Joulukalenteri osa 1

Milan päiväunista sain idean joulukalenteriin. Milan äiti aikoo ottaa kuvan joka päivä ennen joulua. Mahtava idea! Ja kun blogissa vielä kehotettiin muitakin tarttumaan toimeen, niin tässä sitä mennään.

Tämän päivän kuva on hienosti kännykkäkameralla napattu otos itseni ja Tyypin väkertämästä joulukoristeesta, josta mainitsin jo aiemmin, ja jonka ohjeet löytyvät täältä.

Jännäjännä joulu!

Joulukuun 1.

Ite tein!

Lunta

Pyhäinpäiväaamu oli ihana. Nukuin pitkään, puuhastelin, käytiin Tyypin kanssa kävelyllä, syötiin pitkä herkkuaamiainen, siivottiin ja saunoin. Kaikki tämä ennen kuin kello oli kolme.

Sen jälkeen alkoikin puunaus ja puleeraus, sillä illalla oli jokavuotiset konsernin kekkerit Riossa. Ilta oli hauska ja tapahtumarikas. Ja mahtavinta oli, että yön aikana maahan satoi ensilumi!

Kun sunnuntaina lähdimme kävelylle, tuntui, että yhden yön aikana koko maailma on muuttunut. Lumi tuo niin valtavasti valoa ja kauneutta. Toivotaan, ettei se nyt sula pois.

Kävelyllä meinasi olla vähän liian jännää, kun piti hypellä kiviä pitkin saareen. Olen aika nynnerö luonteeltani ja vanttera varreltani, joten hyppely ei ihan noin vain onnistunutkaan. Sen sijaan joka kivellä piti pysähtyä jännittämään pääseekö perille.

Lumesta innostuneena leivoin tänään ennen iltavuoroa piparkakkutaikinan. Jahka pääsen kotia, aion leipoa piparit loppuun ja nautiskella niistä teen kanssa. Joulu saa puolestani tulla, olen valmis.

Eilen haettiin Ainolanpuistosta keppi, sillä ajattelin tehtailla lumihiutaleita, jotka laitan siitä roikkumaan. Kuten täällä.

Teetä ja jätskiä ja aurinkoa

Tänään oli vapaapäivä uuvuttavan työviikonlopun jälkeen. Normaalisti se on heti maanantaina, mutta typerät verotiedot pakottivat vaihtamaan vapaapäivän vasta tiistaiksi.

En kyllä ymmärrä miksi noita verotietoja edelleen tehdään noin suurella volyymillä. Facebookin ja lukijakommenttien perusteella voisi päätellä, etteivät ne ihan niin paljon ihmisiä kiinnosta kuin median sisällä taidetaan ajatella.

Noh, mutta tänään oli mukavaa. Ensinäkin Oulussa paistoi aurinko varmaan ensimmäistä kertaa viikkoon!

Aamulla kävin piloxingissa, jossa olen käynyt kerran aikaisemmin ja joka on mielestäni aivan huipputunti. Se on myön toooosi tehokas, sillä olin aivan rättikuollut tunnin jälkeen. Ja t i e t e n k i n olin unohtanut pyyhkeen kotiin.
Onneksi mukana oli sentään säälittävä (hikinen) pikkupyyhe. Sen ja saunan avulla sain itseni kuivattua.
Mutta, päästyäni pukkarin puolelle pukemaan huomasin, että olin unohtanut myös rintsikat. Vissiin tuli lähdettyä hiukan aamu-unisena matkaan.

Jumpan lisäksi pesin pyykkiä, värjäsin kaksi paitaa, kokkasin ja (hih!) ostin kauan himoitsemani teekannun.


Olen useamman vuoden ajan epäaktiivisesti etsinyt teekannua, mutta kaikki tähän mennessä varteenotettavat ovat olleet hirvittävän kalliitta. Niinpä olin mielissäni kun loppukesästä löysin räsymatto-sarjan pannun.

Tarpeeksi monta kuolauskertaa tuottivat tehtävänsä ja tänään pannu lähti mukaani. Kuten myös yksi siirtolapuutarha-sarjan kupeista.


Niiden lisäksi kävin Kauppahallin Kofeiinikompaniassa ja ostin neljää erilaista teetä: vihreää kirsikkaa,vihreää kaktushedelmää, pu-erhiä ja vihreää chaita.

Illan kruunasi Seinfeld ja uutuusjäätelö. En valita.

Pukujen puku

Hiii, löysin eilen hääpuvun johon ihastuin!
Se on ihana. Tosin löysin sen netistä, joten vielä ei ole tietoa miten se mulle sopisi. Pitää tässä joskus mennä katsastelemaan josko löytyisi paikallisista morsiusliikkeistä jotakin samantyyppistä.

Ajattelin joka tapauksessa tilata pukuni netistä. Ovat siellä sen verran edullisempia. Olen myös kuullut hyviä kokemuksia netistä tilaamisesta, joten suurta pelkoa epäonnistumisesta ei ole. Lisäksi ainakin noissa kaupoissa joita olen katsonut, on ollut melko hyvä palautusmahdollisuudet jos jotakin menee vikaan.

Koska olen sen verran perinteinen, etten halua Tyypin näkevän pukua ennen hääpäivää laitan siitä tänne vain pikkuruisen yksityiskohdan. Heinäkuun 23. päivän jälkeen sitten koko kuvan.


Vielä tämä ilta töitä ja sitten vapaa viikonloppu. Ihanaa!

Pätkätyöseminaari ja Kelis

Kävin Tampereella viikonloppuna. Journalistiliitto järjesti Pätkätyöseminaarin siellä. Oli yhtä aikaa helpottava että surullista kuulla, ettei oma työnantajani ole ainoa jonka leivissä on lukuisia nuoria ihmisiä lyhyissä tai tosi lyhyissä työsuhteissa.

Keskustelu oli vilkasta ja mielenkiintoista. Junassa matkalla Helsinkiin mietin, miten masentava tämä aika on tulla alalle. Kyseessä on kuitenkin mielestäni yksi maailman mielenkiintoisimmista ammateista. Harmi vain, että oman paikkansa eteen joutuu vähän väliä taistelemaan tosissaan.

Helsingissä kävimme ystävieni kanssa katsomassa Kelistä. Ja wau, miten mahtava Kelis onkaan. Vaikka settilistassa oli harmittavan paljon uutta (itselleni tuntemattomampaa) materiaalia oli naisen karisma sen verran suuri, ettei kappaleiden iskemättömyys haitannut.

Sen sijaan Circus, jossa keikka oli, ei todellakaan ollut oma paikkani. Huomasin taas, miten paljon mielummin viihdyn pystybaareissa ja kapakeissa, joissa kuulee keskustella, kuin suurissa yökerhoissa, joissa puhumisen sijaan aikaa vietetään tanssien.

Tämä viikko iltavuorossa. Toisaalta on kivaa kun saa aamulla nukkua pitkään, toisaalta taas on ankeaa, että päivä menee kuin salaa ohi.

Ryhdistäytynyt bloggari

Aika lentää. Elämä rullaa tutulla painollaan. Olen käynyt tässä välissä Helsingissä, Pariisissa ja Strasbourgissa. Kävin tutustumassa Euroopan parlamenttiin. Kävin katsomassa vanhaa kouluani Pariisissa. Entinen kotitalomme oli purettu.

Collége Victor Hugo

Entinen kotitalo sijaitsi tällä pläntillä.

Kuu Eiffelin välissä.

Sain kuulla, ettei työni jatku, mutta kappas, taas ne jatkuivat.

Tyyppi aloitti koulun Oulussa, joka on viime vuoden Torniossa ravaamiseen ihana muutos. Ylihuomenna lähden Tampereelle pätkätyöseminaariin ja menen samalla kahden ystäväni kanssa katsomaan Kelistä.

Aion laihduttaa ensi kesän häitä varten, ja blogata ainakin kolme kertaa viikossa. Muuten tämä syksy ei suuria muutoksia elämään tuo.

Tänään olen katsonut BBC:ltä miten Chilen kaivosmiehiä nostetaan maan pinnalle. Liikutusitku tulee vähän väliä.

Ulkoa ja aurinkoa

Tämä kesä on ollut yksi vauhdikkaimmista kesistä pitkään aikaan. Keväällä antamani lupaus, että tänä kesänä uin ja olen mahdollisimman paljon ulkona, on toteutunut. Vaikka koko kesä onkin tullut puskettua töitä, olen kaiken vapaa-aikani käyttänyt tehokkaasti auringon alla hilluessa.

Kesällä tuli vietettyä myös lukuisat huiput kekkerit, tapaamiset ja spontaanit riehaantumiset. Pienesti pääsin käymään myös matkoilla kun oli se Kilde.

Surullista kesässä on sen päättyminen, ilman muuttuminen kylmäksi ja vanhempien lähtö. Taas tuli elokuun alku ja heidän töiden alkaminen.

No, ennen sitä ehdin viettää erään iltapäivän heidän pihallaan keräämässä viinimarjoja. Nämä kuvat ovat sieltä.