Sunday, April 19, 2009

Verenpainetta(ko)

Pitkään ollut hyvä mieli ja turha panikointi sekä pelkääminen ovat pysyneet poissa arjesta. Nyt olen saanut päähäni pelon, että minulla on verenpainetta. Isällä on (isällä on myös reilusti ylipainoa), äidillä on (ollut n. vuoden) ja veljellä on (veli 34-v.). Olen tullut siihen tulokseen, että olen perintötekijöiden uhkaama.Tänään menimme Tyypin äidille syömään ja jo aamulla muistin, että hänellä on verenpainemittari. Syönnin jälkeen mittasin ja luvut huitelivat taivaita. Ahdistuin. Olin kuitenkin tilanteessa todella jännittynyt, sillä jo etukäteen pelkäsin, että paineet ovat korkeat. Luultavasti kyse voi siis olla siitä. Otin kuitenkin mittarin lainaan ja aion nyt seuraa paineita kotona.


Voi voi, tätäkö sitä nyt täytyy pelätä.

3 comments:

Maurelita said...

Hello, poukkaisin tänne Duussin kommenttilootasta, hauska tutustua !

Nuo kotiverenpainemittarit on aika stressifaktoreita ; mieheni epäili itsellään kanssa ja sai aivan sairaita lukemia, säntäsi sitten lääkärille eikä onneksi ollutkaan niin hälyttävää. Pitää olla liikkumatta, käsi sydämen korkeudella, ei saa puhua jne jne jne... kun mittaa.

=)

Anonymous said...

Löysin tuossa pitkästä aikaa aiemman blogini ystäväkirjan ja yllätyksekseni huomasin kommenttisi siellä. Sitä kautta tulin linkillä tänne ja nyt vasta tajusin, että olen kerran sinulle nyt kommentoinut omalla nimelläni huomaamatta, että seurailit blogiani joskus, kun pyörin vielä Kermakisu-nimellä. :) Pitääpä pistää nyt linkki taas muistiin.

Nuori Nainen said...

Hei Maurelita! En muista mistä alunperin sinne saavuin, mutta olen seurannut blogiasi jo varmaan muutaman vuoden. Tervetuloa vastavierailulle!

Verenpaine oli lääkärissäkin korkea, mutta nyt useampana päivänä kotona suht. normaali. Pari viikkoa tarkkailen sitä ja sitten analysoidaan tuloksia. Tänään hoitaja epäili, että kyseessä on jännittäminen.

Tiia, seurailen vieläkin blogiasi, harvemmin vaan tulee mitään kommentoitua. Ja kiitoksia siitä laukuntuunaus vinkistä, täytyy kokeilla sitä!