Joulukalenteri

Olen hurahtanut! Askartelu on ihanaa. Ja niin on neulominenkin. Tein kummitytölle joulukalenterin, jonka äitinsä vei Helsinkiin kun oli täällä käymässä. Ta-tta-da-daa, tämmöinen se on:


Kuva on paska, kun se piti kiireellä ottaa, mutta idea tulee selväksi. Aikaisemminkin olen tehnyt tulitikkuaskeista kelentereita, mutta eka kertaa tälläisen. Idean sain Tiimarin sivuilta. Onko kukaan tajunnut kuinka siisti paikka Tiimari on? Siellähän on kaikkea pientä ja nättiä ja söpöä. Ja niistä voi askarella vaikka mitä!

Nyt työn alla on samaiselle kummitytölle joululahjaksi villapaita. Siinä tuntuu olevan aika iso työ, mutta se on myös aika kivaa. Koskaan en ole villapaitaa tehnyt, joten saas nähdä mitä tuleman pitää.
Herkuttelen ajatuksella, että tekisin tänä vuonna mahdollisimman monet lahjoista itse. Todellisuus jää nähtäväksi.

Itkettää ja harmittaa

Kovasti odottami tieto eräästä valinnasta tuli tänään ja tieto oli se, että ainakaan minä en ole valittu. Se on joku toinen. Valinnassa oli kyse CIMO:n kautta tapahtuvasta työharjoittelusta. Paikka olisi ollut Torontossa ja työ olisi ollut toimittajan työtä. Mikä angsti! Olisin niin kovin halunnut päästä sinne.

Tämän hetkisessä monimediatalossa hommat jatkuu taas kuukauden verran. Sairaslomittajan pestini pysyy. Tästä olisi toki syytä olla mielissään, ja olenkin, mutta vielä enemmän olisin jos olisin menossa tammikuussa Torontoon.

Moon ihan paska.

Meemi

Tässäpä meemi, jonka varmaan kaikki muut, paitsi minä, ovat jo tehneet. Mutta koska kukaan ei pyytänyt ja Duussi sanoi, että voi, niin nappasin tämän sieltä ja listasin. Här finns.

Tehtävänanto: Paljastan viisi omituista tapaani.
Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä,
jotka haastan tekemään saman perästä.
Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä.
Linkitän haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun
ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikkoihinsa
haasteesta ja tästä merkinnästä.

1. Lasken joka aamu kuinka monta tuntia olen nukkunut.

Tämä on jäänne siitä, kun vaivanani oli heräily/unettomuus. Olin jotenkin paniikissa, että saanko koskaan enää nukuttua ja olin aina hyvilläni, kun plakkariin tuli pitkät yöunet. Nykyään arkisin huidellaan 6,5-8 tunnin unilla, viikonloppuisin 4-10 tunnilla. Siksi niin suuri skaala, koska jos olen kovasti juhlimassa, herään aina hirvittävän aikaisin, muuten tulee nukuttua piiiiiiitkään.

2. En tykkää alushousuista.

Aina kun pääsen kotiin töistä tai viikonloppuisin, kun on pitkiä aamuja, pidän ylläni lököhousuja -ilman alupöksyjä-. Jostain syystä rentoon olemiseen ja kotoiluun ei kuulu alushousut. En kyllä ole kertonut tätä oikein kenellekään, mutta epäilen, että esim. tyyppi on saanut asiasta vihiä. Kaverit varmaan järkyttyis jos tietäis.

3. Päässä soi biisi.

Jos olen vain ja yht'äkkiä mieleeni pulpahtaa laulu, on se joka kerta Lesley Goren It's my party. Minulla ei ole aavistustakaan mistä tuo on tullut ja miksi. Enkä osaa siitä muuta kuin kertosäkeen, mutta niin se vaan on aivonmutkaan joskus iskostunut, eikä irtoa sieltä. Hopeasijalla on Crash Test Dummiesin Mmm Mmm Mmm. Älkää kysykö miksi. Ei ne ole musta edes hyviä biisejä.

4. Saan kieleni kimuralle

Geeneistä kai se sekin johtuu. Mutta ruttuun menee ja kunnolla. Perheemme neljästä lapsesta kaksi saa, minä ja vanhempi isoveljeni.

5. Tykkään makeasta suolaisella

Saatan aivan helposti dippailla karkkeja, jos karkkeja ja dippejä on yhtäaikaa tarjolla. Kuten vaikka juhlissa monesti on. Tai kotona leffiltana, ku on karkkei ja porkkanoit ja dippii. Nam! Suolaista ja makeaa yhtäaikaa. Kätsyä!

Jos muka löytyy joku toinenkin joka ei ole tehnyt, be my guest.

Missä olet Aurinko? Kaipaan sinua.

Kaipaan aurinkoa. Täällä on nyt ollut varmasti viisi päivää auringotonta. Mahdollisesti seitsemän. Viime viikon perjantaista ja lauantaista ei ole selkeää muistikuvaa. Lauantaina ei ainakaan satanut. Koko ajan on synkeää. Minulle kelpaisi vaikka vain ihan pienikin palanen aurinkoa, hetkinen, vaikka viisi minuuttia. Se varmasti auttaisi edes vähän.

Tämä viikko on taas viimeinen töissä, mutta mitä luultavammin työsopimusta jatketaan taas. Tää on niin pätkää. Vaikkakin (tähän asti) jatkuvaa pätkää. Se on tosi stressaavaa. Mitään ei voi suunnitella, koska ei voi olla varma, että jos sitten onkin töitä tai ei ole rahaa, koska ei ole töitä.

Tyypillä , jolla on kolme, eiku neljä, työtä (suurensaksalaisenelektroniikkafirman varasto-/asiakaspalvelu henkilö, toimistosiivooja, sisäänpistäjä sekä elokuvakriitikko!), on kauheassa kiireessä, eikä hirveästi olla ehditty näkemään. Mitään töistä ei ole niin paljon, että se yksinään riittäisi, joten täytyy haalia kaikista kokoon vähäsen. Jos sunnuntaina ehdittäisi halailemaan, niin olisin tyytyväinen.

Huomenna kaksi ystävää kylään ja pitsailun jälkeen keikalle. Rok Rok.

Tyhmä!

Olen ärtynyt ja kärttyisä. Itselleni. Mämmäilyt työasioissa harmittaa. Vaikka sitä kuinka koettaisi olla tarkka ja tarkistaa, tarkistaa ja tarkistaa, niin sitten se vasta ärsyttääkin, kun oman mämmäilyn takia tulee virheitä. Hävettää.

Sen lisäksi olen kärsimätön ja hätäinen, koska odotan tietoa eräästä valinnasta. Haluaisin kovasti saada paikan, mutta se ei taida auttaa, että sähköpostin tarkistaa 10 kertaa päivässä? Silti vastaus ei taida sähköpostiin kilahtaa sen nopeampaa. Mutta entä jos haluaa tosi paljon? Eikö se haluaminen voisi nopeuttaa asiaa?

Muuten täällä Oulussa on märkää ja mustaa. En panisi pahitteeksi jos joku yht’äkkiä tarjoaisi mulle matkan aurinkoon. Ihan kaikki kävis. Vaikka Mallorca, tai Lanzarote. Tai joku toinen märkä ja musta kaupunki, vaikka Pariisi tai Köpis.

Jostain syystä kuuntelin eilen Youtubesta Mariah Careyn joululauluja. En kyllä ymmärrä miksi, sillä en ole koskaan Careysta välittänyt. En edes silloin, kun kaikki muut kolmannella luokalla halus a i n a musiikintunnilla laulaa Heron tai Älä mee:n.

Miksi se ei koskaan muista?

-Niin, meekkö nyt kaheksitoista töihin?

-En, kun vasta yheksi.

- No, sullahan on aikaa. Hoitaisitko sen vessan?

-No sen tai tiskauksen, en ehdi molempia.

-No, mielummin se vessa.

-Ok, hei hei

-Moi.

Ja mitä olettaa taloudessaa asuva nainen? Että se ”vessan hoitaminen” pitää sisällään keskustellun suht tukkeutuneiden viemäreiden avaamisen, lattiakaivosuodattimen asentamisen SEKÄ vessan (joka on kuin koiranoksennus) siivoamisen. Syyt oletukseen ovat:

-Tiskiä h i r v i t t ä v ä määrä. Jos verrataan tiskausta ja ”vessan hoitamista”, olettaa nainen, että toiminnoissa kestää yhtä kauan. Pelkkä lattiakaivosuodattimen asentamiseen ja viemäreiden putsaamiseen ei mene yhtä kauan kuin tiskaamiseen.

-Kun kerta olet siellä vessassa ja putsaat niitä viemäreitä, huomaat ympärilläsi vallitsevan siivottomuuden ja jo ollessasi työn touhussa, hoidat samalla koko siivouksen.

Ja miten käy.

Taloudessa asuva nainen tulee väsyneenä töistä ja löytää, kyllä, lattiakaivosuodattimen asennettuna, mutta vessan yhtä siivottomana kuin aina ennen. Samoin jo noin kahden kuukauden ajan pyydetyt taulut nojailevat edelleen tyynen rauhallisina seinää vasten. Sillä JOSTAIN SYYSTÄ taloudessa asuva mies ei ole muistanut tänäkään aamuna ripustaa niitä seinälle.

Yhtä lailla kun voi olla huomaamatta vessan siivoamistarpeen (vaikka siellä suorittaa eräänlaisia siivoustoimenpiteitä) voi näköjään unohtaa lattialla makailevat taulut (vaikka ne näkee siinä päivittäin).

Huoh!

Taidan jälleen jättää mandariininkuoria lojumaan ympäriinsä, kun ei täällä kerta muutkaan petraa.