Valkoinen horisontti

Aamu alkoi sumulla. Se oli sankka ja peitti alleen koko Tuiran ja Intiön. Ainakin kun ikkunasta katsoi. Normaalisti meiltä näkee selvästi Itä-Tuiran Kallotien parvekkeet ja Vesitorninmäen huiput. Nyt ne hukkuivat vaaleaan usvaan.
Kun sain itseni kammettua liikkellä, ei sumua sen keskellä nähnyt lainkaan. Mistä se sekin johtuu?

Eilen käytiin Tyypin ja kaverin kanssa katsomassa Jacksonin This is it. Olin positiivisesti yllättynyt. Ihmeen taiturimaisesti se Jackson tanssi ja lauloi. Aivan kuin ei mitään taukoa olisi koskaan ollutkaan. Huomioni kiinnitti kuitenkin miehen habitus. Niin kovin kovin laiha hän oli.
Ei sillä, eihän hän ole koskaan mikään tankki ollutkaan, mutta nyt varsinkin naamasta paistoi mielestäni luu ja nahka.
Kotimatkalla keskusteltiin niin Jacksonista kuin hänen elämästään. Tyyppi totesi, että tuskin koskaan saadaan mitään absoluuttista totuutta tietää monistakaan Jacksonin elämää varjostaneista asioista.

Tänään ja huomenna teatteritreenit ja torstaina Samae Koskinen Nuclearissa.

Ylityö

Eilen olin ylitöissä. Toissapäivänä olin ylitöissä. Maanantaina olin ylitöissä. Tänään haluaisin lähteä aiemmin, mutta pelkään, ettei se ole mahdollista.
Viikonlopusta on tulossa joka tapauksessa kiva. Olemme menossa Tyypin kanssa Kööki-klubille syömään, jossa levyjä soittaa veli. Sen jälkeen napataan ystävä kainaloon ja suunnataan katsomaan Up!

Lauantaina on työpaikan henkilöstöjuhla. Sinne olen hankkinut uusia vaatteita ja jotenkin pitkästä aikaa olen miettinyt omaa olemustani enemmän, joten ilmassa on oikeaa laittautumisen tunnetta. Kivakiva!

Nyt hyppään kuvaajan kyytiin ja suuntaan kohti seurakunnan tiedotustilaisuuteen. Nämä ovat taas niitä keikkoja...

Anti-Midas

Omistan kosketuksen joka muuttaa kaiken huonoksi.
Siltä ainakin tuntuu, kun jälleen juttuni siirtyi eteenpäin ja lisäpengonan alle. Ehkä minä en vain osaa. Olen liian yksinkertainen, että voisin tehdä hienoja analyyseja tai johtopäätöksiä. Argh! Tämä on niitä päiviä, jolloin kyrsii heti ensi hetkistä lähtien.

Syksy on muuttunut talviseksi. Ulkona ei pärjää ilman lapasia ja pimeä tulee koko ajan aikaisemmin. Tänään maassa oli jäätynyttä loskaa/lunta. Hengitys höyryää ja ruoho narskuu askelten alla. Hetkittäin kaipaan sitä sateista, mutta vielä lämmintä syksyä, jolloin puut loistavat punaisen ja oranssin väreissä. Oliko sitä tänä vuonna ollenkaan?

Tyyppi on tämän viikon syyslomalla. On kivaa vaihtelua tähän semisinkun arkeen. Ongelmaksi taitaa ainoastaan muodostua kuorsaaminen, jota kuulema nykyään harrastan. Tyyppi aikookin ostaa mulle lahjaksi nenälaastareita.

Viikonloppu töissä

Viikonloppu mennyt töissä. Onneksi Tyyppi tuli Ouluun jo torstaina, niin olen ehtinyt häntä nähdä. Viikonloppu on ollut melko kiireinen ja raskas. Naantalin tragedia ja Oulussa sattunut puukotus ovat tehneet mielen surulliseksi.
Vaikka näitä surullisia tapauksia tulee aika ajoin vastaan, ei niihin oikein koskaan totu. Sen tiedän, ettei minusta olisi koskaan esimerkiksi ensiaputyöhön. Kaikki kunnia niille henkilöille jotka sitä tekevät.

Eilen oli kuitenkin rentouttavaa ja mukavaa töiden jälkeen. Veli ja veljenvaimo oli pitkästä aikaa ulkoilemassa ja heidän kanssaan olikin oikein kivaa. Äitikin tuli Helsingistä syyslomaa viettämään tänne. Huomenna tulee meille ja aiotaan mennä leffaan. Kivakiva.

Yritän pian saada kuvattua päiväni, niin lunastan senkin lupauksen.

Ärsyttää, kun ipodista loppui akku töihin tullessa. Kuinka ankeaa pyöräillä kotiin ilman musiikkia!

Normipäivä

Halusin tehdä useissa blogeissa nähdyn päivä kuvina -postauksen. Mutta päivän aikana unohdin tehtävän, joten sain kootuksi ehkä kaksi kuvaa koko päivästä. En aio kuitenkaan lannistua tästä vastoinkäymisestä, vaan päätän toteuttaa sen huomenna.

Sitä ennen tässä kuvia siltä epäonniselta päivältä ja joltakin toiselta. Olivat samalla muistikortilla, niin lykkäsin tänne.

Mutta mulle kuuluu aika mukavia juttuja. Nimittäin työt jatkuvat nyt vuoden loppuun asti! Olen tosi mielissäni. Aion tästä vakuudellisesta taloudellisesta tilanteesta johtuen viedä ompelukoneen korjaajalle.

Harmillista sen sijaan on se, että viisaudenhammas on äitynyt tosi kipeäksi. Yritin varata aikaa hammaslääkäriin, mutta siellä oli linjat tukossa. Pyysivät jättämään viestin vastaajaan. Toivottaasti soittavat pian takaisin. On sen verran kipeä hammas.

Viime viikolla (tai toissa) oli aamulla tosi sankka sumu, joka kyllä tässä kuvassa näkyy enää melko repaleisena tuolla Intiön yllä.

Lauantaina oli tosi huono hiuspäivä, joten helpommalla pääsi, kun laittoi koko höskän kiinni.

Lähikuva.

Paraskaverin kanssa oltiin citileideilemässä, ja treffattiin ystäviä Lahdesta. Coffee Housessa join mochaccinon. Nam!

Eipä tässä nyt muuta. Lähden potemaan hammastani ja vääntämään yhtä kinkkistä uutista. Josko huomenna muistaisi kuvata oman arkensa.

Varastettu pyörä

Blogijumi näköjään sen kuin jatkuu. Hö, mistähän tämä johtuu? Samaa olen huomannut muissakin blogeissa.

Töissä oli tänään kivoja uutisia, kun katsoin uutta tuntilistaa ja töitä on nyt 8.11 asti. Jes! Se on oikein kivaa senkin vuoksi, että olen nyt huomannut, että tykkään tosi paljon siitä mistä teen. Ehkä ne keväiset epäonniset pääsykokeet sysäsi jotenkin eteenpäin sitä tykkäämistä tästä työstä.

Pyörä pöllittiin viime viikolla, mikä on kovin kakkaa siksi, että nyt täytyy kävellä joka paikkaan.Voi että se on hidasta! Pyörällä olisi perillä sekunnissa.

Näin viikonloppuna ensimmäistä kertaa Muodin Huipulla mainoksen. Ja siellä oli veli! Jännä jännä, alkaisi jo, niin tietäisi miten sitä hälle käy.

Lista

Tämä jumitus ei nyt näytä ottavan loppuakseen. Jopa blogien lukeminen on jäänyt vähemmälle huomiolle. Mikä ihme minua vaivaa?

Koska sen suurempaa inspistä ei ole, taidan listata tähän muutamia asioita. Listat on helppoja, ytimekkäitä ja suoraviivaisia. Tämä listausidea on napattu suoraan Kulutusjuhla blogista, jossa on tarkoitus kertoa kolmesta tavarasta tai palvelusta, jotka kokee itselleen tärkeiksi.

1. Silmälasit

Kun on likinäköä huimat -7 molemmissa silmissä, ovat rillit tärkein kapistukseni. Ne ovat viimeinen asia, jonka otan pois päästäni illalla ja ensimmäinen, johon tartun kun herään. Nykyisin käytän toki myös piilareita, mutta tarkoitus sama. Ilman tätä/näitä apuvälineitä olen yhtä aistia köyhempi.

2. Pyöräni
Kuljen pyörälläni kaikkialle. Tuskastun, jos jostain syystä lähden kävellen liikkelle, sillä samantien hermostun matkan hitauteen. Pyörällä pääsee nopeasti ja vaivattomasti paikasta toiseen, eikä se saastuta, eikä sen parkkeeraaminen vaadi erityisen paljon tilaa, aikaa taikka rahaa.
Unelmieni pyörä oli ruskea, huuto.netistä 25 eurolla ostettu nopea menopeli, joka törkeästi varastettiin kotini edestä muutama vuosi sitten. Kaipaan sitä edelleen.

Tätä viimeistä jouduin miettimään aika paljon. Lopulta päädyin kännykkään.

3. Kännykkä
Vaikka minua välillä ahdistaa se, kuinka riippuvainen minä olen tuosta laitteesta, se on vekotin, jota käytän jatkuvasti. Vanhempani ja 2/3 sisaruksistani asuvat Helsingissä. Äidin kanssa soittelemme päivittäin. Sisarusten ja ystävien kanssa lähetämme paljon (kuva)viestejä. Nyt kun Tyyppi on muuttanu viikoiksi Tornioon, olisin kamalan ikävissäni, ellen edes puhelimitse kykenisi olemaan häneen yhteydessä.
Siispä kunnon suomalaisena, valitsen listani hännänhuipuksi nokialaisen.