Nuoren Naisen Arki

Se oli sitten siinä

2011-09-13T00:33:00.000-07:00

Kävipäs niin, että aika vain kului ja kului, eikä täällä tapahtunut mitään.
Kävipä myös niin, että menin naimisiin. (Jei!) Vietin ihanat, ihanat häät. Kiersin kuukauden Eurooppaa junalla. Nautin häämatkasta sydämeni kyllyydestä.
Palasin Suomeen ja siihen todellisuuteen, ettei minulla ole enää sitä vähäisintäkään työpaikkaa, mikä minulla siihen saakka oli ollut.

Luin blogeja, järjestelin uusia astioita. Nukuin kuin tukki uuden tuplaleveän peiton alla. Pesin pyykkiä. Olin lapsenvahtina.
Ja päätin, että Nuoren Naisen Arki on tullut päätökseensä.
Blogin kirjoittaminen sellaisenaan tuntui aina taakalta. Ehkä vähän vaivalloiselta. Epäluontevalta. Oma ääni ei päässyt kirjoituksista läpi.

Niinpä uusi koti löytyy nyt toisaalta. Siellä eletään pienten arjen pätkien/runoelmien kautta.
Tervetuloa seuraan!

Aurinko!

2011-06-28T08:52:00.000-07:00

Olen nähnyt ihan kummia unia viime aikoina. Toissa yönä Tyyppi oli jättänyt mut. Yritin saada sitä vielä keskustelemaan ja harkitsemaan jatkamista. Se ei voinut tulla edes keskustelemaan käymättä ensin ilmoittamassa asiasta uudelle deitilleen.

Heräsin siihen, että olin itkenyt tyynyni märäksi.

Viime yönä olin pääsemässä elämäni ensimmäiselle helikopterilennolle. Pelkäsin sitä hirmuisesti, mutta kone ei koskaan noussut ilmaan, vaan rullaili pitki Oulun keskustaa.

Tämä kesä on tähän mennessä täyttynyt melko pitkälti odottamisesta ja suunnittelusta. Olen kuitenkin tyytyväinen, että olen siitä huolimatta onnistunut nauttimaan myös itse kesästä ja kesäjutuista.

Tänä aamuna loikoilin ennen työvuoron alkua Kiikelissä. Kävin myös uimassa ja luin kirjaa. Miten ihanaa! Työmatkalla ostin jäätelön. Aurinko se sitten on kyllä ihmeellinen asia.

Ensi lauantaina on lapsuudenystävän häät Jyväskylässä. Itkettää ajatuskin niin paljon, että saa nähdä miten selviän. Puhumattakaan niistä omistani.

Esteetön

2011-06-17T01:57:00.000-07:00

Tämähän on kohta pelkkä hääblogi. No, ehkä se annetaan anteeksi. Jahka syksy ja arki koittaa, saanevat arkisemmatkin asiat enemmän palstatilaa.

Tänään postista tupsahti kirje. Ja kirjeen mukaan tulevalle avioliitolle ei ole esteitä. Joka on tietysti ihan kiva.

Alkuviikosta koin melkoisia sydämentykytyksiä kun sain puhelun papiltamme, joka kertoi, ettei meillä ole kirkkovarausta hääpäivällemme.

Itsehän olin toki tehnyt varauksen jo syyskuuss 2009, ja tarkistanut sen olemassaolon tänä keväänä. Jostain syystä, jossain vaiheessa se oli kuitenkin hävinnyt järjestelmästä.

Onneksi asia selvisi lopulta niin, että meidän vihkiaika pysyy samana, sillä toinen pari suostui ystävällisesti siirtämään omaansa puoli kolmeen.

Aamu näytti pilviseltä ja oli jo valmis hylkäämään ystävän kanssa tehnyt auringonotto suunnitelmat, mutta nyt en ole enää varma. Siellä taitaakin olla aika nätti päivä.

Viikonloppu töitä, joten täytyy nauttia.

Aika, tuo hassu ja vikkelä ystävä

2011-06-08T08:31:00.000-07:00

Aika on lentänyt.
Edellinen postaus on kirjoitettu lähes päivälleen kuukausi sitten. Sen jälkeen on ehtinyt tapahtua yhtä jos toista.

Tyyppi täytti 30. Juhlimme sitä. Ja monia muita pienempiä juhlia sen jälkeen.

Viime viikonloppuna olimme Tukholmassa katsomassa Seinfeldin stand-up keikkaa. Se oli huikean hauska. Ja Tukholma: yhtä kaunis kuin aina ennenkin.

Hääkutsutkin tulivat painosta ja lähtivät matkaan viime viikolla.

Morsiuspuku saapui viikko sitten. Se on I-H-A-N-A! Jos voisin, olisin koko ajan se päällä.

Tänään kävimme jättämässä esteiden tutkinnan seurakunnalle.

Kaikki nämä asiat saivat minut konkreettisesti ymmärtämään, että kuuden viikon kuluttua menemme naimisiin. Ihan oikeasti.

Ja sitten minusta tulee ihan eriniminen. Sellainen terävä ja kaksitavuinen.

Samalla ymmärsin myös, että kuuden viikon päästä jään pois tästä työstä, jossa on niin kovin tiiviisti kulunut viimeiset kolme vuotta. Häämatkan jälkeen koittaa sitten freelanceriys.

Se on aika jännittävää.

Tämä kesä ja nämä kuusi viikkoa menevät hujauksessa. Katsoin juuri kalenteria, eikä ennen häitä ole kuin yksi vapaa viikonloppu. Muina on töitä, kolmikymppisiä, juhannus ja ystävän häät sekä polttarit.

Mihin se aika sitten menikin? Mihin se aina menee?

Aika lentää, ja tahti kiihtyy

2011-05-08T07:07:00.000-07:00

Kappas kun en ole yllättynyt siitä, etten saanut vietyä 30 kuvaa -ketjua loppuun. Se on jotenkin just niin minua. Innostun, ja säntään asioihin, ja sitten iskee stoppi. Tai ei mikään tietoinen stoppi tai vastareaktio, vaan enemminkin unohdus, jonka jälkeen asia vain venyy ja venyy.

No, yritän joskus jotakin toista paremalla onnella.

Ymmärsin kaiken vappu- ja pääsiäishumun jälkeen, että nyt todella eletään jo toukokuuta. Se tarkoittaa sitä, että hääpäivään on enää 2,5 kuukautta aikaa.

Samalla hetkellä iski myös pieni paniikki.
Miten ihmeessä kaikki hoituu ajallaan? Miten ihmeessä kaikki saadaan valmiiksi? Miten ihmeessä kaikki tulee toimimaan ja hoitumaan kunnolla?

Meillä tulee olemaan melko isot häät. Tällä hetkellä vieraslistalla on n. 180 henkeä, joista lapsia on reilu 20. Oletettavaa myös on, että kaikki tuskin pääsevät paikalle.
Meillä on molemmilla pienet suvut, mutta laaja ystäväpiiri. Lisäksi vanhemmillanni on sankka ystäväjoukko (lapsineen) joiden kanssa olen kasvanut ja viettänyt aikaa syntymästäni saakka. Siitä sitä kertyy populaa aivan huomaamatta.

Koska rakastan kokkaamista, näpertämistä ja suunnittelemista, toiveissani on, että lähes kaikki häihin liittyvä tehdään/valmistetaan itse. Tämä onkin se seikka, joka mahdollistaa moisen väkimäärän kutsumisen.

Lisäksi sen mahdollistaa vanhempiemme maksumiehen ominaisuus.

Toivomme voivamme maksaa kuluista osan, ja esimerkiksi pukuni, kampaajani, meikkaajani jne. maksan itse.

Suunnaton apu on ollut myös ystävistä, joilta olen häpeilemättä pyytänyt apua, kun olen sitä tarvinnut. Ja ovatpa nuo nurkumatta auttaneet. Kuten vappuna, jolloin raastoimme lähes sata sitruunaa limoncelloa varten.

Minulla ei ole vielä pukua. Mutta ei ole sulhasellakaan. Kampaajan ja meikkaajan olen varannut. Tosin sen verran myöhään, että meikkaukseni on klo: 13, kun vihkiminen alkaa klo: 14.
Kirkko ja juhlapaikka on varattu jo 1,5 vuotta sitten.

Minulla on melko tarkat suunnitelmat siitä, millaisia asioita häissämme tulee olemaan (kuten lautasliinojen taittelumallit ja paikkakortit), sen sijaan en ole vielä lainkaan perehtynyt siihen millaisia kesäkukkia viljellään sillä aarilla, jonka kaupungin vuokrapalstoilta vuokraan.

Me nimittäin myös valmistamme ruokatarjoilun itse. Tarjoiluiden onnistumiseen uskallan luottaa, sillä isäni on järjestänyt ennen näitä häitä jo kahdet (lähes samankokoiset) sisarusteni häät, sekä lukuisia suuri synttäreitä ja lakkiaisia.
Alkuruoka salaattibuffettia varten vuokraan kaupungilta toisen aarin, jossa kasvatamme omat salaatit. Tähänkin uskallan luottaa, sillä viimevuonna perustimme ystävieni kanssa ruokakollektiivin, jonka kanssa viljelimme vuokrapalstalla hyvällä menestyksellä salattia, perunaa, sipulia, retiisia ja porkkanaa.

Siitä sainkin idean, että miksi ihmeessä emme käyttäisi häihin itseviljeltyjä tuotteita. Kaupungin vuokrapalstat kun ovat verrattain edullisia (15 €/kesä), ja lisäksi ne sijaitsevat lähellä keskustaa.

Tänään meinasi nousta kylmähiki pintaan, kun luin hääfoorumeilta, miten puku kannattaa tilata jo neljä kuukautta aiemmin. Sekunnissa näin itseni alttarilla jossain surkeassa kesämekossa ja olin pillahtaa itkuun.

KUNNES rauhoitun ja muistin, että olen luvannut jo aiemmin itselleni, etten enää eksy moisille palstoille. Niillä nimittäin kukkii inhottava nokittelun ja dissauksen ilmapiiri. JA että loppujen lopuksi sillä ei ole mitään väliä missä vaatteissa minä siellä Tuomiokirkossa seison, kunhan Tyyppi seisoo vieressä, ja rakkaimmat istuvat penkeissä.

Nyt on kaikki niin hyvin/ Oltaispa tälleen ikuisesti/ Voi kun voitais joskus sanoo/ 'et meidän rakkaus kaiken kesti.

-Samae Koskinen: Hän, jolla on kaikki

Pitäisikö kasvaa aikuiseksi?

2011-04-27T07:19:00.000-07:00

Vaikka on lähes kolmekymmentä, naurattavat pissa- ja kakkajutut minua edelleen. Sekin naurattaa kun pissaamisen pääsee todistamaan jossain hassussa tilanteessa.

Kuten vaikka siinä, jossa sukulaispoika lorottaa häpeilemättä sisarustensa vesileikkiämpäreihin.
Hihiiii.

Päivä 26: Tämä naurattaa aina.

Röökiä

2011-04-27T07:16:00.000-07:00

Kiire on monesti, tai ainakin toisinaan, sama asia kuin stressi.
Stressissä mieleni tekee savukkeita. Kuten myös ilossa, tai lomassa.

Päivä 25: Kaikessa kiireessä

(Kuva on viime kesältä vanhempien pihalta.)

Baaggelssi

2011-04-26T11:29:00.000-07:00

Tulen tästä iloiseksi. Aina.

Nimittäin leipomisesta. Tulee kyllä hetkiä, jolloin ei jaksaisi, mutta sitten kun hommaan ryhtyy, on olo tyyni ja iloinen.

Päivä 24: Tämä tekee minut iloiseksi

(Tämä oli elämäni ensimmäinen tilauskakku. Itse olin hiukan pettynyt, mutta päivänsankari tyytyväinen. Se lienee tärkeintä.)

Oi, tulisit jo!

2011-04-26T05:30:00.000-07:00

Pääsiäislomailu oli sen verran hektistä, että nyt otan kuluneita päiviä kiinni oikein ajan kanssa. Tämän kuvan katsominen saa ihon kipristelemään muistoista. Jos kovasti yrittää, voi tuntea miltä aurinko tuntuu iholla.

Oih, tulisit jo!

Päivä 23: Kesäkuva

Se on myös paras lääke

2011-04-22T00:23:00.001-07:00

Uni. Se se on sitten tärkeä juttu. Sen huomaa varsinkin silloin, kun ei nuku. Kun ei saa nukutuksi.

Onneksi noita unettomuuksia tulee vain harvoin. Mutta ärsyttävän usein ne tulevat juuri silloin kun se uni todella tarpeeseen, kuten stressin aikana

Päivä 22: Tästä olen riippuvainen

Molen innostunut! Molen suunnittelija!

2011-04-20T23:16:00.000-07:00

Luin Tincalilta persoonallisuustestistä, jota luonnollisesti piti itsekin testata. Tulos sopi mielestäni hyvin allekirjoittaneeseen.

Olen siis tämän mukaan Innostuva Suunnittelija. Ja mikäs siinä, luonneanalyysi osuu monelta kohdin ihan nappiin.

Innostuva Suunnittelija
©Viivi Brunila & Marika Borg

Seiskat nauttivat uusista ideoista, ihmisistä ja seikkailuista. He ovat hurmaavia, energisiä, myönteisiä ja täynnä uusia ideoita. Seiskalla on yleensä monta rautaa tulessa yhtä aikaa ja hän on usein juuri tulossa matkoilta, lähdössä jonnekin tai ainakin suunnittelee toteuttavansa jonkin hauskan projektin lähiaikoina. Seiskat pursuavat innostunutta energiaa, ideoita ja uusia suunnitelmia. Seiskoilla on ainutlaatuinen kyky nähdä asioiden mahdollisuudet ja valoisat puolet. He ovat luonnostaan optimistisia eivätkä lannistu esteistä kovin helposti. Seiskan aktiivinen mieli keksii yleensä ulospääsyn hankalista tilanteista ja ratkaisun pulmaan kuin pulmaan.

Seiskat ovat loistavia ideoimaan uutta ja heidän vilkas ja luova mielikuvituksensa tuottaa joskus enemmän ideoita kuin mitä he ehtivät käytännössä toteuttaa. Seiska saattaa jättää asioita myös puolitiehen tai velvollisuuksia hoitamatta, jos hän tuntee, että ne rajoittavat liikaa hänen vapauttaan tai hyvän olon tunnettaan. Koska Seiskalle on tärkeää säilyttää oma vapautensa ja onnellisuutensa, hän kokee rajoitukset ja tiukat säännöt joskus pikkumaisina ja ahdistavina. Seiskat tekevät yleensä oman päänsä mukaan eivätkä anna toisten eriävien mielipiteiden liikaa hidastaa tahtiaan.

Seiska on nopea liikkeissään ja keräilee mielellään uusia kokemuksia ja seikkailuja. Seiskat ovat usein hyvin perillä trendeistä, uusista ravintoloista, huvituksista ja matkailuvaihtoehdoista, sillä he ovat yleensä kokeilleet niin monia asioita. Seiskan kokemusten keräily ja nautiskeleva elämäntyyli peittää joskus alleen levottomuutta ja tylsistymistä jokapäiväisiin arkisiin asioihin. Seiska pyrkii pysymään innostuneena ja vauhdikkaana eikä kohtaa mielellään elämän epämukavia tai kipeitä asioita. Pitkästymisen ja paikalleen juuttumisen pelko pitävät Seiskaa aktiivisesti liikkeessä, eikä hänen ole aina helppo hidastaa tahtiaan tai huomata omia tai toisten todellisia tarpeita.

Seiska pyrkii tekemään elämästään mielenkiintoista ja on yleensä hyvä luomaan ympärilleen iloista mieltä ja energistä tunnelmaa. Seiskat ovat luontaisen hyviä esiintymään ja viihdyttävät ja kertovat tarinoita mielellään. Seiskat ovat parhaimmillaan eloisia, innostuneita, joustavia ja hyväntuulisia. Seiska on usein monilahjakas ja aikaansaava yleistaituri, joka oppii asiat nopeasti. Hän on kiinnostunut monista asioista ja hyvä yhdistelemään kiinnostuksen kohteitaan luovasti yhteen joksikin uudeksi ja mielenkiintoiseksi. Seiskat ovat parhaimmillaan kuin taikaliemeen pudonneita ihmelapsia, joiden uskoa elämän ihanuuteen on vaikea horjuttaa. Elämä on Seiskalle nautinto ja parhaimmillaan hän on kokemuksistaan ja elämästään syvästi kiitollinen.

Ainoa asia mikä minua näissä hömppätesteissä vaivaa on se, ettei noissa analyyseissä perehdytä yhtään luonteenpiirteen negatiivisiin/kehitettäviin piirteisiin.

Jokainen luonne-esittely on periaatteessa melko mairittelevaa tai ainakin positiivissävytteistä. Olet sitä ja tätä ja tuota ja saat ihmiset sille, tälle ja tuolle.
Mukavahan sellaista toki on lukea, ja ajatella, että joo, kyllähän minä olen ihan jees ja hyvä tyyppi. Eikä pienessä itsetuntoboostissa silloin tällöin ole mitään vikaa.

Mutta kyllä minua kiinnostaisi lukea, miten kaltaiseni voi olla hyvinkin levoton, keskittymiskyvytön ja kärsimätön, minkälaisiin tilanteisiin se voi ajaa, ja ennen kaikkea, miten niissä tilanteissa tulisi toimia, tai miten niitä voisi välttää.

Noh, eipä siitä sen enempää. Tehkää testi jos jaksatte, tai kiinostuitte.

Tämmöinen minä olen varmaan ollut aina. Jo kesällä 1983.

Kuva 21: Kun olin pieni

Siis en tajua, miksen vieläkään nuku

2011-04-20T13:34:00.000-07:00

Miten olen vielä hereillä? Pitäisi pakata, sillä huomenna minut kyyditetään suoraan töistä kentälle, josta lähdetään Tyypin kanssa pääsiäiseksi Helsinkiin. Silti vielä on sata asiaa tekemättä, ja töihin pitäisi selvityä seitsemäksi.

Voi minua!

Päivä 20: erilaiset

Kotini

2011-04-20T13:27:00.000-07:00

Täällä minä olen asunut lähes koko elämäni. Jossei oteta huomioon pyrähdyksiä Helsinkiin, Tampereelle, Pariisiin ja Pirttikoskelle.

Tämä on ensimmäinen asunto, josta on näin komeat näkymät.

Päivä 19: Täällä minä asun

Tunteet, nuo vaikeat pirulaiset

2011-04-19T02:27:00.000-07:00

Menin jotenkin ihan jumiin tuosta eilisestä kuva-aiheesta. Se tuntui jotenkin liian abstraktilta. Pääni oli tyhjä, ja ajattelin koko ajan, että teen sen sitten myöhemmin.
Sitä myöhempää ei vaan sitten koskaan tullut.

Tässä nyt jonkinlainen räpellys. Palaan tämän päivän kuvaan myöhemmin.

Kuva 18: Tunteet
(Rullaavat eteen päin, kuten nämä pyöräilijät Pariisissa viime syyskuussa)

Vaali-ilta

2011-04-17T08:23:00.000-07:00

Tässä päivässä ei paljon ylimääräisiä hetkiä ole, kun vaali-ilta pitää kiireisenä töissä. Onneksi sentää päivällä oli sen verran hengähdystaukoa, että pääsi täyttämään kansalaisvelvollisuuden.

Jännä ilta edessä, saa nähdä miten näissä vaaleissa käy.

Päivä 17: Hetki

Ja toinen hetki oli tietty vaalikahvien juonti. (Ja kakkupalojen syönti.)

Kveekari minussa

2011-04-17T00:56:00.000-07:00

Tässä vaalihulinan keskellä testasin Tiinan kautta löytämäni uskontotestin. Ja kas, meikä on liberaali protestantti. Eli tulos on kai aikalailla sitä mitä olenkin, sillä kuulun ev.lut. kirkkoon, mutten ole kovin fundamentalistinen saati uskonnollinen. Olin kuitenkin jotenkin semisti pettynyt, sillä ajattelin, että olisin saanut jonkun tosi jänskän vastauksen. Ja löytänyt itseni ja vastaukset elämään. Pim vain.

Mutta siellähän niitä jännyyksiä olikin sitten sijalla 2 ja 3. Unitaariuniversalismin kannattaja sekä liberaali kveekari. Kveekari!
Ja olin viidenneksi myös uuspakana. Sekin on aika jännän kuuloinen.

Kiinostava oli myös neljännen sijan reformijuutalaisuus. Olen nimittäin aina pitänyt juutalaisuutta kiinnostavana, mutten ole koskaan perehtynyt tarkemmin ko. uskontoon. Ehkä nyt perehdynkin. Lukemista ainakin riittää, sillä onhan kyseessä yksi maailman vanhimmista uskonnoista.

Uskontotestin Top-10

1. Mainline to Liberal Christian Protestants (100%)
2. Unitarian Universalism (96%)
3. Liberal Quakers (95%)
4. Reform Judaism (77%)
5. Neo-Pagan (72%)
6. Orthodox Quaker (70%)
7. New Age (66%)
8. Sikhism (63%)
9. Mahayana Buddhism (60%)
10. Baha'i Faith (59%)

Skientologien puheille ei parane mennä, eikä mormoonien, eikä jehovien.

23. Scientology (34%)
24. Church of Jesus Christ of Latter-Day Saints (Mormons) (33%)
25. Nontheist (32%)
26. Christian Science (Church of Christ, Scientist) (23%)
27. Jehovah's Witness (23%)

Onpas tullut tämän testin myötä selattua wikipedian uskontoartikkeleita.

Työ

2011-04-16T08:32:00.001-07:00

Olenkos koskaan valittanut siitä, miten inhoan näitä työviikonloppuja? Vuorokierrossa siis joka kolmas viikonloppu on töitä. Lauantai ja sunnuntai tehdään lähes koko päivä putkeen, 10 h kumpanakin. Yleensä olen viikonloppujen jälkeen ihan tööt. Toki puristusta ennen on kaksi päivää, ja niiden jälkeen yksi, vapaata. Mutta silti olen aina ihan poikki.

Vaikka aamupäivän etätyöskentelyn ja työpaikalle siirtymisen välissä on pari tuntia vapaata, koen jatkuvan hollillaolemisen uuvuttavana.

Mutta tänään ei ole ollut niin kamalaa. Sillä:

a.) heräsin jostain ihme syystä seitsemältä, ja ehdin tehdä leipätaikinan ennen työrupeaman aloittamista
b.) ulkona oli mahtava auringonpaiste, jonka lämmössä tehtiin Tyypin kanssa pitkä kävelylenkki
c.) lenkin jälkeen odotti kansainvälinen aamusauna. Aah!

Päivä 16: Mustavalkoinen omakuva
(Kuva on muutaman vuoden vanha. Onpas tukka kasvanut melkoisesti.)

Rakkaus

2011-04-16T02:07:00.000-07:00

Menin jotenkin ihan jumiin tämän rakkauskuvan kanssa. On niin kauhiasti kaikkea mitä rakastaa, mutta kaikki tuskin haluaa naamaansa johonkin meikäläisen blogiin.

Niinpä nappasin tästä koneen yli otoksen yhdestä selkeästä asiasta mitä rakastan, ja sehän on ehdottomasti viikonlopun kiireettömät aamut, jolloin syödään Tyypin kanssa yhdessä ja rauhassa.

Coffee Housessa kaikki kahvit maksaa 0,90 senttiä ennen kello 11:tä. Tänäkin lauantaina kävin kipaisemassa meille latet harvinaisen tyylikkäässä kotiasussa. Not.

Päivä 15: Rakkaus

Talvea

2011-04-15T13:42:00.000-07:00

Tämä on vuodelta 2006 Oulun Torinrannasta. Nyt tämän vuoden lumet ovat lähes sulaneet. Onneksi!

Päivä 14: Talvikuva

Päivääni valoa

2011-04-12T22:58:00.000-07:00

Ottaisin juuri nyt mielelläni sisäisen annoksen valoa. Kiitos!
Muuten nimittäin nukahdan tähän työpisteelleni, ja nolaan itseni, kun herään näppiksenpainaumat ja kuola poskilla.

Hyppäsin eilisestä iltavuorosta aamuvuoroon. Jottei se ruhtinaallinen 9 tunnin tauko vuorojen välissä olisi liikaa, paloi Kajaanissa kerrostalo myöhään tiistai-iltana. Juuri kun olin nukahtamassa uutistuottaja soitti, ja niinpä uni siirtyi reilulla tunnilla eteenpäin, kun piti päivittää uutista kotoa käsin.

Noh, rapian viiden tunnin unillakin jaksaa, kun tietää, että päivä tuo tullessaan myös kaikkea kivaa. Tänään mennään ystävän kanssa jumppaan, jonka jälkeen haetaan kehutusta uudesta intialaisesta (Garam Masalasta) syömistä. Niitä äpöstäessä katsotaan myös viimeinen Millenium-leffa.

Ai niin, ja kerroinko, että edessä on myös kaksi päivää vapaata. Jez!

Päivä 13: Teema valo

(Kuva toissa juhannukselta, jolloin konkoilin aamun pikkutunneilla kotiin ja humalaisin silmin luulin asunnon olevan tulessa. Sehän olikin aivan uskomattoman hieno yöttömän yön aurinko!)

Sitä samaa rataa

2011-04-12T03:35:00.000-07:00

Arki on ilta- tai aamuvuoroa. Tai arkivapaata. Arki on siitä riippuen joko väsynyttä tai todella väsynyttä heräämistä. Aamupissalla käyntiä. Pökkyröintiä pitkin keittiötä. Suihkua. Hampaitten pesua. Meikkaamista. Aamiaista tai aamiaisen mukaan tekemistä. Pyöräilyä. Tietokonetta. Naputtelua. Puheluita poliisille ja palokunnalle. Lukijakommenttien moderointia. Teetä. Kahvia. Lounasta. Sisu-pastilleja. Jumppaa. Suihkua. Kokkaamista. Sohvalla makaamista. Pussailua. Höpöttelyä.

Toisinaan kiukuttelua, tiuskimista, pääkipua. Unettomuutta, itkuisuutta, väsymystä ja mahakipua. Epäreiluutta, pyykkäämistä, siivoamista sekä hiljaisuutta. Sotkua, likaisia vaatteita, hakemattomia pyykkejä, täysiä roskiksia, viemättömiä palautuspulloja.

Aina musiikkia, radiota, ilta- ja lähtöpusuja, yövesilasi, facebookkia, lukemista ja keskiviikkoisin Aku-Ankka sekä herkkuleipä!

Arki on sitä, mikä saa vapaan ja viikonlopun tuntumaan huikealta. Arkea on nyt jatkunut vähän liian pitkään. Tulisi jo pian syksy ja vapaan kirjoittajan arki. Se taitaa olla vallan toisenlainen. Siinä taitaa olla vähemmän loppuunpolttamista?!

Päivä 12: Arkeni

Kräks, sanoo salama

2011-04-11T13:40:00.000-07:00

Hassu päivä. Samanaikaisesti olen ollut ihan poikki, mutta jotenkin silti ihmeen energinen ja iloinen siitä, että on taas arki.

Vaikka viikonloppu oli huippuhauska ja ihana, on tuo juhliminen sen verran energiaa vievää, että on mukava päästä takaisin normirytmiin.

Illalla olin ystävän kanssa pumpissa. Hänellä on nyt viikon testikäynti omalle kuntokeskukselleni. On jännää ja mukavaa käydä pitkästä aikaa jonkun kanssa yhdessä jumpassa. Tähän asti niillä on tullut käytyä pääsääntöisesti yksikseen.

Opiskeluaikoina kävimme yhdessä, mutta siitähän on, hups, jo ainakin neljä vuotta.

Kuva ei liity tähän päivään mitenkään. Se liittyy siihen, mitten hullua ja käsittämätöntä on koko luonto. Se voi tehdä ihan mitä se itse haluaa. Mutta miten hienoihin (tai ainakin hienon näköisiin) juttuihin se pystyy!

Päivä 11: Hullua
(Kesä 2010)

1+1+1=sydän

2011-04-10T21:41:00.000-07:00

Tämän piti olla täällä jo eilen, mutta kun lopulta kotiuduin Rovaniemeltä, unohdin koko asian. Onneksi viikko lähti käyntiin varhain, kun raahustin töihin jo seitsemäksi, joten tämäkin pääsi tänne vain kahdeksan tuntia liian myöhään.

Onnelliseksi minut tekevät nuo kaksi tyttöä, joiden jalat nojailee omieni seurana seinällä. Paljon on vettä virrannut Oulujoessa siitä saakka kun olemme tunteneet. Siitä huolimatta, vai juuri siksi, olemme keskenämme kotona.

Ei ole asiaa, josta ei voisi puhua. Ei ole sanoja, joita ei voisi sanoa. Kaikki on sallittua, kaikessa on turvassa.
Ja sitä iloa! Ja naurua! Kyllä näistä hetkistä saa virtaa vaikka koko loppuvuodeksi.

Voi teitä, ootte niin ihqdaa!

Päivä 10: Tämä tekee minut iloiseksi

PS: Arvaatteko mitkä on mun?

Mustissaan

2011-04-10T02:02:00.001-07:00

On täytynyt niin kovasti juhlia rakkaiden ystävien kanssa Rovaniemellä, että jäi päivityskin eilen välistä. Tässä siis asu, jossa lähdetään hakemaan kaupasta kaikkea suolaista.

Päivä 9: Päivän asu

Since 2003

2011-04-07T23:41:00.000-07:00

Tämä kuva on otettu muutaman viikon päästä päivälleen neljä vuotta sitten.
Siinä välissä on ehtinyt tapahtua kaikenlaista. Olen valmistunut, olen siirtynyt työelämään, olen leikannut hiukseni, olen kasvattanut ne takaisin, olemme muuttaneet, menneet kihloihin, ystäviä on lähtenyt uusiin kaupunkeihin, uusia ystäviä on tullut kuvioihin.

Mutta me olemme pysyneet. Kohta kahdeksan vuotta.

Tässä kuvassa eletään siis puolta väliä tätä taivalta. Ihan kivasti näyttää menevän. Kivasti menee nytkin.

Se on mukavaa, että on joku jota rakastaa. Ja joka rakastaa. Se taitaa olla se tärkein. Hän on mun tärkein.

Suukko sinne!

Päivä 8: Suosikkikuva

Kilde, niinq me yhden kerran käyneet sanomme

2011-04-07T01:58:00.000-07:00

Keskellä synkintä talvea on ihan ok katsella kesäkuvia. Silloin voi sohvannurkassa muistella miltä lämmin aurinko tuntuu iholla ja kuinka virkistävää on päästä pulahtamaan joessa, kun koko kroppa on hiestä märkä.

Mutta huhtikuun alussa kesäkuvia ei kannata katsoa, sillä silloin ei jaksa enää odottaa. Se on jo niin lähellä, mutta silti niin kovin kovin kaukana.

Tämän tajusin tänään, kun etsin kuvaa, jota en ole koskaan julkaissut. Kilde-albumista löytyi joukollinen otoksia viime vuoden Roskildesta.
Ja voi ihanuus sentään!

Siellä sitä oltiin parhaan ystävän kanssa. Uskomattomassa paahteessa. Ihanaa musiikkia, ihania ihmisiä, ihana tanskalainen toimivuus ja vapaus. Oluen kanssa sai kuljeskella joka puolelle, mutta silti mitään ördäilyä ei juurikaan näkynyt.

Ja se tunnelma! Ja se musiikki! Ja Patti Smith!

Tässä ollaan pressipäkkärillä juomassa paikallista uutuutta, jota talven mittaan on valunut kotimaisiinkin ruokakauppoihin.

Ollapa nyt pimeässä heinäkuun yössä teltassa, ja kuulla miten kaukana raikaa läpi vuorokauden jatkuvat teknobileet, ja viereisessä teltassa rakkaudenteko.

Kesä <3

Päivä 7: Kuva jota en koskaan julkaissut

Miehet: ostakaa kukkia!

2011-04-06T00:31:00.000-07:00

Siitä taitaaa nyt olla neljä vuotta. Kolme ainakin. Tai viisi.
Olin ensimmäistä (ja ainoaa) kertaa mykkäkoulussa Tyypille. Kolmantena päivänä elämäni valon päässä napsahti ja kuulin kun ovi kävi.
Jonkisen aikaa myöhemmin sain kuvaviestin, josta en ymmärtänyt mitään muuta kuin sen, että se oli otettu keittiössämme.

Kävelin keittiöön, ja siellä roikkui kirjahyllystä kukkapaketti. Paketissa oli orkidea. Hennon limen vihreä orkidea. Se oli niin kaunis.

Anteeksi tuli annettua ja pyydettyä, puolin jos toisin, ja solmut puhuttiin auki.

Sittemmin orkidea meinasi kuolla huomaamattoman kotimiehen hoidossa, eikä se näyttänyt kukan kukkaa vuosiin.

Kunnes vuosi sitten. Voi sitä riemua.

Nämä ovat vuoden sisällä jo toiset kukat. Ja näettekö nuput? Lisää on tulossa!

Päivä 6: Teema vihreä

(en suostu käyttämään lainausmerkkejä, joissa tuo vihreä ohjeistuksessa on, kun en ymmärrä niiden tarkoitusta tässä. Olen vähän sellainen lainausmerkkinatsi.)

Pikkiriikkinen sukukatsaus

2011-04-05T01:53:00.000-07:00

Tämä kuva on vuodelta 1948, ja pikkuinen mytty on äitini. Hän oli isoäitini ensimmäinen ja isoisäni toinen.

Äiti on suurta ikäluokkaa. Sodan jälkeen syntyneitä. Äiti ja vanhempansa asuivat pitkään Helsingissä Vironkatu 9:ssä yhdessä isoisäni vanhempien kanssa. Asunto oli kuulema pieni, mutta se oli yleistä. Oli tultava toimeen siellä ja niillä mitä oli.

En tavannut koskaan isoisääni, vaikka jaamme saman työpaikan. Hän oli päätoimittaja, minä loppuun ajettu pätkäläinen. Isoisäni kuoli vajaa kymmenen vuotta ennen syntymääni.

Olisi hienoa kuulla mitä mieltä hän olisi nykyajan työkulttuurista, journalismista sekä elämästä noin yleensäkin. Olisi ollut hienoa jos olisi ollut vaari, jonka luokse mennä.

Valitettavasti ei ollut kummaltakaan puolelta.

Päivä 5: Vanha kuva

Palloa hangessa

2011-04-04T01:26:00.000-07:00

Hui, oli kyllä melkoisen haipakka viikonloppu. Umpihangessa jalkapallon perässä kirmaaminen oli erittäin riemuisaa, mutta todella rankkaa. Yksikin pyrähdys pallon perään vei totaaliset voimat, ja oli pakko pyytää vaihtomies paikalla. Onneksi hengityksen tasaantuessa pallon perässä jaksoi juosta entiseen malliin.

Viime yönä tuli nukuttua kuin tukki, sillä pelaamisten jälkeen bailattiin joukkueen kanssa niin kovin, että uni jäi melko vähiin. Eilinen tunnin junamatka sujui melko kärsivissä merkeissä, ja olin helpotuksesta soikea kun pääsin kotiin.

Eilinen menikin sitten sängyn pohjalla gilmoren tyttöjä katsoessa, ja illalla sen verran ryhdistäytyessä, että siirryin sohvalle ystävän kanssa katsomaan Millenium-trilogian toisen osan.

On se urheilu vaan niin rankkaa :)

Tässä muuten myös viime viikon liikunnat. Vaikka välissä onkin ollut muutama viikko, etten ole niitä merkannut, olen yhtä hirveää angstausromahdusviikkoa lukuunottamatta saanut pidettyä kiinni edes siitä kaksi kertaa viikossa -liikkumisesta.

Liikunnat vko 13

ma 28.3. piloxing, 55 min.
ti 29.3. energy, 55 min.
ke 30.3. piloxing, 55 min.
to 31.3. lepo
pe 1.4. pumppi, 55 min.
la 2.4. umpihankifutista, 96 min.

Ja palloiluun liittyy myös neljännen päivän kuva. Kuva on viime kesän rockfutiksista, ja voi miten hauskaa siellä oli, vaikka sähläsin ja tein nolon käsivirheen. Onneksi meillä on maailman paras ja ihanin joukkue, eikä siinä porukassa haittaa.

Päivä 4: Harrastus

Perheenjäsen

2011-04-03T13:39:00.000-07:00

Minulla on melko pieni suku, mutta suuri perhe. Varsinkin vuoden 2003 jälkeen perhe tuntuu vain kasvavan kasvamistaan. Minulla on kolme sisarusta, ja olen viiden pikkutytön sekä yhden pikkumiehen ylpeä täti. Tähän kun lisätään puolisot, istuu ruokapöydässä parhaimmillaan 15 henkeä.

Sen sijaan uusin perheenjäsen saapui elämääni jouluaattona, eikä hän onneksi vie kovin paljon tilaa. Nimittäin siskoni (joka ei ole mikään käsityöihminen) oli virkannut minulle omin pikku kätösin tämän suunnattoman suloisen amigurumin.

Pallopää on minulle erittäin rakas, ja se nukkuu yöt vieressäni.

Päivä 3: Perheenjäsen

Suosikkitavara

2011-04-03T12:01:00.000-07:00

Tämä postaus piti olla täällä jo eilen, mutta päivittäminen ja kuvien lataaminen ei onnistunut kännykällä, enkä koko päivänä päässyt koneen ääreen.

Olin nimittäin Kemissä Mimmirock-futisturnauksessa. Ja futistahan pelattiin hangessa. Vaikka otteluaika oli pelkkä 2x12min. olin aivan umpikuollut turnauksen jälkeen.

Mutta voihan pojat, että oli mukavaa! Tulimme neljänsiksi, ja yhteishenki oli palkinnon arvoista.

Mietin junassa matkalla Kemiin, että mikähän on oma suosikkitavarani. Ensimmäisenä mieleen tuli pyörä, mutta sitten totesin olevan enemmän väline kuin tavara.

Vastaus kysymykseen tuli kuin itsestään kun ryhdyin etsimään laukusta jotakin. Vähän väliä käteeni osui jotain, joka ei ollut se mitä hain, mutta sen sijaan jotain rakasta.
Nimittäin kynä.

Töidenkin vuoksi kynä kulkee aina mukana kuin itsestään, mutta se, että niitä äkkiseltään oli kerääntynyt kassiin kolmekin kappaletta, ei ole edes ihmeellistä.

Päivä 2: Suosikkitavarani

Kuvakuukausi

2011-04-01T04:03:00.000-07:00

Hei vaan,

johan menee hulluksi, kun kaksi postausta päivässä. Mutta sama se sille, sillä huomasin Tiinalta, että nyt voi kuvittaa huhtikuuta.

Minä haluan kuvittaa huhtikuuta!

Tässä olkoon siis ensimmäinen kuva n. kuukauden takaa, jolloin olin yksin töissä (muuta paitsi siivoja tulee kahdeksalta) ja olin liian laiska kävelläkseni vessaan katsomaan peilistä menikö hiukset hyvin. Siispä katsoin kuvan kautta.

Tästä kuvasta kilpaili tämä, ja syyskuussa strasbourgilaisessa taksissa samasta asiasta otettu kuva. Tuolloin ranskalainen taksikuski oli kuolla nauruun, kun selvensin mitä oikein olin tekemässä.

Sen jälkeen otinkin kamerasta suljinäänen pois.

Päivä 1: omakuva

En edes yritä selitellä

2011-04-01T00:59:00.000-07:00

Siinähän hurahti sitten lähes kuukausi bloggaustaukoa. Mikä lie minut pitänyt täältä pois. Syytän töitä, kevätmasennusta ja yleistä angstia.

Tai korjataan, ei minulla ole yleistä angstia per se, mutta jonkin sortin alavire iskee heti kun on hetki vain olla.

Ja se jos mikä on raivostuttavaa. Kun niinä hetkinähän pitäisi nimenomaan, vain olla. Samaan aikaan koen kuitenkin kasvavaa riemua tästä ihanasta valon määrästä, joka sen kun jatkuu ja jatkuu.

Huhtikuu tulee menemään ohi melkoisella vauhdilla. Lauantaina meillä on umpihankifutisturnaus Kemissä, ensi viikolla karkaan Rovaniemelle, sitten on töitä ja sitten pääsiäinen Helsingissä.

Hui, kohta tupsahtaa heinäkuu ja minusta tulee rouva.

Joko odotatte innolla syksyä, jolloin ryhdyn freeksi ja blogistakin tulee varmasti sen myötä pelkkä onnen ja auringon tyyssija?!

Tein yön töitä

2011-03-09T12:19:00.000-08:00

Viime yö oli yllätyksiä täynnä. Olin menossa nukkumaan, kun huomasin, että vastapäisen talon edessä oli palo- ja poliisiautoja.

Eihän se auttanut muu kuin alkaa töihin. Työkaverin kanssa naputettiin omissa kodeissamme uutisia. Itse pääsin nukkumaan 3,5 tunnin uurastuksen jälkeen. Onneksi onnettomuudessa ei ollut aiheutunut henkilövahinkoja.
Tänään onkin sitten väsyttänyt melkoisesti.

Sitä kyllä ihmeteltiin Tyypin kanssa, että miten voidaan olla niin tottuneita kaupungin ääniin, ettei kumpikaan oltu havahduttu romahdusta. Ilmeisesti koko illan kaupungissa jyrisseet lumi-aurat kuulostivat sen verran samalta, ettei rysähdys herättänyt mitään ihmetystä.

vko 9

ma 28.2. zumba 55 min.
ti 1.3. energy 55 min.
ke 2.3. lepo
to 3.3. crosstrainerin polkemista 60 min.
pe 4.3. loikoilua
la 5.3. töitä
su 6.3. pumppi 55 min.

Pitäisi mennä nukkumaan, huomenna seitsemäksi töihin.

Mutta mikä parasta, nykyään aamuvuoroon suoriutuminen ei ole edes niin paha, sillä valoa on niin paljon, että jaksaa naurattaa koko pyöräilymatkan!

"Ei, ei noin", hän moittii dödö-käyttäytymistä

2011-03-02T02:54:00.000-08:00

Pitäisikö olla kuitenkin mielissään siitä, että on liikkunut säännöllisesti? Siis vaikka ei voi olla mielissään siitä, että olisi liikkunut niin monta kertaa kuin oli tavoite?

Aion olla. Kuten aion ottaa myös megaspurtin. Hääkoltun tilaamiseen on enää 2kk ja siinä ajassa pitäisi saada sen verran löllöä vähemmäksi, ettei tarvitsisi sitten olla ahdistunut kun käydään mittanauhalla ruhon kimppuun.

Riikka kirjoitti juuri joogatunnille meikkaajista. Olen aivan yhtä äimänä. Eikä pelkästään jooga, vaan esimerkiksi aamupumppiin tai combattiin?
Oikeasti, tunnille, jossa hiki valuu solkenaan.

Itselläni on liikkuessa meikkiä silloin, jos menen jumppaan töiden jälkeen, jolloin en jaksa pestä niitä pois. Mutta että tunnille varta vasten meikattuna. Se on minusta melkein yhtä käsittämätöntä, kuin ne tyypit, jotka lisäävät dödöä hikiselle iholle.

Muistan vieläkin miten jossain esiteini-iän valistusvihkosessa iskostettiin mieleen, että deodoranttia lisätään puhtalle ja kuivalle iholle. En käsitä sitä, että nuin vain sitä suihkitaan läpihikiseen kainaloon kahden tunnin välissä.

vko 8

ma 21.2.
ti 22.2. crosstrainerin polkeminen 60 min
ke 23.2.
to 24.2.
pe 25.2. pumppi 55 min.
la 26.2. yoga 55 min.
su 27.2.

Note to self: riitelystä tulee paha mieli

2011-02-24T09:57:00.000-08:00

Kun elämä on pääsääntöisesti ihanaa, eikä ole sen suurempia syitä tapella, ovat riidat harvinaisen voimaavieviä ja ankeuttavia.

Ei sillä, että se tavallinen arki mitään jatkuvaa auvoa olisi, mutta ne siihen kuuluvat kähinät tai kiukuttelut ovat iltaan mennessä sovittuja.

Sen sijaan tämmöinen suurempi riitely ottaa luonnolle, ja siksi monta päivää menee ihan surkeiluksi. Onneksi ihminen on kuitenkin rakennettu anteeksiannosta, ymmärryksestä ja empatiasta. Siksi voi sopia, ja olla taas kavereita.

Olen onnellinen, että kaikki on taas takaisin ruodussaan ja elämä on jälleen kivvaa.

Löysin vanhempien luota muistojen laatikon, jota olen nyt käynyt läpi. Ja voi sitä liikutuksen ja naurun määrää mitä ko. laatikko on saanut aikaan.

Kyllä minulla on ollut melkoinen onni tuntea niin monenlaisia ihania ihmisiä elämäni aikana. Hirvittävästi mieltä lämmitti kaikki pienet lippuset ja lappuset, joita toisillemme olemme kirjoittaneet. Puhumattakaan kaikista kirjeistä ja korteista.

Hauskin taisi kuitenkin olla oma tuotokseni Suosikin iki-ihanalle Ekille.
Vai mitä sanotte tästä (tosin lähettämättä jääneestä) kirjeestä?

Dear Eki!

Haluaisin tietää kasvaako rinnat kuukautisten alkamisen jälkeen? Mittani on 156/42 oonko normaalipainoinen?
Voiko fritsun imeminen olla vaarallista? Kiitos!
T:-83
PS: oon 12-v.

Sensuuri iski

2011-02-22T07:40:00.001-08:00

Ensimmäisen kerran elämässäni sensuroin omaa blogikirjoitustani. Se oli liian lähellä. Se oli liian henkilökohtainen. Tuntuu tylsältä, mutta olen varma, etten halua julkaista sitä täällä.
En halua joutua selittelemään.

Huoh, kaikki on ihan mälsää. Kaikki on raivostuttavaa. Kaikki on uuvuttavaa.

"Onko parempi tuntea raivokasta vihaa kuin olla tuntematta mitään? Onko parempi olla pahantuulinen ja katkera kuin välinpitämätön ja kylmä."

Tämä on huono päivä. Eilinen oli huono päivä. Minusta tuntuu, että tällä viikolla näitä huonoja päiviä tulee riittämään.

Viikon 7 urkat

ma 14.2. piloxing 55 min.
ti 15.2.
ke 16.2.
to 17.2. corepulse 55 min.
pe 18.2. cycling+core+venyttely 90 min.
la 19.2.
su 20.2.

Kiividilemma osa 2

2011-02-17T22:15:00.000-08:00

Kuten Tiina tuolla kommentilaatikossa jo mainitsi, huomasi Tyyppikin eilen illalla, että kiivithän eivät välttämättä ole varastettuja, pelkästään laittomasti haltuunotettuja.

Onneksi kuitti löytyi roskista. Ja näinhän oli. Kiivit oli veloitettu ja maksettu. Tästä vähemmästä pahasta innostuin niin, että nyt otin niitä töihin evääksi kaksi!

Tänä aamuna, kun lähdin töihin ja oli -27 astetta pakkasta, olin onnellinen siitä, että:

- meillä on lämmitetty pyörävarasto
- ei tuullut kovin paljon
- aamuvuorosta pääsee valoisaan aikaan kotiin
- on perjantai

Aion tänään jumpata, mennä Tyypin kanssa syömään ja leffaan, ja huomenaamulla nukkua pitkään.

Moraalinen dilemma, jonka ratkaisin. Ehkä.

2011-02-16T22:42:00.000-08:00

Minulla on kotonani varastettua tavaraa. Nimittäin viisi kappaletta kiivejä. Kiivit eivät suinkaan olleet tietoisesti varastettuja, mutta luvatta ja maksamatta ne on kuitenkin otettu.
Tai tarkennettakoon, joku ne on maksanut, mutta ei se, jonka hallussa kiivit nyt ovat.

Purimme eilen kauppaostoksia, kun huomasin, että muiden kamppeiden joukossa oli pussillinen (mitä aluksi luulin perunoiksi) kiivejä. Kun kysäisin Tyypiltä, että kui hää noin monta kiiviä, alkoi mysteeri selvitä.

Tyyppi ei ollut hakenut kiivejä. Minä en ollut ottanut kiivejä. Kiivit olivat tulleet viimeisenä liukuhihnalta, kertoi pakkaamassa ollut Tyyppi,

Jos syyllisiä haluaa etsiä, löytyy niitä kaupantädistä Tyyppiin ja itseeni. Miksi kaupantäti päästi seuraavan asiakkaan ostokset samalle linjalle, miksi Tyyppi ei kysynyt minulta ovatko kiivit meidän, jos kuitenkin ihmetteli asiaa, laitoinko minä pulikan linjalle?

Ja ennen kaikkea, miksi en palauttanut kiivejä.

Puolustuksekseni sanottakoon, että minulla oli ihan kaamea nälkä ja väsy. Ulkona oli yli -20 astetta pakkasta. Kiivit olivat maksaneet vain 1,20 euroa.

Nämä kaikki seikat painoivat vaakakupin sen puolelle, etten lähde palauttamaan kiivejä.

Tänä aamuna oli kiire töihin, ja aamupala jäi väliin. Nappasin pöydälle jääneestä pussista yhden kiivin mukaan.
Söin sen äsken.
Tuli vähän huono omatunto.

True Blood jatkui, jez

2011-02-15T02:36:00.000-08:00

Ohops, sinne meni viikko. Piti moneen otteeseen päivittää, mutta jotenkin aika vain hurahti.

Noh, mutta oli aika viihdyttävä viikko. Oli töitä ja oli vapaata. Kävin baarissa juomassa alkoholia, ja pyytämässä kuoharipullonkorkkeja.
Katsoin The Officen neljännen kauden, kävin joogassa ja iltapäiväsaunassa.

Eilen oli aika ihana ystävänpäivä. Syötiin Tyypin kanssa kynttilänvalossa makoisa kolmen ruokalajin illallinen ja oltiin yllätyksestä onnellisia kun huomattiin, että True Blood jatkuu. Näyttää vahvasti siltä, että tällä kolmannella kaudella ruutuun hyökkii vampyyreitten lisäksi ihmissusia. Wrau!

Tässäpä urkat viikolta 6

ma 7.2. päiväunet
ti 8.2. energy 55 min.
ke 9.2. powerstep 55 min.
to 10.2. lepo
pe 11.2. lepo
la 12.2. jooga 55 min.
su 13.2. lepo

Onnistuisikohan tällä viikolla saada neljä urheilukertaa plakkariin. Se olisi mukava, sillä olen alkanut pahaa-aavistamaat p i t ä m ä ä n urkkailun tuomasta tunteesta. Huolestuttavaa.

Tässä vielä piloxingin venyttelybiisi. Olin ihan unohtanut koko kappaleen, mutta sehän on huippu.

Mua laiskottaa, oho, enpä olisi huomannutkaan

2011-02-07T23:42:00.001-08:00

Hui, miten aika menee niin äkkiä, ettei tännekkään huomaa päivittää ennen kuin viikko on hurahtanut.

Huomasin, että iltaviikot ovat kyllä yhtä pitkiä. Ne ovatkin vuorokierrossa ainoita, jolloin viikossa on 5 päivää putkeen töitä ja vielä kaiken lisäksi samaa vuoroa.

Viikonloppu oli riemuisa. Olimme mökillä veljeni perheen kanssa. Ainoa huono puoli oli kenkku ilma. Pakkasta oli 16 astetta ja mereltä kävi kova viima. Puhumattakaan lumisateesta, joka pyrytti vaakasuoraan.

Kävimme kuitenkin Virpiniemessä laskemassa mäkeä ja paistoimme makkaraa ulkona. Jotenkin ihanan rentoa ja leppoissaa.

Viime viikolla jäi urkkailut vähän heikonpuoleiseksi. Ylipäätään pitäisi nyt ryhdistäytyä ja saada ainakin se neljä liikuntapäivää viikkoon. Alkaisiko se jo tällä viikolla??

Urkat vko 5
ma 31.1. crosstrainerin polkeminen 35 min.
ti 1.2. piloxing 55 min.
ke 2.2. lepo
to 3.2. crosstrainerin polkeminen 35 min.
pe 4.2. lepo
la 5.2. mökkeily
su 6.2. mökkeily

Hyppy tuntemattomaan, tai oikeastaan sen suunnittelu

2011-02-02T10:01:00.000-08:00

Kävin eilen kehityskeskustelussa esimieheni kanssa. Keskustelu oli mielestäni ihan hyvä ja antoisa. Varsinkin siinä vaiheessa, kun sain kuulla, että taloon tulee kaksi vakipaikkaa auki ja ymmärsin, ettei minulla ole niin yhtään halua kumpaankaan.

Oikein kurkkua alkoi kuristaa kun ajattelinkin, että tätä täytyisi tehdä v a k i t u i s e s t i ja loppuelämä.

Tämä kehityskeskustelu siis vahvisti sitä ajatusta, joka on jo x aikaa muhinut päässä. Syksyllä heittäydyn freelanceriyden pauloihin.
Pelkkä ajatus tuntuu kihelmöivältä ja innostavalta. Sellaiselta, jolta tämän työn pitäisi tuntua, jotta sitä haluaisi vakinaisesti.

On helpottonut olo. Rohkea olo. Innokas olo. Saas nähdä miten käy. Onneksi tässä on aikaa sulatella ja suunnitella.

Kevät tulee, olen varma

2011-01-31T01:13:00.000-08:00

Eilen tapahtui jotain Ihmeellistä.

Nimittäin, kun heräsin, paistoi ulkona aurinko! En edes muista milloin olisin viimeksi nähnyt auringonvaloa. Se oli ihanaa!

Muutenkin eilen oli kivaa. Käytiin ystävän kanssa kakkukahveilla ja katselin elokuvia. Ai niin, ja ostin uuden Muumi-seinäkalenterin. Se on sievä.

Kävin eilen myös combatissa, joka oli tämmöiselle semi(lopettavalle)tupakoitsija aivan liian raskas. Sykkeet huiteli koko ajan jossain 175-183 välillä. Eikä ihmekkään, että puolentunnin jälkeen oli pakko tehdä puolessa tahdissa muihin verrattuna. Meinasi tulla tunnin jälkeen armoton pääkipu, mutta join vettä ja maitoa (jonka olen lukenut olevan paras palautusjuoma) kuin heikkopäinen, joten selvisin pienellä jomotuksella.

Juuri ystävän kanssa puhuttiin, ettei tuommoisessa ole mitään järkeä, mutta minkäs se tämmöinen rapakuntoinen itselleen voi, kun alussa luulee jaksavansa, ja jo kahden biisin jälkeen totuus iskee kasvoille, mutta silti yrittää hillua mukana, kun ei kehtaa olla hyppimättä.

Varasin myös ensi kesän häämatkalle asunnon Nizzasta, jossa vietämme kaksi viikkoa. En oikein jaksaisi odottaa, ja samalla, yritän olla odottamatta, sillä en haluaisi sen olevan liian äkkiä ohi.
Täytynee myös hieman hillitä itseään, ettei musta tule kauheaa bridezillaa. Olen ehkä saanut Tyypin olemuksesta sellaisen kuvan, että vaara moiseen on olemassa.

Tässäpä nämä viime viikon sporttailut:

vko 4
ma 24.1. piloxing 55 min.
ti 25.1. crosstraining 55 min.
ke 26.1. hieroja
to 27.1. lepo
pe 28.1. laiskuus
la 29.1. laiskuus
su 30.1. bodycombat 55 min.

Tammikuu, uusi elämä

2011-01-24T04:55:00.000-08:00

Ai hupsista, minullako oli tämmöinen blogikin.
Ja näköjään hienosti sain melkein pidettyä joulukalenteriakin...
Voi voi, olen kyllä onneton päivittäjä.

Sen sijaan en ole onneton lomailija, vaan vietin elämäni ensimmäisen palkallisen loman! Se oli huiman ihana ja hauska ja rentouttava. Siitäkin huolimatta, että koko lomaviikon suhasimme Tyypin kanssa kaupungista ja vieraspedistä toiseen.

Ensimmäiseksi suuntasimme Turkuun, jossa ehdimme tehdä vaikka mitä, mutta samalla ottaa leppoisasti.
Ai hupsista, minullako oli tämmöinen blogikin.
Ja näköjään hienosti sain melkein pidettyä joulukalenteriakin...
Voi voi, olen kyllä onneton päivittäjä.

Sen sijaan en ole onneton lomailija, vaan vietin elämäni ensimmäisen palkallisen loman! Se oli huiman ihana ja hauska ja rentouttava. Siitäkin huolimatta, että koko lomaviikon suhasimme Tyypin kanssa kaupungista ja vieraspedistä toiseen.

Ensimmäiseksi suuntasimme Turkuun, jossa ehdimme tehdä vaikka mitä, mutta samalla ottaa leppoisasti.

Yksi loman päämääristä oli vihdoin maistaa Don Draperin tutuksi tekemää Old Fashioned -drinkkiä. Se onnistui niin Cow:ssa kuin semmoisessa toisessa drinkkibaarissa, jonka nimeä en muista.

Pikkuinen kahvila Bossaliina oli hurjan suloinen. Ja lounaana nautitut salaatit ja tomaattikeitot hyviä. Suosittelen.

Turun linna oli aika jänskä. Ja iso. Jalat olivat ihan poikki kaksituntisen kiertelyn jälkeen.

Turun linnassa oli myös Nuoren Naisen mentävä takka.

Ja paljon ikkunasyvennyksiä.

Kun olimme olleet päivän rentoutumassa siskon luona Nuuksiossa suuntasimme pikaisen Fazerilla nautitun aamiaisen jälkeen Lahteen.

Jossa kävimme hiihtomuseossa. Hienosti hyppäsin simulaattorissa, mutta ihan surkein tuloksin :)

Turussa näin myös iki-ihanaista Duussia. Vaikka ehdimme käydä vain lounaalla olin taas aivan mykistinyt siitä, kuinka toisen kanssa voi tuntua siltä, että olisi tuntenut aina. Tai vaikkei ole aina tuntenutkaan, miten helppo on jutella kaikesta mahdollisesta ja miten vahvasti sitä kokee tulevansa ymmärretyksi.

Sillä ymmärretyksi tuleminen ei ole mikään itsestäänselvyys. Mitä erilaisimpien ihmisten kanssa sitä tulee vietettyä aikaansa (esim. työn tai harrastusten) kautta, sitä enemmän sitä arvostaa omia ystäviään. Ei nimittäin ole mikäään ihme, jos kokee olevansa seurassa, joka ei todellakaan tajua mitä tarkoitat, tai joiden arvomaailma on ihan erillainen kuin oma.

Harmi vain, että Turun ja Oulun välimatka on niin pitkä. Joko se tekniikka voisi ottaa huimia harppauksia eteenpäin ja keksiä teleportin? Kannatan!

Duussin innoituksesta päätin alkaa pitää itsekin harjoituspäiväkirjaa. Tai no, en kai mää mitään harjoittele, oikeampi nimi tämmöiselle laiskiaiselle lienee liikkumispäiväkirjaa. Listaan siihen pelkät jumpat ja vastaavat. Töihin kulje pyörällä (kuten oikeastaan kaikkialle muuallekin) joten niitä on turha listailla.

Motivaationa toimikiin omien elintapojen rukkaaminen. Ylipäätään tarkoitus olisi saada säännöllinen liikkuminen osaksi elämää, kuten myös kutistua hiukan leveyssuunnassa ennen heinäkuisia häitä.

Liikkumisviikot 2 ja 3

vko 2

ma 10.1. lepo
ti 11.1. piloxing 55 min.
ke 13.1. cycling+pumppi 55 min.
to 14.1. lepo
pe 15.1. lepo
la 15.1. jooga 55 min.
la 16.1. lepo

vko 3
ma 17.1. powerstep 55 min.
ti 18.1. energy 55 min.
ke 19.1. piloxing 55 min.
to 20.1. lepo
pe 21.1. lepo
la 22.1. lepo
su 23.1. lepo

Katsotaan miten käy, liikkumisten ja aktiivisemman bloggaamisen kanssa. Toivottavasti hyvin! Muuten tuntuu, että on lähtenyt hyvin käyntiin, mutta viime viikkoinen synttäripäivä sekoitti pakkaa kakkukekkereillään.

Dodo-sorsa

2010-12-17T01:54:00.000-08:00

On perjantai. On perjantai. On perjantai.

On perjantaivilli.

On Dodo-sorsa -kappale!

Ihanaa viikonloppua kaikille

Joulukuun 17.

Hooked

2010-12-15T12:01:00.001-08:00

Olen koukussa.

Mutta ei huolta, ennen minua samassa koukussa on ollut jo yli 27 miljoonaa henkilöä.

Siispä eilinen ja tämänpäiväinen ovat noudattaneet samaa kaavaa. Töistä jumppaan, kotia kokkaamaan ja täydellä vatsalla sohvalle päiväannoksen pariin.

Kohta se on loppu, mutta onneksi sain tulevalta anopilta seuraavat fiksit, joten ei tule joulunakaan viekkareita.

Voi Stieg Larsson ja miehet jotka vihaavat naisia!
Olette pahaksi minulle ja aamuvuoroille, sillä illalla ei meinaa laittaa nukkumaan, ja jo muutenkin levällään olevat joulukiireet sen kun pitkittyvät.

Mutta aah, niin nautinnollista!

Joulukuun 14. ja 15.

Stressi-Erkin joulun odotus

2010-12-14T00:23:00.000-08:00

Eilinen meni hujauksessa, vaikka oli vapaapäivä. Siivottiin Tyypin kanssa kuin raivopäiset ja laadittiin joululahjalistoja, sillä tuli molemmille melkoisena yllätyksenä, että se joulu on jo ENSI VIIKOLLA. Eikä yhtään lahjaa ole vielä hankittu. Lähimmäis-parat.

Huoh, joka ikinen viikonloppu on tässä kuussa ollut täynnä jos jonkilaista pikkujoulua tai kekkeriä. Eikä tämäkään viikonloppu ole poikkeus. Lisäksi työt, hankkimattomat lahjat, yleinen stressi ja tekemättömät jutut painavat.

Duussi puhui siitä, miten on tänä vuonna osannut rauhoittaa eloa ennen joulua. Ilmeisesti moinen keino täytyy oppia kantapään kautta, sillä hänelle edellinen vuosi oli ollut liian vilkas, ja minä ymmärrän nyt, että tämmöistä en halua enää toiste.
En ole ehtinyt edes nauttia koko joulun tulosta, ja kohta se on jo ohi.

Tietenkään asiaa ei helpota se, että jouluaatoksi napsahti päivystysnakki. Onneksi sitä saa tehdä kotoa, ja toivottavasti työmäärä pysyy oletetussa neljässä tunnissa.

Sentään nämä joulukortit saatiin tehtyä, ja se jos mikä oli hauskaa. Askarrellessa ajatus lepää.

Joulukuun 13.

Neljän päivän suora

2010-12-12T09:50:00.000-08:00

Hups, se tapahtui taas. Taitaa olla niin, että viikonloppuisin postaaminen on hiukan hankalaa.

No, torstaina luovutin valmiin kakun synttärisankarille. Samana päivänä vietettiin myös ystävän kanssa tyttöjen ilta. Katsoimme Sinkkuelämää 2 ja joimme cosmopolitaneita. Drinkit olivat hyviä, leffa huono.

Joulukuun 9.

Perjantaina kävin hieronnassa, ja menin kotikotiin ottamaan vastaan vanhempia, siskoa ja siskontyttöä jotka tulivat Helsingistä viikonlopuksi.

Eilen oli osastomme pikkujoulut, ja kävimme syömässä ja katsomassa Junnu Vainion lauluihin perustuvan esityksen Albatrossi ja Heiskanen.

Kappale ei sinänsä ollut kovin kummoinen, mutta oli mukava kuulla hyviä lauluja!

Joulukuun 11. & 12.

Tänään on mennyt koko päivä töissä. Ensin aamu etänä kotoa ja ilta toimituksessa.

Ai Oho, tässäkin luukussa puhutaan ruuasta

2010-12-08T14:43:00.001-08:00

Mielelläni kyllä ottaisin lisää tällaisia viikkoja, jolloin töitä on vaan kolmena päivänä. Tänään vielä piti käydä toimituksessa haukottelemassa, mutta huomenna alkaa kolmen päivän vapaa. Normaalisti se olisi kaksi ennen viikonlopun uurastusta, mutta nyt osaston pikkujoulut vapauttavat myös lauantailta.

Tämä päivä meni töiden jälkeen veljellä vieraillessa, ja sen jälkeen kakkupuuhissa. Sain nimittäin ensimmäistä kertaa elämässäni ihan oikean kakkutilauksen!

No, olenhan noita kakkuja aikaisemminkin tehnyt, mutta ne ovat olleet sukulaisille tai kavereille. Tämän tilasi työkaverini 5-vuotiaalle pojalleen.

Muuten tuli valmis, mutta pursotukset teen vasta huomenaamulla ennen juhlia. Jääpähän marsipaanille enemmän aikaa kuivua.

Pitäisikö huolestua kun lähes kaikki joulukalenteriluukkuni liittyvät tavalla tai toisella ruokaan? Vika taitaa olla minussa...

Joulukuun 8.

Yllättäen, tein muuten ite!

Väsynyt tiistai

2010-12-07T13:36:00.000-08:00

Eilinen nukkumaan meneminen päättyi lopulta todelliseksi nukkumisen yrittämiseksi. Loppujen lopuksi nukuin reilun kaksi tuntia ennen töitä.

No, onneksi heti kotiin päästyäni otin pitkät tirstat. Koko päivä on mennyt melko koomaillessa, ja käytiinkin Tyypin kanssa vuokraamassa muutama leffa. Leffaeväänä oli eilen leipomaani suklaamoussekakkua. Se oli hyvää!

Joulukuun 7.

Ite tein!

Kolmen luukun kalenteri

2010-12-06T13:04:00.000-08:00

Hups, mihin hävisi neljäs, viides ja kuudes päivä? Taitaa olla tämä kalenteri hiukan viallinen, tai sitten kalenterintekijä vietti niin haipakan itsenäisyyspäivän alusjuhlan, että aika hävisi hyppysistä.

Tästä kolmen päivän luukusta paljastuu rakkauden herkkuaamiainen, johon herätin Tyypin ja Rovaniemen ystävän lauantaiaamuna. Kehuja sateli, ja kieltämättä oli kyllä ihana syödä pitkään ja rauhassa.

Lauantaina kävimme perinteisellä itsenäisyyspäivänillallisella ystävien kanssa. Puistola oli hieno kokemus, ja ruoka erinomaista. Voin suositella!

Huomenna on seitsemäksi töihin, joten lienee paras mennä nukkumaan (tai ainakin yrittämään unta). Mukava viikko edessä, kun työpäiviä on vain kolme.

Joulukuun 4. 5. ja 6.

Aivan hukkaan valunut päivä

2010-12-03T06:43:00.000-08:00

Kerroinko eilen suunnitelmistani käydä tänään aamulla lenkillä? Tai ylipäätään ulkoilemassa? No, en tainnut kertoa sitä tarpeeksi ponnekkaasti itselleni. Kävi nimittäin niin, että kello 9 herättämässä ollut kännykkäni löytyi sekunti silmien auki saamisen jälkeen tyynyn alta kello 11.59.

Oli vissiin hiukan tuota univelkaa.

Niinpä kaikki perjantaiaamun suunnitelmani jäivät niille teloille, ja sen sijaan join äkäisenä kupillisen lattea, kävin suihkussa ja läksin lounaan kautta töihin.

Olkoon sitten niinkin, että kolmannesta luukusta paljastuu palanen työpistettäni. Tämän parissa sitä pakerretaan vielä tämä ilta. Illalla tulee ystävä Rovaniemeltä, ja edessä koittaa kolmen päivän vapaa! Jei!

Joulukuun 3.

Ite teen!

Joulukalenteri osa 2

2010-12-02T06:13:00.000-08:00

Tänään olen ollut liian vähän ulkona. Sen tuntee nuhjuisuudesta ja velttoudesta. Jotenkin näin iltavuoroviikkoina sitä helposti vaan lipsahtaa aamu-/iltapäiväpuuhailuun, ja ennen kuin huomaakaan, on aika lähteä töihin.

Jos huomenna olisin reipas, ja menisin heti aamusta vaikka juoksemaan.

Tämänpäiväiseen puuhasteluun kuului kokkailu. Tein nimittäin Tyypille piirakan. Sen valmistuttua tein myös vakaan päätöksen ruveta merkkaamaan kaikki pakkaseen laittamani ruuat.

Kävi nimittäin niin, että sulattamistani kolmesta taikinajämäpalloista yksi oli makeaa piirakkataikinaa, yksi suolaista piirakkataikinaa ja yksi pastataikinaa. Tulipa harvinaisen mielenkiintoinen piirakka.

No, kiltisti se Tyyppi sitä söi. On se vaan niin kohtelias!

Joulukuun 2.

Omituinen kolmen taikinan piirakka. Ite tein!

Joulukalenteri osa 1

2010-12-01T09:09:00.000-08:00

Milan päiväunista sain idean joulukalenteriin. Milan äiti aikoo ottaa kuvan joka päivä ennen joulua. Mahtava idea! Ja kun blogissa vielä kehotettiin muitakin tarttumaan toimeen, niin tässä sitä mennään.

Tämän päivän kuva on hienosti kännykkäkameralla napattu otos itseni ja Tyypin väkertämästä joulukoristeesta, josta mainitsin jo aiemmin, ja jonka ohjeet löytyvät täältä.

Jännäjännä joulu!

Joulukuun 1.

Ite tein!

Lunta

2010-11-08T10:32:00.000-08:00

Pyhäinpäiväaamu oli ihana. Nukuin pitkään, puuhastelin, käytiin Tyypin kanssa kävelyllä, syötiin pitkä herkkuaamiainen, siivottiin ja saunoin. Kaikki tämä ennen kuin kello oli kolme.

Sen jälkeen alkoikin puunaus ja puleeraus, sillä illalla oli jokavuotiset konsernin kekkerit Riossa. Ilta oli hauska ja tapahtumarikas. Ja mahtavinta oli, että yön aikana maahan satoi ensilumi!

Kun sunnuntaina lähdimme kävelylle, tuntui, että yhden yön aikana koko maailma on muuttunut. Lumi tuo niin valtavasti valoa ja kauneutta. Toivotaan, ettei se nyt sula pois.

Kävelyllä meinasi olla vähän liian jännää, kun piti hypellä kiviä pitkin saareen. Olen aika nynnerö luonteeltani ja vanttera varreltani, joten hyppely ei ihan noin vain onnistunutkaan. Sen sijaan joka kivellä piti pysähtyä jännittämään pääseekö perille.

Lumesta innostuneena leivoin tänään ennen iltavuoroa piparkakkutaikinan. Jahka pääsen kotia, aion leipoa piparit loppuun ja nautiskella niistä teen kanssa. Joulu saa puolestani tulla, olen valmis.

Eilen haettiin Ainolanpuistosta keppi, sillä ajattelin tehtailla lumihiutaleita, jotka laitan siitä roikkumaan. Kuten täällä.

Teetä ja jätskiä ja aurinkoa

2010-11-02T14:03:00.000-07:00

Tänään oli vapaapäivä uuvuttavan työviikonlopun jälkeen. Normaalisti se on heti maanantaina, mutta typerät verotiedot pakottivat vaihtamaan vapaapäivän vasta tiistaiksi.

En kyllä ymmärrä miksi noita verotietoja edelleen tehdään noin suurella volyymillä. Facebookin ja lukijakommenttien perusteella voisi päätellä, etteivät ne ihan niin paljon ihmisiä kiinnosta kuin median sisällä taidetaan ajatella.

Noh, mutta tänään oli mukavaa. Ensinäkin Oulussa paistoi aurinko varmaan ensimmäistä kertaa viikkoon!

Aamulla kävin piloxingissa, jossa olen käynyt kerran aikaisemmin ja joka on mielestäni aivan huipputunti. Se on myön toooosi tehokas, sillä olin aivan rättikuollut tunnin jälkeen. Ja t i e t e n k i n olin unohtanut pyyhkeen kotiin.
Onneksi mukana oli sentään säälittävä (hikinen) pikkupyyhe. Sen ja saunan avulla sain itseni kuivattua.
Mutta, päästyäni pukkarin puolelle pukemaan huomasin, että olin unohtanut myös rintsikat. Vissiin tuli lähdettyä hiukan aamu-unisena matkaan.

Jumpan lisäksi pesin pyykkiä, värjäsin kaksi paitaa, kokkasin ja (hih!) ostin kauan himoitsemani teekannun.

Olen useamman vuoden ajan epäaktiivisesti etsinyt teekannua, mutta kaikki tähän mennessä varteenotettavat ovat olleet hirvittävän kalliitta. Niinpä olin mielissäni kun loppukesästä löysin räsymatto-sarjan pannun.

Tarpeeksi monta kuolauskertaa tuottivat tehtävänsä ja tänään pannu lähti mukaani. Kuten myös yksi siirtolapuutarha-sarjan kupeista.

Niiden lisäksi kävin Kauppahallin Kofeiinikompaniassa ja ostin neljää erilaista teetä: vihreää kirsikkaa,vihreää kaktushedelmää, pu-erhiä ja vihreää chaita.

Illan kruunasi Seinfeld ja uutuusjäätelö. En valita.

Pukujen puku

2010-10-22T09:41:00.000-07:00

Hiii, löysin eilen hääpuvun johon ihastuin!
Se on ihana. Tosin löysin sen netistä, joten vielä ei ole tietoa miten se mulle sopisi. Pitää tässä joskus mennä katsastelemaan josko löytyisi paikallisista morsiusliikkeistä jotakin samantyyppistä.

Ajattelin joka tapauksessa tilata pukuni netistä. Ovat siellä sen verran edullisempia. Olen myös kuullut hyviä kokemuksia netistä tilaamisesta, joten suurta pelkoa epäonnistumisesta ei ole. Lisäksi ainakin noissa kaupoissa joita olen katsonut, on ollut melko hyvä palautusmahdollisuudet jos jotakin menee vikaan.

Koska olen sen verran perinteinen, etten halua Tyypin näkevän pukua ennen hääpäivää laitan siitä tänne vain pikkuruisen yksityiskohdan. Heinäkuun 23. päivän jälkeen sitten koko kuvan.

Vielä tämä ilta töitä ja sitten vapaa viikonloppu. Ihanaa!

Pätkätyöseminaari ja Kelis

2010-10-19T13:00:00.000-07:00

Kävin Tampereella viikonloppuna. Journalistiliitto järjesti Pätkätyöseminaarin siellä. Oli yhtä aikaa helpottava että surullista kuulla, ettei oma työnantajani ole ainoa jonka leivissä on lukuisia nuoria ihmisiä lyhyissä tai tosi lyhyissä työsuhteissa.

Keskustelu oli vilkasta ja mielenkiintoista. Junassa matkalla Helsinkiin mietin, miten masentava tämä aika on tulla alalle. Kyseessä on kuitenkin mielestäni yksi maailman mielenkiintoisimmista ammateista. Harmi vain, että oman paikkansa eteen joutuu vähän väliä taistelemaan tosissaan.

Helsingissä kävimme ystävieni kanssa katsomassa Kelistä. Ja wau, miten mahtava Kelis onkaan. Vaikka settilistassa oli harmittavan paljon uutta (itselleni tuntemattomampaa) materiaalia oli naisen karisma sen verran suuri, ettei kappaleiden iskemättömyys haitannut.

Sen sijaan Circus, jossa keikka oli, ei todellakaan ollut oma paikkani. Huomasin taas, miten paljon mielummin viihdyn pystybaareissa ja kapakeissa, joissa kuulee keskustella, kuin suurissa yökerhoissa, joissa puhumisen sijaan aikaa vietetään tanssien.

Tämä viikko iltavuorossa. Toisaalta on kivaa kun saa aamulla nukkua pitkään, toisaalta taas on ankeaa, että päivä menee kuin salaa ohi.

Ryhdistäytynyt bloggari

2010-10-13T05:28:00.001-07:00

Aika lentää. Elämä rullaa tutulla painollaan. Olen käynyt tässä välissä Helsingissä, Pariisissa ja Strasbourgissa. Kävin tutustumassa Euroopan parlamenttiin. Kävin katsomassa vanhaa kouluani Pariisissa. Entinen kotitalomme oli purettu.

Collége Victor Hugo

Entinen kotitalo sijaitsi tällä pläntillä.

Kuu Eiffelin välissä.

Sain kuulla, ettei työni jatku, mutta kappas, taas ne jatkuivat.

Tyyppi aloitti koulun Oulussa, joka on viime vuoden Torniossa ravaamiseen ihana muutos. Ylihuomenna lähden Tampereelle pätkätyöseminaariin ja menen samalla kahden ystäväni kanssa katsomaan Kelistä.

Aion laihduttaa ensi kesän häitä varten, ja blogata ainakin kolme kertaa viikossa. Muuten tämä syksy ei suuria muutoksia elämään tuo.

Tänään olen katsonut BBC:ltä miten Chilen kaivosmiehiä nostetaan maan pinnalle. Liikutusitku tulee vähän väliä.

Ulkoa ja aurinkoa

2010-08-12T05:44:00.000-07:00

Tämä kesä on ollut yksi vauhdikkaimmista kesistä pitkään aikaan. Keväällä antamani lupaus, että tänä kesänä uin ja olen mahdollisimman paljon ulkona, on toteutunut. Vaikka koko kesä onkin tullut puskettua töitä, olen kaiken vapaa-aikani käyttänyt tehokkaasti auringon alla hilluessa.

Kesällä tuli vietettyä myös lukuisat huiput kekkerit, tapaamiset ja spontaanit riehaantumiset. Pienesti pääsin käymään myös matkoilla kun oli se Kilde.

Surullista kesässä on sen päättyminen, ilman muuttuminen kylmäksi ja vanhempien lähtö. Taas tuli elokuun alku ja heidän töiden alkaminen.

No, ennen sitä ehdin viettää erään iltapäivän heidän pihallaan keräämässä viinimarjoja. Nämä kuvat ovat sieltä.

Söpöilyä

2010-07-30T00:33:00.001-07:00

Ihan pakko oli tännekin laittaa linkki tuonne ehkä maailman suloisimpaan blogiin:

Kuva täältä.

Eilen oli Suomen historian kuumin päivä. Minä vietin sen töissä, joessa, rannalla ja vanhempien luona suunnittelemassa ensi kesän häitä.

Se oli hyvä päivä.

Nyt ymmärsin, että viikko sitten käynnistyi viimeinen vuosi tämän nimisenä. On se jännää!

Kuvia menneestä mahtimatkasta

2010-07-27T05:34:00.000-07:00

Blogissa on pitänyt melkoista hiljaiseloa. Syyt löytyvät kesästä ja pakottavasta tarpeesta päästä aina töiden jälkeen ulos ja aurinkoon.
Harvemmin tulee enää illalla kotona avattua tietokonetta.

Menneestä Roskilden matkasta on kohta jo kuukausi, mutta kuvat tuolta ihanaiselta Tanskan festivaalilta pääsevät julki vasta nyt.

Silta Ruotsin ja Tanskan välissä oli huiman pitkä. Meri siinsi sinisenä ja välkkyvänä edessä.

Siellä oli kuuuma. Kahtena ensimmäisenä yönä teltassa paleli, mutta aamulla herättiin aina nihkeyteen ja hikeen kun aurinko paistoi armotta Jotoksen läpi .

Oli siellä muutama muukin.

Festareilla oli vaikka mitä siistiä, kuten hedelmäkioski ja Ben&Jerry's -kiska. Lisäksi siellä oli tämmöinen keinupiste. Varsinkin ekana iltana kun kaikkien vastoinkäymisten jälkeen päästiin festarialueelle ja nähtiin nämä keinut valaistuna pimeässä yössä, oli näky vaikuttava.
Ja oli niissä huisin kiva keinuakin!

Ihmisiä riitti silmänkantamattomiin.

Sitten siellä oli tämmöinen uima-aluekin.

Arena ei vetänyt kaikkia, jotka halusivat nähdä livenä The Nationalin.

Se Jotos, sen purku ja yksi alle jäänyt Nuori Nainen.

Kertomukset festivaalin musikaalisesta annista voi lukea siitä enemmän ymmärtävän toimesta Rumban sivuilta. Siellä kerrotaan missatusta Gorillazista, tanskalaisista seireeneistä, liikuttavasta ja valloittavasta Patti Smithistä sekä siitä miltä se kaikki tuntui, kun viikonloppu päättyi.

KILDE

2010-07-02T05:43:00.000-07:00

Eilinen oli pitkä päivä. Matkaa Oulusta Roskildeen tehtiin yhteensä 13 tuntia. Ei toki koko aikaa matkaten, mutta matkalla ollessa kuitenkin.

Ensin lensimme Oulusta Tukholmaan, josta haiemme torilta mansikoita ja herneitä ja painelimme Kööpenhaminan junaan.

Junamatka meni nukkuessa ja fiilistellessä, ja täytyy sanoa, että ruotsalaisissa junissa on kyllä hyvin jalkatilaa!

Kööpenhaminasta ei muuta näkynyt kuin rautatieasema, mutta se oli sievä.

Roskildeen päästyämme meinasi usko loppua. Rinkat painoivat niin maan pirusti, ja matka mediakeskukseen, jonka olimme arvioineet noin kilometriksi olikin paljon paljon enemmän. Todellinen yllättys koitti kuitenkin vasta paikan päällä akreditoituessamme, kun kävi ilmi, ettei meille ole paikkoja medialeirintäalueella.

Pihalla alkoin noin kolme varttia kestänyt puhelinrumba, joka lopulta päättyi siihen, että paikka löytyi kuin löytyikin.

Todellinen harminaihe oli kuitenkin se, että samaan aikaan kun säädimme majoitusta, päälavalla aloitti Gorillaz. Se kuulosti hyvältä, se kuulosti upealta, mutta mitään hajua ei ole siitä miltä se näytti. Valtavan ihmisäänimassan perusteella ilmeisesti aika hyvältä.

Mutta nyt kutsuu festivaali, ja aurinko. Oi joi, on tämä elämä kivaa!

Yksi pitkä päivä

2010-06-29T22:04:00.001-07:00

Hups!
En tiedä mihin aika-aukkoon olen sujahtanut, mutta viime viikot ovat vilistäneet ohi sellaisella kiireellä, etten ole muistanutkaan sellaista asiaa kuin blogi(t).

En usko, että olen koskaan aiemmmin (sen jälkeen kun blogistanin löysin) ollut näin pitkään lukematta blogeja. Aivan kummallista.
Ehkä se on tämä kesä, työt, tilus, jalis. Kaikenlainen.

Niin, enpä ole tainnut tännekään kertoa, että hommasimme muutaman kaverin kanssa kaupungilta vuokrapalstan kesäksi, jota olemme ahkerasti hoitaneet. Aaria maata ei ole hinnalla pilattu, sillä kolmelta kuukaudelta se maksaa vaivaiset 15 euroa.

Hirvittävän, hikoiluttavan ja ärsyttävän juolavehnän kiskomisen jälkeen pääsimme lopulta viljelemään maatamme. Penkkeihin sujahteli niin timoa, siiklia, retiisiä, tilliä, porkkanaa, hernettä, papua, rucolaa kuin lehtisalaattiakin.
Sunnuntaina kävin palstalla ja kyllä ilo oli suuri kun maasta puski perunan tainta ja rucolaa kuin viimeistä päivää.

Naapurin rouva, joka on toiminut mentorinnamme oli sitä mieltä, että rucolaa voi jo hyvällä omallatunnolla alkaa syödä. Ja niinpä napsin mukaan muutamat varret, jotka kotona laitoin pizzan päälle. Ja voi että oli hyvää!

Nyt pitäisi pusertaa viimeinen työpäivä. Sen jälkeen luvassa on lounas äidin kanssa ja tiluksilla rikkaruohojen kitkentä. Sitten seuraa pakkaus, ja huomenaamulla alkaa matka kohti Roskildea!

Olen niin täpinöissäni, etten meinaa pysyä paikoillani.

Sain ystävältäni synttärilahjaksi lipun. Ystävä päivittää paikan päältä Rumban blogia, ja minä olen hänen +1.
Hihiii, niin siistiä!

Tätä olemme kuuntelemassa lauantaina kello 16.30

Potkis

2010-06-16T05:47:00.000-07:00

Sattuipa hassusti, että viime vuoden syksyllä (työ)kaveri kysyi josko minua kiinnostaisi pelata jalkapalloa. Innostuneena ulkosyrjämaalistani, jonka tein kuukautta aikaisemmin kesurit vastaan vakkarit -pelissä, vastasin myöntävästi.

Niinhän siinä kävi, että sain paidan, jonka selässä oli numero 5 ja kutsun reeneihin.
Se oli menoa siltä istumalta.
Ensimmäinen kosketus tuli aikatauluongelmien vuoksi vasta helmikuussa umpihankifutisturnauksessa Kemissä. Ja vaikka oli kamalan rankkaa, oli tosi hauskaa!

Sen jälkeen into on vain kasvanut.

Viime lauantaina oli hiekkaturnaus Oulussa. Jouduin koko viikonlopuksi töihin, mutta yhden pelin ehdin käydä tauon aikana pelaamassa. Ja voi että oli hauskaa!

Ei siis liene ihme, että myös MM-kisat kiinnostavat. Siis minua, joka en aiemmin ole välittänyt mistään penkkiurheilusta millään tavalla.

Lisäksi havaittavissa on sama ilmiö kuin Mad Menin katsomisessa. Kaikki se potkiminen herättää itsessäkin halun pelata. Samoin kuin MM:ssä tapahtuva tupakointi herättää mielihalun savukkeisiin.

Ai niin, ja tietty Espanja voittaa, koska niillä on Torres <3
(Ja Tyyppi, ite oot ihan tytön näköinen)

Tyyppi palasi kaupunkiin

2010-06-01T12:21:00.000-07:00

Kesä on alkanut, ja se tarkoittaa kaiken muun kivan lisäksi sitä, että Tyypin koulu loppui Torniossa ja hän on tullut takaisin Ouluun. Jei!

Sunnuntaina onni konkretisoitui kun tajusimme, ettei ole mitään hoppua nukkumaan, sillä Tyypillä ei ole varhaista lähtöä bussiin, ja minulla on vapaapäivä.
Menimmekin sitten iltapäivällä Hollihaa'an potkimaan jalkapalloa.

Mulla on uusi hurahsuskohde, kun vuokrasimme kavereiden kanssa kaupungilta aarin maata. Suunnitelmat ovat suuret, ja aiomme viljellä siellä niin pottua, porkkanaa, härkäpapua, sipulia, salaattia, herneitä, kehäkukkia ja vaikka mitä.

Suunnitelmat tuntuvat tosin vielä melko kaukaisilta, sillä palstamme on kuulema männä vuosina ollut jonkun laiskurin hoidossa, ja nyt se kasvaakin juoluvehnää niin maan pirusti.
Ja voin kertoa nyt vajaan viikon tilallisen kokemuksella, että sen kitkeminen se on pirullista puuhaa.

Viime viikolla muutettiin Tyyppi kotiin. Tornion asunto oli ankea ja karu.

Samalla reissulla kävimme Haaparannassa ja Ruotsin puollella Kukkolankoskella. Oli aika komeasti virtaava forsen.

Nyt pitää suunnistaa nukkumaan, sillä aamulla työt ja illalla tilallisen rankkaa raadantaa.

Tämä päivä on hyvä päivä

2010-05-12T00:14:00.000-07:00

Tänään, jahka kello kolahtaa 15.40 minä lähden Helsinkiin. Siellä odottavat perhe, ystävät ja serkun häät. Edessä on neljä päivää vapautta ja rentoutta.
Toiveissa on luvattu helle, aurinko ja odotettu rentoutuminen.

Eilen oli vaikeuksia saada pakatuksi, mutta lopulta energiaa löytyi ja kapsakki täyttyi.
Energiapiikin takana saattoi olla tämä ihanuus, joka eilen oli päivän aikana puhjennut kukkaan.

Kaksi viikoa sitten se vasta vihjaili nupullaan.

Oi orkidea, oi alkava lämpö, en jaksa odottaa tulevia lomapäiviä!

Nappeja

2010-04-26T06:31:00.000-07:00

Eilinen aamu alkoi kurjasti, eikä se siitä päivän mittaan kovin paljon paremmaksi muuttunut. Olen nimittäin joko nukkunut tai töissä kököttänyt tai jollakin muulla tavalla pilannut niskani. Viime yönä ei uni paljon tullut ja aamulla niskassa tuntui kuin olisi puukolla tökitty.

Niinpä siis lääkäriin ja sairaslomalapun kanssa kotia. Nyt olen netistä surffaillut keskusteluja lihasrelaksantin vaikutuksista, enkä ole vieläkään varma uskallanko koskea nappeihin. Mitä jos menen ihan sevon? Tyyppikin on Torniossa, niin sitten sekoilen täällä vain keskenäni. Hmmm....

Nappien lisäksi seuranani on suklaakakkua, joka syntyi kun lahjaksi pyydetystä suklaajuustokakusta jäi täytettä yli. Tämä on siis täyte vailla pohjaa. Siitä huolimatta taivaallista. Ohjeen löysin Virpin kautta joka oli tehnyt tätä toissa viikkoiseen blogimiittiin.

Seura on mitä parhainta. Nimittäin Seinfeldin neloskausi. Ainoa vika siinä on, että se loppuu kohta.

Iloa tuo myös toinen orkideani, joka näyttää ensimmäisen kerran ostamisensa jälkeen tekevän kukkia. Onhan se melkoinen ihme! Kukka kun on jo ainakin neljä vuotta vanha, ja kokenut välillä kovia.

En ala

2010-04-21T06:32:00.000-07:00

Eilinen oli hyvä päivä.
Töissä selvisi, että niitä riittää siihen asti, että kesätoimittajapesti alkaa. Eli käytännössä tässä mennään nyt elokuun loppuun saakka työllistettynä.
Sain työn alle mielenkiintoisen jutun, ja pääsin käymään lennonjohtotornissa.
Illalla näin ystäviä, joiden kanssa kokattiin ravioleja ja munkkeja.

Ne munkit olivat tosi tosi hyviä.

Päätön mies valmistaa ravioleja.

Tänään on ollut ihan kökkö päivä.
Kaikki tuntuu vaikealta, ja itse tunnun riittämättömältä. Ulkona paistaa aurinko ja on lämpimämpää kuin viikkoon, mutta silti olo on ankea ja yksinkertainen.

Näinä päivinä sitä miettii, että millaista olisi tehdä sellaista työtä josta saisi jatkuvasti onnistumisen elämyksiä ja voisi uppoutua siihen todella, kun tietäisi olevansa siihen hommaan valittu ja siinä arvostettu, eikä sen jatkuvuudesta tarvitsi koko ajan ressata.

Nyt on olo, että minä teen tätä, koska olen huonoista vaihtoehdoista vähiten huono, ja että jos jotakin vakituisempaa tulee auki, on ensin vakinaistettavien jonossa muutama kymmenen ennen minua.

Lisäksi olen hirviän läski, ja kaipaan farkkujani, jotka makaavat kaapissa, koska en mahdu niihin.
Ihan paska keskiviikko. Ihan paskaa kaikki.

Paitsi ne eiliset munkit.

Pesisi ikkunat keväällä

2010-03-22T01:14:00.000-07:00

Toisinaan lukkiudun pääni sisäisiin ajatuksiin. Muistoihin, tunnelmiin, mielenmaisemiin. En ole edes varma onko ne kaikki totta, vai ovatko ne omien tuntemuksieni keksimiä harhoja. Hämäriä palasia, jotka saattoivatkin olla unta, mutta jotka ajan ja kaaoksen keskellä tuntuvat tosilta.

Olen miettinyt viime aikoina häpeää.
Se on yksi vahvimmista tunteista. Se on yksi pisimmän parasta ennen -päiväyksen sisältävistä tunteista.
Vieläkin muistan miten häpesin lapsena kun jäin kiinni tupakan maistamisesta. Miten tunne nousi vatsasta rintakehää pitkin ylöspäin. Miten se saavutti kurkun ja tuntui siltä kuin siihen tukehtuisi. Miten se nousi siitä hitaasti poskille ja otsaan, ja värjäsi koko naaman helakan punaiseksi.
Miten sama häpeä täytti mielen niin monena aamuna, kun yön läpi kestäneen tanssimisen ja pojista huumaantumisen taika oli hävinnyt. Miten häpeän kourissa olisi halunut selittää ja pyyhkiä pois kaiken sen mitä oli sanonut, mutta ymmärsi, että luultavasti se ei auttaisi.
Häpeä siitä, ettei koskaan saisi takaisin sitä tunnelmaa joka oli, ennen kuin noloili.
Edelleen niiden miettiminen saa kouraisun vatsanpohjassa.

Vellon tuolla mieleni viidakossa ja yritän löytää polkua, joka johtaisi minut pois puiden siimeksestä. Ja juuri kun polku on muutaman askeleen päässä, näen maassa jotakin mielenkiintoista, jota jään tutkimaan, ja polku lipuu yhä kauemmaksi. Mieleni mylläkkä on liian tiivis, jotta osaisin katsoa sitä sopivan välimatkan päästä.

Haluaisin olla kaikenlaisia asioita joita en ole. Olen kateellinen niille jotka ovat niitä. Haluaisin olla sellainen, josta kenelläkään ei ole pahaa sanottavaa, joka viikkaa vaattensa säntillisiin kasoihin, laittaa sukkaparit kuivumaan vierekkäin, syö aamiseksi puuroa, välipalaksi omenan, hemmottelee itseään harvoin ja silloinkin yhdellä pätkiksellä, pesee rillinsä heti kun ne ovat likaiset, palauttaa kirjaston kirjat ajoissa, kirjoittaa ystävilleen kirjeitä ja kortteja ja muitaa postittaa ne, ei notku internetissä vaan siivoaa kun pitää, kantaa lompakossaan postimerkkejä, ei jätä likaisia vaatteita lattialle, tiskaa syömisen jälkeen, muistaa kastella kukat, menee luistelemaan eikä vain haaveile siitä, on selkärankainen ja tolokku.

Musiikkia

2010-03-15T02:02:00.000-07:00

Maaliskuusta tuli näköjään keikkakuukausi. Kuu on vasta puolessa välissä, ja olen käynyt useammalla keikalla kuin pitkään aikaan. Matalat Majat, PMMP, Manna ja Chisu. Kaksi viimeisintä viime viikonlopun aikana.
Molemmat olivat upeita. Molemmat olivat kauniita. Molempien ääni kulki selkäpiitä pitkin ja nosti karvat pystyyn. Aikamoista!

Launtaina käytiin Tyypin ja ystävän kanssa katsomassa mainio dokkari Freetime Machos. Kun ei antanut hetkittäin semi-rasittavuuteen nousevan äijäjunttiuden haitata, oli oululaisen Suomen paskimman rugby-joukkueen seuraaminen hulvatonta.
Niin ja lauantaina tapasin jo toistamiseen Elsa-neidin. Ja tällä kerralla olin jopa niin cool, etten koko ajan hehkuttanut, kuinka ihana Elsa on.

Tyypillä oli hiihtoloma, joten poikkeuksellisesti elettiin samassa kaupungissa reilu viikko. Se johti lauantaiyönä pitkään keskusteluun. Tuntui hyvältä puhua asioista, joita itsekseen pyörittelee ja pähkäilee. Puhumisen voimaa ei käy aliarvioiminen.

Note to self: keikoille korkkarit, jos et halua:
a.) kipeää niskaa ja pohkeita varvistelusta
b.) tuijotella edessä olevia selkiä 3/4 keikasta

Loppuun vielä suokkari.
Oi, jos tämä olisi julkaistu vuosituhannen alussa, olisi tämä ollut voimabiisien voimabiisi!

Paremmat puolet

2010-03-07T03:09:00.000-08:00

Eilen keskiyöllä seisoin sirpalemeren päällä ja tunsin jokaisella solullani lattian kautta kulkevan rytmin. Ympärilläni velloi ihmismassa ja savu kulki päiden yläpuolella kohti kattoa. Kyyneleet valuivat pitkin poskiani ja olin varma, että jokainen soluistani räjähtää pian siitä voimasta jolla ne aistivat tätä kaikkea.

"Ja miten kävikään
että lapsuus se vain loppui
Se mihin häviää
minkä hetken jälkeen hukkui"

Keikka herätti valtavan tunnelatauksen joka purkaantui hillittömänä pomppimisena, mukana laulamisena ja itkemisenä. Kokemus tuntui lähes hartaalta. Kuin riitiltä, jonka avulla mieltä velloneen pahan olon ja ankeuden sai valutettua poskille, paidalle, tahmaiselle lattialle. Kyynel kyyneleltä mielestä valui harmaus, joka siellä on kulkenut ja kietonut ajatuksia verhoonsa.

"Oletko juonut viimein

jokaisen haavan täyteen

Ilo ei löydy millään

Mielenrauha ei valvo viiteen"

Paula ja Mira ovat valtavan karismaattisia esiintyjiä, joiden voimaa, keskinäistä kemiaa, sanoituksia ja oivallisia ideoita ei voi kun ihailla. Heidän musiikkinsa sisältää niin valtavasti energiaa, että siitä voi ammentaa loputtomasti. Heitä kuunnellessa ja katsellessa voi antaa itsensä lipua säveliksi, soinnuiksi ja aineettomaksi virraksi.
Se tuntuu hyvältä.
Se tuntuu puhdistavalta.
Sen jälkeen tuntuu toiveikkaalta ja rohkelta.
Kiitos siitä.

Tässä elämä on:
oma, kallis, ja tarpeeton.
Joki joutava laineillaan
mua lastuna vie mukanaan,
ja ensin mä vapisin aaltojen alla.
Opin olemaan antautumalla.

Lainaukset täältä.

Rohkaiseva Rollo

2010-03-01T12:17:00.000-08:00

Olinpa nyt hiukan liian nokkela, sillä en kyllä heti osaa sanoa, millä tavoin Rovaniemi on rohkaiseva, kunhan rimmasi mukavasti yhteen. Ehkä se rohkaisi ihanuuteen, joka syntyy, kun ottaa aikaa ystäville ja yhdessäololle.

Matkamme alkoi 30 minuuttia myöhässä, mutta koska kyseessä oli VR, niin eihän se ollut edes mikään ihme. Lopulta pääsimme perille, jossa ihanainen ystävämme oli vastassa. Kiirustimme (linja-autoaseman kohdalla nautitun taskumattivahvistuksen jälkeen) syömään Wingstoniin, jonka hampurilaisia olen kuullut kehuttavan jo vuosia.
Ja hyviähän ne olivat (vaikka ei sentään Kemin Jatan grillin voittaneita).

Ilta kului Kauppayhtiöllä, joka sekin oli ihastuttava paikka. Parasta koko matkassa oli tietenki lauantaiaamun aamiaisyllätys. Heräsimme ihanan lämpimään tuoreen leivän tuoksuun, jonka ystävämme oli leiponut. Kauniisti katettu brunssi koostuikin kaikesta mahdollisesta mitä kuvitella saattaa. Siitä olikin pienen aamukuoharipöhnän vahvistamana helppo lähteä kirppareita kiertämään.

Lisäksi päivään kuului leivoskahvit söpössä kahvilassa, jonka nimeä en enää muista.

Kaiken kaikkiaan huisi reissu. Tuli naurettua kerta laakilla enemmän kuin pitkään aikaan. Ihmebantun sairaalalaulajat kuten myös soijanakki/kyr**äpappi -pätkät tulivat katsottua niin monta kertaa, että osa laulusta sujuu trioltamme kuin vettä vain.

Mutta nyt täytyy kiirehtiä, kakkoselta alkaa vamppyreita. Ihanaa!

Kato met' ollaan vaan

2010-02-26T02:42:00.000-08:00

Jos VR suo, karautan napapiirille tänä iltana. Tosi tosi kivvaa. Siellä odottaa ystävä ja kera rautateillä matkustaa toinen. Voisiko mukavampaa olla.
Mukavaa oli myös viikolla, kun ystävä Helsingistä oli käymässä Oulussa, jopa yökylässä! Tiistaina oli mukava tulla töistä, kun tytöt olivat tehneet ihanaa parmigianaa.
Kaiken kaikkiaan melkoisen viehättävä viikko ollut alla, ja tästä se ei voi mennä huonommaksi. Pakkasenkin on luvattu laskevan, joten ei tarvitse jäätyä Rollossa pystyyn.

Keskiviikkona pyrimme kovasti katsomaan burleskia, mutta kanssamme samoilla linjoilla oli niin moni oululainen, että jäi sitten näkemättä. Kuten myös pick-up neitinä toiminut Elsa! Toiveissa on kuitenkin, että seurue saaapuisi kaupunkiimme toisenkin kerran.
(Tämä onnettomuushan ei kuitenkaan estänyt millään lailla minua valumasta ko. baariin esityksen jälkeen, ja viihtymästä siellä tovin jos toisenkin.)

Onneksi osani olisi voinut olla harmillisempi, vaikka olisin sisälle päässytkin. Nimittäin yhdet ystävämme eivät olleet nähneet esityksestä oikein mitään ja olivatkin sitä mieltä, että 45nen oli tilana tapahtumalle väärä. Ilmaan heitettiin ideoita paikasta, jossa katsomo olisi nouseva, jolloin näkyvyyskin olisi parempi. Voisikohan siihen sopia vaikka Rio?

No, nyt pakkaan loput kimpsut ja kampsut ja kiiruhdan pian junaan.

Pät-pät-pätkätyö

2010-02-23T07:31:00.000-08:00

Ehdin olla kotona 1,5 viikkoa. Sen jälkeen olin päivän töissä. Sitten toisen päivän. Nyt viikon. Ensi kuussa kaksi viikkoa. Näin tässä taitaa käydä. Taidan jättää ne liiton korvaushakemukset lähettämättä. Sanoisivat kuitenkin, että elä lomarahoilla.
Flunssasta paranin ja näytelmän esitykset loppuivat. En ole oikein vielä tajunnut koko asiaa. Ehkä se iskee tajuntaan huomenna, jolloin on ensimmäinen esityspäivä (keskiviikko) jolloin esitystä ei ole.

On tuntunut kummalta olla taas töissä. Kotona ollessa ehti miettiä, että mihin hävisi puolitoista vuotta elämästäni. Se meni kauhealla vauhdilla. Koko sinä aikana ei ehtinyt edes lomaa pitämään. Sitä myös kysyy itseltään, että tätäkö sitä elämältään haluaa. Töitä töitä, ei tietoa lomasta, mutta kiitollisuutta jokaisesta pätkästä jonka saa.
Tietenkin se työ on tärkeää ja tärkeää on, että saa elääkseen tehdä sellaista josta pitää.
Mutta entä jos se, mitä tekee on se toisiksi paras vaihtoehto.
Kun se eka jäi saamatta.

Miksei jossain voisi olla kirjaa, jossa kerrottaisiin vastaukset.

Niisk

2010-02-12T05:35:00.000-08:00

Minä se sitten olen tunnollinen työntekijä. Sairastankin silloin kun jään työttömäksi. Loppui se sopimus viikko sitten, ja toisin kuin koskaan aiemmin, sille ei tullutkaan samantien jatkoa. Kummallista kyllä, olen asian suhteen aivan tyyni.
Keskiviikkona oli esitys. Juuri kun olin lähdössä Valveelle, tuli aivan kamala olo ja palelu. Esitys meni onneksi nopeasti ohi, ja sen jaksoi tsempata, mutta loppu illan palelinkin sohvan mutkassa. Tässä siis viime päivien aktiviteetit.

Tänään olo on ollut muuten parempi, mutta nenä on enemmän tukossa kuin koskaan. Noita nenäsuihkeitakaan ei voi koko ajan olla suhauttelemassa. Eikä sarvikuonolla lirutettu vesi kulje sieraimesta mihinkään. Onneksi tyyppi tulee ihan kohta viikonlopuksi kotiin, joten on joku täällä hoivaamassa.

Parasta lääketä since lapsuuden: kuuma mustaherukkamehu. Valitettavasti tarjolla ei ole omatekemää, joten oli turvauduttava teolliseen valmisteeseen.

Tälläisessä asussa täällä on sairasteltu. Nuo villasukat olen saanut äidiltä joskus vuosia sitten. Eilen parsin niiden pohjassa ammottavat reiät. Enpä ole tietääkseni koskaan ennen parsinut mitään.

Tarkoitus oli tällä viikolla alkaa tarjota avustavan toimittajan töitä eri lehdille. Kipeäksi tulo siirsi suunnitelmia nyt viikolla. Ensi viikolla alkakoon tämä uuden elämän haltuunotto. Ei toisaalta haittaa ottaa hetki rennosti.

Mikä ihanuus!

2010-02-02T23:48:00.000-08:00

Katsokaa nyt mikä ihanuus! Ja toinen jo melkein auennut. Kyllä tästä jaksaa olla riemuissaan. Nyt odotan jännityksellä miten käy sen toisen orkidean. Sain sen Tyypiltä joskus kolmisen vuotta sitten. Se ei ole koskaan kukkinut sen jälkeen kun tiputti kukkansa. Nyt näyttää, että siihen saattaa kukat tulla. Oi ja voi!

Kun heräsin aamulla minulla oli nuhju olo. Kurkku oli kipea ja jokaiseen lihakseen sattui. Kuumetta ei kuitenkaan ollut. Sopii vain toivoa, ettei sitä tulekaan, sillä illalla on esitys. Ja sisko Helsingistä on käymässä, ja hän on tulossa katsomaan. Niinpä siis teetä nassuun ja parasta toivomaan!

Onni on pieniä asioita

2010-01-28T00:30:00.000-08:00

Kuten tämä ihanuus, joka kohtasi minua tänä aamuna. Toinen orkideoistani, jonka olen useaan otteeseen luullut jo kuolleen, onkin tehnyt neljä terhakkaa nuppua, joista yksi on jo niin pitkällä, etten usko sen lannistuvan, vaan tarjoavan minulle kohta kaunista ihasteltavaa!

Muuten elo ollut aika kiireistä. Lauantaina oli ensi-ilta, ja eilen toinen esitys. Ensi-ilta meni hyvin, mutta eilinen ei niinkään. Kenties se on sitä toisen näytöksen kiroutta. Hmpf.

Keskiviikkona loppuu taas työsopimus. Tällä kertaa en jaksa olla asiasta stressaantunut. Jos sitä ei jatketa, niin sitten sitä ei jatketa.

Keksin jotakin muuta. Olen täynnä taistelutahtoa.

Olen tarmokas!

Olen yrittelijäs!

Kyllä minä pärjään.

Tänään Oulussa on ollut parikymmentä astetta pakkasta ja melko kova viima. Menin kävellen töihin, mutta jossain vaiheessa se alkoi ärsyttää niin paljon, että päätin mennä huomenna pyörällä, vaikka sitten tuuli puhaltaisi naaman irti. Kerta!

Here you go love

2010-01-12T12:26:00.000-08:00

Lontoo oli ihana! Kaksi ensimmäistä päivää satoi, mutta sen jälkeen aurinko paistoi pilvetömältä taivaalta. Oli kuin Suomessa alkukeväästä. Seurueesta puolet pääsi perille ajallaan. 1/4 Oslon kautta useita tunteja myöhässä, ja heidän matkatavarat 4 päivää myöhemmin.

Ystävän laukku varastettiin ja uuden vuoden yönä vietettiinkin lontoolaisella poliisiasemalla 1,5 tuntia. Kokemus se sekin.

Syöminen ja juominen oli halpaa. Samoin vaatteet. Ihmiset olivat äärimmäisen ystävällisiä ja pubikulttuuri mitä viehättävin. Uudestaan pitää päästä ja pian!

Suomessa oli reilusti lunta ja jänskättikin, että päästäänkö ajoissa lähtemään.

Bussit olivat klassisia kaksikerroksia. Yläkerran etuikkunasta aukeni huikeat näkymät.

Olimme vuokranneet netin kautta asunnon Hammersmithistä. Omistajat olivat tehneet kämppään jänniä ratkaisuja, kuten leijuvan parven.

King's Crossin asemalta löytyi Harry Potterin oma laituri 9 3/4. Tosin vasta kysymisen jälkeen. Tuntui huvittavalta tiedustella fiktiivisen henkilön laituria, mutta niin vain henkilökunta asiallisesti neuvoi perille.

British Museumin läheltä löytyi näinkin jännittävä kuntoiluratkaisu.

Yksi parhaimmista asioista oli kaupungin kuuluisat, valloittavat ja ilmaiset museot. British Museumin katto oli kaunis ja häikäisevä. Muumiot mielenkiintoisia ja Rosettan kivi liikuttava.

Baker Streetin metro-pysäkki on yksi Lontoon subin vanhimmista pysäkeistä. Kaunis se oli myös.

Kokonainen ja puolikas pintti. Varsinkin Sam Smith -panimon oluet olivat erittäin hyviä.

Yllätys oli suuri, kun Foyles-kirjakaupassa oli Muumeja vino pino.

Äl Oo Än tee Oo Oo

2009-12-29T00:16:00.000-08:00

Saavuimme eilen illalla Lontooseen. Ensimmäisiä huomioita 11 vuoden jälkeen:

- metro onkin tosi pieni (kapea ja matala)
- double-decker on ylväs ja jyhkeä, jopa hieman pelottava
- sitä tulee todella hyvälle mielelle kun on kaikille dear ja love
- miten monenlaisia ihmisiä meitä onkaan tässä maailmassa! Kaiken kokoisia, pituisia, värisiä, kielisiä, tyylisiä. Miten mielenkiintoista, miten hienoa, miten kiehtovaa!
- ikkunat ovat kovin ohuet
- eritrealainen ruoka on hyvää
- liikenne on vasemmanpuoleinen, myös kävellessä
- äitin ja isän kanssa on kivaa ja hauskaa
- lentäminen pelottaa, mutta tällä kertaa olin laskeuduttaessa aika cool. Reipas-tyttö!

Matkahuuma

2009-12-27T09:01:00.000-08:00

Vielä neljä tuntia töitä, ja sen jälkeen hyppään pikajunaan 272, josta huomenaamulla halailtuani ensin pikkiriikkistä veljentyttöä, jota en ole vielä koskaan tavannut, karautan Lontooseen.
Loma tulee todella hyvään aikaan. Olen aika väsynyt kaikesta stressistä ja kiireestä.

Matkaseuraksi lähtevät äiti, isä, Tyyppi ja kaksi ystäväpariskuntaa (parikymppiset ja kuusikymppiset).
Vuokra-asunto sijaitsee Notting Hillissä.

Yöjuna täältä tullaan, ja sitten sännätäänkin Britteihin!

2009-12-23T01:52:00.000-08:00

Tänään olen kuluneen kolmen tunnin työpäivän aikana kuunnellut lukuisia kertoja seuraavat kappaleet:

Leevi And The Leavings: Jossain On Kai Joulu
Jarkko Martikainen: Joulu on juhlista pahin
Leevi And The Leavings: Jouluaattona Kännissä
Leevi And The Leavings: Pohjoisen taivaan alla
Band Aid: Do they know it's Christmas
Petra: Tulkoon joulu
Leonard Cohen: Hallelujah
Vesa-Matti Loiri: Varpunen jouluaamuna
Lennon: Happy Christmas (War is Over)
Juice: Sika

Silti ei ole joulufiilis vielä alkanut. Ehkä se syttyy vasta huomenaamulla kun pääsee joulusaunaan ja telkkarista tulee Ihmeellinen on elämä.
Sitä odotellessa:

Oikein ihanaa, makoisaa ja rentouttavaa joulua kaikille!

Jos hyppää, miten putoaa?

2009-12-08T14:06:00.000-08:00

Tämä on taas tätä vaihetta tässä elämän kaaressa. Nyt on syklissä se vaihe, kun työsopimus on tulossa päätökseensä. Talossa tapahtuneiden yt-neuvottelujen tuloksen jälkeen on kuulema synkät näkymät vuoden vaihteen jälkeiseen työllistymiseen.
Sehän ei taaskaan ole mikään ihme, että tulevasta ei osata sanoa. Eihän ole tähän mennessä koskaan aiemminkaan.

Tämä kaikki on saanut omat pienet aivosolut liikkeelle ja ihmettelemään tämän kaiken merkityksellisyyttä.
Mitä järkeä tässä on?
Mitä järkeä on siinä, että epätasaisen tasaisin väliajoin itsensä löytää tilanteesta jossa stressaa, ahdistuu ja epäilee kaikkea tekemistään?
Miksi ajaa itsensä tilaan, jossa ei luota mihinkään mitä tekee, ei itseensä, ei ammattitaitoonsa, ei mahdollisuuksiina, ja vain sen vuoksi.
Niin minkä?

Onneksi tänä syksynä olen mukana teatteriprokkiksessa, josta joka harjoituskerran myötä tulee kiinnostavampi ja innostavampi.
Ihan jo mietiskellyt, josko tässä pitäisi vuoden vaihteen heittäytyä vallan leijailemaan kulttuurinsiivillä.
Näyttelisi ja kirjoittaisi runoja.
Ei se olisi sekään hassumpaa.

Sanokoon Jarkko sen paremmin. Tärkeimmäistä ei saa sentään luopua.

Koodari saa paikan

2009-11-24T00:18:00.000-08:00

Tarvitsen apua.
Ken osaa koodata?

Haluaisin nimittäin muuttaa blogin ulkoasua, mutta taidot tulevat vastaan. Jotakin osaan tehdä ja sivujen tekemisen perusperiaatteen ymmärrän.
Vanhaan blogiin tein useammankin sivupohjan. Ymmärryks ja taidot sisältävät asioita vähän sieltä ja pikkuisen tuolta, mutta olisiko ketään joka osaisi antaa hyvät ohjeet?
Tarkemmat tiedot.
Miten bloggerin lähdekoodia muokataan?

Kommenttiosastoon saa ilmoittautua. Lupaan palkaksi vaikka pussillisen pipareita.
Tai cookieseja.

Muuten ei mitään ihmeellistä. Erehdyin suihkauttamaan aamulla itseeni saamaani näytehajuvettä, joka on ihan kamalaa. Nyt tämä mummotuoksu leijailee jatkuvasti nenääni.
Oih!
(Ja anteeksi jos se on jonkun vakkarituoksu. Nämähän ovat niin makukysymyksiä.)

Tasan ei käy onnen lahjat

2009-11-19T23:41:00.000-08:00

Eilinen päivä oli tosi kiva. En oikein tiedä miksi.
Ehkä siksi, että sain tiskattua. Ja leivoin piirakkaa, josta tuli tosi hyvää. Ja että Tyyppi tuli kotiin. Ja että sain töissä jutun ajoissa valmiiksi.

Tämä päivä ei ole samanlainen kuin eilinen.
Herättyäni huomasin, että niskat ovat jumissa ja se säteilee pääkipuna.
En ehtinyt syödä aamiaista.
Hiukset ovat kamalat.

Töissä jutustani oli eräs osa päivän palautteen kehitettävää-osastolla. Miksi en ollut tajunnut ko. asiaa itse?
Ärsyttää. Samalla kasvaa paine ja tietoisuus siitä, että sopimukseni loppuu vuoden vaihteessa. Jos tämmöisiä virheitä tapahtuu, niin kuka sopimustani jatkaisi?
Varsinkin kun pätkäläisiä tarvitaan koko ajan vähemmän ja tarjolla on niin monta minua parempaa.

On tämä surkeaa.
Juuri kun olen saanut työstettyä ja hyväksyttyä ajatuksen, ettei minusta tule isona näyttelijää ja innostun tästä mikä minusta tuli, en luultavasti saa tehdä sitäkään.
Mihin sitä sitten alkaa?

Nyrkkimies

2009-11-16T00:03:00.000-08:00

Viikonloppuna oli kivaa. Oli monia hauskoja juttuja, kuten Pirkojen pikkujoulut ja treffit 6-vuotiaan veljentytön kanssa. Kävimme Taidekoulun Taiteidenyössä kuuntelemassa Soivaa Siileä. Omaksi suosikikseni nousi ehdottomasti kappale nimeltään Nyrkkimies.

Eilinen oli melkoinen völläyspäivä kun ei ollut edes teatteritreenejä. Yritin muka harjoitella vuorosanoja, mutta ei siitä tullut mitään. Masennuin urakan edessä heti alkuunsa. Plari on varmaan 15 sivua pitkä ja lähes kaikki siinä on omia vuorosanojani. Vastanäyttelijä rooli kun on olla puhumisen lopettanut näyttelijätär. Ensi-ilta on onneksi vasta tammikuussa, että ehkä vielä on varoaikaa.

Tyyppi lähti aamulla viiden jälkeen Tornioon. Tällä kertaa ei myöhästynyt bussista. Alkusyksy meni oman itsenäisyyden huumassa ja jotenkin fiilistellessä omaa aikaa ja tilaa. Nyt on alkanut iskeä myös ikävä. Kyllä se on aika kivaa, kun tuollainen köriläs pyörii nurkissa.

Valkoinen horisontti

2009-11-10T01:57:00.000-08:00

Aamu alkoi sumulla. Se oli sankka ja peitti alleen koko Tuiran ja Intiön. Ainakin kun ikkunasta katsoi. Normaalisti meiltä näkee selvästi Itä-Tuiran Kallotien parvekkeet ja Vesitorninmäen huiput. Nyt ne hukkuivat vaaleaan usvaan.
Kun sain itseni kammettua liikkellä, ei sumua sen keskellä nähnyt lainkaan. Mistä se sekin johtuu?

Eilen käytiin Tyypin ja kaverin kanssa katsomassa Jacksonin This is it. Olin positiivisesti yllättynyt. Ihmeen taiturimaisesti se Jackson tanssi ja lauloi. Aivan kuin ei mitään taukoa olisi koskaan ollutkaan. Huomioni kiinnitti kuitenkin miehen habitus. Niin kovin kovin laiha hän oli.
Ei sillä, eihän hän ole koskaan mikään tankki ollutkaan, mutta nyt varsinkin naamasta paistoi mielestäni luu ja nahka.
Kotimatkalla keskusteltiin niin Jacksonista kuin hänen elämästään. Tyyppi totesi, että tuskin koskaan saadaan mitään absoluuttista totuutta tietää monistakaan Jacksonin elämää varjostaneista asioista.

Tänään ja huomenna teatteritreenit ja torstaina Samae Koskinen Nuclearissa.

Ylityö

2009-10-30T03:38:00.000-07:00

Eilen olin ylitöissä. Toissapäivänä olin ylitöissä. Maanantaina olin ylitöissä. Tänään haluaisin lähteä aiemmin, mutta pelkään, ettei se ole mahdollista.
Viikonlopusta on tulossa joka tapauksessa kiva. Olemme menossa Tyypin kanssa Kööki-klubille syömään, jossa levyjä soittaa veli. Sen jälkeen napataan ystävä kainaloon ja suunnataan katsomaan Up!

Lauantaina on työpaikan henkilöstöjuhla. Sinne olen hankkinut uusia vaatteita ja jotenkin pitkästä aikaa olen miettinyt omaa olemustani enemmän, joten ilmassa on oikeaa laittautumisen tunnetta. Kivakiva!

Nyt hyppään kuvaajan kyytiin ja suuntaan kohti seurakunnan tiedotustilaisuuteen. Nämä ovat taas niitä keikkoja...

Anti-Midas

2009-10-18T23:33:00.000-07:00

Omistan kosketuksen joka muuttaa kaiken huonoksi.
Siltä ainakin tuntuu, kun jälleen juttuni siirtyi eteenpäin ja lisäpengonan alle. Ehkä minä en vain osaa. Olen liian yksinkertainen, että voisin tehdä hienoja analyyseja tai johtopäätöksiä. Argh! Tämä on niitä päiviä, jolloin kyrsii heti ensi hetkistä lähtien.

Syksy on muuttunut talviseksi. Ulkona ei pärjää ilman lapasia ja pimeä tulee koko ajan aikaisemmin. Tänään maassa oli jäätynyttä loskaa/lunta. Hengitys höyryää ja ruoho narskuu askelten alla. Hetkittäin kaipaan sitä sateista, mutta vielä lämmintä syksyä, jolloin puut loistavat punaisen ja oranssin väreissä. Oliko sitä tänä vuonna ollenkaan?

Tyyppi on tämän viikon syyslomalla. On kivaa vaihtelua tähän semisinkun arkeen. Ongelmaksi taitaa ainoastaan muodostua kuorsaaminen, jota kuulema nykyään harrastan. Tyyppi aikookin ostaa mulle lahjaksi nenälaastareita.

Viikonloppu töissä

2009-10-11T12:23:00.000-07:00

Viikonloppu mennyt töissä. Onneksi Tyyppi tuli Ouluun jo torstaina, niin olen ehtinyt häntä nähdä. Viikonloppu on ollut melko kiireinen ja raskas. Naantalin tragedia ja Oulussa sattunut puukotus ovat tehneet mielen surulliseksi.
Vaikka näitä surullisia tapauksia tulee aika ajoin vastaan, ei niihin oikein koskaan totu. Sen tiedän, ettei minusta olisi koskaan esimerkiksi ensiaputyöhön. Kaikki kunnia niille henkilöille jotka sitä tekevät.

Eilen oli kuitenkin rentouttavaa ja mukavaa töiden jälkeen. Veli ja veljenvaimo oli pitkästä aikaa ulkoilemassa ja heidän kanssaan olikin oikein kivaa. Äitikin tuli Helsingistä syyslomaa viettämään tänne. Huomenna tulee meille ja aiotaan mennä leffaan. Kivakiva.

Yritän pian saada kuvattua päiväni, niin lunastan senkin lupauksen.

Ärsyttää, kun ipodista loppui akku töihin tullessa. Kuinka ankeaa pyöräillä kotiin ilman musiikkia!

Normipäivä

2009-09-27T11:54:00.000-07:00

Halusin tehdä useissa blogeissa nähdyn päivä kuvina -postauksen. Mutta päivän aikana unohdin tehtävän, joten sain kootuksi ehkä kaksi kuvaa koko päivästä. En aio kuitenkaan lannistua tästä vastoinkäymisestä, vaan päätän toteuttaa sen huomenna.

Sitä ennen tässä kuvia siltä epäonniselta päivältä ja joltakin toiselta. Olivat samalla muistikortilla, niin lykkäsin tänne.

Mutta mulle kuuluu aika mukavia juttuja. Nimittäin työt jatkuvat nyt vuoden loppuun asti! Olen tosi mielissäni. Aion tästä vakuudellisesta taloudellisesta tilanteesta johtuen viedä ompelukoneen korjaajalle.

Harmillista sen sijaan on se, että viisaudenhammas on äitynyt tosi kipeäksi. Yritin varata aikaa hammaslääkäriin, mutta siellä oli linjat tukossa. Pyysivät jättämään viestin vastaajaan. Toivottaasti soittavat pian takaisin. On sen verran kipeä hammas.

Viime viikolla (tai toissa) oli aamulla tosi sankka sumu, joka kyllä tässä kuvassa näkyy enää melko repaleisena tuolla Intiön yllä.

Lauantaina oli tosi huono hiuspäivä, joten helpommalla pääsi, kun laittoi koko höskän kiinni.

Lähikuva.

Paraskaverin kanssa oltiin citileideilemässä, ja treffattiin ystäviä Lahdesta. Coffee Housessa join mochaccinon. Nam!

Eipä tässä nyt muuta. Lähden potemaan hammastani ja vääntämään yhtä kinkkistä uutista. Josko huomenna muistaisi kuvata oman arkensa.

Varastettu pyörä

2009-09-21T11:22:00.000-07:00

Blogijumi näköjään sen kuin jatkuu. Hö, mistähän tämä johtuu? Samaa olen huomannut muissakin blogeissa.

Töissä oli tänään kivoja uutisia, kun katsoin uutta tuntilistaa ja töitä on nyt 8.11 asti. Jes! Se on oikein kivaa senkin vuoksi, että olen nyt huomannut, että tykkään tosi paljon siitä mistä teen. Ehkä ne keväiset epäonniset pääsykokeet sysäsi jotenkin eteenpäin sitä tykkäämistä tästä työstä.

Pyörä pöllittiin viime viikolla, mikä on kovin kakkaa siksi, että nyt täytyy kävellä joka paikkaan.Voi että se on hidasta! Pyörällä olisi perillä sekunnissa.

Näin viikonloppuna ensimmäistä kertaa Muodin Huipulla mainoksen. Ja siellä oli veli! Jännä jännä, alkaisi jo, niin tietäisi miten sitä hälle käy.

Lista

2009-09-07T23:30:00.000-07:00

Tämä jumitus ei nyt näytä ottavan loppuakseen. Jopa blogien lukeminen on jäänyt vähemmälle huomiolle. Mikä ihme minua vaivaa?

Koska sen suurempaa inspistä ei ole, taidan listata tähän muutamia asioita. Listat on helppoja, ytimekkäitä ja suoraviivaisia. Tämä listausidea on napattu suoraan Kulutusjuhla blogista, jossa on tarkoitus kertoa kolmesta tavarasta tai palvelusta, jotka kokee itselleen tärkeiksi.

1. Silmälasit

Kun on likinäköä huimat -7 molemmissa silmissä, ovat rillit tärkein kapistukseni. Ne ovat viimeinen asia, jonka otan pois päästäni illalla ja ensimmäinen, johon tartun kun herään. Nykyisin käytän toki myös piilareita, mutta tarkoitus sama. Ilman tätä/näitä apuvälineitä olen yhtä aistia köyhempi.

2. Pyöräni
Kuljen pyörälläni kaikkialle. Tuskastun, jos jostain syystä lähden kävellen liikkelle, sillä samantien hermostun matkan hitauteen. Pyörällä pääsee nopeasti ja vaivattomasti paikasta toiseen, eikä se saastuta, eikä sen parkkeeraaminen vaadi erityisen paljon tilaa, aikaa taikka rahaa.
Unelmieni pyörä oli ruskea, huuto.netistä 25 eurolla ostettu nopea menopeli, joka törkeästi varastettiin kotini edestä muutama vuosi sitten. Kaipaan sitä edelleen.

Tätä viimeistä jouduin miettimään aika paljon. Lopulta päädyin kännykkään.

3. Kännykkä
Vaikka minua välillä ahdistaa se, kuinka riippuvainen minä olen tuosta laitteesta, se on vekotin, jota käytän jatkuvasti. Vanhempani ja 2/3 sisaruksistani asuvat Helsingissä. Äidin kanssa soittelemme päivittäin. Sisarusten ja ystävien kanssa lähetämme paljon (kuva)viestejä. Nyt kun Tyyppi on muuttanu viikoiksi Tornioon, olisin kamalan ikävissäni, ellen edes puhelimitse kykenisi olemaan häneen yhteydessä.
Siispä kunnon suomalaisena, valitsen listani hännänhuipuksi nokialaisen.

Blogijumi

2009-08-24T01:26:00.000-07:00

Ilmeisesti menin niin onnenhuumaan tästä vaihtuneesta siviilisäädystä, että iski kaamea bloggausjumi. Tai ehkä syynä on ollut hoppuviikko ja Tyypin Tornioon lähdön valmistelu.

Eilen siis käytiin muuttamassa mies sänkyineen ja pöytineen melko ankeahkoon opiskelijayksiöön. Toisaalta, eihän tuolla niin väliä, kun ei hän kuulema aio viettää siellä kuin viikot. En oikein osaa vielä olla mitään mieltä tästä uudesta tilanteesta, sillä olin kotiinpäästyä niin poikki, että en edes tajunnut olevani kotona yksin.

Nyt pyörähti käyntiin kesän viimeinen työviikko, jonka jälkeen aion ottaa hurjan rennosti seuraavat kaksi viikkoa. Sen jälkeen odottelenkin, josko täältä sorvin äärestä soitettaisiin hommiin. Viime viikolla sain lohduttavan s.postin, että näin luultavasti tulee käymään, eikä maalaamani kauhukuvat täysin turhasta ihmisyydestä taidakkaan toteutua.

Lopuksi vielä pari laadukasta kännykkäkamerakuvaa Delfinaarioista. Nuo delfiinit olivat kyllä niin liikuttavia, että itkin läpi esityksen. Miten ne onkin niin älykkäitä!

Ja sitte vielä se sormuski.

Voih!

2009-08-15T10:29:00.000-07:00

Kesken karuselliajelun Särkäniemellä tuli hirviä itku.

Koska

edessäni rasiassa kimalteli kapea valkokultainen sormus ja korvaani kuiskattiin, että tuutko vaimokseni.

Niisk!

Kriisinkaari

2009-08-14T00:30:00.000-07:00

Kolmipäiväinen kriisinkäsittelyni on nyt tehnyt tehtävänsä, ja olo alkaa olla aika tyyni ja tasainen. Tiistai meni itkiessä niin, että lopulta pää oli kipeä ja silmät lähes turvonneet umpeen. Keskiviikkona vuorossa oli raivo, viha ja loukkaantuneisuus. Eilen olin vain zen, ja sujut asian kanssa.
Olen ymmärtänyt, että vaikka määräaikaisuutta ei kohdalleni osunut, tuurauksia varmasti riittää, joten turha tässä on heittää kirvestä kaivoon.

Tänään odotan työpäivän loppumista ja matkaa Tampereelle. Ihana nähdä ystäviä ja päästä Särkänniemeen!
Sunnuntaina vuorossa on Flow ja Lily Allen! Ainoa huono puoli on kotiinpaluussa, joka alkaa maanantaina kello 5.30. Junasta täytyy suoriutua vielä suoraan töihin. Blaah!

Olen minä kyllä tämän miniloman ansainnutkin, sillä pitkiä reppareita on tullut nyt kirjoitettua viisi putkeen. Sinänsä ne ovat olleet ihan hauskoja, pääsinhän elämään päivän mummuna, toisen päivän teininä ja viime viikolla vietin yön pizzeriassa.

Nimeni on Melkein

2009-08-11T04:34:00.000-07:00

Töissä tuli 9 eri mittaista määräaikaisuutta auki.

En saanut niistä yhtään.
Vituttaa niin.
Tuntuu huonolta, tyhmältä, epäpätevältä.

Tästä tuleekin hiukan erilainen syksy mitä olin ajatellut.

Ja kyllä, tuuraajiahan varmasti tarvitaan.
Se lienee ainoa mihin olen sopiva.

Hiljaisuus loppuu, än yy tee ,nyt!

2009-08-06T00:35:00.000-07:00

Voi kauhee mikä bloggaustauko on päässyt syntymään, ja aivan varkain! Nooh, onhan tässä ollut melkoisen aktiivista tämä normaalielämä, niin ehkä sen varjolla saa anteeksi. Näiden kahden viikon aikana olen kyllä ehtinyt puuhaamaan kaikenlaista, mm:

- Hillunut Qstockissa, ja nähnyt livenä ihanan Anna Puun
- Soittanut poliisisille ja tunnistanut ikkunanrikkojan
- Käynyt kesäteatterissa
- Tehnyt kesäkeittoa
- Elänyt päivän mummona ja toisen teininä
- Ollut kesäjuhlilla
- Syönyt paaaaljon herneitä
- Polkenut Haukiputaalle (22km.) ja takaisin
- Nähnyt ihania ystäviä Lahdesta
- Juonut Brandy lonkeroa
- Tehnyt toosi paljon töitä

Ja jottei sentään suoraan hiljaisuudesta pamahdettaisi ylitarjontaan, taidan lopettaa tähän, kun on vielä niin kamalasti hommaa tälle päivälle.

5 päiväinen kesäloma

2009-07-23T09:47:00.000-07:00

Hui, kun ehti mennä luvattoman kauan itse reissusta, että sain kirjoitettua siitä tänne. Keskiviikkona lähdimme töiden jälkeen ajamaan kohti etelää ja jäimme Pietarsaareen yöksi. Hostelli oli sympaattinen ja siellä oli kauniita huonekaluja. Illalla kävimme oluella paikallisessa Vive'sissä, joka oli aika symppis.

Tämä ei kylläkään ole Vive'sistä, vaan jonkin kahvilan patiolta.

Torstaina kiiruhdimme Poriin ja jazzeille. Majapaikkamme Porin metsäopisto sijaitsi 30km. Porista. Onneksi saimme sovittua muiden majoittujien kanssa kimppakyydistä.
Jazzit olivat ihanat! Musta tuli ihan PoriJazz fani.Jo viime vuonna Flowssa selitin, että oon niin mummu, että mun pitäisi saada vaan istua ja fiilistellä niitä bändejä.Joku vinkkasi silloin, että mene Projazzeille, ja sieltähän minä sitten itseni löysin. Että voi olla yhtä aikaa piknikillä ja keikalla. Ja että voi välillä tanssia ja välillä leppostella.

Ainoa miinus oli Duffyn keikan pituus. Keikka kesti häthätää tunnin, ja vain yhden encoren verran. Puuttumaan jäi ainakin Syrup&Honey. Mukava yllätys oli sen sijaan Rain on your parade.

Ihmisiä oli paaaaljon, ja helle paahtava.

Konsertin yllättäjä oli Raphael Saadiq, joka ei ollut itselleni entuudestaan tuttu. Mies yhtyeineen veti uskomattoman keikan. Mieleenpainuvin oli viimeiseksi encore-biisiksi vedetty Let the sunshine in, joka sopi puolittain pilveen menevän auringon tunnelmaan.

Porista tiemme vei Turkuun, jossa tapasin ihanaisen Duussin. Matkalla minua jännitti kamalasti, mutta lähes samantien kun olimme tavanneet, jännitys karisi ja Duussin kanssa oli todella helppoa olla. Aivan kuin olisimme tunteneet aina! Loppupäivän Tyyppi joutuikin kuuntelemaan hehkutustani siitä miten mukavaa ja mahtavaa oli ollut.

Illalla lähdimme kohti Tukholmaa. Yllätys oli suuri, kun meidät oli ylennetty Delux-hyttiin. Hytistä oli mielettömät näkymät ja runsaasti tilaa ja ilmainen minibaari!

Tukholmassa pyörimme pääasiassa Södermalmilla. Pikaisesti käytiin vanhassa kaupungissa. Syömässä piipahdimme Herman'sissa, joka oli söötti kasvisbuffetravintola, josta oli komeat näkymät. Ja ruoka oli tooosi hyvää.

Lopuksi vielä hiukan Duffya. Kuva on tärisevä ja ääni särisevä, mutta kenties fiilis silti välittyy.

Tänään alkaa Qstock ja luvassa on hellettä. Ei se kesä hassummin voisi jatkua.

Miniloma

2009-07-14T23:12:00.000-07:00

Oon niin täpinöissäni, etten meinaa pysyä housuissani. (Tai siis hameessani) Tulin töihin jo tuntia aikaisemmin, jotta pääsen lähtemään hyvissä ajoin minilomalleni. Suuntana siis Pori ja siellä oleva Duffyn konsertti. Matkalla pysähdytään yöksi Pietarsaareen. Jonka muuten vuosia sitten nimesimme paraskaverin kanssa Ruotsin alusmaaksi ja suureksi salaisuudeksi, sillä niin ihana se meistä oli! Siellä oli kauniita taloja, iloisia ihmisiä ja onnellinen tunnelma. Lieköhän se kaikki vielä tallella?

Porista hurautamme Turkuun ja sieltä päiväksi Tukholmaan. Alunperin piti olla siellä yötäkin, mutta erinäisten päällekkäin menneiden suunitelmien ja matkanperumisen jälkeen jäljelle jäikin nopea piipahtaminen. Turusta aiomme vielä kiirehtiä päiväksi mökille Sammattiin ja sitten hirveää kyytiä tiistaiksi töihin. Tiivistä, mutta ainakin lomaa.

Nyt naputan 5000 puuttuvaa merkkiä ensi viikon repparista ja sitten onkin jo iltapäivä ja Tyyppi parkkiksella auton kanssa. Jihaa!