Työkuviot muuttuu yökuvioiksi

Aion antaa roiman määrän uudenvuodenlupauksia. Saa nähdä moniko niistä pitää. Tavoite on, että mahdollisimman moni.

Teen töihin ravitsevat eväät ja syön mahdollisimman paljon kalaa
Luovun turhasta tv:n katselusta
Iltaisin korjaan jäljet ja järjestelen paikat
Laihdutan
Kohotan kuntoa
Lopetan tupakoinnin
Pidän tipattoman tammikuun
Mässään karkkia vain kerran viikossa
Vähennän pelkäämistä ja lisään elämistä
Hymyilen enemmän
Mietin, ennen kuin ärähdän
En vastaa puhelimeen kesken keskustelun

Töissä viimeinen päivä ennen viikonloppua, joka tulee tarpeeseen. Oli sen verran villiä niiden drinkkien kanssa. Kävin juuri allekirjoittamassa työsopimuksen kuun loppuun, joka ei ole tätä mitä olen nyt tehnyt, vaan sitä aiempaa, kesältä tuttua moderointia.
Veti hiljaiseksi.
Tuli olo, että ylhäältäkäsin ajatellaan, että olen sopivampi sellaiseen, kuin kirjoitustyöhön. Vaikka tiedänkin, että sopimukseni on ollut määräaikainen sairausloman sijaisuus. Epäilen kuitenkin ettei ko. sairastajan vielä viikon päästä palaa töihin ja siksi mietin, että onko tässä vaiheessa vain hyvä sauma päästä minusta eroon.

Moderointi tarkoittaa kolmea ja neljää iltaa viikossa, vuoroviikoin. Sekin vielä. Olin niin tottunut näihin selkeärytmisiin päivävuoroihin. Melkein itkettää. Vaikka toki olen tyytyväinen siihen, että töitä ylipäätään on. Mutta oli tämä vähän pudotus. Pelkään, että ensi viikon jälkeen sairastaja ei tule töihin ja paikan hänen sijaisenaan saa joku muu, kun minä olen juuttunut seulomaan katkeraa ja junttavaa nettikeskustelua.

Blaah, pääsispä jo kotiin märisemään. Tai olisipa vielä opiskelija. Lomatkin olisi pidempiä.