Sitten viime näkemän minusta on tullut jälleen täti. Tällä kertaa pienelle pojalle, jota ensi kertaa sylissä pidellessäni itkeä tirautin oikein kunnolla.
Viime lauantaina rynnin suoraan iltavuorosta PMMP:n keikalle. Voi että se oli hyvä! Ja voi että ne tytöt ovat ihania, valloittavia ja lahjakkaita.
Sain keikasta kamalasti energiaa. Samoin kuin äidin viikonloppukyläilystä.
Päätin lopettaa pelkäämisen.
Muutamana päivänä se on onnistunutkin.
No comments:
Post a Comment