Tasan ei käy onnen lahjat

Eilinen päivä oli tosi kiva. En oikein tiedä miksi.
Ehkä siksi, että sain tiskattua. Ja leivoin piirakkaa, josta tuli tosi hyvää. Ja että Tyyppi tuli kotiin. Ja että sain töissä jutun ajoissa valmiiksi.

Tämä päivä ei ole samanlainen kuin eilinen.
Herättyäni huomasin, että niskat ovat jumissa ja se säteilee pääkipuna.
En ehtinyt syödä aamiaista.
Hiukset ovat kamalat.

Töissä jutustani oli eräs osa päivän palautteen kehitettävää-osastolla. Miksi en ollut tajunnut ko. asiaa itse?
Ärsyttää. Samalla kasvaa paine ja tietoisuus siitä, että sopimukseni loppuu vuoden vaihteessa. Jos tämmöisiä virheitä tapahtuu, niin kuka sopimustani jatkaisi?
Varsinkin kun pätkäläisiä tarvitaan koko ajan vähemmän ja tarjolla on niin monta minua parempaa.

On tämä surkeaa.
Juuri kun olen saanut työstettyä ja hyväksyttyä ajatuksen, ettei minusta tule isona näyttelijää ja innostun tästä mikä minusta tuli, en luultavasti saa tehdä sitäkään.
Mihin sitä sitten alkaa?

Nyrkkimies

Viikonloppuna oli kivaa. Oli monia hauskoja juttuja, kuten Pirkojen pikkujoulut ja treffit 6-vuotiaan veljentytön kanssa. Kävimme Taidekoulun Taiteidenyössä kuuntelemassa Soivaa Siileä. Omaksi suosikikseni nousi ehdottomasti kappale nimeltään Nyrkkimies.

Eilinen oli melkoinen völläyspäivä kun ei ollut edes teatteritreenejä. Yritin muka harjoitella vuorosanoja, mutta ei siitä tullut mitään. Masennuin urakan edessä heti alkuunsa. Plari on varmaan 15 sivua pitkä ja lähes kaikki siinä on omia vuorosanojani. Vastanäyttelijä rooli kun on olla puhumisen lopettanut näyttelijätär. Ensi-ilta on onneksi vasta tammikuussa, että ehkä vielä on varoaikaa.

Tyyppi lähti aamulla viiden jälkeen Tornioon. Tällä kertaa ei myöhästynyt bussista. Alkusyksy meni oman itsenäisyyden huumassa ja jotenkin fiilistellessä omaa aikaa ja tilaa. Nyt on alkanut iskeä myös ikävä. Kyllä se on aika kivaa, kun tuollainen köriläs pyörii nurkissa.

Valkoinen horisontti

Aamu alkoi sumulla. Se oli sankka ja peitti alleen koko Tuiran ja Intiön. Ainakin kun ikkunasta katsoi. Normaalisti meiltä näkee selvästi Itä-Tuiran Kallotien parvekkeet ja Vesitorninmäen huiput. Nyt ne hukkuivat vaaleaan usvaan.
Kun sain itseni kammettua liikkellä, ei sumua sen keskellä nähnyt lainkaan. Mistä se sekin johtuu?

Eilen käytiin Tyypin ja kaverin kanssa katsomassa Jacksonin This is it. Olin positiivisesti yllättynyt. Ihmeen taiturimaisesti se Jackson tanssi ja lauloi. Aivan kuin ei mitään taukoa olisi koskaan ollutkaan. Huomioni kiinnitti kuitenkin miehen habitus. Niin kovin kovin laiha hän oli.
Ei sillä, eihän hän ole koskaan mikään tankki ollutkaan, mutta nyt varsinkin naamasta paistoi mielestäni luu ja nahka.
Kotimatkalla keskusteltiin niin Jacksonista kuin hänen elämästään. Tyyppi totesi, että tuskin koskaan saadaan mitään absoluuttista totuutta tietää monistakaan Jacksonin elämää varjostaneista asioista.

Tänään ja huomenna teatteritreenit ja torstaina Samae Koskinen Nuclearissa.

Ylityö

Eilen olin ylitöissä. Toissapäivänä olin ylitöissä. Maanantaina olin ylitöissä. Tänään haluaisin lähteä aiemmin, mutta pelkään, ettei se ole mahdollista.
Viikonlopusta on tulossa joka tapauksessa kiva. Olemme menossa Tyypin kanssa Kööki-klubille syömään, jossa levyjä soittaa veli. Sen jälkeen napataan ystävä kainaloon ja suunnataan katsomaan Up!

Lauantaina on työpaikan henkilöstöjuhla. Sinne olen hankkinut uusia vaatteita ja jotenkin pitkästä aikaa olen miettinyt omaa olemustani enemmän, joten ilmassa on oikeaa laittautumisen tunnetta. Kivakiva!

Nyt hyppään kuvaajan kyytiin ja suuntaan kohti seurakunnan tiedotustilaisuuteen. Nämä ovat taas niitä keikkoja...

Anti-Midas

Omistan kosketuksen joka muuttaa kaiken huonoksi.
Siltä ainakin tuntuu, kun jälleen juttuni siirtyi eteenpäin ja lisäpengonan alle. Ehkä minä en vain osaa. Olen liian yksinkertainen, että voisin tehdä hienoja analyyseja tai johtopäätöksiä. Argh! Tämä on niitä päiviä, jolloin kyrsii heti ensi hetkistä lähtien.

Syksy on muuttunut talviseksi. Ulkona ei pärjää ilman lapasia ja pimeä tulee koko ajan aikaisemmin. Tänään maassa oli jäätynyttä loskaa/lunta. Hengitys höyryää ja ruoho narskuu askelten alla. Hetkittäin kaipaan sitä sateista, mutta vielä lämmintä syksyä, jolloin puut loistavat punaisen ja oranssin väreissä. Oliko sitä tänä vuonna ollenkaan?

Tyyppi on tämän viikon syyslomalla. On kivaa vaihtelua tähän semisinkun arkeen. Ongelmaksi taitaa ainoastaan muodostua kuorsaaminen, jota kuulema nykyään harrastan. Tyyppi aikookin ostaa mulle lahjaksi nenälaastareita.

Viikonloppu töissä

Viikonloppu mennyt töissä. Onneksi Tyyppi tuli Ouluun jo torstaina, niin olen ehtinyt häntä nähdä. Viikonloppu on ollut melko kiireinen ja raskas. Naantalin tragedia ja Oulussa sattunut puukotus ovat tehneet mielen surulliseksi.
Vaikka näitä surullisia tapauksia tulee aika ajoin vastaan, ei niihin oikein koskaan totu. Sen tiedän, ettei minusta olisi koskaan esimerkiksi ensiaputyöhön. Kaikki kunnia niille henkilöille jotka sitä tekevät.

Eilen oli kuitenkin rentouttavaa ja mukavaa töiden jälkeen. Veli ja veljenvaimo oli pitkästä aikaa ulkoilemassa ja heidän kanssaan olikin oikein kivaa. Äitikin tuli Helsingistä syyslomaa viettämään tänne. Huomenna tulee meille ja aiotaan mennä leffaan. Kivakiva.

Yritän pian saada kuvattua päiväni, niin lunastan senkin lupauksen.

Ärsyttää, kun ipodista loppui akku töihin tullessa. Kuinka ankeaa pyöräillä kotiin ilman musiikkia!

Normipäivä

Halusin tehdä useissa blogeissa nähdyn päivä kuvina -postauksen. Mutta päivän aikana unohdin tehtävän, joten sain kootuksi ehkä kaksi kuvaa koko päivästä. En aio kuitenkaan lannistua tästä vastoinkäymisestä, vaan päätän toteuttaa sen huomenna.

Sitä ennen tässä kuvia siltä epäonniselta päivältä ja joltakin toiselta. Olivat samalla muistikortilla, niin lykkäsin tänne.

Mutta mulle kuuluu aika mukavia juttuja. Nimittäin työt jatkuvat nyt vuoden loppuun asti! Olen tosi mielissäni. Aion tästä vakuudellisesta taloudellisesta tilanteesta johtuen viedä ompelukoneen korjaajalle.

Harmillista sen sijaan on se, että viisaudenhammas on äitynyt tosi kipeäksi. Yritin varata aikaa hammaslääkäriin, mutta siellä oli linjat tukossa. Pyysivät jättämään viestin vastaajaan. Toivottaasti soittavat pian takaisin. On sen verran kipeä hammas.

Viime viikolla (tai toissa) oli aamulla tosi sankka sumu, joka kyllä tässä kuvassa näkyy enää melko repaleisena tuolla Intiön yllä.

Lauantaina oli tosi huono hiuspäivä, joten helpommalla pääsi, kun laittoi koko höskän kiinni.

Lähikuva.

Paraskaverin kanssa oltiin citileideilemässä, ja treffattiin ystäviä Lahdesta. Coffee Housessa join mochaccinon. Nam!

Eipä tässä nyt muuta. Lähden potemaan hammastani ja vääntämään yhtä kinkkistä uutista. Josko huomenna muistaisi kuvata oman arkensa.