Miehet: ostakaa kukkia!

Siitä taitaaa nyt olla neljä vuotta. Kolme ainakin. Tai viisi.
Olin ensimmäistä (ja ainoaa) kertaa mykkäkoulussa Tyypille. Kolmantena päivänä elämäni valon päässä napsahti ja kuulin kun ovi kävi.
Jonkisen aikaa myöhemmin sain kuvaviestin, josta en ymmärtänyt mitään muuta kuin sen, että se oli otettu keittiössämme.

Kävelin keittiöön, ja siellä roikkui kirjahyllystä kukkapaketti. Paketissa oli orkidea. Hennon limen vihreä orkidea. Se oli niin kaunis.

Anteeksi tuli annettua ja pyydettyä, puolin jos toisin, ja solmut puhuttiin auki.

Sittemmin orkidea meinasi kuolla huomaamattoman kotimiehen hoidossa, eikä se näyttänyt kukan kukkaa vuosiin.

Kunnes vuosi sitten. Voi sitä riemua.

Nämä ovat vuoden sisällä jo toiset kukat. Ja näettekö nuput? Lisää on tulossa!

Päivä 6: Teema vihreä

(en suostu käyttämään lainausmerkkejä, joissa tuo vihreä ohjeistuksessa on, kun en ymmärrä niiden tarkoitusta tässä. Olen vähän sellainen lainausmerkkinatsi.)

Pikkiriikkinen sukukatsaus

Tämä kuva on vuodelta 1948, ja pikkuinen mytty on äitini. Hän oli isoäitini ensimmäinen ja isoisäni toinen.

Äiti on suurta ikäluokkaa. Sodan jälkeen syntyneitä. Äiti ja vanhempansa asuivat pitkään Helsingissä Vironkatu 9:ssä yhdessä isoisäni vanhempien kanssa. Asunto oli kuulema pieni, mutta se oli yleistä. Oli tultava toimeen siellä ja niillä mitä oli.

En tavannut koskaan isoisääni, vaikka jaamme saman työpaikan. Hän oli päätoimittaja, minä loppuun ajettu pätkäläinen. Isoisäni kuoli vajaa kymmenen vuotta ennen syntymääni.

Olisi hienoa kuulla mitä mieltä hän olisi nykyajan työkulttuurista, journalismista sekä elämästä noin yleensäkin. Olisi ollut hienoa jos olisi ollut vaari, jonka luokse mennä.

Valitettavasti ei ollut kummaltakaan puolelta.

Päivä 5: Vanha kuva

Palloa hangessa

Hui, oli kyllä melkoisen haipakka viikonloppu. Umpihangessa jalkapallon perässä kirmaaminen oli erittäin riemuisaa, mutta todella rankkaa. Yksikin pyrähdys pallon perään vei totaaliset voimat, ja oli pakko pyytää vaihtomies paikalla. Onneksi hengityksen tasaantuessa pallon perässä jaksoi juosta entiseen malliin.

Viime yönä tuli nukuttua kuin tukki, sillä pelaamisten jälkeen bailattiin joukkueen kanssa niin kovin, että uni jäi melko vähiin. Eilinen tunnin junamatka sujui melko kärsivissä merkeissä, ja olin helpotuksesta soikea kun pääsin kotiin.

Eilinen menikin sitten sängyn pohjalla gilmoren tyttöjä katsoessa, ja illalla sen verran ryhdistäytyessä, että siirryin sohvalle ystävän kanssa katsomaan Millenium-trilogian toisen osan.

On se urheilu vaan niin rankkaa :)

Tässä muuten myös viime viikon liikunnat. Vaikka välissä onkin ollut muutama viikko, etten ole niitä merkannut, olen yhtä hirveää angstausromahdusviikkoa lukuunottamatta saanut pidettyä kiinni edes siitä kaksi kertaa viikossa -liikkumisesta.

Liikunnat vko 13

ma 28.3. piloxing, 55 min.
ti 29.3. energy, 55 min.
ke 30.3. piloxing, 55 min.
to 31.3. lepo
pe 1.4. pumppi, 55 min.
la 2.4. umpihankifutista, 96 min.

Ja palloiluun liittyy myös neljännen päivän kuva. Kuva on viime kesän rockfutiksista, ja voi miten hauskaa siellä oli, vaikka sähläsin ja tein nolon käsivirheen. Onneksi meillä on maailman paras ja ihanin joukkue, eikä siinä porukassa haittaa.

Päivä 4: Harrastus

Perheenjäsen

Minulla on melko pieni suku, mutta suuri perhe. Varsinkin vuoden 2003 jälkeen perhe tuntuu vain kasvavan kasvamistaan. Minulla on kolme sisarusta, ja olen viiden pikkutytön sekä yhden pikkumiehen ylpeä täti. Tähän kun lisätään puolisot, istuu ruokapöydässä parhaimmillaan 15 henkeä.

Sen sijaan uusin perheenjäsen saapui elämääni jouluaattona, eikä hän onneksi vie kovin paljon tilaa. Nimittäin siskoni (joka ei ole mikään käsityöihminen) oli virkannut minulle omin pikku kätösin tämän suunnattoman suloisen amigurumin.

Pallopää on minulle erittäin rakas, ja se nukkuu yöt vieressäni.

Päivä 3: Perheenjäsen

Suosikkitavara

Tämä postaus piti olla täällä jo eilen, mutta päivittäminen ja kuvien lataaminen ei onnistunut kännykällä, enkä koko päivänä päässyt koneen ääreen.

Olin nimittäin Kemissä Mimmirock-futisturnauksessa. Ja futistahan pelattiin hangessa. Vaikka otteluaika oli pelkkä 2x12min. olin aivan umpikuollut turnauksen jälkeen.

Mutta voihan pojat, että oli mukavaa! Tulimme neljänsiksi, ja yhteishenki oli palkinnon arvoista.

Mietin junassa matkalla Kemiin, että mikähän on oma suosikkitavarani. Ensimmäisenä mieleen tuli pyörä, mutta sitten totesin olevan enemmän väline kuin tavara.

Vastaus kysymykseen tuli kuin itsestään kun ryhdyin etsimään laukusta jotakin. Vähän väliä käteeni osui jotain, joka ei ollut se mitä hain, mutta sen sijaan jotain rakasta.
Nimittäin kynä.

Töidenkin vuoksi kynä kulkee aina mukana kuin itsestään, mutta se, että niitä äkkiseltään oli kerääntynyt kassiin kolmekin kappaletta, ei ole edes ihmeellistä.

Päivä 2: Suosikkitavarani

Kuvakuukausi

Hei vaan,

johan menee hulluksi, kun kaksi postausta päivässä. Mutta sama se sille, sillä huomasin Tiinalta, että nyt voi kuvittaa huhtikuuta.

Minä haluan kuvittaa huhtikuuta!

Tässä olkoon siis ensimmäinen kuva n. kuukauden takaa, jolloin olin yksin töissä (muuta paitsi siivoja tulee kahdeksalta) ja olin liian laiska kävelläkseni vessaan katsomaan peilistä menikö hiukset hyvin. Siispä katsoin kuvan kautta.

Tästä kuvasta kilpaili tämä, ja syyskuussa strasbourgilaisessa taksissa samasta asiasta otettu kuva. Tuolloin ranskalainen taksikuski oli kuolla nauruun, kun selvensin mitä oikein olin tekemässä.

Sen jälkeen otinkin kamerasta suljinäänen pois.

Päivä 1: omakuva

En edes yritä selitellä

Siinähän hurahti sitten lähes kuukausi bloggaustaukoa. Mikä lie minut pitänyt täältä pois. Syytän töitä, kevätmasennusta ja yleistä angstia.

Tai korjataan, ei minulla ole yleistä angstia per se, mutta jonkin sortin alavire iskee heti kun on hetki vain olla.

Ja se jos mikä on raivostuttavaa. Kun niinä hetkinähän pitäisi nimenomaan, vain olla. Samaan aikaan koen kuitenkin kasvavaa riemua tästä ihanasta valon määrästä, joka sen kun jatkuu ja jatkuu.

Huhtikuu tulee menemään ohi melkoisella vauhdilla. Lauantaina meillä on umpihankifutisturnaus Kemissä, ensi viikolla karkaan Rovaniemelle, sitten on töitä ja sitten pääsiäinen Helsingissä.

Hui, kohta tupsahtaa heinäkuu ja minusta tulee rouva.

Joko odotatte innolla syksyä, jolloin ryhdyn freeksi ja blogistakin tulee varmasti sen myötä pelkkä onnen ja auringon tyyssija?!