Ihmehedelmä

Viikko on nyt hurahtanut kesätöissä. Eikä tässä nyt muuta kovin erilaista ole koko kuluneeseen kevääseen, kuin säännöllisempi työaika ja hiukan eri tehtävät. Olen päässyt jopa taittamaan, joka on mukavaa, mutta näin aluksi hiukan hankalaa ja vaativaa. Kertovat kuitenkin nuo kokeneemmat kollegat, että ajan kanssa sen oppii. Toivottavasti niin!
Pidän tästä osastosta jonne olen päässyt. Ja vaikka aamuisin hiukan meinaa nukuttaa, on joka päivä kiva tulla töihin.

Jännittävintä mitä viime aikoina on tapahtunut on ihmehedelmän/-marjan maistelu. Kyseessähän on siis marja, josta löytyy ensimmäinen merkintä vuodelta 1725, kun kartografi Chevalier des Marchais näki Länsi-Afrikan matkallaan, miten paikallistet söivät marjoja ennen ateriaa. Marjan juju on siinä, että se muuttaa happaman maun maistumaan makealta.

Lauantaina siis kokeilimme marjasta tehtyjä puristeita, joita Tyypin siskon ystävä oli tilannut. Vaikka minua aluksi jännittikin, paketin siisti ulkomuoto, luvattu lyhyt kesto (15-20min.) ja EU:ssa pakattu paketti vakuuttivat epäilyni. Tarjolla oli sitruuna-, ananas-, mandariini-, greippi- ja omenalohkoja, vinegar-sipsejä, piimää, olutta sekä kuivaa kuohuviiniä. Tabletti laitettiin kielen päälle ja imeskeltiin.

Ensimmäiseksi maistoin kuivaa kuohuviiniä, joka maistui aivan makealle lajitoverilleen. Jos minut olisi laitettu makutestiin, en luultavasti olisi erottanut niitä toisistaan. Sitruuna ja greippi olivat parhaimpia, hyvin makeita, mutta silti itsensä makuisia. Omenaa en kokeillut, koska altsu. Ananas oli aika samanmakuinen kuin muutenkin.
Mandariineistä tuli aivan kalan makuisia, mutta tämä saattoi johtua siitä, että mandariinit olivat jo vähän huonoksi menneitä (jonka maistoimme, kun testasimme niitä ilman pilleriä). Olut oli aika äklöä, samoin kuin piimä. Vinegar-sipsit sen sijaan olivat melkein yhtä hyviä kuin normaalisti.

Hauska kokemus, jota varmasti tulee kokeiltua myöhemminkin. Pillereitä ei myydä suomessa, koska:

Eviran asinatuntija kertoi, että lokakuussa oli tullut tietoon, että Suomessa on
myynnissä sekä kaupoissa että internetin kautta glykoproteiinia sisältäviä Miraculinnimisiä
tabletteja. Miraculinia saadaan Länsi-Afrikassa kasvavan hedelmäpuun
(Synsepalum dulcificum) hedelmistä. Hedelmä ja siitä saatavat elintarvikkeet ml.
ravintolisät luokitellaan uuselintarvikkeiksi, joille ei ole haettu markkinointilupaa. Näin
ollen luvattomasti markkinoillla olevat tuotteet edellytetään vedettäväksi pois markkinoilta.

Lähde: Uuselintarvikelautakunnan kokous 6/2008

Netistä pillerikauppiaita löytyy vaikka kuinka. Sieltä siis googlaamalla varmasti löytää mieluisan kauppiaan jos heräsi halu kokeilla. Suosittelen, oli se sen verran jännää. Tiesipä tuo englanninkielinen Wikipedia kertoa, että marjaa/siitä tehtyä puristetta on yritetty tuoda aiemmin markkinoille laihduttajille, diapeetikoille ja esm. kemoterapian takia ruuan tylsäksi maistavalle väestölle suunnattuna, mutta huhu väittää, että sokeribisnes on torpedoinut yritykset. Niin tai näin, jännää on.

Tapasin taikurin

Lauantaina oli vähän helle ja sunnuntaina oli iso helle. Eilen oli lämmintä ja tänäänkin vähän, mutta koko ajan vähemmän. Ou nou, pelkäään ettei kunnon kesä tulekaan! Ennusteetkin lupaavat vain surkeita lukuja ja sadepilviä.
Tyyppi lähti aamulla Tampereelle katsomaan Brucea. On aika kiva olla itekseen. Varsinkin kun ei ole kauan poissa, vaan pelkästään vähän.

Eilen alkoi kesätyöt uudella osastolla. On oikein mukavaa. Tänään tapasin taikurin ja eilen haastattelin vastuuhenkilöä paskanluonnin SM-kisoista.
Sadetta tai ei, se on kesä ja se tarkoittaa litroittain jäätelöä! Suunnitelmissa olisi myös tehdä lähipäivinä kirsikkapiirakka.

Matkalla

Kävin Helsingissä. Menomatkalla ryhdyin lukemaan lainassa ollutta Houkutus kirjaa. Helsinkiin päästyäni kirja oli melkein kokonaan luettu. Kävin ostamamassa toisen osan. Ja kolmannen. Tänään on viikko siitä kun aloitin ja jäljellä on enää vajaa puolet sarjan viimeistä kirjaa.
Varsinaisen viihdyttävää ja koukuttavaa. Vampyyriromantiikka vie ajatukset pois liian jännittävistä asioista. Kuten vaikka pääsykokeiden jatkoonpääsytulosten odottamisesta.

Äidin ja isän kanssa käytiin pyöräilemässä.

Töölönlahdella oli joutsenia. Ne myös vähän sukelsi.

Lauantaina paraskaveri juoksi puolimaratonin ja käytiin Tyypin kanssa kannustamassa. Iltaan mennessä sade hellitti ja näkyviin tuli sateenkaari.


Valo, kevät ja tuleva kesä tuntuvat hyviltä. Suru ja pettymys aiheuttaa harmistumista. Tuntuu, että vaikka kuinka tavoittelisi unelmia, niitä ei koskaan saavuta.
Tipuin Teakin näyttelijäntyön koulutusohjelman pääsykokeiden toiseksi viimeisestä vaiheesta.

Varis

Varis on hakenut pesäänsä lisää täytettä ja nyt siellä on oksien sisäpuolella vanusta ja pahvista tehty kakkoskerros. Odottelen pieniä poikasia ihan kamalasti.

Variksen lisäksi lähistöltä on muitakin lintuhavaintoja, sillä ikkunalaudallamme istuskelee nykyään päivittäin pikkulintuja, joilla on ulkoseinässämme olevassa ulostulovesiputkessa pesä. Ihan hullua, keskellä kaupunkia ja silti keskellä luontoa!

Varastettu negatiivisuushaaste

Kävin Pupu Lihavistolla pööpläämässä tämän negatiivisuushaasteen. Sinänsä kyllä kummana ajankohtana, koska olo ei ole ollenkaan negatiivinen, vaan suorastaan pirskahtelevan positiivinen. Sen on saattanut aiheuttaa loistavat aurinkokelit, jotka ovat viime päivinä hellineet Oulua.

1. Nimessäni

En oikeastaan vihaa siinä mitään. Lapsena se oli liian omituinen ja kokonaisuudessaan pitkä. Nyt olen ylpeä kaikista kolmesta nimestäni ja sukunimikin tuntuu omalta. Vaikka toinen ja kolmas nimeni ovat hiukan vanhahtavia, on mukava ajatella, että vuosikymmeniä/-satoja sitten eli samanniminen sukulainen.

2.Kasvoissani:

Kaksois-, vai sanoisinko kolmois-, leukaani. Ylipäätään sitä, että leukani on niin pieni, olen lähes leuaton.

3. Vartalossani:

Yletöntä rasvakerrostumaa, joka kauttaaltaan on vallannut liikaa pinta-alaa.

4. Luonteessani:

Hätäilyä, säätämistä, liikaa ripustautumista, pelkäämistä.

5. Vaatekaapissani:

Siellä on liian vähän tilaa. Muuten olen pyrkinyt siihen, että epämieluisat vaatekappaleet lähtevät kiertoon ennemmin kuin roikkuvat turhaan nurkissa.

6. Kotonani:

Tyypin kaameeta nojatuolia, josta on mahdoton päästä eroon. Samanlainen tuoli löytyy myös täältä varsin kyseenalaisesta yhteydestä. (Kaveri oli löytänyt kuvan jonkin epäilyttävän google-haun seurauksena.)
Yritin käyttää kuvaa myös esimerkkinä siitä, miksi tuolista tulisi hankkitua eroon, mutta ei auttanut. Tyyppi pysyy kannassaan.

7. Työssäni:

Työ on aika kivaa, varsinkin nyt kun pääsen kesäksi haluamalleni osastolle. Toisinaan tietenkin rassaa kiinnostamattomat juttukeikat tai epämääräiset toimeksiannot, mutta niitä on vähän.

8. Ystävissäni:

Ei mikään! Ystäväthän ovat aivan ihania. Ehkä se, etteivät ne itse tajua kuinka ihania, lahjakkaita, osaavia, päteviä ja hauskoja he ovat.

9. Perheessäni:

Silloin kun kaikki (6 kpl alkuperäistä + siipat 4 kpl + lapset 5 kpl) on yhdessä tilassa yhtä aikaa, syntyy ääntä niin paljon, että välillä ovat korvat ja hermot helisemässä.

10. Harrastuksissani:

Ehkä sitä, että niitä on liian vähän ja toisinaan on vaikeuksia motivoida itsensä harrastamaan.

11. Kumppanissa:

Ehkä jos jotakin täytyy sanoa, niin elokuvallisiasöpöilyromantiikkayllätyksiä voisi eteeni tupsahtaa vähän useammin.

12. Lemmikissäni:

Ei ole semmoista.

13. Kielenkäytössäni:

Liian nopea puherytmi ja aika-ajoin kielenkäyttöäni värittävät voimasanat.

14. Musiikkimaussani:

No, ehkä se, että sulatan yllättäen hyvin kaikenlaisen keski-ikäisten musiikin.

15. Kotikaupungissani:

Se on vähän pieni. Ja täällä on liian kallista kulkea bussilla.

16. Ruokavaliossani:

Syön liikaa karkkia. Ja jos en ole tarkka, kaikkea muutakin turhaa.

17. Lapsissani:

Ei mulla ole, mutta tulevaisuudessa varmaan ihan samat asiat, mitkä omassa käytöksessäni rassasi äitiäni.

18. Naapureissani:

Ei niissä valittamista, mukavia ovat.

19. Nykyisessä elämäntilanteessani:

Tietty välivaiheisuus, joka heijastuu levottomuutena ja erilaisina agsteina silloin tällöin.

20. Tulevaisuudessa:

Ehkä se, että jos en koskaan tule tyytyväiseksi elämääni ja käytän aikani pähkäilyyn ja harmitteluun.

Etsivä tarkastaa uneni

Todellinen hurahtaminen on pääteltävissä siitä, että etsivä Jimmy McNulty on nyt tupsahtanut uniini. Onneksi unet ovat vakaassakin parisuhteessa sallittuja, niihin kun ei kovin paljoa voi itse vaikuttaa. Vaikkakin alkuviikosta haastattelemani uniryhmä ohjaaja oli sitä mieltä, että unet kertovat meille aina jotakin ja niiden sanomaa pitäisi kuunnella ja käydä läpi joko yksin tai ryhmässä.

Kävin viikolla muutaman päivän Helsingissä ja oli ihana nähdä perhettä. Hämeenlinnan kohdalla huomasin luonnon olevan keväisempää kuin pohjoisessa. Ehkä nurmikko vihersi jo Tampereella, mutta siellä en nähnyt asemalla nurmikkoa, niin on vaikea sanoa.

On se vaan niin renttu-ihq.

Kuvat täältä, täältä ja täältä.

Langalla!

Vappu meni aika hulinaisesti ja hauskasti. Torstaina olin kuuteen asti töissä ja ystävä puoli yhdeksään. Mentiin sitten työpäivien päätteeksi kolmannen tyttösen kanssa Fransmanniin syömään. Ruoka oli jees, ainoastaan vähän liian suolaista. Loppu torstai sujuikin vauhdikkaasti ja perjantaina herättiin hyvissä ajoin perinteiselle Linnansaaren piknikille.

Eilinen ja tämä päivä onkin mennyt toipuessa. Ei sitä vanha enää jaksa. Eniten harmittaa eilinen auringonpaiste, joka meni täysin ohi sängyn pohjalla maatessa.

Voipuneen aika on kulunut kaikesta huolimatta nopeasti, sillä Tyyppi on saanut vihdoin mut koukutettua Langalla sarjaan. Tyyppi on katsonut ko. sarjan aikoinaan alusta loppuun ja nyt hänen äitinsä on miesystävänsä kanssa hurahtanut sarjaan. Saimme heiltä ensimmäisen tuotantokauden lainaan ja eilen piti hakea jo toinen, kun eka kahlattiin läpi viikossa.

Jos ei Baltimoren poliisiin väsymätön taistelu (kyseenalaisinkin keinoin) alamaailmaa vastaan ole tuttu, niin kehotan tutustumaan. Sen verran timanttisesta menosta on kysymys!

Erityisiä suokkareita on itse McNulty, Omar, Bubbles, Bunk ja Lester.

Kuvat täältä.