Rohkaiseva Rollo

Olinpa nyt hiukan liian nokkela, sillä en kyllä heti osaa sanoa, millä tavoin Rovaniemi on rohkaiseva, kunhan rimmasi mukavasti yhteen. Ehkä se rohkaisi ihanuuteen, joka syntyy, kun ottaa aikaa ystäville ja yhdessäololle.


Matkamme alkoi 30 minuuttia myöhässä, mutta koska kyseessä oli VR, niin eihän se ollut edes mikään ihme. Lopulta pääsimme perille, jossa ihanainen ystävämme oli vastassa. Kiirustimme (linja-autoaseman kohdalla nautitun taskumattivahvistuksen jälkeen) syömään Wingstoniin, jonka hampurilaisia olen kuullut kehuttavan jo vuosia.
Ja hyviähän ne olivat (vaikka ei sentään Kemin Jatan grillin voittaneita).


Ilta kului Kauppayhtiöllä, joka sekin oli ihastuttava paikka. Parasta koko matkassa oli tietenki lauantaiaamun aamiaisyllätys. Heräsimme ihanan lämpimään tuoreen leivän tuoksuun, jonka ystävämme oli leiponut. Kauniisti katettu brunssi koostuikin kaikesta mahdollisesta mitä kuvitella saattaa. Siitä olikin pienen aamukuoharipöhnän vahvistamana helppo lähteä kirppareita kiertämään.

Lisäksi päivään kuului leivoskahvit söpössä kahvilassa, jonka nimeä en enää muista.

Kaiken kaikkiaan huisi reissu. Tuli naurettua kerta laakilla enemmän kuin pitkään aikaan. Ihmebantun sairaalalaulajat kuten myös soijanakki/kyr**äpappi -pätkät tulivat katsottua niin monta kertaa, että osa laulusta sujuu trioltamme kuin vettä vain.

Mutta nyt täytyy kiirehtiä, kakkoselta alkaa vamppyreita. Ihanaa!