Söpöilyä

Ihan pakko oli tännekin laittaa linkki tuonne ehkä maailman suloisimpaan blogiin:

Kuva täältä.

Eilen oli Suomen historian kuumin päivä. Minä vietin sen töissä, joessa, rannalla ja vanhempien luona suunnittelemassa ensi kesän häitä.

Se oli hyvä päivä.

Nyt ymmärsin, että viikko sitten käynnistyi viimeinen vuosi tämän nimisenä. On se jännää!

Kuvia menneestä mahtimatkasta

Blogissa on pitänyt melkoista hiljaiseloa. Syyt löytyvät kesästä ja pakottavasta tarpeesta päästä aina töiden jälkeen ulos ja aurinkoon.
Harvemmin tulee enää illalla kotona avattua tietokonetta.

Menneestä Roskilden matkasta on kohta jo kuukausi, mutta kuvat tuolta ihanaiselta Tanskan festivaalilta pääsevät julki vasta nyt.

Silta Ruotsin ja Tanskan välissä oli huiman pitkä. Meri siinsi sinisenä ja välkkyvänä edessä.

Siellä oli kuuuma. Kahtena ensimmäisenä yönä teltassa paleli, mutta aamulla herättiin aina nihkeyteen ja hikeen kun aurinko paistoi armotta Jotoksen läpi .

Oli siellä muutama muukin.

Festareilla oli vaikka mitä siistiä, kuten hedelmäkioski ja Ben&Jerry's -kiska. Lisäksi siellä oli tämmöinen keinupiste. Varsinkin ekana iltana kun kaikkien vastoinkäymisten jälkeen päästiin festarialueelle ja nähtiin nämä keinut valaistuna pimeässä yössä, oli näky vaikuttava.
Ja oli niissä huisin kiva keinuakin!

Ihmisiä riitti silmänkantamattomiin.

Sitten siellä oli tämmöinen uima-aluekin.

Arena ei vetänyt kaikkia, jotka halusivat nähdä livenä The Nationalin.

Se Jotos, sen purku ja yksi alle jäänyt Nuori Nainen.

Kertomukset festivaalin musikaalisesta annista voi lukea siitä enemmän ymmärtävän toimesta Rumban sivuilta. Siellä kerrotaan missatusta Gorillazista, tanskalaisista seireeneistä, liikuttavasta ja valloittavasta Patti Smithistä sekä siitä miltä se kaikki tuntui, kun viikonloppu päättyi.

KILDE

Eilinen oli pitkä päivä. Matkaa Oulusta Roskildeen tehtiin yhteensä 13 tuntia. Ei toki koko aikaa matkaten, mutta matkalla ollessa kuitenkin.

Ensin lensimme Oulusta Tukholmaan, josta haiemme torilta mansikoita ja herneitä ja painelimme Kööpenhaminan junaan.

Junamatka meni nukkuessa ja fiilistellessä, ja täytyy sanoa, että ruotsalaisissa junissa on kyllä hyvin jalkatilaa!

Kööpenhaminasta ei muuta näkynyt kuin rautatieasema, mutta se oli sievä.

Roskildeen päästyämme meinasi usko loppua. Rinkat painoivat niin maan pirusti, ja matka mediakeskukseen, jonka olimme arvioineet noin kilometriksi olikin paljon paljon enemmän. Todellinen yllättys koitti kuitenkin vasta paikan päällä akreditoituessamme, kun kävi ilmi, ettei meille ole paikkoja medialeirintäalueella.

Pihalla alkoin noin kolme varttia kestänyt puhelinrumba, joka lopulta päättyi siihen, että paikka löytyi kuin löytyikin.

Todellinen harminaihe oli kuitenkin se, että samaan aikaan kun säädimme majoitusta, päälavalla aloitti Gorillaz. Se kuulosti hyvältä, se kuulosti upealta, mutta mitään hajua ei ole siitä miltä se näytti. Valtavan ihmisäänimassan perusteella ilmeisesti aika hyvältä.

Mutta nyt kutsuu festivaali, ja aurinko. Oi joi, on tämä elämä kivaa!

Yksi pitkä päivä

Hups!
En tiedä mihin aika-aukkoon olen sujahtanut, mutta viime viikot ovat vilistäneet ohi sellaisella kiireellä, etten ole muistanutkaan sellaista asiaa kuin blogi(t).

En usko, että olen koskaan aiemmmin (sen jälkeen kun blogistanin löysin) ollut näin pitkään lukematta blogeja. Aivan kummallista.
Ehkä se on tämä kesä, työt, tilus, jalis. Kaikenlainen.

Niin, enpä ole tainnut tännekään kertoa, että hommasimme muutaman kaverin kanssa kaupungilta vuokrapalstan kesäksi, jota olemme ahkerasti hoitaneet. Aaria maata ei ole hinnalla pilattu, sillä kolmelta kuukaudelta se maksaa vaivaiset 15 euroa.

Hirvittävän, hikoiluttavan ja ärsyttävän juolavehnän kiskomisen jälkeen pääsimme lopulta viljelemään maatamme. Penkkeihin sujahteli niin timoa, siiklia, retiisiä, tilliä, porkkanaa, hernettä, papua, rucolaa kuin lehtisalaattiakin.
Sunnuntaina kävin palstalla ja kyllä ilo oli suuri kun maasta puski perunan tainta ja rucolaa kuin viimeistä päivää.

Naapurin rouva, joka on toiminut mentorinnamme oli sitä mieltä, että rucolaa voi jo hyvällä omallatunnolla alkaa syödä. Ja niinpä napsin mukaan muutamat varret, jotka kotona laitoin pizzan päälle. Ja voi että oli hyvää!

Nyt pitäisi pusertaa viimeinen työpäivä. Sen jälkeen luvassa on lounas äidin kanssa ja tiluksilla rikkaruohojen kitkentä. Sitten seuraa pakkaus, ja huomenaamulla alkaa matka kohti Roskildea!

Olen niin täpinöissäni, etten meinaa pysyä paikoillani.

Sain ystävältäni synttärilahjaksi lipun. Ystävä päivittää paikan päältä Rumban blogia, ja minä olen hänen +1.
Hihiii, niin siistiä!

Tätä olemme kuuntelemassa lauantaina kello 16.30

Potkis

Sattuipa hassusti, että viime vuoden syksyllä (työ)kaveri kysyi josko minua kiinnostaisi pelata jalkapalloa. Innostuneena ulkosyrjämaalistani, jonka tein kuukautta aikaisemmin kesurit vastaan vakkarit -pelissä, vastasin myöntävästi.

Niinhän siinä kävi, että sain paidan, jonka selässä oli numero 5 ja kutsun reeneihin.
Se oli menoa siltä istumalta.
Ensimmäinen kosketus tuli aikatauluongelmien vuoksi vasta helmikuussa umpihankifutisturnauksessa Kemissä. Ja vaikka oli kamalan rankkaa, oli tosi hauskaa!

Sen jälkeen into on vain kasvanut.

Viime lauantaina oli hiekkaturnaus Oulussa. Jouduin koko viikonlopuksi töihin, mutta yhden pelin ehdin käydä tauon aikana pelaamassa. Ja voi että oli hauskaa!

Ei siis liene ihme, että myös MM-kisat kiinnostavat. Siis minua, joka en aiemmin ole välittänyt mistään penkkiurheilusta millään tavalla.

Lisäksi havaittavissa on sama ilmiö kuin Mad Menin katsomisessa. Kaikki se potkiminen herättää itsessäkin halun pelata. Samoin kuin MM:ssä tapahtuva tupakointi herättää mielihalun savukkeisiin.

Ai niin, ja tietty Espanja voittaa, koska niillä on Torres <3
(Ja Tyyppi, ite oot ihan tytön näköinen)

Tyyppi palasi kaupunkiin

Kesä on alkanut, ja se tarkoittaa kaiken muun kivan lisäksi sitä, että Tyypin koulu loppui Torniossa ja hän on tullut takaisin Ouluun. Jei!

Sunnuntaina onni konkretisoitui kun tajusimme, ettei ole mitään hoppua nukkumaan, sillä Tyypillä ei ole varhaista lähtöä bussiin, ja minulla on vapaapäivä.
Menimmekin sitten iltapäivällä Hollihaa'an potkimaan jalkapalloa.

Mulla on uusi hurahsuskohde, kun vuokrasimme kavereiden kanssa kaupungilta aarin maata. Suunnitelmat ovat suuret, ja aiomme viljellä siellä niin pottua, porkkanaa, härkäpapua, sipulia, salaattia, herneitä, kehäkukkia ja vaikka mitä.

Suunnitelmat tuntuvat tosin vielä melko kaukaisilta, sillä palstamme on kuulema männä vuosina ollut jonkun laiskurin hoidossa, ja nyt se kasvaakin juoluvehnää niin maan pirusti.
Ja voin kertoa nyt vajaan viikon tilallisen kokemuksella, että sen kitkeminen se on pirullista puuhaa.

Viime viikolla muutettiin Tyyppi kotiin. Tornion asunto oli ankea ja karu.

Samalla reissulla kävimme Haaparannassa ja Ruotsin puollella Kukkolankoskella. Oli aika komeasti virtaava forsen.


Nyt pitää suunnistaa nukkumaan, sillä aamulla työt ja illalla tilallisen rankkaa raadantaa.

Tämä päivä on hyvä päivä

Tänään, jahka kello kolahtaa 15.40 minä lähden Helsinkiin. Siellä odottavat perhe, ystävät ja serkun häät. Edessä on neljä päivää vapautta ja rentoutta.
Toiveissa on luvattu helle, aurinko ja odotettu rentoutuminen.

Eilen oli vaikeuksia saada pakatuksi, mutta lopulta energiaa löytyi ja kapsakki täyttyi.
Energiapiikin takana saattoi olla tämä ihanuus, joka eilen oli päivän aikana puhjennut kukkaan.

Kaksi viikoa sitten se vasta vihjaili nupullaan.

Oi orkidea, oi alkava lämpö, en jaksa odottaa tulevia lomapäiviä!