Varastettu pyörä

Blogijumi näköjään sen kuin jatkuu. Hö, mistähän tämä johtuu? Samaa olen huomannut muissakin blogeissa.

Töissä oli tänään kivoja uutisia, kun katsoin uutta tuntilistaa ja töitä on nyt 8.11 asti. Jes! Se on oikein kivaa senkin vuoksi, että olen nyt huomannut, että tykkään tosi paljon siitä mistä teen. Ehkä ne keväiset epäonniset pääsykokeet sysäsi jotenkin eteenpäin sitä tykkäämistä tästä työstä.

Pyörä pöllittiin viime viikolla, mikä on kovin kakkaa siksi, että nyt täytyy kävellä joka paikkaan.Voi että se on hidasta! Pyörällä olisi perillä sekunnissa.

Näin viikonloppuna ensimmäistä kertaa Muodin Huipulla mainoksen. Ja siellä oli veli! Jännä jännä, alkaisi jo, niin tietäisi miten sitä hälle käy.

Lista

Tämä jumitus ei nyt näytä ottavan loppuakseen. Jopa blogien lukeminen on jäänyt vähemmälle huomiolle. Mikä ihme minua vaivaa?

Koska sen suurempaa inspistä ei ole, taidan listata tähän muutamia asioita. Listat on helppoja, ytimekkäitä ja suoraviivaisia. Tämä listausidea on napattu suoraan Kulutusjuhla blogista, jossa on tarkoitus kertoa kolmesta tavarasta tai palvelusta, jotka kokee itselleen tärkeiksi.

1. Silmälasit

Kun on likinäköä huimat -7 molemmissa silmissä, ovat rillit tärkein kapistukseni. Ne ovat viimeinen asia, jonka otan pois päästäni illalla ja ensimmäinen, johon tartun kun herään. Nykyisin käytän toki myös piilareita, mutta tarkoitus sama. Ilman tätä/näitä apuvälineitä olen yhtä aistia köyhempi.

2. Pyöräni
Kuljen pyörälläni kaikkialle. Tuskastun, jos jostain syystä lähden kävellen liikkelle, sillä samantien hermostun matkan hitauteen. Pyörällä pääsee nopeasti ja vaivattomasti paikasta toiseen, eikä se saastuta, eikä sen parkkeeraaminen vaadi erityisen paljon tilaa, aikaa taikka rahaa.
Unelmieni pyörä oli ruskea, huuto.netistä 25 eurolla ostettu nopea menopeli, joka törkeästi varastettiin kotini edestä muutama vuosi sitten. Kaipaan sitä edelleen.

Tätä viimeistä jouduin miettimään aika paljon. Lopulta päädyin kännykkään.

3. Kännykkä
Vaikka minua välillä ahdistaa se, kuinka riippuvainen minä olen tuosta laitteesta, se on vekotin, jota käytän jatkuvasti. Vanhempani ja 2/3 sisaruksistani asuvat Helsingissä. Äidin kanssa soittelemme päivittäin. Sisarusten ja ystävien kanssa lähetämme paljon (kuva)viestejä. Nyt kun Tyyppi on muuttanu viikoiksi Tornioon, olisin kamalan ikävissäni, ellen edes puhelimitse kykenisi olemaan häneen yhteydessä.
Siispä kunnon suomalaisena, valitsen listani hännänhuipuksi nokialaisen.

Blogijumi

Ilmeisesti menin niin onnenhuumaan tästä vaihtuneesta siviilisäädystä, että iski kaamea bloggausjumi. Tai ehkä syynä on ollut hoppuviikko ja Tyypin Tornioon lähdön valmistelu.

Eilen siis käytiin muuttamassa mies sänkyineen ja pöytineen melko ankeahkoon opiskelijayksiöön. Toisaalta, eihän tuolla niin väliä, kun ei hän kuulema aio viettää siellä kuin viikot. En oikein osaa vielä olla mitään mieltä tästä uudesta tilanteesta, sillä olin kotiinpäästyä niin poikki, että en edes tajunnut olevani kotona yksin.

Nyt pyörähti käyntiin kesän viimeinen työviikko, jonka jälkeen aion ottaa hurjan rennosti seuraavat kaksi viikkoa. Sen jälkeen odottelenkin, josko täältä sorvin äärestä soitettaisiin hommiin. Viime viikolla sain lohduttavan s.postin, että näin luultavasti tulee käymään, eikä maalaamani kauhukuvat täysin turhasta ihmisyydestä taidakkaan toteutua.

Lopuksi vielä pari laadukasta kännykkäkamerakuvaa Delfinaarioista. Nuo delfiinit olivat kyllä niin liikuttavia, että itkin läpi esityksen. Miten ne onkin niin älykkäitä!

Ja sitte vielä se sormuski.

Voih!

Kesken karuselliajelun Särkäniemellä tuli hirviä itku.


Koska

edessäni rasiassa kimalteli kapea valkokultainen sormus ja korvaani kuiskattiin, että tuutko vaimokseni.

Niisk!

Kriisinkaari

Kolmipäiväinen kriisinkäsittelyni on nyt tehnyt tehtävänsä, ja olo alkaa olla aika tyyni ja tasainen. Tiistai meni itkiessä niin, että lopulta pää oli kipeä ja silmät lähes turvonneet umpeen. Keskiviikkona vuorossa oli raivo, viha ja loukkaantuneisuus. Eilen olin vain zen, ja sujut asian kanssa.
Olen ymmärtänyt, että vaikka määräaikaisuutta ei kohdalleni osunut, tuurauksia varmasti riittää, joten turha tässä on heittää kirvestä kaivoon.

Tänään odotan työpäivän loppumista ja matkaa Tampereelle. Ihana nähdä ystäviä ja päästä Särkänniemeen!
Sunnuntaina vuorossa on Flow ja Lily Allen! Ainoa huono puoli on kotiinpaluussa, joka alkaa maanantaina kello 5.30. Junasta täytyy suoriutua vielä suoraan töihin. Blaah!

Olen minä kyllä tämän miniloman ansainnutkin, sillä pitkiä reppareita on tullut nyt kirjoitettua viisi putkeen. Sinänsä ne ovat olleet ihan hauskoja, pääsinhän elämään päivän mummuna, toisen päivän teininä ja viime viikolla vietin yön pizzeriassa.

Nimeni on Melkein

Töissä tuli 9 eri mittaista määräaikaisuutta auki.

En saanut niistä yhtään.
Vituttaa niin.
Tuntuu huonolta, tyhmältä, epäpätevältä.

Tästä tuleekin hiukan erilainen syksy mitä olin ajatellut.

Ja kyllä, tuuraajiahan varmasti tarvitaan.
Se lienee ainoa mihin olen sopiva.

Hiljaisuus loppuu, än yy tee ,nyt!

Voi kauhee mikä bloggaustauko on päässyt syntymään, ja aivan varkain! Nooh, onhan tässä ollut melkoisen aktiivista tämä normaalielämä, niin ehkä sen varjolla saa anteeksi. Näiden kahden viikon aikana olen kyllä ehtinyt puuhaamaan kaikenlaista, mm:

- Hillunut Qstockissa, ja nähnyt livenä ihanan Anna Puun
- Soittanut poliisisille ja tunnistanut ikkunanrikkojan
- Käynyt kesäteatterissa
- Tehnyt kesäkeittoa
- Elänyt päivän mummona ja toisen teininä
- Ollut kesäjuhlilla
- Syönyt paaaaljon herneitä
- Polkenut Haukiputaalle (22km.) ja takaisin
- Nähnyt ihania ystäviä Lahdesta
- Juonut Brandy lonkeroa
- Tehnyt toosi paljon töitä

Ja jottei sentään suoraan hiljaisuudesta pamahdettaisi ylitarjontaan, taidan lopettaa tähän, kun on vielä niin kamalasti hommaa tälle päivälle.