Eilen siis käytiin muuttamassa mies sänkyineen ja pöytineen melko ankeahkoon opiskelijayksiöön. Toisaalta, eihän tuolla niin väliä, kun ei hän kuulema aio viettää siellä kuin viikot. En oikein osaa vielä olla mitään mieltä tästä uudesta tilanteesta, sillä olin kotiinpäästyä niin poikki, että en edes tajunnut olevani kotona yksin.
Nyt pyörähti käyntiin kesän viimeinen työviikko, jonka jälkeen aion ottaa hurjan rennosti seuraavat kaksi viikkoa. Sen jälkeen odottelenkin, josko täältä sorvin äärestä soitettaisiin hommiin. Viime viikolla sain lohduttavan s.postin, että näin luultavasti tulee käymään, eikä maalaamani kauhukuvat täysin turhasta ihmisyydestä taidakkaan toteutua.
Lopuksi vielä pari laadukasta kännykkäkamerakuvaa Delfinaarioista. Nuo delfiinit olivat kyllä niin liikuttavia, että itkin läpi esityksen. Miten ne onkin niin älykkäitä!
Ja sitte vielä se sormuski.
1 comment:
Siis ihme juttu kyllä noi delfiinit! Kun kesällä käytiin pitkästä aikaa Särkkiksessä, multakin taisi jokunen kyynel livahtaa noita katsoessa (vaikkei ees ollu mitään sormusherkistelyjä ilmassa). Miten voikin..! <3
Tsemppiä uuteen tilanteeseen (ja Tyypille sinne Tornioon)! Yritähän löytää yksinolosta ne nauttimisen arvoiset puolet :)
Post a Comment