Palloa hangessa

Hui, oli kyllä melkoisen haipakka viikonloppu. Umpihangessa jalkapallon perässä kirmaaminen oli erittäin riemuisaa, mutta todella rankkaa. Yksikin pyrähdys pallon perään vei totaaliset voimat, ja oli pakko pyytää vaihtomies paikalla. Onneksi hengityksen tasaantuessa pallon perässä jaksoi juosta entiseen malliin.

Viime yönä tuli nukuttua kuin tukki, sillä pelaamisten jälkeen bailattiin joukkueen kanssa niin kovin, että uni jäi melko vähiin. Eilinen tunnin junamatka sujui melko kärsivissä merkeissä, ja olin helpotuksesta soikea kun pääsin kotiin.

Eilinen menikin sitten sängyn pohjalla gilmoren tyttöjä katsoessa, ja illalla sen verran ryhdistäytyessä, että siirryin sohvalle ystävän kanssa katsomaan Millenium-trilogian toisen osan.

On se urheilu vaan niin rankkaa :)

Tässä muuten myös viime viikon liikunnat. Vaikka välissä onkin ollut muutama viikko, etten ole niitä merkannut, olen yhtä hirveää angstausromahdusviikkoa lukuunottamatta saanut pidettyä kiinni edes siitä kaksi kertaa viikossa -liikkumisesta.

Liikunnat vko 13

ma 28.3. piloxing, 55 min.
ti 29.3. energy, 55 min.
ke 30.3. piloxing, 55 min.
to 31.3. lepo
pe 1.4. pumppi, 55 min.
la 2.4. umpihankifutista, 96 min.

Ja palloiluun liittyy myös neljännen päivän kuva. Kuva on viime kesän rockfutiksista, ja voi miten hauskaa siellä oli, vaikka sähläsin ja tein nolon käsivirheen. Onneksi meillä on maailman paras ja ihanin joukkue, eikä siinä porukassa haittaa.

Päivä 4: Harrastus

Perheenjäsen

Minulla on melko pieni suku, mutta suuri perhe. Varsinkin vuoden 2003 jälkeen perhe tuntuu vain kasvavan kasvamistaan. Minulla on kolme sisarusta, ja olen viiden pikkutytön sekä yhden pikkumiehen ylpeä täti. Tähän kun lisätään puolisot, istuu ruokapöydässä parhaimmillaan 15 henkeä.

Sen sijaan uusin perheenjäsen saapui elämääni jouluaattona, eikä hän onneksi vie kovin paljon tilaa. Nimittäin siskoni (joka ei ole mikään käsityöihminen) oli virkannut minulle omin pikku kätösin tämän suunnattoman suloisen amigurumin.

Pallopää on minulle erittäin rakas, ja se nukkuu yöt vieressäni.

Päivä 3: Perheenjäsen

Suosikkitavara

Tämä postaus piti olla täällä jo eilen, mutta päivittäminen ja kuvien lataaminen ei onnistunut kännykällä, enkä koko päivänä päässyt koneen ääreen.

Olin nimittäin Kemissä Mimmirock-futisturnauksessa. Ja futistahan pelattiin hangessa. Vaikka otteluaika oli pelkkä 2x12min. olin aivan umpikuollut turnauksen jälkeen.

Mutta voihan pojat, että oli mukavaa! Tulimme neljänsiksi, ja yhteishenki oli palkinnon arvoista.

Mietin junassa matkalla Kemiin, että mikähän on oma suosikkitavarani. Ensimmäisenä mieleen tuli pyörä, mutta sitten totesin olevan enemmän väline kuin tavara.

Vastaus kysymykseen tuli kuin itsestään kun ryhdyin etsimään laukusta jotakin. Vähän väliä käteeni osui jotain, joka ei ollut se mitä hain, mutta sen sijaan jotain rakasta.
Nimittäin kynä.

Töidenkin vuoksi kynä kulkee aina mukana kuin itsestään, mutta se, että niitä äkkiseltään oli kerääntynyt kassiin kolmekin kappaletta, ei ole edes ihmeellistä.

Päivä 2: Suosikkitavarani

Kuvakuukausi

Hei vaan,

johan menee hulluksi, kun kaksi postausta päivässä. Mutta sama se sille, sillä huomasin Tiinalta, että nyt voi kuvittaa huhtikuuta.

Minä haluan kuvittaa huhtikuuta!

Tässä olkoon siis ensimmäinen kuva n. kuukauden takaa, jolloin olin yksin töissä (muuta paitsi siivoja tulee kahdeksalta) ja olin liian laiska kävelläkseni vessaan katsomaan peilistä menikö hiukset hyvin. Siispä katsoin kuvan kautta.

Tästä kuvasta kilpaili tämä, ja syyskuussa strasbourgilaisessa taksissa samasta asiasta otettu kuva. Tuolloin ranskalainen taksikuski oli kuolla nauruun, kun selvensin mitä oikein olin tekemässä.

Sen jälkeen otinkin kamerasta suljinäänen pois.

Päivä 1: omakuva

En edes yritä selitellä

Siinähän hurahti sitten lähes kuukausi bloggaustaukoa. Mikä lie minut pitänyt täältä pois. Syytän töitä, kevätmasennusta ja yleistä angstia.

Tai korjataan, ei minulla ole yleistä angstia per se, mutta jonkin sortin alavire iskee heti kun on hetki vain olla.

Ja se jos mikä on raivostuttavaa. Kun niinä hetkinähän pitäisi nimenomaan, vain olla. Samaan aikaan koen kuitenkin kasvavaa riemua tästä ihanasta valon määrästä, joka sen kun jatkuu ja jatkuu.

Huhtikuu tulee menemään ohi melkoisella vauhdilla. Lauantaina meillä on umpihankifutisturnaus Kemissä, ensi viikolla karkaan Rovaniemelle, sitten on töitä ja sitten pääsiäinen Helsingissä.

Hui, kohta tupsahtaa heinäkuu ja minusta tulee rouva.

Joko odotatte innolla syksyä, jolloin ryhdyn freeksi ja blogistakin tulee varmasti sen myötä pelkkä onnen ja auringon tyyssija?!

Tein yön töitä

Viime yö oli yllätyksiä täynnä. Olin menossa nukkumaan, kun huomasin, että vastapäisen talon edessä oli palo- ja poliisiautoja.

Eihän se auttanut muu kuin alkaa töihin. Työkaverin kanssa naputettiin omissa kodeissamme uutisia. Itse pääsin nukkumaan 3,5 tunnin uurastuksen jälkeen. Onneksi onnettomuudessa ei ollut aiheutunut henkilövahinkoja.
Tänään onkin sitten väsyttänyt melkoisesti.

Sitä kyllä ihmeteltiin Tyypin kanssa, että miten voidaan olla niin tottuneita kaupungin ääniin, ettei kumpikaan oltu havahduttu romahdusta. Ilmeisesti koko illan kaupungissa jyrisseet lumi-aurat kuulostivat sen verran samalta, ettei rysähdys herättänyt mitään ihmetystä.

vko 9

ma 28.2. zumba 55 min.
ti 1.3. energy 55 min.
ke 2.3. lepo
to 3.3. crosstrainerin polkemista 60 min.
pe 4.3. loikoilua
la 5.3. töitä
su 6.3. pumppi 55 min.

Pitäisi mennä nukkumaan, huomenna seitsemäksi töihin.

Mutta mikä parasta, nykyään aamuvuoroon suoriutuminen ei ole edes niin paha, sillä valoa on niin paljon, että jaksaa naurattaa koko pyöräilymatkan!

"Ei, ei noin", hän moittii dödö-käyttäytymistä

Pitäisikö olla kuitenkin mielissään siitä, että on liikkunut säännöllisesti? Siis vaikka ei voi olla mielissään siitä, että olisi liikkunut niin monta kertaa kuin oli tavoite?

Aion olla. Kuten aion ottaa myös megaspurtin. Hääkoltun tilaamiseen on enää 2kk ja siinä ajassa pitäisi saada sen verran löllöä vähemmäksi, ettei tarvitsisi sitten olla ahdistunut kun käydään mittanauhalla ruhon kimppuun.

Riikka kirjoitti juuri joogatunnille meikkaajista. Olen aivan yhtä äimänä. Eikä pelkästään jooga, vaan esimerkiksi aamupumppiin tai combattiin?
Oikeasti, tunnille, jossa hiki valuu solkenaan.

Itselläni on liikkuessa meikkiä silloin, jos menen jumppaan töiden jälkeen, jolloin en jaksa pestä niitä pois. Mutta että tunnille varta vasten meikattuna. Se on minusta melkein yhtä käsittämätöntä, kuin ne tyypit, jotka lisäävät dödöä hikiselle iholle.

Muistan vieläkin miten jossain esiteini-iän valistusvihkosessa iskostettiin mieleen, että deodoranttia lisätään puhtalle ja kuivalle iholle. En käsitä sitä, että nuin vain sitä suihkitaan läpihikiseen kainaloon kahden tunnin välissä.

vko 8

ma 21.2.
ti 22.2. crosstrainerin polkeminen 60 min
ke 23.2.
to 24.2.
pe 25.2. pumppi 55 min.
la 26.2. yoga 55 min.
su 27.2.