Torstaina kiiruhdimme Poriin ja jazzeille. Majapaikkamme Porin metsäopisto sijaitsi 30km. Porista. Onneksi saimme sovittua muiden majoittujien kanssa kimppakyydistä.
Jazzit olivat ihanat! Musta tuli ihan PoriJazz fani.Jo viime vuonna Flowssa selitin, että oon niin mummu, että mun pitäisi saada vaan istua ja fiilistellä niitä bändejä.Joku vinkkasi silloin, että mene Projazzeille, ja sieltähän minä sitten itseni löysin. Että voi olla yhtä aikaa piknikillä ja keikalla. Ja että voi välillä tanssia ja välillä leppostella.
Ainoa miinus oli Duffyn keikan pituus. Keikka kesti häthätää tunnin, ja vain yhden encoren verran. Puuttumaan jäi ainakin Syrup&Honey. Mukava yllätys oli sen sijaan Rain on your parade.
Konsertin yllättäjä oli Raphael Saadiq, joka ei ollut itselleni entuudestaan tuttu. Mies yhtyeineen veti uskomattoman keikan. Mieleenpainuvin oli viimeiseksi encore-biisiksi vedetty Let the sunshine in, joka sopi puolittain pilveen menevän auringon tunnelmaan.
Porista tiemme vei Turkuun, jossa tapasin ihanaisen Duussin. Matkalla minua jännitti kamalasti, mutta lähes samantien kun olimme tavanneet, jännitys karisi ja Duussin kanssa oli todella helppoa olla. Aivan kuin olisimme tunteneet aina! Loppupäivän Tyyppi joutuikin kuuntelemaan hehkutustani siitä miten mukavaa ja mahtavaa oli ollut.

Lopuksi vielä hiukan Duffya. Kuva on tärisevä ja ääni särisevä, mutta kenties fiilis silti välittyy.
Tänään alkaa Qstock ja luvassa on hellettä. Ei se kesä hassummin voisi jatkua.