Tammikuu, uusi elämä

Ai hupsista, minullako oli tämmöinen blogikin.
Ja näköjään hienosti sain melkein pidettyä joulukalenteriakin...
Voi voi, olen kyllä onneton päivittäjä.

Sen sijaan en ole onneton lomailija, vaan vietin elämäni ensimmäisen palkallisen loman! Se oli huiman ihana ja hauska ja rentouttava. Siitäkin huolimatta, että koko lomaviikon suhasimme Tyypin kanssa kaupungista ja vieraspedistä toiseen.

Ensimmäiseksi suuntasimme Turkuun, jossa ehdimme tehdä vaikka mitä, mutta samalla ottaa leppoisasti.
Ai hupsista, minullako oli tämmöinen blogikin.
Ja näköjään hienosti sain melkein pidettyä joulukalenteriakin...
Voi voi, olen kyllä onneton päivittäjä.

Sen sijaan en ole onneton lomailija, vaan vietin elämäni ensimmäisen palkallisen loman! Se oli huiman ihana ja hauska ja rentouttava. Siitäkin huolimatta, että koko lomaviikon suhasimme Tyypin kanssa kaupungista ja vieraspedistä toiseen.

Ensimmäiseksi suuntasimme Turkuun, jossa ehdimme tehdä vaikka mitä, mutta samalla ottaa leppoisasti.

Yksi loman päämääristä oli vihdoin maistaa Don Draperin tutuksi tekemää Old Fashioned -drinkkiä. Se onnistui niin Cow:ssa kuin semmoisessa toisessa drinkkibaarissa, jonka nimeä en muista.

Pikkuinen kahvila Bossaliina oli hurjan suloinen. Ja lounaana nautitut salaatit ja tomaattikeitot hyviä. Suosittelen.

Turun linna oli aika jänskä. Ja iso. Jalat olivat ihan poikki kaksituntisen kiertelyn jälkeen.

Turun linnassa oli myös Nuoren Naisen mentävä takka.

Ja paljon ikkunasyvennyksiä.

Kun olimme olleet päivän rentoutumassa siskon luona Nuuksiossa suuntasimme pikaisen Fazerilla nautitun aamiaisen jälkeen Lahteen.

Jossa kävimme hiihtomuseossa. Hienosti hyppäsin simulaattorissa, mutta ihan surkein tuloksin :)

Turussa näin myös iki-ihanaista Duussia. Vaikka ehdimme käydä vain lounaalla olin taas aivan mykistinyt siitä, kuinka toisen kanssa voi tuntua siltä, että olisi tuntenut aina. Tai vaikkei ole aina tuntenutkaan, miten helppo on jutella kaikesta mahdollisesta ja miten vahvasti sitä kokee tulevansa ymmärretyksi.

Sillä ymmärretyksi tuleminen ei ole mikään itsestäänselvyys. Mitä erilaisimpien ihmisten kanssa sitä tulee vietettyä aikaansa (esim. työn tai harrastusten) kautta, sitä enemmän sitä arvostaa omia ystäviään. Ei nimittäin ole mikäään ihme, jos kokee olevansa seurassa, joka ei todellakaan tajua mitä tarkoitat, tai joiden arvomaailma on ihan erillainen kuin oma.

Harmi vain, että Turun ja Oulun välimatka on niin pitkä. Joko se tekniikka voisi ottaa huimia harppauksia eteenpäin ja keksiä teleportin? Kannatan!

Duussin innoituksesta päätin alkaa pitää itsekin harjoituspäiväkirjaa. Tai no, en kai mää mitään harjoittele, oikeampi nimi tämmöiselle laiskiaiselle lienee liikkumispäiväkirjaa. Listaan siihen pelkät jumpat ja vastaavat. Töihin kulje pyörällä (kuten oikeastaan kaikkialle muuallekin) joten niitä on turha listailla.

Motivaationa toimikiin omien elintapojen rukkaaminen. Ylipäätään tarkoitus olisi saada säännöllinen liikkuminen osaksi elämää, kuten myös kutistua hiukan leveyssuunnassa ennen heinäkuisia häitä.

Liikkumisviikot 2 ja 3

vko 2

ma 10.1. lepo
ti 11.1. piloxing 55 min.
ke 13.1. cycling+pumppi 55 min.
to 14.1. lepo
pe 15.1. lepo
la 15.1. jooga 55 min.
la 16.1. lepo

vko 3
ma 17.1. powerstep 55 min.
ti 18.1. energy 55 min.
ke 19.1. piloxing 55 min.
to 20.1. lepo
pe 21.1. lepo
la 22.1. lepo
su 23.1. lepo

Katsotaan miten käy, liikkumisten ja aktiivisemman bloggaamisen kanssa. Toivottavasti hyvin! Muuten tuntuu, että on lähtenyt hyvin käyntiin, mutta viime viikkoinen synttäripäivä sekoitti pakkaa kakkukekkereillään.