Se oli sitten siinä

Kävipäs niin, että aika vain kului ja kului, eikä täällä tapahtunut mitään.
Kävipä myös niin, että menin naimisiin. (Jei!) Vietin ihanat, ihanat häät. Kiersin kuukauden Eurooppaa junalla. Nautin häämatkasta sydämeni kyllyydestä.
Palasin Suomeen ja siihen todellisuuteen, ettei minulla ole enää sitä vähäisintäkään työpaikkaa, mikä minulla siihen saakka oli ollut.

Luin blogeja, järjestelin uusia astioita. Nukuin kuin tukki uuden tuplaleveän peiton alla. Pesin pyykkiä. Olin lapsenvahtina.
Ja päätin, että Nuoren Naisen Arki on tullut päätökseensä.
Blogin kirjoittaminen sellaisenaan tuntui aina taakalta. Ehkä vähän vaivalloiselta. Epäluontevalta. Oma ääni ei päässyt kirjoituksista läpi.

Niinpä uusi koti löytyy nyt toisaalta. Siellä eletään pienten arjen pätkien/runoelmien kautta.
Tervetuloa seuraan!

Aurinko!

Olen nähnyt ihan kummia unia viime aikoina. Toissa yönä Tyyppi oli jättänyt mut. Yritin saada sitä vielä keskustelemaan ja harkitsemaan jatkamista. Se ei voinut tulla edes keskustelemaan käymättä ensin ilmoittamassa asiasta uudelle deitilleen.

Heräsin siihen, että olin itkenyt tyynyni märäksi.

Viime yönä olin pääsemässä elämäni ensimmäiselle helikopterilennolle. Pelkäsin sitä hirmuisesti, mutta kone ei koskaan noussut ilmaan, vaan rullaili pitki Oulun keskustaa.

Tämä kesä on tähän mennessä täyttynyt melko pitkälti odottamisesta ja suunnittelusta. Olen kuitenkin tyytyväinen, että olen siitä huolimatta onnistunut nauttimaan myös itse kesästä ja kesäjutuista.

Tänä aamuna loikoilin ennen työvuoron alkua Kiikelissä. Kävin myös uimassa ja luin kirjaa. Miten ihanaa! Työmatkalla ostin jäätelön. Aurinko se sitten on kyllä ihmeellinen asia.

Ensi lauantaina on lapsuudenystävän häät Jyväskylässä. Itkettää ajatuskin niin paljon, että saa nähdä miten selviän. Puhumattakaan niistä omistani.

Esteetön

Tämähän on kohta pelkkä hääblogi. No, ehkä se annetaan anteeksi. Jahka syksy ja arki koittaa, saanevat arkisemmatkin asiat enemmän palstatilaa.

Tänään postista tupsahti kirje. Ja kirjeen mukaan tulevalle avioliitolle ei ole esteitä. Joka on tietysti ihan kiva.

Alkuviikosta koin melkoisia sydämentykytyksiä kun sain puhelun papiltamme, joka kertoi, ettei meillä ole kirkkovarausta hääpäivällemme.

Itsehän olin toki tehnyt varauksen jo syyskuuss 2009, ja tarkistanut sen olemassaolon tänä keväänä. Jostain syystä, jossain vaiheessa se oli kuitenkin hävinnyt järjestelmästä.

Onneksi asia selvisi lopulta niin, että meidän vihkiaika pysyy samana, sillä toinen pari suostui ystävällisesti siirtämään omaansa puoli kolmeen.

Aamu näytti pilviseltä ja oli jo valmis hylkäämään ystävän kanssa tehnyt auringonotto suunnitelmat, mutta nyt en ole enää varma. Siellä taitaakin olla aika nätti päivä.

Viikonloppu töitä, joten täytyy nauttia.

Aika, tuo hassu ja vikkelä ystävä

Aika on lentänyt.
Edellinen postaus on kirjoitettu lähes päivälleen kuukausi sitten. Sen jälkeen on ehtinyt tapahtua yhtä jos toista.

Tyyppi täytti 30. Juhlimme sitä. Ja monia muita pienempiä juhlia sen jälkeen.

Viime viikonloppuna olimme Tukholmassa katsomassa Seinfeldin stand-up keikkaa. Se oli huikean hauska. Ja Tukholma: yhtä kaunis kuin aina ennenkin.

Hääkutsutkin tulivat painosta ja lähtivät matkaan viime viikolla.

Morsiuspuku saapui viikko sitten. Se on I-H-A-N-A! Jos voisin, olisin koko ajan se päällä.

Tänään kävimme jättämässä esteiden tutkinnan seurakunnalle.

Kaikki nämä asiat saivat minut konkreettisesti ymmärtämään, että kuuden viikon kuluttua menemme naimisiin. Ihan oikeasti.

Ja sitten minusta tulee ihan eriniminen. Sellainen terävä ja kaksitavuinen.

Samalla ymmärsin myös, että kuuden viikon päästä jään pois tästä työstä, jossa on niin kovin tiiviisti kulunut viimeiset kolme vuotta. Häämatkan jälkeen koittaa sitten freelanceriys.

Se on aika jännittävää.

Tämä kesä ja nämä kuusi viikkoa menevät hujauksessa. Katsoin juuri kalenteria, eikä ennen häitä ole kuin yksi vapaa viikonloppu. Muina on töitä, kolmikymppisiä, juhannus ja ystävän häät sekä polttarit.

Mihin se aika sitten menikin? Mihin se aina menee?

Aika lentää, ja tahti kiihtyy

Kappas kun en ole yllättynyt siitä, etten saanut vietyä 30 kuvaa -ketjua loppuun. Se on jotenkin just niin minua. Innostun, ja säntään asioihin, ja sitten iskee stoppi. Tai ei mikään tietoinen stoppi tai vastareaktio, vaan enemminkin unohdus, jonka jälkeen asia vain venyy ja venyy.

No, yritän joskus jotakin toista paremalla onnella.

Ymmärsin kaiken vappu- ja pääsiäishumun jälkeen, että nyt todella eletään jo toukokuuta. Se tarkoittaa sitä, että hääpäivään on enää 2,5 kuukautta aikaa.

Samalla hetkellä iski myös pieni paniikki.
Miten ihmeessä kaikki hoituu ajallaan? Miten ihmeessä kaikki saadaan valmiiksi? Miten ihmeessä kaikki tulee toimimaan ja hoitumaan kunnolla?

Meillä tulee olemaan melko isot häät. Tällä hetkellä vieraslistalla on n. 180 henkeä, joista lapsia on reilu 20. Oletettavaa myös on, että kaikki tuskin pääsevät paikalle.
Meillä on molemmilla pienet suvut, mutta laaja ystäväpiiri. Lisäksi vanhemmillanni on sankka ystäväjoukko (lapsineen) joiden kanssa olen kasvanut ja viettänyt aikaa syntymästäni saakka. Siitä sitä kertyy populaa aivan huomaamatta.

Koska rakastan kokkaamista, näpertämistä ja suunnittelemista, toiveissani on, että lähes kaikki häihin liittyvä tehdään/valmistetaan itse. Tämä onkin se seikka, joka mahdollistaa moisen väkimäärän kutsumisen.

Lisäksi sen mahdollistaa vanhempiemme maksumiehen ominaisuus.

Toivomme voivamme maksaa kuluista osan, ja esimerkiksi pukuni, kampaajani, meikkaajani jne. maksan itse.

Suunnaton apu on ollut myös ystävistä, joilta olen häpeilemättä pyytänyt apua, kun olen sitä tarvinnut. Ja ovatpa nuo nurkumatta auttaneet. Kuten vappuna, jolloin raastoimme lähes sata sitruunaa limoncelloa varten.

Minulla ei ole vielä pukua. Mutta ei ole sulhasellakaan. Kampaajan ja meikkaajan olen varannut. Tosin sen verran myöhään, että meikkaukseni on klo: 13, kun vihkiminen alkaa klo: 14.
Kirkko ja juhlapaikka on varattu jo 1,5 vuotta sitten.

Minulla on melko tarkat suunnitelmat siitä, millaisia asioita häissämme tulee olemaan (kuten lautasliinojen taittelumallit ja paikkakortit), sen sijaan en ole vielä lainkaan perehtynyt siihen millaisia kesäkukkia viljellään sillä aarilla, jonka kaupungin vuokrapalstoilta vuokraan.

Me nimittäin myös valmistamme ruokatarjoilun itse. Tarjoiluiden onnistumiseen uskallan luottaa, sillä isäni on järjestänyt ennen näitä häitä jo kahdet (lähes samankokoiset) sisarusteni häät, sekä lukuisia suuri synttäreitä ja lakkiaisia.
Alkuruoka salaattibuffettia varten vuokraan kaupungilta toisen aarin, jossa kasvatamme omat salaatit. Tähänkin uskallan luottaa, sillä viimevuonna perustimme ystävieni kanssa ruokakollektiivin, jonka kanssa viljelimme vuokrapalstalla hyvällä menestyksellä salattia, perunaa, sipulia, retiisia ja porkkanaa.

Siitä sainkin idean, että miksi ihmeessä emme käyttäisi häihin itseviljeltyjä tuotteita. Kaupungin vuokrapalstat kun ovat verrattain edullisia (15 €/kesä), ja lisäksi ne sijaitsevat lähellä keskustaa.

Tänään meinasi nousta kylmähiki pintaan, kun luin hääfoorumeilta, miten puku kannattaa tilata jo neljä kuukautta aiemmin. Sekunnissa näin itseni alttarilla jossain surkeassa kesämekossa ja olin pillahtaa itkuun.

KUNNES rauhoitun ja muistin, että olen luvannut jo aiemmin itselleni, etten enää eksy moisille palstoille. Niillä nimittäin kukkii inhottava nokittelun ja dissauksen ilmapiiri. JA että loppujen lopuksi sillä ei ole mitään väliä missä vaatteissa minä siellä Tuomiokirkossa seison, kunhan Tyyppi seisoo vieressä, ja rakkaimmat istuvat penkeissä.

Nyt on kaikki niin hyvin/ Oltaispa tälleen ikuisesti/ Voi kun voitais joskus sanoo/ 'et meidän rakkaus kaiken kesti.

-Samae Koskinen: Hän, jolla on kaikki

Pitäisikö kasvaa aikuiseksi?

Vaikka on lähes kolmekymmentä, naurattavat pissa- ja kakkajutut minua edelleen. Sekin naurattaa kun pissaamisen pääsee todistamaan jossain hassussa tilanteessa.

Kuten vaikka siinä, jossa sukulaispoika lorottaa häpeilemättä sisarustensa vesileikkiämpäreihin.
Hihiiii.

Päivä 26: Tämä naurattaa aina.

Röökiä

Kiire on monesti, tai ainakin toisinaan, sama asia kuin stressi.
Stressissä mieleni tekee savukkeita. Kuten myös ilossa, tai lomassa.

Päivä 25: Kaikessa kiireessä

(Kuva on viime kesältä vanhempien pihalta.)