypin kanssa yhdessä ja rauhassa.

Coffee Housessa kaikki kahvit maksaa 0,90 senttiä ennen kello 11:tä. Tänäkin lauantaina kävin kipaisemassa meille latet harvinaisen tyylikkäässä kotiasussa. Not.

Päivä 15: Rakkaus

Talvea

Tämä on vuodelta 2006 Oulun Torinrannasta. Nyt tämän vuoden lumet ovat lähes sulaneet. Onneksi!

Päivä 14: Talvikuva

Päivääni valoa

Ottaisin juuri nyt mielelläni sisäisen annoksen valoa. Kiitos!
Muuten nimittäin nukahdan tähän työpisteelleni, ja nolaan itseni, kun herään näppiksenpainaumat ja kuola poskilla.

Hyppäsin eilisestä iltavuorosta aamuvuoroon. Jottei se ruhtinaallinen 9 tunnin tauko vuorojen välissä olisi liikaa, paloi Kajaanissa kerrostalo myöhään tiistai-iltana. Juuri kun olin nukahtamassa uutistuottaja soitti, ja niinpä uni siirtyi reilulla tunnilla eteenpäin, kun piti päivittää uutista kotoa käsin.

Noh, rapian viiden tunnin unillakin jaksaa, kun tietää, että päivä tuo tullessaan myös kaikkea kivaa. Tänään mennään ystävän kanssa jumppaan, jonka jälkeen haetaan kehutusta uudesta intialaisesta (Garam Masalasta) syömistä. Niitä äpöstäessä katsotaan myös viimeinen Millenium-leffa.

Ai niin, ja kerroinko, että edessä on myös kaksi päivää vapaata. Jez!

Päivä 13: Teema valo

(Kuva toissa juhannukselta, jolloin konkoilin aamun pikkutunneilla kotiin ja humalaisin silmin luulin asunnon olevan tulessa. Sehän olikin aivan uskomattoman hieno yöttömän yön aurinko!)

Sitä samaa rataa

Arki on ilta- tai aamuvuoroa. Tai arkivapaata. Arki on siitä riippuen joko väsynyttä tai todella väsynyttä heräämistä. Aamupissalla käyntiä. Pökkyröintiä pitkin keittiötä. Suihkua. Hampaitten pesua. Meikkaamista. Aamiaista tai aamiaisen mukaan tekemistä. Pyöräilyä. Tietokonetta. Naputtelua. Puheluita poliisille ja palokunnalle. Lukijakommenttien moderointia. Teetä. Kahvia. Lounasta. Sisu-pastilleja. Jumppaa. Suihkua. Kokkaamista. Sohvalla makaamista. Pussailua. Höpöttelyä.

Toisinaan kiukuttelua, tiuskimista, pääkipua. Unettomuutta, itkuisuutta, väsymystä ja mahakipua. Epäreiluutta, pyykkäämistä, siivoamista sekä hiljaisuutta. Sotkua, likaisia vaatteita, hakemattomia pyykkejä, täysiä roskiksia, viemättömiä palautuspulloja.

Aina musiikkia, radiota, ilta- ja lähtöpusuja, yövesilasi, facebookkia, lukemista ja keskiviikkoisin Aku-Ankka sekä herkkuleipä!

Arki on sitä, mikä saa vapaan ja viikonlopun tuntumaan huikealta. Arkea on nyt jatkunut vähän liian pitkään. Tulisi jo pian syksy ja vapaan kirjoittajan arki. Se taitaa olla vallan toisenlainen. Siinä taitaa olla vähemmän loppuunpolttamista?!

Päivä 12: Arkeni

Kräks, sanoo salama

Hassu päivä. Samanaikaisesti olen ollut ihan poikki, mutta jotenkin silti ihmeen energinen ja iloinen siitä, että on taas arki.

Vaikka viikonloppu oli huippuhauska ja ihana, on tuo juhliminen sen verran energiaa vievää, että on mukava päästä takaisin normirytmiin.

Illalla olin ystävän kanssa pumpissa. Hänellä on nyt viikon testikäynti omalle kuntokeskukselleni. On jännää ja mukavaa käydä pitkästä aikaa jonkun kanssa yhdessä jumpassa. Tähän asti niillä on tullut käytyä pääsääntöisesti yksikseen.

Opiskeluaikoina kävimme yhdessä, mutta siitähän on, hups, jo ainakin neljä vuotta.

Kuva ei liity tähän päivään mitenkään. Se liittyy siihen, mitten hullua ja käsittämätöntä on koko luonto. Se voi tehdä ihan mitä se itse haluaa. Mutta miten hienoihin (tai ainakin hienon näköisiin) juttuihin se pystyy!

Päivä 11: Hullua
(Kesä 2010)

1+1+1=sydän

Tämän piti olla täällä jo eilen, mutta kun lopulta kotiuduin Rovaniemeltä, unohdin koko asian. Onneksi viikko lähti käyntiin varhain, kun raahustin töihin jo seitsemäksi, joten tämäkin pääsi tänne vain kahdeksan tuntia liian myöhään.

Onnelliseksi minut tekevät nuo kaksi tyttöä, joiden jalat nojailee omieni seurana seinällä. Paljon on vettä virrannut Oulujoessa siitä saakka kun olemme tunteneet. Siitä huolimatta, vai juuri siksi, olemme keskenämme kotona.

Ei ole asiaa, josta ei voisi puhua. Ei ole sanoja, joita ei voisi sanoa. Kaikki on sallittua, kaikessa on turvassa.
Ja sitä iloa! Ja naurua! Kyllä näistä hetkistä saa virtaa vaikka koko loppuvuodeksi.

Voi teitä, ootte niin ihqdaa!

Päivä 10: Tämä tekee minut iloiseksi

PS: Arvaatteko mitkä on mun?

Mustissaan

On täytynyt niin kovasti juhlia rakkaiden ystävien kanssa Rovaniemellä, että jäi päivityskin eilen välistä. Tässä siis asu, jossa lähdetään hakemaan kaupasta kaikkea suolaista.

Päivä 9: Päivän asu

Since 2003

Tämä kuva on otettu muutaman viikon päästä päivälleen neljä vuotta sitten.
Siinä välissä on ehtinyt tapahtua kaikenlaista. Olen valmistunut, olen siirtynyt työelämään, olen leikannut hiukseni, olen kasvattanut ne takaisin, olemme muuttaneet, menneet kihloihin, ystäviä on lähtenyt uusiin kaupunkeihin, uusia ystäviä on tullut kuvioihin.

Mutta me olemme pysyneet. Kohta kahdeksan vuotta.

Tässä kuvassa eletään siis puolta väliä tätä taivalta. Ihan kivasti näyttää menevän. Kivasti menee nytkin.

Se on mukavaa, että on joku jota rakastaa. Ja joka rakastaa. Se taitaa olla se tärkein. Hän on mun tärkein.

Suukko sinne!

Päivä 8: Suosikkikuva

Kilde, niinq me yhden kerran käyneet sanomme

Keskellä synkintä talvea on ihan ok katsella kesäkuvia. Silloin voi sohvannurkassa muistella miltä lämmin aurinko tuntuu iholla ja kuinka virkistävää on päästä pulahtamaan joessa, kun koko kroppa on hiestä märkä.

Mutta huhtikuun alussa kesäkuvia ei kannata katsoa, sillä silloin ei jaksa enää odottaa. Se on jo niin lähellä, mutta silti niin kovin kovin kaukana.

Tämän tajusin tänään, kun etsin kuvaa, jota en ole koskaan julkaissut. Kilde-albumista löytyi joukollinen otoksia viime vuoden Roskildesta.
Ja voi ihanuus sentään!

Siellä sitä oltiin parhaan ystävän kanssa. Uskomattomassa paahteessa. Ihanaa musiikkia, ihania ihmisiä, ihana tanskalainen toimivuus ja vapaus. Oluen kanssa sai kuljeskella joka puolelle, mutta silti mitään ördäilyä ei juurikaan näkynyt.

Ja se tunnelma! Ja se musiikki! Ja Patti Smith!

Tässä ollaan pressipäkkärillä juomassa paikallista uutuutta, jota talven mittaan on valunut kotimaisiinkin ruokakauppoihin.

Ollapa nyt pimeässä heinäkuun yössä teltassa, ja kuulla miten kaukana raikaa läpi vuorokauden jatkuvat teknobileet, ja viereisessä teltassa rakkaudenteko.

Kesä <3

Päivä 7: Kuva jota en koskaan julkaissut

Miehet: ostakaa kukkia!

Siitä taitaaa nyt olla neljä vuotta. Kolme ainakin. Tai viisi.
Olin ensimmäistä (ja ainoaa) kertaa mykkäkoulussa Tyypille. Kolmantena päivänä elämäni valon päässä napsahti ja kuulin kun ovi kävi.
Jonkisen aikaa myöhemmin sain kuvaviestin, josta en ymmärtänyt mitään muuta kuin sen, että se oli otettu keittiössämme.

Kävelin keittiöön, ja siellä roikkui kirjahyllystä kukkapaketti. Paketissa oli orkidea. Hennon limen vihreä orkidea. Se oli niin kaunis.

Anteeksi tuli annettua ja pyydettyä, puolin jos toisin, ja solmut puhuttiin auki.

Sittemmin orkidea meinasi kuolla huomaamattoman kotimiehen hoidossa, eikä se näyttänyt kukan kukkaa vuosiin.

Kunnes vuosi sitten. Voi sitä riemua.

Nämä ovat vuoden sisällä jo toiset kukat. Ja näettekö nuput? Lisää on tulossa!

Päivä 6: Teema vihreä

(en suostu käyttämään lainausmerkkejä, joissa tuo vihreä ohjeistuksessa on, kun en ymmärrä niiden tarkoitusta tässä. Olen vähän sellainen lainausmerkkinatsi.)

Pikkiriikkinen sukukatsaus

Tämä kuva on vuodelta 1948, ja pikkuinen mytty on äitini. Hän oli isoäitini ensimmäinen ja isoisäni toinen.

Äiti on suurta ikäluokkaa. Sodan jälkeen syntyneitä. Äiti ja vanhempansa asuivat pitkään Helsingissä Vironkatu 9:ssä yhdessä isoisäni vanhempien kanssa. Asunto oli kuulema pieni, mutta se oli yleistä. Oli tultava toimeen siellä ja niillä mitä oli.

En tavannut koskaan isoisääni, vaikka jaamme saman työpaikan. Hän oli päätoimittaja, minä loppuun ajettu pätkäläinen. Isoisäni kuoli vajaa kymmenen vuotta ennen syntymääni.

Olisi hienoa kuulla mitä mieltä hän olisi nykyajan työkulttuurista, journalismista sekä elämästä noin yleensäkin. Olisi ollut hienoa jos olisi ollut vaari, jonka luokse mennä.

Valitettavasti ei ollut kummaltakaan puolelta.

Päivä 5: Vanha kuva

Palloa hangessa

Hui, oli kyllä melkoisen haipakka viikonloppu. Umpihangessa jalkapallon perässä kirmaaminen oli erittäin riemuisaa, mutta todella rankkaa. Yksikin pyrähdys pallon perään vei totaaliset voimat, ja oli pakko pyytää vaihtomies paikalla. Onneksi hengityksen tasaantuessa pallon perässä jaksoi juosta entiseen malliin.

Viime yönä tuli nukuttua kuin tukki, sillä pelaamisten jälkeen bailattiin joukkueen kanssa niin kovin, että uni jäi melko vähiin. Eilinen tunnin junamatka sujui melko kärsivissä merkeissä, ja olin helpotuksesta soikea kun pääsin kotiin.

Eilinen menikin sitten sängyn pohjalla gilmoren tyttöjä katsoessa, ja illalla sen verran ryhdistäytyessä, että siirryin sohvalle ystävän kanssa katsomaan Millenium-trilogian toisen osan.

On se urheilu vaan niin rankkaa :)

Tässä muuten myös viime viikon liikunnat. Vaikka välissä onkin ollut muutama viikko, etten ole niitä merkannut, olen yhtä hirveää angstausromahdusviikkoa lukuunottamatta saanut pidettyä kiinni edes siitä kaksi kertaa viikossa -liikkumisesta.

Liikunnat vko 13

ma 28.3. piloxing, 55 min.
ti 29.3. energy, 55 min.
ke 30.3. piloxing, 55 min.
to 31.3. lepo
pe 1.4. pumppi, 55 min.
la 2.4. umpihankifutista, 96 min.

Ja palloiluun liittyy myös neljännen päivän kuva. Kuva on viime kesän rockfutiksista, ja voi miten hauskaa siellä oli, vaikka sähläsin ja tein nolon käsivirheen. Onneksi meillä on maailman paras ja ihanin joukkue, eikä siinä porukassa haittaa.

Päivä 4: Harrastus

Perheenjäsen

Minulla on melko pieni suku, mutta suuri perhe. Varsinkin vuoden 2003 jälkeen perhe tuntuu vain kasvavan kasvamistaan. Minulla on kolme sisarusta, ja olen viiden pikkutytön sekä yhden pikkumiehen ylpeä täti. Tähän kun lisätään puolisot, istuu ruokapöydässä parhaimmillaan 15 henkeä.

Sen sijaan uusin perheenjäsen saapui elämääni jouluaattona, eikä hän onneksi vie kovin paljon tilaa. Nimittäin siskoni (joka ei ole mikään käsityöihminen) oli virkannut minulle omin pikku kätösin tämän suunnattoman suloisen amigurumin.

Pallopää on minulle erittäin rakas, ja se nukkuu yöt vieressäni.

Päivä 3: Perheenjäsen

Suosikkitavara

Tämä postaus piti olla täällä jo eilen, mutta päivittäminen ja kuvien lataaminen ei onnistunut kännykällä, enkä koko päivänä päässyt koneen ääreen.

Olin nimittäin Kemissä Mimmirock-futisturnauksessa. Ja futistahan pelattiin hangessa. Vaikka otteluaika oli pelkkä 2x12min. olin aivan umpikuollut turnauksen jälkeen.

Mutta voihan pojat, että oli mukavaa! Tulimme neljänsiksi, ja yhteishenki oli palkinnon arvoista.

Mietin junassa matkalla Kemiin, että mikähän on oma suosikkitavarani. Ensimmäisenä mieleen tuli pyörä, mutta sitten totesin olevan enemmän väline kuin tavara.

Vastaus kysymykseen tuli kuin itsestään kun ryhdyin etsimään laukusta jotakin. Vähän väliä käteeni osui jotain, joka ei ollut se mitä hain, mutta sen sijaan jotain rakasta.
Nimittäin kynä.

Töidenkin vuoksi kynä kulkee aina mukana kuin itsestään, mutta se, että niitä äkkiseltään oli kerääntynyt kassiin kolmekin kappaletta, ei ole edes ihmeellistä.

Päivä 2: Suosikkitavarani

Kuvakuukausi

Hei vaan,

johan menee hulluksi, kun kaksi postausta päivässä. Mutta sama se sille, sillä huomasin Tiinalta, että nyt voi kuvittaa huhtikuuta.

Minä haluan kuvittaa huhtikuuta!

Tässä olkoon siis ensimmäinen kuva n. kuukauden takaa, jolloin olin yksin töissä (muuta paitsi siivoja tulee kahdeksalta) ja olin liian laiska kävelläkseni vessaan katsomaan peilistä menikö hiukset hyvin. Siispä katsoin kuvan kautta.

Tästä kuvasta kilpaili tämä, ja syyskuussa strasbourgilaisessa taksissa samasta asiasta otettu kuva. Tuolloin ranskalainen taksikuski oli kuolla nauruun, kun selvensin mitä oikein olin tekemässä.

Sen jälkeen otinkin kamerasta suljinäänen pois.

Päivä 1: omakuva

En edes yritä selitellä

Siinähän hurahti sitten lähes kuukausi bloggaustaukoa. Mikä lie minut pitänyt täältä pois. Syytän töitä, kevätmasennusta ja yleistä angstia.

Tai korjataan, ei minulla ole yleistä angstia per se, mutta jonkin sortin alavire iskee heti kun on hetki vain olla.

Ja se jos mikä on raivostuttavaa. Kun niinä hetkinähän pitäisi nimenomaan, vain olla. Samaan aikaan koen kuitenkin kasvavaa riemua tästä ihanasta valon määrästä, joka sen kun jatkuu ja jatkuu.

Huhtikuu tulee menemään ohi melkoisella vauhdilla. Lauantaina meillä on umpihankifutisturnaus Kemissä, ensi viikolla karkaan Rovaniemelle, sitten on töitä ja sitten pääsiäinen Helsingissä.

Hui, kohta tupsahtaa heinäkuu ja minusta tulee rouva.

Joko odotatte innolla syksyä, jolloin ryhdyn freeksi ja blogistakin tulee varmasti sen myötä pelkkä onnen ja auringon tyyssija?!