Töissä selvisi, että niitä riittää siihen asti, että kesätoimittajapesti alkaa. Eli käytännössä tässä mennään nyt elokuun loppuun saakka työllistettynä.
Sain työn alle mielenkiintoisen jutun, ja pääsin käymään lennonjohtotornissa.
Illalla näin ystäviä, joiden kanssa kokattiin ravioleja ja munkkeja.
Ne munkit olivat tosi tosi hyviä.
Päätön mies valmistaa ravioleja.Tänään on ollut ihan kökkö päivä.
Kaikki tuntuu vaikealta, ja itse tunnun riittämättömältä. Ulkona paistaa aurinko ja on lämpimämpää kuin viikkoon, mutta silti olo on ankea ja yksinkertainen.
Näinä päivinä sitä miettii, että millaista olisi tehdä sellaista työtä josta saisi jatkuvasti onnistumisen elämyksiä ja voisi uppoutua siihen todella, kun tietäisi olevansa siihen hommaan valittu ja siinä arvostettu, eikä sen jatkuvuudesta tarvitsi koko ajan ressata.
Nyt on olo, että minä teen tätä, koska olen huonoista vaihtoehdoista vähiten huono, ja että jos jotakin vakituisempaa tulee auki, on ensin vakinaistettavien jonossa muutama kymmenen ennen minua.
Lisäksi olen hirviän läski, ja kaipaan farkkujani, jotka makaavat kaapissa, koska en mahdu niihin.
Ihan paska keskiviikko. Ihan paskaa kaikki.
Paitsi ne eiliset munkit.
1 comment:
Vähän hölmö neuvo, mutta koeta katkaista pätkäläisyys. Ala katsella avoimin mielin uusia hommia (juu, tässäkin kauheassa työllisyystilanteessa) ja tartu niihin, joita tulee eteen.
Ei kannata roikkua paikassa, jossa ei arvosteta pätkää enempää. Siitä tulee oikeasti vain paha mieli, itsekin olen moista kokenut. Vaikka voihan se olla, että jonain päivänä saatkin paikastasi vakituisen.
Kysymys onkin, jaksatko/kestätkö odottaa siihen saakka hajoten aina, kun työsoppari alkaa lähestyä loppua?
Tsemppiä! Muista myös, ettei pätkäläisenä olo tarkoita, että olisi huono työntekijä. Enemmän sietää syyttää sitä, joka pistää työt pätkiksi.
Post a Comment