Aika lentää, ja tahti kiihtyy

Kappas kun en ole yllättynyt siitä, etten saanut vietyä 30 kuvaa -ketjua loppuun. Se on jotenkin just niin minua. Innostun, ja säntään asioihin, ja sitten iskee stoppi. Tai ei mikään tietoinen stoppi tai vastareaktio, vaan enemminkin unohdus, jonka jälkeen asia vain venyy ja venyy.

No, yritän joskus jotakin toista paremalla onnella.

Ymmärsin kaiken vappu- ja pääsiäishumun jälkeen, että nyt todella eletään jo toukokuuta. Se tarkoittaa sitä, että hääpäivään on enää 2,5 kuukautta aikaa.

Samalla hetkellä iski myös pieni paniikki.
Miten ihmeessä kaikki hoituu ajallaan? Miten ihmeessä kaikki saadaan valmiiksi? Miten ihmeessä kaikki tulee toimimaan ja hoitumaan kunnolla?

Meillä tulee olemaan melko isot häät. Tällä hetkellä vieraslistalla on n. 180 henkeä, joista lapsia on reilu 20. Oletettavaa myös on, että kaikki tuskin pääsevät paikalle.
Meillä on molemmilla pienet suvut, mutta laaja ystäväpiiri. Lisäksi vanhemmillanni on sankka ystäväjoukko (lapsineen) joiden kanssa olen kasvanut ja viettänyt aikaa syntymästäni saakka. Siitä sitä kertyy populaa aivan huomaamatta.

Koska rakastan kokkaamista, näpertämistä ja suunnittelemista, toiveissani on, että lähes kaikki häihin liittyvä tehdään/valmistetaan itse. Tämä onkin se seikka, joka mahdollistaa moisen väkimäärän kutsumisen.

Lisäksi sen mahdollistaa vanhempiemme maksumiehen ominaisuus.

Toivomme voivamme maksaa kuluista osan, ja esimerkiksi pukuni, kampaajani, meikkaajani jne. maksan itse.

Suunnaton apu on ollut myös ystävistä, joilta olen häpeilemättä pyytänyt apua, kun olen sitä tarvinnut. Ja ovatpa nuo nurkumatta auttaneet. Kuten vappuna, jolloin raastoimme lähes sata sitruunaa limoncelloa varten.

Minulla ei ole vielä pukua. Mutta ei ole sulhasellakaan. Kampaajan ja meikkaajan olen varannut. Tosin sen verran myöhään, että meikkaukseni on klo: 13, kun vihkiminen alkaa klo: 14.
Kirkko ja juhlapaikka on varattu jo 1,5 vuotta sitten.

Minulla on melko tarkat suunnitelmat siitä, millaisia asioita häissämme tulee olemaan (kuten lautasliinojen taittelumallit ja paikkakortit), sen sijaan en ole vielä lainkaan perehtynyt siihen millaisia kesäkukkia viljellään sillä aarilla, jonka kaupungin vuokrapalstoilta vuokraan.

Me nimittäin myös valmistamme ruokatarjoilun itse. Tarjoiluiden onnistumiseen uskallan luottaa, sillä isäni on järjestänyt ennen näitä häitä jo kahdet (lähes samankokoiset) sisarusteni häät, sekä lukuisia suuri synttäreitä ja lakkiaisia.
Alkuruoka salaattibuffettia varten vuokraan kaupungilta toisen aarin, jossa kasvatamme omat salaatit. Tähänkin uskallan luottaa, sillä viimevuonna perustimme ystävieni kanssa ruokakollektiivin, jonka kanssa viljelimme vuokrapalstalla hyvällä menestyksellä salattia, perunaa, sipulia, retiisia ja porkkanaa.

Siitä sainkin idean, että miksi ihmeessä emme käyttäisi häihin itseviljeltyjä tuotteita. Kaupungin vuokrapalstat kun ovat verrattain edullisia (15 €/kesä), ja lisäksi ne sijaitsevat lähellä keskustaa.

Tänään meinasi nousta kylmähiki pintaan, kun luin hääfoorumeilta, miten puku kannattaa tilata jo neljä kuukautta aiemmin. Sekunnissa näin itseni alttarilla jossain surkeassa kesämekossa ja olin pillahtaa itkuun.

KUNNES rauhoitun ja muistin, että olen luvannut jo aiemmin itselleni, etten enää eksy moisille palstoille. Niillä nimittäin kukkii inhottava nokittelun ja dissauksen ilmapiiri. JA että loppujen lopuksi sillä ei ole mitään väliä missä vaatteissa minä siellä Tuomiokirkossa seison, kunhan Tyyppi seisoo vieressä, ja rakkaimmat istuvat penkeissä.

Nyt on kaikki niin hyvin/ Oltaispa tälleen ikuisesti/ Voi kun voitais joskus sanoo/ 'et meidän rakkaus kaiken kesti.

-Samae Koskinen: Hän, jolla on kaikki