Se oli sitten siinä

Kävipäs niin, että aika vain kului ja kului, eikä täällä tapahtunut mitään.
Kävipä myös niin, että menin naimisiin. (Jei!) Vietin ihanat, ihanat häät. Kiersin kuukauden Eurooppaa junalla. Nautin häämatkasta sydämeni kyllyydestä.
Palasin Suomeen ja siihen todellisuuteen, ettei minulla ole enää sitä vähäisintäkään työpaikkaa, mikä minulla siihen saakka oli ollut.

Luin blogeja, järjestelin uusia astioita. Nukuin kuin tukki uuden tuplaleveän peiton alla. Pesin pyykkiä. Olin lapsenvahtina.
Ja päätin, että Nuoren Naisen Arki on tullut päätökseensä.
Blogin kirjoittaminen sellaisenaan tuntui aina taakalta. Ehkä vähän vaivalloiselta. Epäluontevalta. Oma ääni ei päässyt kirjoituksista läpi.

Niinpä uusi koti löytyy nyt toisaalta. Siellä eletään pienten arjen pätkien/runoelmien kautta.
Tervetuloa seuraan!

Aurinko!

Olen nähnyt ihan kummia unia viime aikoina. Toissa yönä Tyyppi oli jättänyt mut. Yritin saada sitä vielä keskustelemaan ja harkitsemaan jatkamista. Se ei voinut tulla edes keskustelemaan käymättä ensin ilmoittamassa asiasta uudelle deitilleen.

Heräsin siihen, että olin itkenyt tyynyni märäksi.

Viime yönä olin pääsemässä elämäni ensimmäiselle helikopterilennolle. Pelkäsin sitä hirmuisesti, mutta kone ei koskaan noussut ilmaan, vaan rullaili pitki Oulun keskustaa.

Tämä kesä on tähän mennessä täyttynyt melko pitkälti odottamisesta ja suunnittelusta. Olen kuitenkin tyytyväinen, että olen siitä huolimatta onnistunut nauttimaan myös itse kesästä ja kesäjutuista.

Tänä aamuna loikoilin ennen työvuoron alkua Kiikelissä. Kävin myös uimassa ja luin kirjaa. Miten ihanaa! Työmatkalla ostin jäätelön. Aurinko se sitten on kyllä ihmeellinen asia.

Ensi lauantaina on lapsuudenystävän häät Jyväskylässä. Itkettää ajatuskin niin paljon, että saa nähdä miten selviän. Puhumattakaan niistä omistani.

Aika lentää, ja tahti kiihtyy

Kappas kun en ole yllättynyt siitä, etten saanut vietyä 30 kuvaa -ketjua loppuun. Se on jotenkin just niin minua. Innostun, ja säntään asioihin, ja sitten iskee stoppi. Tai ei mikään tietoinen stoppi tai vastareaktio, vaan enemminkin unohdus, jonka jälkeen asia vain venyy ja venyy.

No, yritän joskus jotakin toista paremalla onnella.

Ymmärsin kaiken vappu- ja pääsiäishumun jälkeen, että nyt todella eletään jo toukokuuta. Se tarkoittaa sitä, että hääpäivään on enää 2,5 kuukautta aikaa.

Samalla hetkellä iski myös pieni paniikki.
Miten ihmeessä kaikki hoituu ajallaan? Miten ihmeessä kaikki saadaan valmiiksi? Miten ihmeessä kaikki tulee toimimaan ja hoitumaan kunnolla?

Meillä tulee olemaan melko isot häät. Tällä hetkellä vieraslistalla on n. 180 henkeä, joista lapsia on reilu 20. Oletettavaa myös on, että kaikki tuskin pääsevät paikalle.
Meillä on molemmilla pienet suvut, mutta laaja ystäväpiiri. Lisäksi vanhemmillanni on sankka ystäväjoukko (lapsineen) joiden kanssa olen kasvanut ja viettänyt aikaa syntymästäni saakka. Siitä sitä kertyy populaa aivan huomaamatta.

Koska rakastan kokkaamista, näpertämistä ja suunnittelemista, toiveissani on, että lähes kaikki häihin liittyvä tehdään/valmistetaan itse. Tämä onkin se seikka, joka mahdollistaa moisen väkimäärän kutsumisen.

Lisäksi sen mahdollistaa vanhempiemme maksumiehen ominaisuus.

Toivomme voivamme maksaa kuluista osan, ja esimerkiksi pukuni, kampaajani, meikkaajani jne. maksan itse.

Suunnaton apu on ollut myös ystävistä, joilta olen häpeilemättä pyytänyt apua, kun olen sitä tarvinnut. Ja ovatpa nuo nurkumatta auttaneet. Kuten vappuna, jolloin raastoimme lähes sata sitruunaa limoncelloa varten.

Minulla ei ole vielä pukua. Mutta ei ole sulhasellakaan. Kampaajan ja meikkaajan olen varannut. Tosin sen verran myöhään, että meikkaukseni on klo: 13, kun vihkiminen alkaa klo: 14.
Kirkko ja juhlapaikka on varattu jo 1,5 vuotta sitten.

Minulla on melko tarkat suunnitelmat siitä, millaisia asioita häissämme tulee olemaan (kuten lautasliinojen taittelumallit ja paikkakortit), sen sijaan en ole vielä lainkaan perehtynyt siihen millaisia kesäkukkia viljellään sillä aarilla, jonka kaupungin vuokrapalstoilta vuokraan.

Me nimittäin myös valmistamme ruokatarjoilun itse. Tarjoiluiden onnistumiseen uskallan luottaa, sillä isäni on järjestänyt ennen näitä häitä jo kahdet (lähes samankokoiset) sisarusteni häät, sekä lukuisia suuri synttäreitä ja lakkiaisia.
Alkuruoka salaattibuffettia varten vuokraan kaupungilta toisen aarin, jossa kasvatamme omat salaatit. Tähänkin uskallan luottaa, sillä viimevuonna perustimme ystävieni kanssa ruokakollektiivin, jonka kanssa viljelimme vuokrapalstalla hyvällä menestyksellä salattia, perunaa, sipulia, retiisia ja porkkanaa.

Siitä sainkin idean, että miksi ihmeessä emme käyttäisi häihin itseviljeltyjä tuotteita. Kaupungin vuokrapalstat kun ovat verrattain edullisia (15 €/kesä), ja lisäksi ne sijaitsevat lähellä keskustaa.

Tänään meinasi nousta kylmähiki pintaan, kun luin hääfoorumeilta, miten puku kannattaa tilata jo neljä kuukautta aiemmin. Sekunnissa näin itseni alttarilla jossain surkeassa kesämekossa ja olin pillahtaa itkuun.

KUNNES rauhoitun ja muistin, että olen luvannut jo aiemmin itselleni, etten enää eksy moisille palstoille. Niillä nimittäin kukkii inhottava nokittelun ja dissauksen ilmapiiri. JA että loppujen lopuksi sillä ei ole mitään väliä missä vaatteissa minä siellä Tuomiokirkossa seison, kunhan Tyyppi seisoo vieressä, ja rakkaimmat istuvat penkeissä.

Nyt on kaikki niin hyvin/ Oltaispa tälleen ikuisesti/ Voi kun voitais joskus sanoo/ 'et meidän rakkaus kaiken kesti.

-Samae Koskinen: Hän, jolla on kaikki

Molen innostunut! Molen suunnittelija!

Luin Tincalilta persoonallisuustestistä, jota luonnollisesti piti itsekin testata. Tulos sopi mielestäni hyvin allekirjoittaneeseen.

Olen siis tämän mukaan Innostuva Suunnittelija. Ja mikäs siinä, luonneanalyysi osuu monelta kohdin ihan nappiin.

Innostuva Suunnittelija
©Viivi Brunila & Marika Borg

Seiskat nauttivat uusista ideoista, ihmisistä ja seikkailuista. He ovat hurmaavia, energisiä, myönteisiä ja täynnä uusia ideoita. Seiskalla on yleensä monta rautaa tulessa yhtä aikaa ja hän on usein juuri tulossa matkoilta, lähdössä jonnekin tai ainakin suunnittelee toteuttavansa jonkin hauskan projektin lähiaikoina. Seiskat pursuavat innostunutta energiaa, ideoita ja uusia suunnitelmia. Seiskoilla on ainutlaatuinen kyky nähdä asioiden mahdollisuudet ja valoisat puolet. He ovat luonnostaan optimistisia eivätkä lannistu esteistä kovin helposti. Seiskan aktiivinen mieli keksii yleensä ulospääsyn hankalista tilanteista ja ratkaisun pulmaan kuin pulmaan.

Seiskat ovat loistavia ideoimaan uutta ja heidän vilkas ja luova mielikuvituksensa tuottaa joskus enemmän ideoita kuin mitä he ehtivät käytännössä toteuttaa. Seiska saattaa jättää asioita myös puolitiehen tai velvollisuuksia hoitamatta, jos hän tuntee, että ne rajoittavat liikaa hänen vapauttaan tai hyvän olon tunnettaan. Koska Seiskalle on tärkeää säilyttää oma vapautensa ja onnellisuutensa, hän kokee rajoitukset ja tiukat säännöt joskus pikkumaisina ja ahdistavina. Seiskat tekevät yleensä oman päänsä mukaan eivätkä anna toisten eriävien mielipiteiden liikaa hidastaa tahtiaan.

Seiska on nopea liikkeissään ja keräilee mielellään uusia kokemuksia ja seikkailuja. Seiskat ovat usein hyvin perillä trendeistä, uusista ravintoloista, huvituksista ja matkailuvaihtoehdoista, sillä he ovat yleensä kokeilleet niin monia asioita. Seiskan kokemusten keräily ja nautiskeleva elämäntyyli peittää joskus alleen levottomuutta ja tylsistymistä jokapäiväisiin arkisiin asioihin. Seiska pyrkii pysymään innostuneena ja vauhdikkaana eikä kohtaa mielellään elämän epämukavia tai kipeitä asioita. Pitkästymisen ja paikalleen juuttumisen pelko pitävät Seiskaa aktiivisesti liikkeessä, eikä hänen ole aina helppo hidastaa tahtiaan tai huomata omia tai toisten todellisia tarpeita.

Seiska pyrkii tekemään elämästään mielenkiintoista ja on yleensä hyvä luomaan ympärilleen iloista mieltä ja energistä tunnelmaa. Seiskat ovat luontaisen hyviä esiintymään ja viihdyttävät ja kertovat tarinoita mielellään. Seiskat ovat parhaimmillaan eloisia, innostuneita, joustavia ja hyväntuulisia. Seiska on usein monilahjakas ja aikaansaava yleistaituri, joka oppii asiat nopeasti. Hän on kiinnostunut monista asioista ja hyvä yhdistelemään kiinnostuksen kohteitaan luovasti yhteen joksikin uudeksi ja mielenkiintoiseksi. Seiskat ovat parhaimmillaan kuin taikaliemeen pudonneita ihmelapsia, joiden uskoa elämän ihanuuteen on vaikea horjuttaa. Elämä on Seiskalle nautinto ja parhaimmillaan hän on kokemuksistaan ja elämästään syvästi kiitollinen.

Ainoa asia mikä minua näissä hömppätesteissä vaivaa on se, ettei noissa analyyseissä perehdytä yhtään luonteenpiirteen negatiivisiin/kehitettäviin piirteisiin.

Jokainen luonne-esittely on periaatteessa melko mairittelevaa tai ainakin positiivissävytteistä. Olet sitä ja tätä ja tuota ja saat ihmiset sille, tälle ja tuolle.
Mukavahan sellaista toki on lukea, ja ajatella, että joo, kyllähän minä olen ihan jees ja hyvä tyyppi. Eikä pienessä itsetuntoboostissa silloin tällöin ole mitään vikaa.

Mutta kyllä minua kiinnostaisi lukea, miten kaltaiseni voi olla hyvinkin levoton, keskittymiskyvytön ja kärsimätön, minkälaisiin tilanteisiin se voi ajaa, ja ennen kaikkea, miten niissä tilanteissa tulisi toimia, tai miten niitä voisi välttää.

Noh, eipä siitä sen enempää. Tehkää testi jos jaksatte, tai kiinostuitte.

Tämmöinen minä olen varmaan ollut aina. Jo kesällä 1983.

Kuva 21: Kun olin pieni

Kveekari minussa

Tässä vaalihulinan keskellä testasin Tiinan kautta löytämäni uskontotestin. Ja kas, meikä on liberaali protestantti. Eli tulos on kai aikalailla sitä mitä olenkin, sillä kuulun ev.lut. kirkkoon, mutten ole kovin fundamentalistinen saati uskonnollinen. Olin kuitenkin jotenkin semisti pettynyt, sillä ajattelin, että olisin saanut jonkun tosi jänskän vastauksen. Ja löytänyt itseni ja vastaukset elämään. Pim vain.

Mutta siellähän niitä jännyyksiä olikin sitten sijalla 2 ja 3. Unitaariuniversalismin kannattaja sekä liberaali kveekari. Kveekari!
Ja olin viidenneksi myös uuspakana. Sekin on aika jännän kuuloinen.

Kiinostava oli myös neljännen sijan reformijuutalaisuus. Olen nimittäin aina pitänyt juutalaisuutta kiinnostavana, mutten ole koskaan perehtynyt tarkemmin ko. uskontoon. Ehkä nyt perehdynkin. Lukemista ainakin riittää, sillä onhan kyseessä yksi maailman vanhimmista uskonnoista.

Uskontotestin Top-10

1. Mainline to Liberal Christian Protestants (100%)
2. Unitarian Universalism (96%)
3. Liberal Quakers (95%)
4. Reform Judaism (77%)
5. Neo-Pagan (72%)
6. Orthodox Quaker (70%)
7. New Age (66%)
8. Sikhism (63%)
9. Mahayana Buddhism (60%)
10. Baha'i Faith (59%)

Skientologien puheille ei parane mennä, eikä mormoonien, eikä jehovien.

23. Scientology (34%)
24. Church of Jesus Christ of Latter-Day Saints (Mormons) (33%)
25. Nontheist (32%)
26. Christian Science (Church of Christ, Scientist) (23%)
27. Jehovah's Witness (23%)

Onpas tullut tämän testin myötä selattua wikipedian uskontoartikkeleita.

Palloa hangessa

Hui, oli kyllä melkoisen haipakka viikonloppu. Umpihangessa jalkapallon perässä kirmaaminen oli erittäin riemuisaa, mutta todella rankkaa. Yksikin pyrähdys pallon perään vei totaaliset voimat, ja oli pakko pyytää vaihtomies paikalla. Onneksi hengityksen tasaantuessa pallon perässä jaksoi juosta entiseen malliin.

Viime yönä tuli nukuttua kuin tukki, sillä pelaamisten jälkeen bailattiin joukkueen kanssa niin kovin, että uni jäi melko vähiin. Eilinen tunnin junamatka sujui melko kärsivissä merkeissä, ja olin helpotuksesta soikea kun pääsin kotiin.

Eilinen menikin sitten sängyn pohjalla gilmoren tyttöjä katsoessa, ja illalla sen verran ryhdistäytyessä, että siirryin sohvalle ystävän kanssa katsomaan Millenium-trilogian toisen osan.

On se urheilu vaan niin rankkaa :)

Tässä muuten myös viime viikon liikunnat. Vaikka välissä onkin ollut muutama viikko, etten ole niitä merkannut, olen yhtä hirveää angstausromahdusviikkoa lukuunottamatta saanut pidettyä kiinni edes siitä kaksi kertaa viikossa -liikkumisesta.

Liikunnat vko 13

ma 28.3. piloxing, 55 min.
ti 29.3. energy, 55 min.
ke 30.3. piloxing, 55 min.
to 31.3. lepo
pe 1.4. pumppi, 55 min.
la 2.4. umpihankifutista, 96 min.

Ja palloiluun liittyy myös neljännen päivän kuva. Kuva on viime kesän rockfutiksista, ja voi miten hauskaa siellä oli, vaikka sähläsin ja tein nolon käsivirheen. Onneksi meillä on maailman paras ja ihanin joukkue, eikä siinä porukassa haittaa.

Päivä 4: Harrastus

Perheenjäsen

Minulla on melko pieni suku, mutta suuri perhe. Varsinkin vuoden 2003 jälkeen perhe tuntuu vain kasvavan kasvamistaan. Minulla on kolme sisarusta, ja olen viiden pikkutytön sekä yhden pikkumiehen ylpeä täti. Tähän kun lisätään puolisot, istuu ruokapöydässä parhaimmillaan 15 henkeä.

Sen sijaan uusin perheenjäsen saapui elämääni jouluaattona, eikä hän onneksi vie kovin paljon tilaa. Nimittäin siskoni (joka ei ole mikään käsityöihminen) oli virkannut minulle omin pikku kätösin tämän suunnattoman suloisen amigurumin.

Pallopää on minulle erittäin rakas, ja se nukkuu yöt vieressäni.

Päivä 3: Perheenjäsen

Suosikkitavara

Tämä postaus piti olla täällä jo eilen, mutta päivittäminen ja kuvien lataaminen ei onnistunut kännykällä, enkä koko päivänä päässyt koneen ääreen.

Olin nimittäin Kemissä Mimmirock-futisturnauksessa. Ja futistahan pelattiin hangessa. Vaikka otteluaika oli pelkkä 2x12min. olin aivan umpikuollut turnauksen jälkeen.

Mutta voihan pojat, että oli mukavaa! Tulimme neljänsiksi, ja yhteishenki oli palkinnon arvoista.

Mietin junassa matkalla Kemiin, että mikähän on oma suosikkitavarani. Ensimmäisenä mieleen tuli pyörä, mutta sitten totesin olevan enemmän väline kuin tavara.

Vastaus kysymykseen tuli kuin itsestään kun ryhdyin etsimään laukusta jotakin. Vähän väliä käteeni osui jotain, joka ei ollut se mitä hain, mutta sen sijaan jotain rakasta.
Nimittäin kynä.

Töidenkin vuoksi kynä kulkee aina mukana kuin itsestään, mutta se, että niitä äkkiseltään oli kerääntynyt kassiin kolmekin kappaletta, ei ole edes ihmeellistä.

Päivä 2: Suosikkitavarani

Kuvakuukausi

Hei vaan,

johan menee hulluksi, kun kaksi postausta päivässä. Mutta sama se sille, sillä huomasin Tiinalta, että nyt voi kuvittaa huhtikuuta.

Minä haluan kuvittaa huhtikuuta!

Tässä olkoon siis ensimmäinen kuva n. kuukauden takaa, jolloin olin yksin töissä (muuta paitsi siivoja tulee kahdeksalta) ja olin liian laiska kävelläkseni vessaan katsomaan peilistä menikö hiukset hyvin. Siispä katsoin kuvan kautta.

Tästä kuvasta kilpaili tämä, ja syyskuussa strasbourgilaisessa taksissa samasta asiasta otettu kuva. Tuolloin ranskalainen taksikuski oli kuolla nauruun, kun selvensin mitä oikein olin tekemässä.

Sen jälkeen otinkin kamerasta suljinäänen pois.

Päivä 1: omakuva

En edes yritä selitellä

Siinähän hurahti sitten lähes kuukausi bloggaustaukoa. Mikä lie minut pitänyt täältä pois. Syytän töitä, kevätmasennusta ja yleistä angstia.

Tai korjataan, ei minulla ole yleistä angstia per se, mutta jonkin sortin alavire iskee heti kun on hetki vain olla.

Ja se jos mikä on raivostuttavaa. Kun niinä hetkinähän pitäisi nimenomaan, vain olla. Samaan aikaan koen kuitenkin kasvavaa riemua tästä ihanasta valon määrästä, joka sen kun jatkuu ja jatkuu.

Huhtikuu tulee menemään ohi melkoisella vauhdilla. Lauantaina meillä on umpihankifutisturnaus Kemissä, ensi viikolla karkaan Rovaniemelle, sitten on töitä ja sitten pääsiäinen Helsingissä.

Hui, kohta tupsahtaa heinäkuu ja minusta tulee rouva.

Joko odotatte innolla syksyä, jolloin ryhdyn freeksi ja blogistakin tulee varmasti sen myötä pelkkä onnen ja auringon tyyssija?!

"Ei, ei noin", hän moittii dödö-käyttäytymistä

Pitäisikö olla kuitenkin mielissään siitä, että on liikkunut säännöllisesti? Siis vaikka ei voi olla mielissään siitä, että olisi liikkunut niin monta kertaa kuin oli tavoite?

Aion olla. Kuten aion ottaa myös megaspurtin. Hääkoltun tilaamiseen on enää 2kk ja siinä ajassa pitäisi saada sen verran löllöä vähemmäksi, ettei tarvitsisi sitten olla ahdistunut kun käydään mittanauhalla ruhon kimppuun.

Riikka kirjoitti juuri joogatunnille meikkaajista. Olen aivan yhtä äimänä. Eikä pelkästään jooga, vaan esimerkiksi aamupumppiin tai combattiin?
Oikeasti, tunnille, jossa hiki valuu solkenaan.

Itselläni on liikkuessa meikkiä silloin, jos menen jumppaan töiden jälkeen, jolloin en jaksa pestä niitä pois. Mutta että tunnille varta vasten meikattuna. Se on minusta melkein yhtä käsittämätöntä, kuin ne tyypit, jotka lisäävät dödöä hikiselle iholle.

Muistan vieläkin miten jossain esiteini-iän valistusvihkosessa iskostettiin mieleen, että deodoranttia lisätään puhtalle ja kuivalle iholle. En käsitä sitä, että nuin vain sitä suihkitaan läpihikiseen kainaloon kahden tunnin välissä.

vko 8

ma 21.2.
ti 22.2. crosstrainerin polkeminen 60 min
ke 23.2.
to 24.2.
pe 25.2. pumppi 55 min.
la 26.2. yoga 55 min.
su 27.2.

Sensuuri iski

Ensimmäisen kerran elämässäni sensuroin omaa blogikirjoitustani. Se oli liian lähellä. Se oli liian henkilökohtainen. Tuntuu tylsältä, mutta olen varma, etten halua julkaista sitä täällä.
En halua joutua selittelemään.

Huoh, kaikki on ihan mälsää. Kaikki on raivostuttavaa. Kaikki on uuvuttavaa.

"Onko parempi tuntea raivokasta vihaa kuin olla tuntematta mitään? Onko parempi olla pahantuulinen ja katkera kuin välinpitämätön ja kylmä."

Tämä on huono päivä. Eilinen oli huono päivä. Minusta tuntuu, että tällä viikolla näitä huonoja päiviä tulee riittämään.

Viikon 7 urkat

ma 14.2. piloxing 55 min.
ti 15.2.
ke 16.2.
to 17.2. corepulse 55 min.
pe 18.2. cycling+core+venyttely 90 min.
la 19.2.
su 20.2.

Kiividilemma osa 2

Kuten Tiina tuolla kommentilaatikossa jo mainitsi, huomasi Tyyppikin eilen illalla, että kiivithän eivät välttämättä ole varastettuja, pelkästään laittomasti haltuunotettuja.

Onneksi kuitti löytyi roskista. Ja näinhän oli. Kiivit oli veloitettu ja maksettu. Tästä vähemmästä pahasta innostuin niin, että nyt otin niitä töihin evääksi kaksi!

Tänä aamuna, kun lähdin töihin ja oli -27 astetta pakkasta, olin onnellinen siitä, että:

- meillä on lämmitetty pyörävarasto
- ei tuullut kovin paljon
- aamuvuorosta pääsee valoisaan aikaan kotiin
- on perjantai

Aion tänään jumpata, mennä Tyypin kanssa syömään ja leffaan, ja huomenaamulla nukkua pitkään.

Moraalinen dilemma, jonka ratkaisin. Ehkä.

Minulla on kotonani varastettua tavaraa. Nimittäin viisi kappaletta kiivejä. Kiivit eivät suinkaan olleet tietoisesti varastettuja, mutta luvatta ja maksamatta ne on kuitenkin otettu.
Tai tarkennettakoon, joku ne on maksanut, mutta ei se, jonka hallussa kiivit nyt ovat.

Purimme eilen kauppaostoksia, kun huomasin, että muiden kamppeiden joukossa oli pussillinen (mitä aluksi luulin perunoiksi) kiivejä. Kun kysäisin Tyypiltä, että kui hää noin monta kiiviä, alkoi mysteeri selvitä.

Tyyppi ei ollut hakenut kiivejä. Minä en ollut ottanut kiivejä. Kiivit olivat tulleet viimeisenä liukuhihnalta, kertoi pakkaamassa ollut Tyyppi,

Jos syyllisiä haluaa etsiä, löytyy niitä kaupantädistä Tyyppiin ja itseeni. Miksi kaupantäti päästi seuraavan asiakkaan ostokset samalle linjalle, miksi Tyyppi ei kysynyt minulta ovatko kiivit meidän, jos kuitenkin ihmetteli asiaa, laitoinko minä pulikan linjalle?

Ja ennen kaikkea, miksi en palauttanut kiivejä.

Puolustuksekseni sanottakoon, että minulla oli ihan kaamea nälkä ja väsy. Ulkona oli yli -20 astetta pakkasta. Kiivit olivat maksaneet vain 1,20 euroa.

Nämä kaikki seikat painoivat vaakakupin sen puolelle, etten lähde palauttamaan kiivejä.

Tänä aamuna oli kiire töihin, ja aamupala jäi väliin. Nappasin pöydälle jääneestä pussista yhden kiivin mukaan.
Söin sen äsken.
Tuli vähän huono omatunto.

True Blood jatkui, jez

Ohops, sinne meni viikko. Piti moneen otteeseen päivittää, mutta jotenkin aika vain hurahti.

Noh, mutta oli aika viihdyttävä viikko. Oli töitä ja oli vapaata. Kävin baarissa juomassa alkoholia, ja pyytämässä kuoharipullonkorkkeja.
Katsoin The Officen neljännen kauden, kävin joogassa ja iltapäiväsaunassa.

Eilen oli aika ihana ystävänpäivä. Syötiin Tyypin kanssa kynttilänvalossa makoisa kolmen ruokalajin illallinen ja oltiin yllätyksestä onnellisia kun huomattiin, että True Blood jatkuu. Näyttää vahvasti siltä, että tällä kolmannella kaudella ruutuun hyökkii vampyyreitten lisäksi ihmissusia. Wrau!

Tässäpä urkat viikolta 6

ma 7.2. päiväunet
ti 8.2. energy 55 min.
ke 9.2. powerstep 55 min.
to 10.2. lepo
pe 11.2. lepo
la 12.2. jooga 55 min.
su 13.2. lepo

Onnistuisikohan tällä viikolla saada neljä urheilukertaa plakkariin. Se olisi mukava, sillä olen alkanut pahaa-aavistamaat p i t ä m ä ä n urkkailun tuomasta tunteesta. Huolestuttavaa.

Tässä vielä piloxingin venyttelybiisi. Olin ihan unohtanut koko kappaleen, mutta sehän on huippu.

Mua laiskottaa, oho, enpä olisi huomannutkaan

Hui, miten aika menee niin äkkiä, ettei tännekkään huomaa päivittää ennen kuin viikko on hurahtanut.

Huomasin, että iltaviikot ovat kyllä yhtä pitkiä. Ne ovatkin vuorokierrossa ainoita, jolloin viikossa on 5 päivää putkeen töitä ja vielä kaiken lisäksi samaa vuoroa.

Viikonloppu oli riemuisa. Olimme mökillä veljeni perheen kanssa. Ainoa huono puoli oli kenkku ilma. Pakkasta oli 16 astetta ja mereltä kävi kova viima. Puhumattakaan lumisateesta, joka pyrytti vaakasuoraan.

Kävimme kuitenkin Virpiniemessä laskemassa mäkeä ja paistoimme makkaraa ulkona. Jotenkin ihanan rentoa ja leppoissaa.

Viime viikolla jäi urkkailut vähän heikonpuoleiseksi. Ylipäätään pitäisi nyt ryhdistäytyä ja saada ainakin se neljä liikuntapäivää viikkoon. Alkaisiko se jo tällä viikolla??

Urkat vko 5
ma 31.1. crosstrainerin polkeminen 35 min.
ti 1.2. piloxing 55 min.
ke 2.2. lepo
to 3.2. crosstrainerin polkeminen 35 min.
pe 4.2. lepo
la 5.2. mökkeily
su 6.2. mökkeily

Hyppy tuntemattomaan, tai oikeastaan sen suunnittelu

Kävin eilen kehityskeskustelussa esimieheni kanssa. Keskustelu oli mielestäni ihan hyvä ja antoisa. Varsinkin siinä vaiheessa, kun sain kuulla, että taloon tulee kaksi vakipaikkaa auki ja ymmärsin, ettei minulla ole niin yhtään halua kumpaankaan.

Oikein kurkkua alkoi kuristaa kun ajattelinkin, että tätä täytyisi tehdä v a k i t u i s e s t i ja loppuelämä.

Tämä kehityskeskustelu siis vahvisti sitä ajatusta, joka on jo x aikaa muhinut päässä. Syksyllä heittäydyn freelanceriyden pauloihin.
Pelkkä ajatus tuntuu kihelmöivältä ja innostavalta. Sellaiselta, jolta tämän työn pitäisi tuntua, jotta sitä haluaisi vakinaisesti.

On helpottonut olo. Rohkea olo. Innokas olo. Saas nähdä miten käy. Onneksi tässä on aikaa sulatella ja suunnitella.

Kevät tulee, olen varma

Eilen tapahtui jotain Ihmeellistä.

Nimittäin, kun heräsin, paistoi ulkona aurinko! En edes muista milloin olisin viimeksi nähnyt auringonvaloa. Se oli ihanaa!

Muutenkin eilen oli kivaa. Käytiin ystävän kanssa kakkukahveilla ja katselin elokuvia. Ai niin, ja ostin uuden Muumi-seinäkalenterin. Se on sievä.

Kävin eilen myös combatissa, joka oli tämmöiselle semi(lopettavalle)tupakoitsija aivan liian raskas. Sykkeet huiteli koko ajan jossain 175-183 välillä. Eikä ihmekkään, että puolentunnin jälkeen oli pakko tehdä puolessa tahdissa muihin verrattuna. Meinasi tulla tunnin jälkeen armoton pääkipu, mutta join vettä ja maitoa (jonka olen lukenut olevan paras palautusjuoma) kuin heikkopäinen, joten selvisin pienellä jomotuksella.

Juuri ystävän kanssa puhuttiin, ettei tuommoisessa ole mitään järkeä, mutta minkäs se tämmöinen rapakuntoinen itselleen voi, kun alussa luulee jaksavansa, ja jo kahden biisin jälkeen totuus iskee kasvoille, mutta silti yrittää hillua mukana, kun ei kehtaa olla hyppimättä.

Varasin myös ensi kesän häämatkalle asunnon Nizzasta, jossa vietämme kaksi viikkoa. En oikein jaksaisi odottaa, ja samalla, yritän olla odottamatta, sillä en haluaisi sen olevan liian äkkiä ohi.
Täytynee myös hieman hillitä itseään, ettei musta tule kauheaa bridezillaa. Olen ehkä saanut Tyypin olemuksesta sellaisen kuvan, että vaara moiseen on olemassa.

Tässäpä nämä viime viikon sporttailut:

vko 4
ma 24.1. piloxing 55 min.
ti 25.1. crosstraining 55 min.
ke 26.1. hieroja
to 27.1. lepo
pe 28.1. laiskuus
la 29.1. laiskuus
su 30.1. bodycombat 55 min.

Stressi-Erkin joulun odotus

Eilinen meni hujauksessa, vaikka oli vapaapäivä. Siivottiin Tyypin kanssa kuin raivopäiset ja laadittiin joululahjalistoja, sillä tuli molemmille melkoisena yllätyksenä, että se joulu on jo ENSI VIIKOLLA. Eikä yhtään lahjaa ole vielä hankittu. Lähimmäis-parat.

Huoh, joka ikinen viikonloppu on tässä kuussa ollut täynnä jos jonkilaista pikkujoulua tai kekkeriä. Eikä tämäkään viikonloppu ole poikkeus. Lisäksi työt, hankkimattomat lahjat, yleinen stressi ja tekemättömät jutut painavat.

Duussi puhui siitä, miten on tänä vuonna osannut rauhoittaa eloa ennen joulua. Ilmeisesti moinen keino täytyy oppia kantapään kautta, sillä hänelle edellinen vuosi oli ollut liian vilkas, ja minä ymmärrän nyt, että tämmöistä en halua enää toiste.
En ole ehtinyt edes nauttia koko joulun tulosta, ja kohta se on jo ohi.

Tietenkään asiaa ei helpota se, että jouluaatoksi napsahti päivystysnakki. Onneksi sitä saa tehdä kotoa, ja toivottavasti työmäärä pysyy oletetussa neljässä tunnissa.

Sentään nämä joulukortit saatiin tehtyä, ja se jos mikä oli hauskaa. Askarrellessa ajatus lepää.

Joulukuun 13.

Neljän päivän suora

Hups, se tapahtui taas. Taitaa olla niin, että viikonloppuisin postaaminen on hiukan hankalaa.

No, torstaina luovutin valmiin kakun synttärisankarille. Samana päivänä vietettiin myös ystävän kanssa tyttöjen ilta. Katsoimme Sinkkuelämää 2 ja joimme cosmopolitaneita. Drinkit olivat hyviä, leffa huono.

Joulukuun 9.

Perjantaina kävin hieronnassa, ja menin kotikotiin ottamaan vastaan vanhempia, siskoa ja siskontyttöä jotka tulivat Helsingistä viikonlopuksi.

Eilen oli osastomme pikkujoulut, ja kävimme syömässä ja katsomassa Junnu Vainion lauluihin perustuvan esityksen Albatrossi ja Heiskanen.

Kappale ei sinänsä ollut kovin kummoinen, mutta oli mukava kuulla hyviä lauluja!

Joulukuun 11. & 12.

Tänään on mennyt koko päivä töissä. Ensin aamu etänä kotoa ja ilta toimituksessa.