Esteetön

Tämähän on kohta pelkkä hääblogi. No, ehkä se annetaan anteeksi. Jahka syksy ja arki koittaa, saanevat arkisemmatkin asiat enemmän palstatilaa.

Tänään postista tupsahti kirje. Ja kirjeen mukaan tulevalle avioliitolle ei ole esteitä. Joka on tietysti ihan kiva.

Alkuviikosta koin melkoisia sydämentykytyksiä kun sain puhelun papiltamme, joka kertoi, ettei meillä ole kirkkovarausta hääpäivällemme.

Itsehän olin toki tehnyt varauksen jo syyskuuss 2009, ja tarkistanut sen olemassaolon tänä keväänä. Jostain syystä, jossain vaiheessa se oli kuitenkin hävinnyt järjestelmästä.

Onneksi asia selvisi lopulta niin, että meidän vihkiaika pysyy samana, sillä toinen pari suostui ystävällisesti siirtämään omaansa puoli kolmeen.

Aamu näytti pilviseltä ja oli jo valmis hylkäämään ystävän kanssa tehnyt auringonotto suunnitelmat, mutta nyt en ole enää varma. Siellä taitaakin olla aika nätti päivä.

Viikonloppu töitä, joten täytyy nauttia.

Aika, tuo hassu ja vikkelä ystävä

Aika on lentänyt.
Edellinen postaus on kirjoitettu lähes päivälleen kuukausi sitten. Sen jälkeen on ehtinyt tapahtua yhtä jos toista.

Tyyppi täytti 30. Juhlimme sitä. Ja monia muita pienempiä juhlia sen jälkeen.

Viime viikonloppuna olimme Tukholmassa katsomassa Seinfeldin stand-up keikkaa. Se oli huikean hauska. Ja Tukholma: yhtä kaunis kuin aina ennenkin.

Hääkutsutkin tulivat painosta ja lähtivät matkaan viime viikolla.

Morsiuspuku saapui viikko sitten. Se on I-H-A-N-A! Jos voisin, olisin koko ajan se päällä.

Tänään kävimme jättämässä esteiden tutkinnan seurakunnalle.

Kaikki nämä asiat saivat minut konkreettisesti ymmärtämään, että kuuden viikon kuluttua menemme naimisiin. Ihan oikeasti.

Ja sitten minusta tulee ihan eriniminen. Sellainen terävä ja kaksitavuinen.

Samalla ymmärsin myös, että kuuden viikon päästä jään pois tästä työstä, jossa on niin kovin tiiviisti kulunut viimeiset kolme vuotta. Häämatkan jälkeen koittaa sitten freelanceriys.

Se on aika jännittävää.

Tämä kesä ja nämä kuusi viikkoa menevät hujauksessa. Katsoin juuri kalenteria, eikä ennen häitä ole kuin yksi vapaa viikonloppu. Muina on töitä, kolmikymppisiä, juhannus ja ystävän häät sekä polttarit.

Mihin se aika sitten menikin? Mihin se aina menee?

Aika lentää, ja tahti kiihtyy

Kappas kun en ole yllättynyt siitä, etten saanut vietyä 30 kuvaa -ketjua loppuun. Se on jotenkin just niin minua. Innostun, ja säntään asioihin, ja sitten iskee stoppi. Tai ei mikään tietoinen stoppi tai vastareaktio, vaan enemminkin unohdus, jonka jälkeen asia vain venyy ja venyy.

No, yritän joskus jotakin toista paremalla onnella.

Ymmärsin kaiken vappu- ja pääsiäishumun jälkeen, että nyt todella eletään jo toukokuuta. Se tarkoittaa sitä, että hääpäivään on enää 2,5 kuukautta aikaa.

Samalla hetkellä iski myös pieni paniikki.
Miten ihmeessä kaikki hoituu ajallaan? Miten ihmeessä kaikki saadaan valmiiksi? Miten ihmeessä kaikki tulee toimimaan ja hoitumaan kunnolla?

Meillä tulee olemaan melko isot häät. Tällä hetkellä vieraslistalla on n. 180 henkeä, joista lapsia on reilu 20. Oletettavaa myös on, että kaikki tuskin pääsevät paikalle.
Meillä on molemmilla pienet suvut, mutta laaja ystäväpiiri. Lisäksi vanhemmillanni on sankka ystäväjoukko (lapsineen) joiden kanssa olen kasvanut ja viettänyt aikaa syntymästäni saakka. Siitä sitä kertyy populaa aivan huomaamatta.

Koska rakastan kokkaamista, näpertämistä ja suunnittelemista, toiveissani on, että lähes kaikki häihin liittyvä tehdään/valmistetaan itse. Tämä onkin se seikka, joka mahdollistaa moisen väkimäärän kutsumisen.

Lisäksi sen mahdollistaa vanhempiemme maksumiehen ominaisuus.

Toivomme voivamme maksaa kuluista osan, ja esimerkiksi pukuni, kampaajani, meikkaajani jne. maksan itse.

Suunnaton apu on ollut myös ystävistä, joilta olen häpeilemättä pyytänyt apua, kun olen sitä tarvinnut. Ja ovatpa nuo nurkumatta auttaneet. Kuten vappuna, jolloin raastoimme lähes sata sitruunaa limoncelloa varten.

Minulla ei ole vielä pukua. Mutta ei ole sulhasellakaan. Kampaajan ja meikkaajan olen varannut. Tosin sen verran myöhään, että meikkaukseni on klo: 13, kun vihkiminen alkaa klo: 14.
Kirkko ja juhlapaikka on varattu jo 1,5 vuotta sitten.

Minulla on melko tarkat suunnitelmat siitä, millaisia asioita häissämme tulee olemaan (kuten lautasliinojen taittelumallit ja paikkakortit), sen sijaan en ole vielä lainkaan perehtynyt siihen millaisia kesäkukkia viljellään sillä aarilla, jonka kaupungin vuokrapalstoilta vuokraan.

Me nimittäin myös valmistamme ruokatarjoilun itse. Tarjoiluiden onnistumiseen uskallan luottaa, sillä isäni on järjestänyt ennen näitä häitä jo kahdet (lähes samankokoiset) sisarusteni häät, sekä lukuisia suuri synttäreitä ja lakkiaisia.
Alkuruoka salaattibuffettia varten vuokraan kaupungilta toisen aarin, jossa kasvatamme omat salaatit. Tähänkin uskallan luottaa, sillä viimevuonna perustimme ystävieni kanssa ruokakollektiivin, jonka kanssa viljelimme vuokrapalstalla hyvällä menestyksellä salattia, perunaa, sipulia, retiisia ja porkkanaa.

Siitä sainkin idean, että miksi ihmeessä emme käyttäisi häihin itseviljeltyjä tuotteita. Kaupungin vuokrapalstat kun ovat verrattain edullisia (15 €/kesä), ja lisäksi ne sijaitsevat lähellä keskustaa.

Tänään meinasi nousta kylmähiki pintaan, kun luin hääfoorumeilta, miten puku kannattaa tilata jo neljä kuukautta aiemmin. Sekunnissa näin itseni alttarilla jossain surkeassa kesämekossa ja olin pillahtaa itkuun.

KUNNES rauhoitun ja muistin, että olen luvannut jo aiemmin itselleni, etten enää eksy moisille palstoille. Niillä nimittäin kukkii inhottava nokittelun ja dissauksen ilmapiiri. JA että loppujen lopuksi sillä ei ole mitään väliä missä vaatteissa minä siellä Tuomiokirkossa seison, kunhan Tyyppi seisoo vieressä, ja rakkaimmat istuvat penkeissä.

Nyt on kaikki niin hyvin/ Oltaispa tälleen ikuisesti/ Voi kun voitais joskus sanoo/ 'et meidän rakkaus kaiken kesti.

-Samae Koskinen: Hän, jolla on kaikki

Siis en tajua, miksen vieläkään nuku

Miten olen vielä hereillä? Pitäisi pakata, sillä huomenna minut kyyditetään suoraan töistä kentälle, josta lähdetään Tyypin kanssa pääsiäiseksi Helsinkiin. Silti vielä on sata asiaa tekemättä, ja töihin pitäisi selvityä seitsemäksi.

Voi minua!

Päivä 20: erilaiset

Since 2003

Tämä kuva on otettu muutaman viikon päästä päivälleen neljä vuotta sitten.
Siinä välissä on ehtinyt tapahtua kaikenlaista. Olen valmistunut, olen siirtynyt työelämään, olen leikannut hiukseni, olen kasvattanut ne takaisin, olemme muuttaneet, menneet kihloihin, ystäviä on lähtenyt uusiin kaupunkeihin, uusia ystäviä on tullut kuvioihin.

Mutta me olemme pysyneet. Kohta kahdeksan vuotta.

Tässä kuvassa eletään siis puolta väliä tätä taivalta. Ihan kivasti näyttää menevän. Kivasti menee nytkin.

Se on mukavaa, että on joku jota rakastaa. Ja joka rakastaa. Se taitaa olla se tärkein. Hän on mun tärkein.

Suukko sinne!

Päivä 8: Suosikkikuva

Miehet: ostakaa kukkia!

Siitä taitaaa nyt olla neljä vuotta. Kolme ainakin. Tai viisi.
Olin ensimmäistä (ja ainoaa) kertaa mykkäkoulussa Tyypille. Kolmantena päivänä elämäni valon päässä napsahti ja kuulin kun ovi kävi.
Jonkisen aikaa myöhemmin sain kuvaviestin, josta en ymmärtänyt mitään muuta kuin sen, että se oli otettu keittiössämme.

Kävelin keittiöön, ja siellä roikkui kirjahyllystä kukkapaketti. Paketissa oli orkidea. Hennon limen vihreä orkidea. Se oli niin kaunis.

Anteeksi tuli annettua ja pyydettyä, puolin jos toisin, ja solmut puhuttiin auki.

Sittemmin orkidea meinasi kuolla huomaamattoman kotimiehen hoidossa, eikä se näyttänyt kukan kukkaa vuosiin.

Kunnes vuosi sitten. Voi sitä riemua.

Nämä ovat vuoden sisällä jo toiset kukat. Ja näettekö nuput? Lisää on tulossa!

Päivä 6: Teema vihreä

(en suostu käyttämään lainausmerkkejä, joissa tuo vihreä ohjeistuksessa on, kun en ymmärrä niiden tarkoitusta tässä. Olen vähän sellainen lainausmerkkinatsi.)

En edes yritä selitellä

Siinähän hurahti sitten lähes kuukausi bloggaustaukoa. Mikä lie minut pitänyt täältä pois. Syytän töitä, kevätmasennusta ja yleistä angstia.

Tai korjataan, ei minulla ole yleistä angstia per se, mutta jonkin sortin alavire iskee heti kun on hetki vain olla.

Ja se jos mikä on raivostuttavaa. Kun niinä hetkinähän pitäisi nimenomaan, vain olla. Samaan aikaan koen kuitenkin kasvavaa riemua tästä ihanasta valon määrästä, joka sen kun jatkuu ja jatkuu.

Huhtikuu tulee menemään ohi melkoisella vauhdilla. Lauantaina meillä on umpihankifutisturnaus Kemissä, ensi viikolla karkaan Rovaniemelle, sitten on töitä ja sitten pääsiäinen Helsingissä.

Hui, kohta tupsahtaa heinäkuu ja minusta tulee rouva.

Joko odotatte innolla syksyä, jolloin ryhdyn freeksi ja blogistakin tulee varmasti sen myötä pelkkä onnen ja auringon tyyssija?!

Sensuuri iski

Ensimmäisen kerran elämässäni sensuroin omaa blogikirjoitustani. Se oli liian lähellä. Se oli liian henkilökohtainen. Tuntuu tylsältä, mutta olen varma, etten halua julkaista sitä täällä.
En halua joutua selittelemään.

Huoh, kaikki on ihan mälsää. Kaikki on raivostuttavaa. Kaikki on uuvuttavaa.

"Onko parempi tuntea raivokasta vihaa kuin olla tuntematta mitään? Onko parempi olla pahantuulinen ja katkera kuin välinpitämätön ja kylmä."

Tämä on huono päivä. Eilinen oli huono päivä. Minusta tuntuu, että tällä viikolla näitä huonoja päiviä tulee riittämään.

Viikon 7 urkat

ma 14.2. piloxing 55 min.
ti 15.2.
ke 16.2.
to 17.2. corepulse 55 min.
pe 18.2. cycling+core+venyttely 90 min.
la 19.2.
su 20.2.

Väsynyt tiistai

Eilinen nukkumaan meneminen päättyi lopulta todelliseksi nukkumisen yrittämiseksi. Loppujen lopuksi nukuin reilun kaksi tuntia ennen töitä.

No, onneksi heti kotiin päästyäni otin pitkät tirstat. Koko päivä on mennyt melko koomaillessa, ja käytiinkin Tyypin kanssa vuokraamassa muutama leffa. Leffaeväänä oli eilen leipomaani suklaamoussekakkua. Se oli hyvää!

Joulukuun 7.

Ite tein!

Joulukalenteri osa 2

Tänään olen ollut liian vähän ulkona. Sen tuntee nuhjuisuudesta ja velttoudesta. Jotenkin näin iltavuoroviikkoina sitä helposti vaan lipsahtaa aamu-/iltapäiväpuuhailuun, ja ennen kuin huomaakaan, on aika lähteä töihin.

Jos huomenna olisin reipas, ja menisin heti aamusta vaikka juoksemaan.

Tämänpäiväiseen puuhasteluun kuului kokkailu. Tein nimittäin Tyypille piirakan. Sen valmistuttua tein myös vakaan päätöksen ruveta merkkaamaan kaikki pakkaseen laittamani ruuat.

Kävi nimittäin niin, että sulattamistani kolmesta taikinajämäpalloista yksi oli makeaa piirakkataikinaa, yksi suolaista piirakkataikinaa ja yksi pastataikinaa. Tulipa harvinaisen mielenkiintoinen piirakka.

No, kiltisti se Tyyppi sitä söi. On se vaan niin kohtelias!

Joulukuun 2.

Omituinen kolmen taikinan piirakka. Ite tein!

Pukujen puku

Hiii, löysin eilen hääpuvun johon ihastuin!
Se on ihana. Tosin löysin sen netistä, joten vielä ei ole tietoa miten se mulle sopisi. Pitää tässä joskus mennä katsastelemaan josko löytyisi paikallisista morsiusliikkeistä jotakin samantyyppistä.

Ajattelin joka tapauksessa tilata pukuni netistä. Ovat siellä sen verran edullisempia. Olen myös kuullut hyviä kokemuksia netistä tilaamisesta, joten suurta pelkoa epäonnistumisesta ei ole. Lisäksi ainakin noissa kaupoissa joita olen katsonut, on ollut melko hyvä palautusmahdollisuudet jos jotakin menee vikaan.

Koska olen sen verran perinteinen, etten halua Tyypin näkevän pukua ennen hääpäivää laitan siitä tänne vain pikkuruisen yksityiskohdan. Heinäkuun 23. päivän jälkeen sitten koko kuvan.


Vielä tämä ilta töitä ja sitten vapaa viikonloppu. Ihanaa!

Söpöilyä

Ihan pakko oli tännekin laittaa linkki tuonne ehkä maailman suloisimpaan blogiin:

Kuva täältä.

Eilen oli Suomen historian kuumin päivä. Minä vietin sen töissä, joessa, rannalla ja vanhempien luona suunnittelemassa ensi kesän häitä.

Se oli hyvä päivä.

Nyt ymmärsin, että viikko sitten käynnistyi viimeinen vuosi tämän nimisenä. On se jännää!

Tyyppi palasi kaupunkiin

Kesä on alkanut, ja se tarkoittaa kaiken muun kivan lisäksi sitä, että Tyypin koulu loppui Torniossa ja hän on tullut takaisin Ouluun. Jei!

Sunnuntaina onni konkretisoitui kun tajusimme, ettei ole mitään hoppua nukkumaan, sillä Tyypillä ei ole varhaista lähtöä bussiin, ja minulla on vapaapäivä.
Menimmekin sitten iltapäivällä Hollihaa'an potkimaan jalkapalloa.

Mulla on uusi hurahsuskohde, kun vuokrasimme kavereiden kanssa kaupungilta aarin maata. Suunnitelmat ovat suuret, ja aiomme viljellä siellä niin pottua, porkkanaa, härkäpapua, sipulia, salaattia, herneitä, kehäkukkia ja vaikka mitä.

Suunnitelmat tuntuvat tosin vielä melko kaukaisilta, sillä palstamme on kuulema männä vuosina ollut jonkun laiskurin hoidossa, ja nyt se kasvaakin juoluvehnää niin maan pirusti.
Ja voin kertoa nyt vajaan viikon tilallisen kokemuksella, että sen kitkeminen se on pirullista puuhaa.

Viime viikolla muutettiin Tyyppi kotiin. Tornion asunto oli ankea ja karu.

Samalla reissulla kävimme Haaparannassa ja Ruotsin puollella Kukkolankoskella. Oli aika komeasti virtaava forsen.


Nyt pitää suunnistaa nukkumaan, sillä aamulla työt ja illalla tilallisen rankkaa raadantaa.

Musiikkia

Maaliskuusta tuli näköjään keikkakuukausi. Kuu on vasta puolessa välissä, ja olen käynyt useammalla keikalla kuin pitkään aikaan. Matalat Majat, PMMP, Manna ja Chisu. Kaksi viimeisintä viime viikonlopun aikana.
Molemmat olivat upeita. Molemmat olivat kauniita. Molempien ääni kulki selkäpiitä pitkin ja nosti karvat pystyyn. Aikamoista!

Launtaina käytiin Tyypin ja ystävän kanssa katsomassa mainio dokkari Freetime Machos. Kun ei antanut hetkittäin semi-rasittavuuteen nousevan äijäjunttiuden haitata, oli oululaisen Suomen paskimman rugby-joukkueen seuraaminen hulvatonta.
Niin ja lauantaina tapasin jo toistamiseen Elsa-neidin. Ja tällä kerralla olin jopa niin cool, etten koko ajan hehkuttanut, kuinka ihana Elsa on.

Tyypillä oli hiihtoloma, joten poikkeuksellisesti elettiin samassa kaupungissa reilu viikko. Se johti lauantaiyönä pitkään keskusteluun. Tuntui hyvältä puhua asioista, joita itsekseen pyörittelee ja pähkäilee. Puhumisen voimaa ei käy aliarvioiminen.

Note to self: keikoille korkkarit, jos et halua:
a.) kipeää niskaa ja pohkeita varvistelusta
b.) tuijotella edessä olevia selkiä 3/4 keikasta

Loppuun vielä suokkari.
Oi, jos tämä olisi julkaistu vuosituhannen alussa, olisi tämä ollut voimabiisien voimabiisi!

Nyrkkimies

Viikonloppuna oli kivaa. Oli monia hauskoja juttuja, kuten Pirkojen pikkujoulut ja treffit 6-vuotiaan veljentytön kanssa. Kävimme Taidekoulun Taiteidenyössä kuuntelemassa Soivaa Siileä. Omaksi suosikikseni nousi ehdottomasti kappale nimeltään Nyrkkimies.

Eilinen oli melkoinen völläyspäivä kun ei ollut edes teatteritreenejä. Yritin muka harjoitella vuorosanoja, mutta ei siitä tullut mitään. Masennuin urakan edessä heti alkuunsa. Plari on varmaan 15 sivua pitkä ja lähes kaikki siinä on omia vuorosanojani. Vastanäyttelijä rooli kun on olla puhumisen lopettanut näyttelijätär. Ensi-ilta on onneksi vasta tammikuussa, että ehkä vielä on varoaikaa.

Tyyppi lähti aamulla viiden jälkeen Tornioon. Tällä kertaa ei myöhästynyt bussista. Alkusyksy meni oman itsenäisyyden huumassa ja jotenkin fiilistellessä omaa aikaa ja tilaa. Nyt on alkanut iskeä myös ikävä. Kyllä se on aika kivaa, kun tuollainen köriläs pyörii nurkissa.

Anti-Midas

Omistan kosketuksen joka muuttaa kaiken huonoksi.
Siltä ainakin tuntuu, kun jälleen juttuni siirtyi eteenpäin ja lisäpengonan alle. Ehkä minä en vain osaa. Olen liian yksinkertainen, että voisin tehdä hienoja analyyseja tai johtopäätöksiä. Argh! Tämä on niitä päiviä, jolloin kyrsii heti ensi hetkistä lähtien.

Syksy on muuttunut talviseksi. Ulkona ei pärjää ilman lapasia ja pimeä tulee koko ajan aikaisemmin. Tänään maassa oli jäätynyttä loskaa/lunta. Hengitys höyryää ja ruoho narskuu askelten alla. Hetkittäin kaipaan sitä sateista, mutta vielä lämmintä syksyä, jolloin puut loistavat punaisen ja oranssin väreissä. Oliko sitä tänä vuonna ollenkaan?

Tyyppi on tämän viikon syyslomalla. On kivaa vaihtelua tähän semisinkun arkeen. Ongelmaksi taitaa ainoastaan muodostua kuorsaaminen, jota kuulema nykyään harrastan. Tyyppi aikookin ostaa mulle lahjaksi nenälaastareita.

Blogijumi

Ilmeisesti menin niin onnenhuumaan tästä vaihtuneesta siviilisäädystä, että iski kaamea bloggausjumi. Tai ehkä syynä on ollut hoppuviikko ja Tyypin Tornioon lähdön valmistelu.

Eilen siis käytiin muuttamassa mies sänkyineen ja pöytineen melko ankeahkoon opiskelijayksiöön. Toisaalta, eihän tuolla niin väliä, kun ei hän kuulema aio viettää siellä kuin viikot. En oikein osaa vielä olla mitään mieltä tästä uudesta tilanteesta, sillä olin kotiinpäästyä niin poikki, että en edes tajunnut olevani kotona yksin.

Nyt pyörähti käyntiin kesän viimeinen työviikko, jonka jälkeen aion ottaa hurjan rennosti seuraavat kaksi viikkoa. Sen jälkeen odottelenkin, josko täältä sorvin äärestä soitettaisiin hommiin. Viime viikolla sain lohduttavan s.postin, että näin luultavasti tulee käymään, eikä maalaamani kauhukuvat täysin turhasta ihmisyydestä taidakkaan toteutua.

Lopuksi vielä pari laadukasta kännykkäkamerakuvaa Delfinaarioista. Nuo delfiinit olivat kyllä niin liikuttavia, että itkin läpi esityksen. Miten ne onkin niin älykkäitä!

Ja sitte vielä se sormuski.

Ihmehedelmä

Viikko on nyt hurahtanut kesätöissä. Eikä tässä nyt muuta kovin erilaista ole koko kuluneeseen kevääseen, kuin säännöllisempi työaika ja hiukan eri tehtävät. Olen päässyt jopa taittamaan, joka on mukavaa, mutta näin aluksi hiukan hankalaa ja vaativaa. Kertovat kuitenkin nuo kokeneemmat kollegat, että ajan kanssa sen oppii. Toivottavasti niin!
Pidän tästä osastosta jonne olen päässyt. Ja vaikka aamuisin hiukan meinaa nukuttaa, on joka päivä kiva tulla töihin.

Jännittävintä mitä viime aikoina on tapahtunut on ihmehedelmän/-marjan maistelu. Kyseessähän on siis marja, josta löytyy ensimmäinen merkintä vuodelta 1725, kun kartografi Chevalier des Marchais näki Länsi-Afrikan matkallaan, miten paikallistet söivät marjoja ennen ateriaa. Marjan juju on siinä, että se muuttaa happaman maun maistumaan makealta.

Lauantaina siis kokeilimme marjasta tehtyjä puristeita, joita Tyypin siskon ystävä oli tilannut. Vaikka minua aluksi jännittikin, paketin siisti ulkomuoto, luvattu lyhyt kesto (15-20min.) ja EU:ssa pakattu paketti vakuuttivat epäilyni. Tarjolla oli sitruuna-, ananas-, mandariini-, greippi- ja omenalohkoja, vinegar-sipsejä, piimää, olutta sekä kuivaa kuohuviiniä. Tabletti laitettiin kielen päälle ja imeskeltiin.

Ensimmäiseksi maistoin kuivaa kuohuviiniä, joka maistui aivan makealle lajitoverilleen. Jos minut olisi laitettu makutestiin, en luultavasti olisi erottanut niitä toisistaan. Sitruuna ja greippi olivat parhaimpia, hyvin makeita, mutta silti itsensä makuisia. Omenaa en kokeillut, koska altsu. Ananas oli aika samanmakuinen kuin muutenkin.
Mandariineistä tuli aivan kalan makuisia, mutta tämä saattoi johtua siitä, että mandariinit olivat jo vähän huonoksi menneitä (jonka maistoimme, kun testasimme niitä ilman pilleriä). Olut oli aika äklöä, samoin kuin piimä. Vinegar-sipsit sen sijaan olivat melkein yhtä hyviä kuin normaalisti.

Hauska kokemus, jota varmasti tulee kokeiltua myöhemminkin. Pillereitä ei myydä suomessa, koska:

Eviran asinatuntija kertoi, että lokakuussa oli tullut tietoon, että Suomessa on
myynnissä sekä kaupoissa että internetin kautta glykoproteiinia sisältäviä Miraculinnimisiä
tabletteja. Miraculinia saadaan Länsi-Afrikassa kasvavan hedelmäpuun
(Synsepalum dulcificum) hedelmistä. Hedelmä ja siitä saatavat elintarvikkeet ml.
ravintolisät luokitellaan uuselintarvikkeiksi, joille ei ole haettu markkinointilupaa. Näin
ollen luvattomasti markkinoillla olevat tuotteet edellytetään vedettäväksi pois markkinoilta.

Lähde: Uuselintarvikelautakunnan kokous 6/2008

Netistä pillerikauppiaita löytyy vaikka kuinka. Sieltä siis googlaamalla varmasti löytää mieluisan kauppiaan jos heräsi halu kokeilla. Suosittelen, oli se sen verran jännää. Tiesipä tuo englanninkielinen Wikipedia kertoa, että marjaa/siitä tehtyä puristetta on yritetty tuoda aiemmin markkinoille laihduttajille, diapeetikoille ja esm. kemoterapian takia ruuan tylsäksi maistavalle väestölle suunnattuna, mutta huhu väittää, että sokeribisnes on torpedoinut yritykset. Niin tai näin, jännää on.

Ylläri postissa

Tänään töistä palattuani odotti kotona mukava yllätys. Salainen blogiystäväni oli muistanut minua paketilla!! Olen niin malttamaton, että avasin paketin ennen kuin tajusin, että siitähän olisi voinut napata kuvan.

Paketti paljastui maukkaaksi. Posti oli kiikuttanut minulle pussillisen salmiakkiakarkkeja, pussillisen lakritsikarkkeja, kaksi patukkaa Fazerin uutta exclusive -suklaat, kynsilakan ja ihanan kaulakorun!
Vasta kuvia koneelle ladatessa huomasin, että unohdin kynsilakan kuvasta. Pääsette ihailemaan sitä sitten kynsissä. Kaulakoru on todella sievä ja juuri tuon tyyppisiä monikerroksellisia olen katsellut kaupoissa. Kiitos siis salaiselle blogiystävälleni, yllätys oli oikein mieluisa!

Eilen töistä soitettiin ja vaihdoin tämän viikon iltamoderoinnit aamuvuoroon uutistoimituksessa. Tänä aamuna kaduin päätöstäni, sillä hyppääminen illasta aamuun on aina hiukan nihkeää, kun unta ei kuitenkaan saa säädylliseen aikaan.

Sain kuin sainkin itseni kammettua ylös. Ulkona odotti yllätys, nimittäin aika sakea sumu. Tuli ikävä viime viikon aurinkoisia aamuja.

Lauantaina olimme Tyypin kanssa maakuntamatkalla Liminganlahden lintutornilla. Menimme paikalle bussilla, joka sekin oli aika hauskaa. Harmiksi emme paljon lintuja nähneet. Kuoveja ja lokkeja (Tyyppi tunnisti, en minä. Paitsi lokin.)

Jostain syystä olin ehkä eniten mielissäni pitkospuista.

Lintutornin portaat olivat tosi jyrkät.

Meri oli vielä paikoittain aika jäässä ja sen läheisyydessä olikin huomattavasti kylmempää kuin muualla.

Eväät maistuvat parhaalta ulkoilmassa. Voin myös hyvällä omatunnolla suositella kaikille ruispaahtoleipiä, joiden välissä on maapähkinävoita ja vuohenjuustoa!
Naapuripyödässä syötiin vastakäristettyjä makkaroita.

Tapahtui jännä ilmiö, kun kävelimme tuonne bongausmökkiin: yht'äkkiä tuntui aivan selvästi, että ilma muuttui kylmemmäksi. Raja oli kuin seinä, siitä pitkinkin sitten kävellä useamman kerran ohitse.

Reilu tuplatusina

Vaikka täyttää 26 ja on edellisenä päivänä lukiolaisia haastatellessaan saanut ikäkriisin, ei synttäripäivä ehkä olekkaan niin kamala, kun se alkaa tämmöisellä.

Tyyppi on aika ihana! Ja niin on uusi kotikin!