Kävin Helsingissä. Menomatkalla ryhdyin lukemaan lainassa ollutta Houkutus kirjaa. Helsinkiin päästyäni kirja oli melkein kokonaan luettu. Kävin ostamamassa toisen osan. Ja kolmannen. Tänään on viikko siitä kun aloitin ja jäljellä on enää vajaa puolet sarjan viimeistä kirjaa.
Varsinaisen viihdyttävää ja koukuttavaa. Vampyyriromantiikka vie ajatukset pois liian jännittävistä asioista. Kuten vaikka pääsykokeiden jatkoonpääsytulosten odottamisesta.
Lauantaina paraskaveri juoksi puolimaratonin ja käytiin Tyypin kanssa kannustamassa. Iltaan mennessä sade hellitti ja näkyviin tuli sateenkaari.
Valo, kevät ja tuleva kesä tuntuvat hyviltä. Suru ja pettymys aiheuttaa harmistumista. Tuntuu, että vaikka kuinka tavoittelisi unelmia, niitä ei koskaan saavuta.
Tipuin Teakin näyttelijäntyön koulutusohjelman pääsykokeiden toiseksi viimeisestä vaiheesta.
4 comments:
Siitä, että ylipäänsä pääsee toiseksi viimeiseen vaiheeseen, tulee olla helkutin ylpeä! Miten olisi tsempata vuoden verran ja kokeilla uudelleen? :)
Minäkin olen pohdistellut pitäisi lukaista noita Houkutus-kirjoja. Vähän on pidätellyt se, että kuvittelin niiden olevan varhaisteineille suunnattuja. Mikäs tosin esti Pottereitakaan lukemasta. :D Pitänee testata, jos tosiaan noin hyviä olivat.
Upea tuo sateenkaarikuva! Niitä on joskus vaikea ikuistaa, kun eivät kamerassa näytäkään välttämättä ihan samalta.
Harmitus tuo pääsykokeista putoaminen. Oletko muualle hakenut tänä keväänä eli kiinnostaako jokin muu ala? Ainahan tosiaan voi yrittää ensi vuonna uudelleen.
Heips. Salainen blogiystäväsi ei ole unohtanut sinua, mutta paketin lähettäminen venyy valitettavati ensi viikolle. Pahoittelut :-)
-SBY:si
Anonyymi: Ei tämä ollut ensimmäinen kerta kun hain, mutta kyllä se oli viimeinen. Tavallaanhan se unelma on ollut jo vuosia haudattuna, kun ei silloin aikoinaan päässyt sisälle, ja kun toiseen kouluun kuitenkin pääsin ja sieltä valmistuin. Ehkä kuitenkin halusin vielä kokeilla, ennen kuin sitoutan itseni loppuelämäksi tähän nykyiseen työhön...
Tiia: Kyllä kannatta lukea, ovat ne sen verran viihdyttäviä. Sopivat hyvin leppoisaan kesämeinkiin!
Mukava kuulla, ettei SBY ole minua vielä ihan kokonaan unohtanut, sen verran olen jo ehtinyt täällä jännäillä ;)
Post a Comment