Pätkätyöseminaari ja Kelis

Kävin Tampereella viikonloppuna. Journalistiliitto järjesti Pätkätyöseminaarin siellä. Oli yhtä aikaa helpottava että surullista kuulla, ettei oma työnantajani ole ainoa jonka leivissä on lukuisia nuoria ihmisiä lyhyissä tai tosi lyhyissä työsuhteissa.

Keskustelu oli vilkasta ja mielenkiintoista. Junassa matkalla Helsinkiin mietin, miten masentava tämä aika on tulla alalle. Kyseessä on kuitenkin mielestäni yksi maailman mielenkiintoisimmista ammateista. Harmi vain, että oman paikkansa eteen joutuu vähän väliä taistelemaan tosissaan.

Helsingissä kävimme ystävieni kanssa katsomassa Kelistä. Ja wau, miten mahtava Kelis onkaan. Vaikka settilistassa oli harmittavan paljon uutta (itselleni tuntemattomampaa) materiaalia oli naisen karisma sen verran suuri, ettei kappaleiden iskemättömyys haitannut.

Sen sijaan Circus, jossa keikka oli, ei todellakaan ollut oma paikkani. Huomasin taas, miten paljon mielummin viihdyn pystybaareissa ja kapakeissa, joissa kuulee keskustella, kuin suurissa yökerhoissa, joissa puhumisen sijaan aikaa vietetään tanssien.

Tämä viikko iltavuorossa. Toisaalta on kivaa kun saa aamulla nukkua pitkään, toisaalta taas on ankeaa, että päivä menee kuin salaa ohi.